maanantai 29. syyskuuta 2014

243. Pihatto - jos hevonen saisi valita

Jälleen Connemarayhdistyksen kisoihin oli saatu Vudekan kirjoja palkinnoiksi. Sen verran onneksi päästiin sijoituksille, että kirjahyllyäsattiin täytettyä, tosin muutama kirja meillä oli jo, mutta vaihdeltiin niitä sitten porukan kesken. Palkintokirjojen parasta antia oli Johanna Viitasen Pihatto, jos hevonen saisi valita. Olin jo useampaan otteeseen harkinnut sen ostamista, mutta nyt ei tarvinnut.

Olen aina ollut pihattojen kannalla ja myöskin sitä mieltä, että se sopii lähes kaikille hevosille. Pihatot ja asenteet niitä kohtaan ovat kehittyneet valtavasti viime vuosina. Pariin aktiivipihattoonkin olen päässyt tutustumaan. Pihatossa on omat hankaluutensa, mutta hyviä puolia on myös valtavasti. Koen kuitenkin tarvitsevani myös tavallista tallia. Kisaavat ja treenaavat, jotka on klipattu, pidän mielummin tallissa. Paksukarvaiset ponit hikoavat treenissä niinvaltavasti, että pihatto-oloissa kuivatus on haastavaa. Myös väkireujen jakaminen on paljon työläämpää. Ainakin kun käytössä ei ole automatiikkaa.

Kirja oli todella hyvin kirjoitettu ja mielenkiintoinen. Kahdessa päivässä taisin sen saada luettua läpi. Vaikka tykkäsin kirjasta paljon, se jätti "syyllisen" olon. Meidän ponit on lähes kidutettuja´, kun suurin osa niistä viettää yönsä (n. 10h) karsinassa kalterien takana. Ne eivät pääse toteuttamaan lajinomaista käyttäytymistä. Ne onnelliset, jotka ovat saaneet paikan pihatoista, eivät ehkä olekaan niin onnellisia, koska tilat on niin pienet eivätkä ne saa syödä vapaasti laidunnuksenomaisesti. Makuuhallit on ennemminkin pikkumökkejä ilman lämpöeristystä ja koneellista ilmastointia. Olisihan se hienoa laittaa isot makuuhallit eteisineen ja muutaman hehtaarin kokoisine tarhoineen, mutta ilman lottovoittoa se nyt vaan ei ole mahdollista. Kunnollisen pihaton tekeminen toimivine tiloineen ja ulkoalueineen on vielä kalliimpaa kuin tavallisen tallin teko.

Olen kuitenkin melko tyytyväinen siihen kompromissiin, joka meillä on saatu järjestettyä. Koko tallista kaksi hevosta tarhaa yksin. Toinen on Ekku ja toinen on yksi yksäri. Ekkua olen koittanut pari kertaa Lissun kanssa samaan, mutta on aina ajanut sen langoista läpi muutaman tunnin päästä. Kesällä se oli kyllä ongelmitta yhden astutettavan kanssa kimpassa. Mielelläni pitäisin sen tiineiden kanssa, mutta se ottaa niin kovin stressiä kaikista muutoksista, jo siitäkin, että laumasta ottaa yhden tamman ratsastukseen tms. Karsinassa sekin pääsee kosketuksiin kaltereiden takaa. Kaikki muut ovat kaverin kanssa/laumassa n. 14 h päivässä. Tarhat ei ole valtavia, mutta mahtuu niissä juoksentelemaankin. Heinät annetaan neljä kertaa päivässä ja vettäkin on koko ajan saatavilla.

Tällä hetkellä pihattolaumoja on kaksi: pikkuponit ja varsat vahteineen. Kolmaskin pihatto olisi tarpeen. Sinne majoittaisin tiineet. Noille veteraani-ikäisille pihatto tekee varsin hyvää. Possu esimerkiksi kerää heti nestettä jalkoihinsa, kun on yötä sisällä. Pieni liikkuminen läpi yön pitää turvotukset kurissa hyppäämisenkin jälkeen. Poni pysyy myös vetreämpänä eikä ole niin suurta huolta siitä, ettei sitä ratsasteta joka päivä. Parilla muullakin hevosella on selkeä syy pihatossa asumiseen. Toisella on kinnerpatti, joka pysyy vetreämpänä, kun sitä ei seisoteta puolta päivää karsinassa. Ja toinen imppaa. Se onkin vähentynyt huomattavasti, kun saa olla porukassa koko ajan ja tekemistä on varmasti enemmän kuin karsinassa. Varsoille pihatto on paras paikka purkaa energiaa. Pöllövirtaa ei kerry yön aikana, kun ei ole "pakkolevossa". Pikkuponit taas pärjäävät pihatossa parhaiten tundraturkkiensa kanssa. Lissu liikkui alkuun huonommin, kun se siirrettiin pihattoon, mutta nyt se liikkuu paremmin kuin aikoihin. Mielelläni laittaisin kaikki hyvin kevyellä käytöllä olevat ponit pihattoon, mutta tälää hetkellä se ei ole mahdollista.

Sitten on poneja, jotka haluan pitää karsinoissa. Ne kuitenkin tarhaavat koko päivän porukoissa, mutta yksilöllinen ruokinta on paljon helpompaa. Yksilöllisen väkirehuannoksen syöttö pihattolaumassa vaatisi kiinni sitomista aina ruokinnan ajaksi. Meillä kevyellä käytöllä olevat saavat väkirehunsa liikutuksen yhteydessä tallissa ja varsat saavat kaikki saman annoksen kuppeihinsa pihatossa, jolloin kuppien vaihtaminen ei haittaa. Meillä ei kovin montaa hevosta ole, jotka tarvitsevat tietyn väkirehuannoksen kahdesti päivässä. Tällä hetkellä vain oriit ja keväämmällä tiineet/varsalliset tammat ennen laitumelle pääsyä.

Toinen ryhmä, jotka pidän mielelläni karsinoissa, on treenaavat. Kaikki meidän ponit lasketaan kevyttä työtä tekeviin, mutta ne, jotka käyvät maneeseilla valmennuksissa ja kisaavat, on tallissa. Ne on myös klipattu, jotta ne eivät hikoilisi niin paljoa eikä sitten tarvitse kuljettaa litimärkää hevosta. Pihattoonkin voi klipata vauhtiraidan, mutta useamman kerran viikossa hikeen asti treenaavalle se ei riitä. Klipatutkin saavat kuitenkin tarhata koko päivän porukassa takkeineen. Meillä on myös suurin osa karsinoista varustettu kaksiosaisilla ovilla. Yläluukut pidetään auki mahdollisimman paljon, vain pakkasilla suljetaan ja oreilla, jotta eivät kiipeä ulos.

Tässä muutamat kuvat meidän uudesta pihattomökistä. Se on pieni ja vailla mukavuuksia, mutta siellä on kuivaa ja suojaa. Oviin tulee vielä liuskat ja ruokakupit pitäisi ruuvata paikalleen. Tarha on osittain hiekalla ja osittain metsäpohjaa. Vielä pitäisi saada heinäkaukalot tms. tehtyä ja ensi kesän urakka on kunnon aidat. Nyt niitä ei alettu vielä askarrella, koska yläreuna tarhasta on kalliota. Tolpat joutuu varmaan pulttaamaan siihen kiinni, joten se ei onnistu ihan käden käänteessä. Mä olen oikein tyytyväinen tähän pihattoon eikä ponitkaan ole valittaneet.

Kompromisseja on tehty paljon ja parhaamme mukaan pyrimme täyttämään omat, hevosten ja asiakkaiden toiveet. Hevoset on pysyneet varsin tyytyväisen oloisina ja terveinä, omat työt järkevinä eikä asiakkaidenkaan kanssa ole ollut juurikaan näkemyseroja. Meillä hevoset ovat hevosia, mutta kuitenkin aktiivikäytössä ja treenissä. Aina on pikkujuttuja, jotka voisi tehdä toisin ja joissa parantaa, mutta suuret linjat on sillä mallilla miten haluankin. Toivottavasti ponitkin on samaa mieltä. 

4 kommenttia:

  1. Voi miten upea pihattorakennus!! Oletteko itse sen rakentaneet?
    Näyttäisi että sijoituspaikka on hiukan mäessä, onko se jotenkin taktisesti suunniteltu nimenomaan siihen? Näyttää nimittäin tuo pohja niin hyvältä että pysyisiköhän koko tarha parempana syyssateiden tullessa...
    Vaihteleeko teillä nyt nuo pihaton asukkaat vai saiko se heti vakiasukit?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Isäntä ton mökin rakensi. Pihaton paikalla on ollut metsätarha ja halusin sen tarhaksi, jotta on vähän vaihtelevampi. Se on ollut kaltevuudestaan huolimatta aika märkä, mutta toivottavasti nyt, kun pintaa on kuorittu ja vaihdettu hiekkaan, tarha pysyisi kuivempana. Nyt tämän talven siinä asuu nuoret ruunat ja pari vanhempaa yksäriruunaa, jotka pysyy paremmassa kunnossa/mielellä pihatossa. Sitten taas seuraavan laidunkauden jälkeen asukit saattaa vaihtua, mutta yleensä pyrin pitämään porukan ja paikat samoina tallikauden.

      Poista
  2. Onpa ihanan näköinen pihatto! Kuulostaa muutenkin siltä, että teillä on ponien kiva elellä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia :) Onneksi ponitkin vaikuttavat tyytyväisiltä.

      Poista