239. Woolpacks Sweetie Pie 212 IC

Toinen meidän kasvatuksemme kantatammoista on päässyt vihreämmille niityille. Snutten on ollut erityisen merkittävä poni oman connemarataipaleen varrella. Se opetti ja antoi valtavan paljon.

Snutten syntyi 26.6.2003 Eteläisessä Ruotsissa Carina Janssonin Woolpacks-tallissa. Emä oli pieni kärpäskimo Bolle Cornett ja isä aivan upea Janus, joka vietti viimeiset vuotensa rodun  alkuperämaassa Irlannissa.

Se päätyi meille, kun kaverini surffaili myyntisivustoja ja ihastui saman kasvattajan 1-vuotiaaseen orivarsaan. Kun he alkoivat vaihdella sähköpostiviestejä ja hieroa kauppoja varsasta, tuli puhetta myös mahdollisesti myytävästä nuoresta, tiineestä tammasta. Meillä oli suunnitelmissa toisen tamman hankinta ja paria kotimaista varsaa oltiin kyseltykin. Snutten vaikutti lupaavalta, sisäänratsastettu, diplomi-palkittu ja tiine, nuori tamma. Isäntä saatiin vakuutettua ponin hankinnan kannattavuudesta, joten Ruotsin matkan suunnittelu alkoi. Päätimme siis lähteä katsomaan poneja paikan päälle, traikku tietty mukana. Laivalla yli ja ajoa Ruotsin läpi aivan länsirannikolle asti.

Lauantaina päivällä kävimme poneja katsomassa. Vastaanotto oli lämmin ja connemaralauma vastustamaton. Rapsuttelua ja paijaamista, ja tietty valokuvia. Illaksi lähdimme lähistöllä sijaitsevaan ostoskeskukseen "miettimään" ostoa. Ihan niinkuin siinä olisi ollut jotain miettimistä...Olimme tietysti aivan myytyjä. Vähän päälle parikymppiset ponitytöt ei voi vastustaa mitään poneja. Seuraavana päivänä siis takaisin kauppojen tekoon, ponit kyytiin ja yötä myöden ajamaan takaisin Ruotsin läpi laivalle. Ponit matkustivat hienosti ja muutamia kertoja käytiin niitä laivamatkan aikana juottamassa ja ruokkimassa. Reissu oli mahtava ja tuliaiset vielä mahtavampia. Myös se fiilis. Ihan oikeasti olen ostanut ponin ja vielä tuonut sen maahan. Aikuiset, oikeat hevosihmiset tekee niin.Se oli niin epätodellista.

Meidän ensikohtaaminen

Snutten oli alusta asti supermiellyttävä ja luotettava. Kovin paljoa se ei ratsastusken suhteen osannut ja eka talvi menikin lähinnä köpsötellessä ilman satulaa. Tamma ultrattiin ja varsakin oli pysynyt matkassa. Oli kiva päästä ratsastamaan yhdessä mastoon, kun muut ponit oli nuorisoa (ja Lilli hieman pieni). Rauhassa siis kasvateltiin mahaa yhdessä Lissun kanssa.

Tiineys meni hyvin ja ponin kotiutuminen samoin. Snuttenista tuli kaikkien suosikki. Tulevan varsomisen ajankohta oli hieman epäselvä tanskankielisten astutuspaperien takia. Snutten oli siis käynyt Tanskassa vierailemassa nuoren komean Pady Melody d' Auxencen luona. Hieman yllättäen siis 1.7. 2008 aamutalliin mentäessä karsinassa katseli Snuttenin lisäksi pieni ruunikonkimo tammavarsa. Kaikki näytti olevan hyvin ja varsa pirteä.

Ekan päivän ulkoilut

Varsomisen jälkeen pikkuhiljaa aloitettiin Snuttenin kanssa työskentely ja kunnon kohotus. Netan vieroituksen ja oman synnytyksen jälkeen aloitettiin valmentautuminen. Alku oli varsin tuskaisaa, mutta kunnon kasvaessa molemmilla, homma alkoi sujua. Treenattiin esteitä ja koulua sekä aloitettiin pikkukisojen kiertäminen Laatuponikisa tähtäimenä. Snutten napsi tasaiseen rusetteja helpoista koululuokista tasaisuudellaan, vaikka alkuun tuntui, että sitä joutui kantamaan läpi kouluratojen.

Laatuponikisaan päästiin mukaan ponin ollessa kunnossa ja tehtäviensä tasalla. Snutten siis osallistui sinne 6-vuotiaana 5-vuotiaiden luokkaan, koska oli varsonut edellisenä vuonna. Samalle syksylle osui myös tamman kantakirjaus Suomessa. Kyllä hirvitti, kun Laatukiassa rakennepisteet oli vain 35 ja kantakirjaus seuraavana päivänä. Osa tuomareistakin oli samoja. Onneksi kantakirjauksesa pisteet oli vähän paremmat ja tamma saatiin kirjoihin lopulta 38 pisteellä. Kisatreenien ohella tamma toimi kotona kaikkien luottoratsuna ja Snutten taitaa olla suurimmalle osalle meidän tallin porukasta se, jolla aloitettiin. Maailman kiltein ja luotettavin.

