Pitkästä aikaa tartuin itseäni niskasta kiinni tämän blogin suhteen. Vielä, kun saisi tartuttua toimeen myös muiden odottavien asioiden suhteen. Paljon on tapahtunut ja paljon tekemättä. Tällä hetkellä taas vaan koko touhu turhauttaa eikä osaa iloita asioista, jotka on hyvin. Kaikkilla muilla on asiat paremmin, ponit hienompia, uusia varsoja/poneja ja kisamenestyskin parempaa. Nyt pitäisi vaan käyttää järkeä ja hidastaa tahtia näin syksyä ja talvea kohden. Ei haaveilla uusista poneista tai tilojen laajennuksesta. Yritetään...
Mutta nyt siis aiheeseen. Aikaisemminkin kirjoitin astutusten ongelmista, mutta nyt niitä on ilmennyt vielä lisää. Enää en lainkaan ihmettele miksi jotkut eivät anna orejaan "yleiseen" käyttöön. Ei sekään, että tammat ei tule kiimaan tai ovat työläitä astuttaa, mutta se, että kaikki se työ ja vaiva on turhaa... Ekulla on astutettu nyt viisi tammaa. Niistä kolmen kiimaa odotettiin yli kuukausi. Yksi on odottanut reilun kuukauden kiiman alkua eikä sitä ole päästy vieläkään astuttamaan. Miten voikin olla, että jokainen tallipaikalle/ratsutukseen tuleva tamma on noin päivässä kiimassa noiden oriiden vieressä ja ne, joiden pitäisi tulla kiimaan eivät tule millään. Niitä siis kyttäät hysteerisenä päivittäin. Nyt hommaa helpotti, kun sain Ekun laidunlohkolle tammojen lohkon viereen.
Astutettavissa on isoja eroja. Kolme on sujunut suht helposti, yksi jotain siltä väliltä ja yksi oikeasti hankala. Nuorempia, varsomattomia tammoja homma jännittää kovasti hyvästä kiimasta huolimatta. Ekku osaa onneksi olla herrasmies, mutta välillä siltä kaipaisi napakampaa otetta. Aiemmin varsoneet tammat tietää mikä on homman nimi ja paikatkin selvästi väljemmät, joten homma on helpompaa. Pieniltä potkuilta ja naarmuilta ei olla vältytty. Omat haasteensa asettaa myös kiimojen päällekkäisyys. Nytkin kolme tammaa on kiimassa. Kaksi alussa ja yksi lopussa. Yhden kiima loppui onneksi juuri. Ensi viikolla yhden pitäisi tulla kiimaan, jos ei ole tärpännyt.
Ja sitten ne tulokset...Ei yhtään tiinettä tammaa tähän mennessä. Lissua uusitaan jo neljättä kertaa, toinen tamma kolmatta kertaa. Yksi toista kertaa. Yksi odottaa ekaa ultraa ja yksi toista. Kun kolmaskin tamma oli tyhjä, käytettiin Ekku oriasemalla pukilla sen verran, että siemenen laatu saatiin tutkittua. Olin yllättynyt kuinka hienosti ja nopeasti Ekku hyppäsi pukille. Selvästi homma oli tuttua. Tulokset eivät olleet yhtä hyviä kuin oriin toiminta. Tiheysmittari näytti nollaa. Mirkoskoopilla tutkittaessa näytteessä oli kyllä hyvin liikkuvia siittiöitä. Tavara oli siis selvästi laimeaa, mutta olemassa olevat siittiöt olivat terveen ja toimintakykyisen näköisiä. Lopulta vain yksi siemen riittää, joten luulisi "muutamasta miljardista" yksi riittävän hyvä löytyvän. Oriasemalla korostivat ajoitusta ja astuttaa tulisi joka päivä (normaalisti joka toinen päivä). Ekulle lisätään vielä valkuaista enemmän ruokintaan ja kaikki stressi pitää minimoida. Nyt alkuviikosta ultrattava tamma on sitten astutettu kaikkien näiden toimenpiteiden jälkeen. Kaikkemme on tehty ainakin.
Oriillekin homma ottaa selvästi koville. Se on laihtunut niin paljon, että Vermon Poninäyttely jää kyllä väliin ilan ihmelihomista. Toivotaan, että laidun helpottaa asiaa. Kovasti olen myös miettinyt, että miten jatkossa. Jos yhtään tammaa ei tiinehdy, todennäköisesti ori pääsee vihreämmille niityille. Mikäli edes joku tamma tiinehtyy, sitä ei ensi vuonna enää tarjota vieraille tammoille, vaan sitä käytetään vain omille tammoille. Kyllä jää kaivelemaan, jos meille ei jää yhtään varsaa Ekusta. Se on hieno ori. Tykkään siitä todella sekä rakenne, että luonne ja ratsastettavuus on kaikki sitä mistä pidän. Eikä se ihan ilmainenkaan ollut. Vaikeita päätöksiä, mutta joskus on pakko ajatella taloudellisesti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti