229. Aluekisoja

Viimeisen viikon sisään mahtuu parit aluekisat. Viime sunnuntaina (8.6.) tuupattiin koulua Minnin ja Netan kanssa Artukaisissa Turussa ja keskiviikkona vuorossa oli aluekenttäkisat Ypäjällä kisaviikolla Tarmon kanssa. Lisäksi Oona ja Sissi kisasivat myös kisaviikolla Poniderbyssä koulupuolella.

Ensin Artukaisiin. Olin ilmoittanut molemmat tammat He B:0aan, joka oli avoin He A ja vaikeammissa luokissa sijoittumattomille. Minnin letitin jo kotona, mutta Netta sai odottaa paikan päälle, kun starttien välissä oli hyvin aikaa. Minni meni siis ensin. Verkassa se oli taas oikein hyvä ja avuilla. Meni tasaisesti ja lisäyksetkin irtosivat. Radalla se kuitenkin jännittyi taas vähän. Ei mitään isoa, mutta sen verran, että muoto on epätasainen ja keskiaskellajit, varsinkin ravi, menee ihan kipitykseksi. Nyt rikkoi vielä keskikäynnin, kun alkoi ennakoida laukannostoa. Laukka ei myöskään pyöri tällä hetkellä niin hyvin kuin pitäisi. Se oli tossa parempi, mutta nyt taas jotenkin voimatonta ja nelitahtisempaa. Tuloksena lopulta 58,3% ja 15/24. Viime kisoissa oikea kannus oli hangannut karvat pieneltä alueelta kyljestä. Nyt laitoin pallopäiset ponikannukset, jotta ne ei hankaisi, mutta silti hylsy oli lähellä. Täytyy varmaan hankkia valekannukset. Jännittyessään Minni tarvitsee paljon jalkaa, mutta kannusta se ei tarvitse. Se on kuulolla ja hereillä kyllä, mutta kytätessään kesken tehtävien, jalalla joutuu muistuttamaan. Oikealle se puree enemmän kiinni, joten sitä jalkaakin joutuu käyttämään enemmän. Täytyy varmaan taas tsekata hampaat...

Netta puolestaan palasi takaisin omaan tuttuun olotilaansa. Tahmeuteen... Verkkasin huomatattavasti vähemmän kuin Anisissa. Varsinaisella verkka-alueella vaan keventelyä ja pätkät laukkaa molempiin suuntiin. Varsinaisen verkan tein radan vieressä olevalla verkka-alueella, jossa sai olla kaksi ratsukkoa ennen omaa vuoroa. Huono idea. Siinä ei saanut olla raippaa. Olisi pitänyt verkata se kokonaan toisessa verkassa ja vasta juuri ennen omaa vuoroa siirtyä radan viereen, jos olisi ollut vähän vaikka pörheäkin. Tasainen Netta on tahmeudesta huolimatta, mutta keskiravit ei irronut sitten yhtään. Käyntinosto tuli ravin kautta, kun poni lähes nukkui keskikäynnissä (josta tuli sentään toiselta tuomarilta 7) ja sitten voltilla tipahti vielä raville...Nostot varsinkin kärsii tahmeudesta. Kommenteissa oli kyllä positiivista, että "Laadukas poni, joka tarvitsee vielä voimaa takaosaan". Sitä siis tekemään. Netan prossat oli 58,8 ja sijoitus heti Minnin edellä.

Omaakin ratsastusta radalla pitäisi miettiä. Minnin kohdalla pitäisi saada itsensä vielä rennommaksi, vaikken edes jännitä kisaamista. Jotenkin se ratsastus menee helposti radalla yliyrittämiseksi ja rentous jää puuttumaan. Netan kanssa taas iskee ihan järjetön turhautuminen, kun se hyytyy. Tekisi mieli lähteä samantien ulos radalta ja alkaa itkeä...Se poni liikkuu niin hyvin muuten, mutta radalla totaalihyytyminen. Koko radan sitä sitten vaan miettii, että ei tästä tule mitään ja ratsastus menee pelkäksi puskemiseksi. Molemmille poneille tuli myös maininta, että keskiaskellajit ei veny riittävästi ja taivutukset pitää tehdä huolellisemmin. No sen taivutusasian pystyn ainakin korjaamaan. Tämän kisan jälkeen tuli  kyllä sellainen olo, että miksiköhän sinne kisoihin on pakko raahautua hakkaamaan päätään seinään...Mikään ei suju ja reissun jälkeen on vaan väsynyt ja kettuuntunut. Epätoivo iskee. Valkut menee hyvin, joten ei auta. Lisää ratoja alle... Nyt ilmoitin tammat Ratulle 28.6. K.N. Specialiin ja 5.7. Kotimäelle He B:hen. Sitten on vielä WiuHun kisat viikko ennen breedersiä. Näin katsottuna aika uhkaa loppua kesken...

Netan kanssa Krissen kouluvalkussa, kuva: Saija Pekkinen

Viikolla oli sitten vuorossa Tarmon eka kenttästartti. Kisaviikolla mentiin harrasteluokka. Kuinka ollakaan juuri meidän tuurilla koulustartti heti aamulla kahdeksalta. Kuudelta siis auton nokka kohti Ypäjää. Edellisenä iltana olin katastrofaalisen Kauppisen Minnin kouluvalkun jälkeen pessyt ja leittänyt ponin ja pakannut auton valmiiksi. Aamuheinät siis jakoon, poni koppiin ja menoks. Kerrankin aikataulussa! Perillä kävin ilmoittautumassa ja kävelemässä rataesteradan. Ponille kamat niskaan ja verkkaan. Tarmo oli oikein kiltti ja rauhallinen. Ehkä jo liiankin rauhallinen. Varsinkin käynnissä se oli hidas pohkeelle. Radalla poni oli rento ja fiksu. Vähän terävämpänä olisin sen kyllä halunnut. Kuviot tuli kuitenkin suoritettua täsmällisesti. Tuomari olisi kaivannut lisää rentoutta ylälinjaan. Musta se tuntui kyllä rennolta, mut ehkä vetelyys oli jännittyneisyyttä ja näkyi paremmin ulospäin. Musta se tuntui vaan vähän hitaalta pohkeelle. Tarmo teki hyvän kouluradan ja tuloksenakin oli 63,33% ja 13. sija kouluosuuden jälkeen.

Näitä kuvia katsellessa ohjat on kilometrin pituiset ja kuski näyttää tolkuttoman isolta. Ei uskoisi, että Netta tossa ylempänä on 3 cm Tarmoa matalampi... Tarzan kaipaisi kipeästi lisää massaa, mutta kun on niin nirso. Nyt onneksi kaura-ohra-soija-öljy-sekoitus on uponnut ja heinän lisäksi olen reippaasti niittänyt sille sirpillä tuoretta ruohoa muutaman IKEA-kassillisen päivässä. Mutta ponikuskin se kyllä silti tarttis. Varsinkin kun on osoittautunut varsinaiseksi viilipytyksi kisapaikoilla. Oli muuten työläs letittää ylikasvanutta ratsutukkaa. Hienot golf-pallot tuli... En oo vielä päättänyt, et pitäiskö kasvattaa pitkä tukka vai lyhentää taas ratsumalliin. Toisaalta, kun kaula ei ole mikään paksu, niin pitkä tukka voi tehdä siitä vielä kapeamman...

Kouluosuuden jälkeen aloitettiin painimatsi hokkien kanssa. Rataesteet hypättiin derby-kentällä, joten nurmihokit piti saada alle. Suht kivuttomasti ne lopulta meni, vaikka alkuun pohdin, että onnistuukohan lainkaan Tarmon kärsivällisyyden tuntien... Esteverkassa Tarmolle oli jäänyt koulumoodi päälle eikä se meinannut herätä millään. Laukka jäi vaan keinumaan paikalleen... Radalla se onneksi heräsi ja homma alkoi rullata. Kakkoselle tultiin vähän lähelle ja sarjalle lähti vähän kaukaa, mutta hienosti poni selvitti radan nollilla. Ekaa kertaa mentiin nurmella eikä se edes kytännyt mitään puskia ym. härpäkkeitä radalla. Ihana vauva-poni! Korkeus nyt oli vain 80 cm ja esteitä kahdeksan, mutta tyytyväinen olin. Puhtaalla radalla sijoituskin nousi 10. tilalle.

Rataesteiden jälkeen ponille pesu ja lettien purku. Tarmo pääsi koppiin syömään ja torkkumaan. Vesikin kelpasi ja kauroista elektrolyytteineen suurin osa. Heinät meni hyvällä ruokahalulla. Niin rauhassa se torkkui kopissa päästämättä ääntäkään. Todellinen rautahermo kisatilanteessa. Emänsä ei esimerkiksi koskaan suostunut juomaan vieraissa paikoissa, mutta Tarmo veti kyllä parikin ämpärillistä päivän aikana. Odottelua oli sellaiset reilu 5 tuntia. Käytiin kävelemässä maastorata pariin kertaan, syötiin ja katseltiin muiden ratoja. Maastoesteet vähän hirvitti, kun kaikki oli aika uusia/juuri maalattuja tms. Harjoituksia kun oli vain yksi alla ja silloinkin lähinnä tukkeja ja muita "harmaita" esteitä. Vedessäkin oli pakollinen portti...

Maastoverkassa Tarmo oli reipas ja innokas. Kaikki esteet se liisi yli erittäin varmasti. Jopa ison puolikaaren, jollaista se ei ole edes nähnyt ennen. Lähtöä odotellessa se otti vähän kierroksia, mutta ei mitään loikkimisia kuitenkaan. Liikeelle poni lähti reippaasti. Sen verran epäröintiä oli ekoilla esteillä, että jalat sai pitää hyvin kiinni. Yli se meni kuitenkin nikottelematta kaikista. Pelottavinta oli tien ylitys, jossa pelto muuttui soraksi... Kunnes tultiin vedelle...

Poni päätti ihan hyvissä ajoin, että tonnen ei muuten olla menossa...Siinä sitten aikamme painittiin ja seuraavakin ratsukko tuli jo ohi. Lopulta muistin peruuttaa sen lätäkköön, mutta liian myöhään. Hylky siitä tuli, vissiin ylitetystä enimmäisajasta. Kyllä ketutti. Kaikki kuusi estettä ennen vettä oli sujunut hienosti, vain viisi jäljellä ja puhtaalla maastolla sijoitus olisi tullut. heti tuli sellainen olo, että missäs on seuraavat kenttäkisat. tämä ei jää tähän! Onneksi se meni kuitenkin veteen. Yksi treenikerta lisää siihenkin. Aika kallis sellainen. Pitää siis lähteä Ypäjälle treenaamaan veteen menoa tai mihin vaan, missä on vettä. Hemmetin hienohelma! Positiivista oli, että päästiin heti kotiin eikä tarvinnut odottaa kahta tuntia palkintojen jakoon... Ponilta siis hokit pois, kylmäsavet koipiin ja kotiin. Nyt siis vähän lisää treeniä ja uusia kisoja katselemaan... Seuraavat kisat Tarmolla on näillä näkymin Salo Horse Showssa 26.6. Täytyy vielä neuvotella Annan kanssa, jos uskallettais lähteä kokeilemaan jo metriä. 80 ja 90 cm menee jo niin helposti, että hinku olisi kova lähteä etenemään. Toisaalta poni on vasa viisi eikä meillä ole mikään kiire... En halua myöskään pilata sitä vaatimalla liikaa, mutta ei pikkuluokkien tahkoaminenkaan ole itsetarkoitus. Kysyn siis viisaammilta neuvoa ennen kuin ilmoittaudutaan.

Pakilla meni ja ällöä oli...