Snutten edusti usein myös messilla. Parhaiten omaan mieleen on painunut ELMA 2009, jolloin Peppilotta 3-vuotta esiintyi tamman kanssa Messukeskuksessa areenalla Snuttenin kanssa. Siellä hän ravaili ympäri areenaa ilman taluttajaa. Silloin ratsastamisessa ravi oli parasta. Samana vuonna poni esiintyi myös Helsinki International Horse Showssa rotukavalkadissa. Verryttely oli täysi kaaos, mutta poni oli aivan rauhallinen. Valjakkohevoselta meni kuolain poikki, suomenhevonen veti rekeä, jota toinen hyppäsi. Hevosia oli varmaan 20, joukossa varsoja, tammoja, oriita ja ruunia. Osa taluttaen, osa ratsain, osa kärryillä. Meiniki oli suoraan villistä lännestä.

Treeneissä alettiin koulupuolella mennä He A:n asioita ja kisoissa mentiin aluetasolla He B:tä. Aluekisoihin ei ehditty hyppäämään, mutta seuratasolla mentiin 90 cm luokkia. Treeneissä esteet oli parhaimmillaan 110 cm. Ponilta puuttui kuitenkin sen verran omaa moottoria, ettei isoille radoille kannattanut lähteä.

Kesällä 2010 Snutten astutettiin uudelleen. Nyt vuorossa oli Ruotsalaisori Hagens Ryan. Se ei meinannut tulla millään kiimaan, joten turvauduttiin tälläkn kertaa kiimapiikkiin (myös siis Tanskassa piikitettiin kiimaan). Astutus onnistui ja tamma oli kerrasta tiine. Kesällä poni oli erittäin hyvässä kunnossa ja voittikin suureksi yllätykseksi Connemarojen Rotunäyttelyn Supreme Champion- tittelin Teivossa Tampereella. Syksyllä meillä ei oikein ollut sille ratsastajaa, kun itsellä alkoi olla ratsutettavia sen verran paljon. Teimme siis ponivaihdon yhden myyntiponin kanssa. Snutten lähti talveksi heille ylläpitoon tuomaan varmuutta poniratsastajalle ja sieltä tuli nuori poni myytäväksi meille. Perhe tykästyi poniin niin, että halusivat ostaa sen. Varmaan yli kaksi kuukautta pohdin asiaa. Tamma oli hyvä siitostamma, luotettava käyttöponi, pärjäsi näyttelyissä. Yhdellä sanalla sanottuna täydellinen. Sen ainoa vika oli, että omaan käteen se oli liian rauhallinen.

Kaupat tammasta sovittiin siis keväällä 2011, mutta varsomaan tamma tuli vielä kotiin. Parin kuukuden ikäisen varsan kanssa se palasi uusille omistajilleen ja tammavarsa haettiin kotiin vieroituksen jälkeen. Snutteniin jäi vielä varsotusoptio, mutta silti sen myyminen oli tosi vaikea paikka.

Snutten ja Kaija

Snutten vietti Hyvinkäällä opetusmestarina ja luottamuksen palauttajana pari vuotta. Sen kapasitetti ei kuitenkaan ollut riittävä ratsastajan kehittyessä, joten Snutten laitettiin myyntiin. Meillekin sitä tarjottiin takaisin, mutta rahatilanne ei sallinut. Mielelläni sen olisin takaisin kotiin ottanut. Varsotusoptio hyvitettiin lopulta toisessa ponikaupassa ja Snutten muutti yhden connemarakasvattajan talliin harrasteratsuksi. Siellä poni alkoi yhtäkkiä ontua rajusti eikä syytä saatu kunnolla selville, vaikka lukuisat eläinlääkärit tutkivat sen. Taas tamma tarjottiin takaisin meille, mutta isäntä ei innostunut tässä taloustilanteessa ottamaan joutilasta siitostammaa pihaan. Snutten löysi kodin siitostamman roolissa toiselta connemarakasvattajalta, mutta lopulta se päädyttiin lopettamaan.

Kyllä itku tuli, kun uutinen osui silmiin. Tiedän, että poni sai parasta hoitoa joka paikassa ja sen eteen tehtiin kaikki mikä oli järkevää. Silti olo on vähän syyllinen. Yksi parhaista on poissa. Snutten opetti niin paljon ja sen kanssa ehdittiin kokea monia uusia asioita. Kiitokset Carinalle, Snuttenin kasvattajalle, joka antoi meille mahdollisuuden tutustua tähän ihanaan tammaan. Ikävä on kova, mutta muisto elää ja pihassa seisoo onneksi kaksi emänsä "kloonia" Netta ja Kaija. Toivottavasti ne täyttävät emänsä jättämät suuret saappaat.

Kaija ja Netta

Woolpacks Sweetie Pie 

26.6.2003 - 8.9.-2014

kuva: Kaisa Kukkanen