Astutuskausi, helpotuksen huokaus. Täytyy sanoa, että se oli paljon rankempaa kuin ikinä osasin kuvitella. Vaikka ponit hoitivat hommia, niin jatkuva paine ja stressi kiimojen kyttäämisissä, ultraamisissa ja astutuksien ajoituksissa. Koko homma olisi ollut helpompi, jos tulokset olisi olleet parempia. Koko ajan mielessä pyörii, mitä olisi pitänyt tehdä paremmin, mitä jäi tekemättä. Varsinkin, kun on hommassa toden teolla ensi kertaa (viime kesänä vain kolme tammaa), niin haluaa onnistua ja monissa asioissa on epävarmuutta. Sitä voisi kuvitella, että ponit vaan narun päähän, hyppy ja that's it...
Kausi alkoi heti toukokuun alussa. Lissu ja Rose tulivat kiimaan varsin samoihin aikoihin. Molempien tammojen astutukset sujuivat helposti, vaikka Rosea jännitti ensikertalaisena aika kovin ja Tarmo ei todellakaan ollut kovin hienotunteinen. Heti toukokuun alussa Ekulle tuli myös ensimmäinen vieras tamma, jonka kiimoja odotettiin ja odotettiin ja odotettiin. Rose ultrattiin heti tiineeksi, Lissu oli tyhjä ja ensimmäinen vieraileva tamma saatiin kiimaan piikillä kuukauden meillä elelyn jälkeen.
Lissun toinen kiima touko-kesäkuun vaihteessa sujui edelleen helposti astutusten suhteen. Hypytettiin 1,5 vrk välein ja kaikki meni hienosti. Myös piikin saanutta tammaa päästiin astuttamaan, mutta se ei mennytkään ihan kuin elokuvissa. Nuori tamma, joka jännittää kovasti. Vanha, hyvin varustettu ori, jolla paras terä (tai tässä tapauksessa voisi sanoa kovin) on jo mennyt. Ekaan kiimaan vain kaksi astutusta saatiin onnistumaan viiden päivän kiimassa. Hyppyjä tuli varmaan lähes sata. Myös kaksi seuraavaa tammaa saapuivat odottelemaan kiiman alkua. Onneksi seuraavan tamman kiima alkoi vasta, kun edellisten kiimat oli ohi. Jälleen vanhemman, kokeneen tamman kanssa homma sujui täysin ongemitta. Tamma seisoi kuin sahapukki ja homma hoitui yhdellä hypyllä.
Näiden kiimojen jälkeen odoteltiin taas ultraa ja kolmannen tamman kiimaan tuloa. Neljäs ja viideskin vieras tamma saapui, mutta kiimoja ei kuulu. Heti juhannuksen jälkeen parin tamman ultra. Lissu ja vieras tamma1 (se vaikea) tyhjiä. Uutta yritystä siis. Tamma nro 3 tuli myös kiimaan samaan saumaan. Sekin nuori ja varsin pelokas. Päädyttiin ottamaan ensimmäinen astutus lähes heti toisen tamman jälkeen, jotta Ekku olisi mahdollisimman rauhallinen. Vaikean tamman astutus onnistui ja nuori perään. Sekin onnistui, kun Ekku malttoi olla mölisemättä. Siihen perään käytin Ekkua vielä tamma nelosen aidan takana ja sekin näytti vähän kiiman merkkejä. Sille astutus seuraavaan aamuun. Mutta aamulla kiimasta ei enää merkkiäkään! Lisää odottelua.
Tamma kaksi piti ultrata kesä-heinäkuun vaihteessa, mutta oli jo täydessä kiimassa. Pikakiimaa näyttänyt tamma neljä tsekattiin ja joitain menneen kiiman merkkejä oli nähtävissä. Nyt kun kolme tammaa oli ultrattu tyhjäksi, päätettiin tutkituttaa ori. Aamulla ajeltiin oriasemalle, jotta siemenen liikkuvuus saataisiin selville. Ekku osasi homman onneksi hienosti eikä sitä tarvinnut houkutella tuntikausia pukille. Kauemmin meni sen traileriin lastaamisessa... Selvisi, että siemen on laimeaa, mutta liikkuvuus on hyvä ja siittiöt terveitä. Saatiin ohjeet lisätä vielä valkuaisruokintaa, vähentää stressiä ja hypyttää kiimoihin joka päivä. Joka päivä astuttamista käytettiin heti tammaan kaksi.
Seuraavat kiimat osuivat heinäkuun toisen viikon loppuun. Tamma neljä, jonka kanssa astutukset sujui kerrasta. Samaan aikaan astutettiin jälleen myös Lissua. Toinen aamusta, toinen illalla. Tamma yksi lähti jo kotiin välillä, mutta palautui taas tyhjänä. Seuraava kiima osui heinäkuun puoleen väliin ja siihen astutus onnistui enää yhden kerran. Nuori tamma numero kolme tuli myös kiimaan ennen kuin ehdittiin ultrata. Viitos tammalle tehtiin kiimakontrolli, kun mitään kiiman merkkejä ei ollut edelleenkään. Sen piti olla kiimassa, mutta potki vain oria. Tilanne ei kehittynyt mihinkään suuntaan. Tamma kaksi oli uudelleen tyhjä ja se vaihtoi oria.
Heinäkuun loppu oli Ekulle pieni huilin paikka. Elokuun alussa tamma neljä ultrattiin tiineeksi! Kivi vierähti sydämeltä. Olin jo päättänyt pistää oriin syksyllä pois, mutta nyt tuli jatkoaikaa. Lissu tuli uudelleen kiimaan, joten se vietiin Kirkkonummelle Halle Laffertylle. Tamma viisi sai kiimapiikin ja parissa päivässä Ekku pääsi hommiin. Mutta painajainen odotti jälleen. Sama ongelma kuin tammalla yksi. Ekku ei vaan saanut vehjettään oikeaan osoitteeseen. Kaksi ja puoli päivää yritettiin kädestä ja sitten laitettiin ne vielä samalle laitumelle. Myös tamma yksi palautui jälleen, mutta nyt Tarmon asiakkaana. Sen kanssa homma onnistui joka kerta yhdellä hypyllä.
Elokuun puolessa välissä Ekulle ultrattiin toinen tamma tiineeksi. Nuori tamma nro kolme! Toiseen kiimaan. Oriinpitäjä onnesta soikeana vaikeuksien jälkeen. Yksi tamma siis jäljellä. Kaksi tiinettä ja kolme vaihtoi oria. Viimeiset ultrat eilen. Tyhjää täynnä, eikä edes kunnollisia follikkeleita tulossa kiimakuviosta huolimatta. Lissu ultrattiin ensin ja se on tiine! Olin aivan innoissani, mutta toinen tamma tyhjänä veti taas mielen maahan. Mitä olisi voinut tehdä enemmän. Ainoa mitä keksin on siemennys tuoresiirtona, mutta oriin astuessa luomuna siemennystä ei saa käyttää ennen uutta CEM-testiä, jossa menee aikaa vähintää kaksi viikkoa. Kausi on nyt ohi, enää ei astuteta. Tarmon tamman ultran tulosta odotellaan vielä. Ensi kaudella Ekku ei ota enää vieraita tammoja vastaan ellei tiinehtyvyydessä tapahdu täyskäännöstä. En kestä katsella sitä väsymystä ja stressiä, jonka "turhat" astumisyritykset aiheuttavat. Ori on taas todella laiha hillittömistä ruokamääristä huolimatta. Sitä ei ole kiva seurata vierestä.
Omien tammojen kohdalla varsoja odotellaan siis:
13.4.2015 Doyher Ruby Rose 250 C - Ohana Domhnall Dash 32 C
21.6.2015 Ohana Elegance - Dark Edition 31 IC
6.7.2015 Aramara Eliza 160 C - Halle Lafferty 25 C
Nyt vaan sormet ja varpaat ristissä, jotta kaikki menee edes loppuajan suunnitelmien mukaan ja saamme hienoja (tamma)varsoja ensi kesänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti