lauantai 20. syyskuuta 2014

241. Ratsastusluokka ja WHP-kisat sekä keltainen kortti

Connemarojen juhlanäyttely jatkui vielä sunnuntaille brittityylisillä ratsastusluokilla sekä Working Hunter Pony-luokilla. Luokkia oli jaoteltu ratsujen koon mukaan. Lisäksi mukana oli shettisyhdistyksen shettiscup-luokat. Meiltä mukana oli Lilli talutusluokassa Nuutin kanssa sekä pienten ponien ratsatusluokassa ja pienten ponien Working Hunter Pony-luokassa (40cm) Milenan kanssa. Possu meni keskikokoisten ponien ratsastusluokassa ja Working Hunter Ponyssä (50 cm) Pepin kanssa. Isojen ponien luokissa Olivia meni Rosella ja Tarmo oli ilmoitettu isojen ponien Workin Hunter Pony-luokkaan (70cm). Nyt oltiin liikkeellä vain kahdella kopilla, kun Lilli ja Rose pystyivät matkustamaan samassa, niin, että Lillillä oli pienempi puoli ja rose sai matkustaa leveällä puolella. Onneksi sitä ei tarvii vähään aikaan sitten kuskata enää mihinkään. Ärsyttäviä lisäjärjestelyjä tommonen laitakauhusuus aiheuttaa.

Nuutti oli ensin vuorossa. Hällä ei ihan kyllä toi keskittyminen riitä, vaan edelleen pohdittiin, että kuka on viimeinen lähtijä ja koska on palkintojen jako...Nuutti oli talutusluokassa kolmas. Lilliltä oli juuri pudonnut kenkäkin ennen reissua ja kengittäjä joutui siirtämään päivää. Onneksi pohja oli pehmeä nurmi, mutta toinen etukenkä piti irrottaa, jotta liikkuminen olisi tasaisempaa. Ja kaikki muut kengät kilisi niin, että hävetti. Lilli esiintyi kiltisti loputkin suorituksensa ja esteetkin meni kaikki puhtaasti. Sileällä se oli neljäs ja WHP:ssä kolmas.



Possullakin oli samaa ongelmaa kuin Lillillä, kaikki kengät helisi, vaikkei sillä olisi edes ollut kengityksen aika. Tekeeköhän hokit sitten sen verran lisää vastusta, että ne löystyy helpommin. Useista kiristysyrityksistä huolimatta toinen etukenkä lopulta irtosi. Possu oli koko reissun kuin ihmisen mieli ja sai kovasti kehuja siitä, kuinka oiva lasten poni se onkaan. Niin kiltti ja rauhallinen, tekee juuri sen mitä pyydetään. Peppi oli kovin pettynyt, kun he jäivät Possun kanssa ratsastuluokassa viimeisiksi. He menivät kuitenkin niin tyylikkäästi ja poni oli kuuliainen, mutta tuomarit eivät vaan tykänneet. Esteet jännitti Peppiä kovasti. Onneksi Possu oli niilläkin todella rauhallinen. Possu oli luokassaan ainoa, joka hyppäsi kaikki puhtaasti, mutta jäi silti kakkoseksi. Tähän Peppi oli onneksi hyvin tyytyväinen, joten päälimmäiseksi jäi hyvät fiilikset.


Rose suoritti omaan luotettavaan tapaansa tasaisesti. Ratsastusluokassa sijoitus oli neljäs ja Working Hunter Ponyssä kolmas. Yksi puomi putosi, mutta muuten poni meni todella tyylikkäästi. Nämä oli nyt Rosen viimeiset kisat vähään aikaan ja tamma pysyy kotioloissa masuaan kasvattelemassa. Treenit jatkuu edelleen, jotta tamma pysyy hyvässä kunnossa ja varsominen on helpompi. Toki harjoitukset kevenee kevättä kohti, sen mukaan mennään mikä ponista tuntuu hyvältä.


Lasten kanssa esiintyi siis kiltit, kuuliaiset ja fiksut ponit. Samaa ei voi sanoa eräästä keltaisesta vatipäästä. Se odotteli kyllä päivän kiltisti kopissa. Hokit saatiin jalkaan pienellä painilla ja hampaiden kiristelyllä, mutta ihan normaalia toimintaa ponilta. Varusteita pukiessa se oli ihan siivosti ja oma itsensä. Kunnes sitten kiipesin selkään. Heti liikkeelle lähdössä alkoi sen luokan rodeo-show. Se veti pään alas,selän pyöreäksi ja alkoi loikkia ihan kunnon pukkiloikkaa. Jonkun aikaa pysyin kyydissä, kunnes lensin voltin kautta kaulan yli selälleni. Ja poni tietty irrallaan. Onneksi se oli sen verran pallo hukassa, ettei tiennyt mihin olisi juossut, joten sain sen kiinni ennen kuin se ehti aiheuttaa mitään hämminkiä. Poni liinan päähän ja yhteen tarhaan ensin juoksuttamaan sitä. Hetken päästä nousin selkään ja ratsastin kaikki askellajit läpi. Siinä poni oli ihan siivosti ja toimi kuten yleensäkin. Olin kyllä ihan puulla päähän lyöty tosta pukki-rodeosta. Se ei ole koskaan tehnyt sellaista ennen ja kuitenkin koko kesä on kisoja kierretty. Keltainen kortti oli annettu, jos tällainen toistuu vielä kerrankin, niin se on soitto seuraavana aamuna eläinlääkärille.

Poni oli sen verran kierroksilla, että edes yrittänyt mennä sen kanssa muiden joukkoon verkkaamaan. Taluttelin sitä maasta käsin tai kävelytin laitumen puolella. Oman vuoron tullessa kiipesin selkään ja suoraan esteille. Poni kyllä tiesi mitä tehdään ja hyppäsi hyvin. Tuomarikin tykkäsi kovasti Tarmon hyppäämisestä. Eka hyppy sai kahdeksan pistettä ja loput kuusi yhdeksän. Puhtaasti se meni kaikki eikä miettinyt hetkeäkään. Tarmokin taisi vähän ihmetellä mitä me näin pieniä mennään. Sileä-osuus ei mennyt ihan putkeen, kun poni ei malttanut kävellä lainkaan. Se oli tosi jännittynyt, mutta homma saatiin hoidettua eikä lisää vaaratilanteita tullut. Toiseksi Tarmo tuli siinä luokassa. Koville se vaan ottaa, kun sen kerran elämässä ponin pitäisi käyttäytyä ja esittää oman rodun väelle parastaan. Kyllä hävetti, kun äijä oli ihan sika eikä käyttäytynyt lainkaan. Tarmo ei muutenkaan kuulu connemaraväen suosikkeihin. Se ei ole mikään näyttelytähti ja kaikkein tyypillisin connemara. Olisin  kuitenkin halunnut näyttää sen ponin, joka toimii kiltisti kisatilanteessa, esiintyy tasaisen varmasti ja hyppää hyvin. Hypyt meni kuten piti, mutta kyllä masensi muuten. Se siitä näytönpaikasta. Poni on edelleen huonosti käyttäytyvä ja epätyypillinen vitsi, joka pitäisi välittömästi ruunata. Siinä ei ole mitään muuta hyvää kuin väri. Ja osaa se ehkä vähän hypätä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti