Tai niin vois luulla.
Tämä kausi on varsinaisesti ensimmäinen oriinpitäjänä. Viime vuonna Ekun kausi oli vajaa eikä Tarmollakaan ollut kuin yksi tamma. Nyt kun tammoja on ollut useampia alkaa saada jotain käsitystä hommasta. Vaikka kuinka luottaa siihen, että luonto hoitaa homman, niin silti yllätyksiä tulee vastaan.
Tarmo hoiti hommansa sujuvasti, vaikka Rose oli kovin jännittynyt. Jonkun jumin tamma siitä kuitenkin kehitti ja kunnon treenit on olleet katkolla. Tiine se kuitenkin on. Lissu puolestaan on maailman helpoin astuttaa. Se seisoo häntä pystyssä kuin sahapukki. Kiiman se näyttää jo toiselta puolen pihaa. Ekulta vaaditaan yksi hyppy ja homma hoidettu. Mutta se ei nyt ole vielä tiinehynyt. Toinen kiima on nyt ohi ja reilu pari viikkoa odotellaan tuleeko uudelleen kiimaan vai jäisikö tiineeksi. Lissua on toisaalta niin helppo astuttaa, että eipä se uusiminen niin hankalaa ole. Rosen kohdalla taas toivoin kovasti, että uusintoja ei tarvittaisi. Ei yhtään extra-stressiä ponineidolle.
Ekulla tammoja on useampia ja kaikki hyvin erilaisia. Yksi saatiin kunnon kiimaan vasta kiimapiikillä reilun kuukauden oriin vieressä hengailun jälkeen. Toinen ehti olla toisella puolen pihaa muutaman päivän. Itse astumisissakin on ollut haasteita. Kunnon kiimasta huolimatta tammaa jännittää kovasti ja koko peräpää on niin piukkana, että Ekku ei vaan osu oikeaan osoitteeseen. Sekä tamma ja ori hermostuvat ja väsyvät. Kiiman ekaan päivään astuminen onnistui. Seuraava päivä oli välissä, mutta sitten koitettiin saada hommaa sujumaan kolme päivää aamuin illoin, mutta ei. Viimein oli pakko kysyä eläinlääkäriltä neuvoa. Tammalla kaikki ok, mutta jännittää hillittömästi. Tutkimuksen jälkeiseen rauhoitukseen saatiin astuminen onnistumaan, mutta apukäsiä tarvittiin silloinkin. Onneksi ultran mukaan ajankohta oli ihan nappi. Seuraavaan astutuspäivään mennessä kiima olikin jo ohi. Nyt siis sormet ja varpaat pystyssä, että tätä tammaa ei tarttis uusia. Se oli rankkaa, oriille, tammalle ja pitelijöille.
Samaan aikaan toisen tamman astutukset sujuu yhdellä hypyllä eikä ori edes hengästy. Todella toivotaan, että tammat tiinehtyy. Nämä tänä kesänä syntyneet Pikku-Ekut on niin hurmaavia. Yhden tamman kiimaa vielä odotellaan ja mahdollisesti pari olisi vielä tulossakin. Saa nähdä millaisia tilanteita näihin vielä mahtuu. Onneksi Ekku on todellinen herrasmies ja sen kyky lukea tammaa on varsin hyvä. Se myös pysyy ongelmitta näpeissä tässäkin tilanteessa. Tarttis varmaan saada Tarmokin laumaan astumaan, jos oppisi kysymään, että sopiiko...
Ekku on pysynyt vielä hyvin lihassakin. Se osaa keskittyä kivasti syömiseenkin ja kaikki kelpaa mitä eteen kannetaan. Ekku on huomattavasti kiitollisempi ruokkia kuin Tarmo. Toivottavasti silläkin ikä toisi rauhallisempaa suhtautumista kevätaikaan. Ei sille varmaan koskaan ole paljoa tammoja tulossa, joten kisaamiseenkin keskittyminen on helpompaa. Nyt Tarmolle on mennyt hyvin kuivana alas kaura, ohra ja soijarouhe. Toivottavasti maistuu jatkossakin. Kyllä tässä on tullut mietittyä kerran jos toisen, että onko tässä hommassa mitään järkeä. Stressaavaa, sitovaa ja työlästä. Eikä tällä ainakaan rikastumaan pääse...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti