Koko näyttely meni omalta osalta vähän "vasemmalla kädellä" valmisteluineen. Muutakin hommaa ja muistettavaa oli vaikka ja kuinka. Ilmoittautumisia oli vähemmän kuin aiempina vuosina, mutta hommaa riitti silti. Jotenkin connemarojen yhteyshenkilönä toimiminen tuntui extraraskaalta tänä vuonna. Joka vuosi vapaaehtoisten talkoolaisten värvääminen tuntuu vaikeammalta ja vaikeammalta. Olen tykännyt hommasta ja porukka on toimiva, mutta omalla aktiivisuudellakin alkaa olla rajansa. Millä sitä saisi uutta porukkaa mukaan ja innostumaan järjestelytehtävistä? Kyllähän siinä täytyy olla vähän tyhmä, että tähän lähtee mukaan. Mutta on se olo aika huippu, kun rättiväsyneenä kaadut näyttelyn jälkeen sohvalle ja kaikki on vedetty kunnialla läpi. Kun tekijöitä on useampi, yhden ihmisen taakka on paljon pienempi. Ongelma on sama joka puolella. Olen ryhdistäytynyt tänä vuonna myös ratsastusseuratoiminnassa ja ollut toimihenkilönä kaksissa isommissa kisoissakin, sihteerinä aluekoulukisoissa ja ratahenkilökuntana kansallisissa estekisoissa. Poninäyttelyssä hoidin connemarojen vastuuhenkilönä toimimisen lisäksi tulospalvelua.
Muistin sentään hoitaa varsojen vuolun hyvissä ajoin. Maanantaina siis pojat laitumelta kotiin vuoluun. Reetu jäi phaan odottelemaan näyttelyä ja Reino ja Napero palasivat laitsalle. Perjantaina päivällä pesin Reetun. Ihanan kiltisti se oli, vaikka on ollut ihan "pellossa" kaksi kuukautta. Vissiin pari askelta liikahti koko pesun aikana. Se on onneksi väriltään vieläkin lähes musta, joten loimi niskaan ja takas tarhaan. Lapset hoitivat Possun pesun keskenään. Varusteiden kiillotus ja auton pakkaus valmiiksi aamua varten. Ratsastusluokat alkoivat aamulla jo klo 10, joten seiskan kieppeillä pitäisi lähteä.
Ponit lastatautivat sujuvasti ja matkaan päästiin lähes aikataulussa. Ensimmäisenä paikan päällä käytiin kanslian kautta ilmoittautumassa, jonka jälkeen kävin opettelemassa tulospalvelun tehtävät. Isäntä joutui siihen heti tuuraajaksi ja me lähdettiin Nuutin kanssa laittamaan Possua ratsastusluokkaa varten valmiiksi. Vähän meinasi kiire tulla, mutta ehdittiin. Possu ei ollut ihan hereillä kehässä, mutta hyvin meni pientä pissataukoa lukuunottamatta. Nuutti ei ihan jaksanut keskittyä taaskaan odotteluun. Nuori mies oli kuitenkin hyvin tyylikkäänä kauluspaidassaan ja kravatissaan. Nutti ja Possu valittiin talutusluokassa sijalle kolme! Possu sai kovasti kehuja rauhallisesta luonteesta, Nuutti hyvästä istunnasta, vaikka paljon on vielä opittavaa. Kovin oli onnellinen pikkuratsastaja! Peppi otti Possun luokan jälkeen ja jäi verkkaamaan, kun itse palasin tulospalveluun. Isäntä siirtyi Pepin seuraksi ratsastusluokkaa seuraamaan. Hyvin oli mennyt Pepinkin luokka ja jälleen sijoitus oli kolmas. Hieno Possu! Se on kyllä niin mahtiponi!
Connemarat oli kehässä iltapäivällä. Taas vähän viime tipassa menin ponia hakemaan ja saatiinkin mennä ihan suoraan kopista kehään. Reetu oli vähän levoton eikä malttanut seistä lainkaan. muuten oli ihan siivosti ja toimi kuuliaisesti. Kivaa ravia esitti ja liikkui käynnissäkin rennosti. Reetu voitti luokkansa (2-3-vuotiaat oriit) I-palkinnolla. Jäätiin siis odottelemaan tammaluokkien päättymistä ja parhaan nuoren valintaa. Lopulta kehässä oli 1-vuotias tamma Eadrom Rose Aisling, 2-vuotias Rockfield Nightingale sekä Reetu. Vaikka odotukset Reetulle oli kovat, niin en olisi ikinä arvannut, että se valittaisiin rotunsa parhaaksi. Poneja oli vähän, mutta ne kaikki palkittiin I-palkinnolla. Kovatasoista sakkia siis. Reetu siis palkittiin RP-Nuorena ja pääsi koko näyttelyn parhaan Suomessa syntyneen valintaan. Kyllä se oli hieno tunne olla ensi kertaa oman kasvatin kanssa siinä kehässä! Rosehan oli 2011 Paras FIN-nuori, mutta se ei ollut oma kasvatti. Siellä ei enää menestystä tullut, mutta hineo varsa meillä on silti! Kiva oli kuulla muiltakin kehuja varsasta. Ei ole vaan omien ruusunpunaisten lasien takana sen hienous ;) Harmittamaan jäi se, että en ilmoittanut ponia Hippoksen kehään, kun piti mennä siihen rotunäyttelyssä. Se Hippoksen kehä kuitenkin peruttiin, joten mennään nyt 10.9. Kotimäkeen molempien varsojen ja Netan kanssa.
Lauantain menestys tarkoitti uutta reissua Reetulle myös sunnuntaille. Poni matkusti hienosti yksinkin ja useampi kuljetusreissu viikon sisällä alkoi näkyä. Lastaukset oli helpompia joka kerta. Sunnuntaina meni jo lähettämällä kyytiin ilman apukäsiä. Poni oli muutenkin selvästi rennompi ja rauhallisempi. Kyllä reissaaminen väsyttää kovasti poniakin. Menestystä ei enää tullut Reetulle, mutta lisää kokemusta. Sunnuntai-päivän paras connemara oli ori Halle Lafferty. Hyvin siis valittiin plan B-ori Lissulle. Harmittamaan jäi kyllä Ekun poisjäänti sunnuntailta, mutta se on laihtunut loppukesästä niin paljon, ettei ole mitään järkeä näyttää sitä. Olisin kovasti halunnut saada sille arvostelun ja päästä pyörähtämään sen kanssa kehässä. Rotunäyttelykin jää valitettavasti väliin samasta syystä. Ehkä koitetaan mennä johonkin mätsäriin syksyllä/keväällä. Ja ensi vuonna uusi yritys johonkin oikeaan näyttelyyn, jos osaisi ruokkia vielä paremmin näyttelyjä silmällä pitäen.
 |
| kuvat: Satu Pitkänen/Rozpravka Photography |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti