240. Rotunäyttely 2014

Connemarayhdistys järjesti elokuun viimeisenä viikonloppuna yhdistyksen 30-v. Juhlanäyttelyn Hyvinkäällä. Meiltä mukaan oli ilmoitettu Rose, Lissu, Reino, Reetu ja Ekku. Ekku on edelleen sen verran silakka, että sitä ei viety näytille. Pieniä lisäjärjestelyjä aiheutti Rosen laitakauhu. Nyt on matkustanut rauhassa, niin ei haluta taas järkyttää pienen ponin mieltä. Matkaan lähdettiin siis kolmella autolla+kopilla (Mä niin tarttisin rekan!). Äiti ja iskä värvätty kuskeiksi ja samalla lasten vahdeiksi.

Näyttely alkoi onneksi vasta puolilta päivin, joten lähteä ei tarvinnut ihan kukonlaulun aikaan. Kyytiin oli pakattu yhdistyksen kamoja mm. pöytä ja myyntituotteita. Lisäksi kyydissä oli aggregaatti ja yksi kotiinsa palaileva tamma sekä reippaita apukäsiä muutama pari. Aikataulu meni hiukan tiukoille, kun varsat ei olis halunnu lähteä mihinkään. Noi enemmän reissaavat on niin helppoja lastata, ettei ikinä muista varautua siihen, et varsat ei ihan vielä toimi samalla lailla kuin vanhemmat...Ja Lissunkin pitää yleensä vähän muodon vuoksi muistuttaa, ettei pidä hommasta. Matkalla tuli vielä paikan päältä soittoa, että onko aggregaatti ja bensaa. kone oli joo, mutta bensaa ei. Lohjan ABC:lle koukkaus ja löpökin hankittu. Perillä oltiin lopulta juuri ja juuri ennen näyttelyn alkua.

Ruunat olivat vuorossa ensin ja seuraavaksi jalostusoriit. Sitten olikin jo Rosen luokan, eli nuorempien tammojen, vuoro. Luokka oli todella iso connemara-mittakaavassa, 10 tammaa. Rose palkittiin (ekaa kertaa rotukehässä) II-palkinnolla ja sijoitus oli kuudes. Tuomarien mukaan Rose oli hieman hevosmainen ja kyllähän se kieltämättä näyttää tällä hetkellä vähän pitkäjalkaiselta ja kevyeltä. Omaankin silmään olisi kaivannut vähän lisää massaa. Sairastelu selvästi vei veronsa. Kohta pitäisi mahankin alkaa pyöristyä, et jos se sieltä taas muokkaantuis "ponimmaksi".

Välissä oli "keski-ikäisten" tammojen luokka ja sitten veteraanitammat, joihin Lissu kuului. Muori palkittiin ykkösellä tälläkin kertaa. Tuomarit kehuivat vielä erikseen hienoa liikkumista. Ja kyllä se nyt taas liikkuukin. Paremmin kuin aikoihin. Eivät meinanneet uskoa 24-vuotiaaksi. Toivottavasti se pysyy vielä pitkään näin hyvässä kunnossa. Oliskohan talvi pihatossa pitänyt sen näin hyvänä. Ei tarvinnut muoria kehässä hävetä. Myös kuvauksessa hän tiesi tasan mitä tehdään ja patsasteli ryhdikkäänä. Kuvia löytyy: täältä. Kaikki veteraanit palkittiin ykkösellä ja Lissu oli luokkansa toinen.

Tammat pääsi koppiin syömään ja nuoriso kaivettiin ulos. Reino oli vuorossa ensin. Vähän jännitti, miten pojat osaa käyttäytyä. Reinohan ei ole käynyt missään ja on hyvin kaveririippuvaiven. Reetu puolestaan tajuaa usein vieraissa paikoissa olevansa ori, joten apukäsien puolesta jännitti. Reino ei myöskään osannut ravata taluttaen... Kehässä Reino oli kiltisti. Seisoi melkein koko ajan ja ravasikin lopulta hienosti. Mallikelpoinen esitys palkittiin Luokavoitolla neljän varsan luokassa! Palkinto tosin oli vain II-palk. mutta yksikään nuorista ei saanut ykköstä.

Reino 1-v. oriiden ja ruunien luokkavoittaja (kuva: Rozprvaka Photography)

Reetukin käyttäytyi siivosti vuoroaan odotellessa, mutta kehässä paikallaan seisominen oli ihan yliarvostettua. Reetun luokka oli yhdistetty, joten hän oli siellä kahden kolme-vuotiaan kanssa. Niiden egojen rinnalla Reetu oli onneksi vielä ihan varsa. Reetullekin II-palkinto ja toinen sija luokassa. Nämä tuomari asettivat Poninäyttelyssä taakse jääneen 3-v. oriin paremmaksi. Taas tuli muistutus, että nämä arvostelut on vain yhden tuomarin mielipide yhtenä päivänä. Tyytyväisiä oltiin silti. Reino pääsi mukaan Champion -nuoren valintaan, mutta menestystä ei tullut, joten pojatkin pääsi koppiin huilaamaan.

Reetu (kuva: Rozpravka Photography)

Itse palattiin loppukehiä katsomaan. Voiton vei lopulta jalostusoriiden luokan voittanut Vanity Padraigh. Papu oli kyllä ehdottomasti voittonsa ansainnut. Kaikki Tulokset

Kotiin lähdettiin karavaanin kanssa umpiväsyneinä. Jaloissa tuntui jatkuva juoksentelu ja seisoiskelu. Ponejakin oli vähemmän kuin yleensä, mutta yhtä raskasta oli. Kotimatkalla käytiin vielä syömässä ja kotona odottikin parin ponin pesu ja kamojen pakkaukset ratsastusluokkakisoja varten. Onneksi apukäsiporukka oli rivakkaa ja hommat hoitui suht nopeaan. Unta ei silti kovin montaa tuntia saanut, kun seuraavan päivän luokat alkoi klo 10. Mutta siitä oma postauksensa...