Takana kaksi päivää Annan estevalkkuja. Koko viikko on ängetty niin täyteen ohjelmaa, että saa juosta tuli hännän alla koko ajan. Ihmeen hyvin aikataulut on pitäneet ja lähse kaikki jouluostokset on hoidettu ja koti on melkein siedettävässä kunnossa. Lapset kiukuttelee, kun joutuvat siivoamaan ja isäntä kuikuttelee muuten vaan... Mutta hyvä estetreeni saa kaikesta huolimatta suupielet korviin.
Keskiviikkona ajeltiin Ratulle Tarmon ja Possun kanssa. Jemina meni Tarmolla ja Peppi Possulla. Kauheasta koko päivän kestokiireesta huolimatta oltiin paikalla ajoissa. Ponit kuntoon ja verkkaamaan. Possun kanssa ollaan jo samalla aaltopituudella satuloinnin suhteen eikä keulimista ole enää esiintynyt. Tarmokin oli pieni enkeli. Se varmaan huomaa aina, koska alan miettiä ruunaamista. Aina sen jälkeen se käyttäytyy niin mallikkaasti.
Ohjelmassa oli vähän jumppaa, tiukkoja käännöksiä, suoristuksia ja kaarevia uria. Peppi aloitti lupaavasti, mutta toisen tehtävän kohdalla kolmen esteen innarijumpassa Possu vähän innostui ja teki pienen pukin hyppyjen jälkeen. Jumpalla kuskilla oli jo valmiiksi hakemista tasapainon kanssa, joten pukista kuski maastoutui. Poni jäi katsomaan viereen hölmistyneenä, että kuinkas tässä nyt näin kävi. Ei muuta kuin takas selkään ja uusiksi. Selvästi Peppi pelästyi, kun alkoi jäädä hypyissä kädellä kiinni, varmisteli ettei poni lähde kiihdyttämään. Muutaman hypyn jälkeen tehtävänä oli tiukka kurvi ja siitä lyhyellä suoristuksella pieni pysty. Poni kääntyi hyvin, mutta päätti luikahtaa juuri ennen estettä sivuun. Ja taas tyttö lensi kyydistä. Suoraan vielä tolppaa päin. Ja mikä huuto... Onneksi ei kuitenkaan käynyt mitään. Tyttö takas kyytiin ja vähän aikaa käveltiin ja rauhoituttiin. Muiden ratsukoiden tehdessä tehtäviä, Peppi keräsi rohkeutta. Tehtiin vähän käyntiä, ravia ja laukkaa sileällä keskenään, jonka jälkeen Peppi tuli vielä lyhennetyn radan muutaman kerran pikkuesteillä. Eiköhän tästäkin selvitty. Näitä sattuu ja niistä täytyy vaan päästä yli. Nyt Possu selvästi ekaa kertaa vähän kokeili pikkukuskiaan. Varmasti huonojen kelien aiheuttamalla kevyemmällä työskentelyllä oli myös osuutta asiaan. Vähän virtaa liikaa ja pieni hyppytauko. No nyt pitäisi pysyä kelit plussalla, joten päästään menemään pikkuhyppyjä kotonakin ennen seuraavaa valkkua.
Tarmo oli varsin rauhallinen. Tosin väliin mahtui myös pyrähdyksiä, mutta helposti se jäi pohkeen taakse. Välillä näinkin päin. Mitenkään tahmea se ei ollut, mutta hieman epätasainen. Kun jäi vähän jalan taakse ja pyysi eteen, niin sitten mentiin ja. Mitään se ei taaskaan miettinyt, vaan eteni sujuvasti esteeltä toiselle. Muutenkin se oli tosi kiltisti. Ei huutelua muille, ei säikkynyt muita hevosia jne. Ehkä siitä tulee vielä poni.
Tänään olin itse hyppäämässä Minnillä Annan valkussa Niittyalhossa. Tehtävät oli samoja kuin Ratullakin. Minni oli alusta asti todella reipas. Tehtävien edetessä se jopa kuumui ja lakoi poikittaa kun otti ohjat käteen. En voinut kuin hymyillä, kun ponilla oli intoa mennä. Alkuun eteneminen oli melkoista kipitystä, mutta harjoitusten lomassa se rentoutui ja askel alkoi venyäkin. Se pyrki joka kerta hyvin esteelle eikä merkkiäkään jarruttamisesta ollut. Annakin sanoi, että Minnistä alkaa löytyä dynamiittia. Ihan mahtavaa! Vaihdotkin alkaa sujua hienosti pyynnöstä. Hypyt on hyviä ja poni alkaa luottaa itseensä. Jumppatehtävät sujuivat ongelmitta ja hienosti poni venyi vaadittuihin askelmääriin, vaikka laukka ei ole kovin pitkää. Lopussa rata oli noin 90 cm korkea ja isoin okseri jo 95 cm. Ja Minni hyppäsi joka esteen yhtään miettimättä! Se alkaa toimia niin hienosti. Kaiken aiemman jälkeen itsekin saa jotain irti valkuista eikä rahat mene siihen, että yrittää saada ponia yli 30 cm ristikosta. Ihan superfiilis!
Myös Ros eoli mukan treeneissä Outin kanssa ja se suoritti tehtävät tasaisen varmasti. Korkeuskaan ei enää jännitä kumpaakaan. Ensi vuodelle eka kisakin on jo kiikarissa, kun Somerolla on harjoitusestekisat 5.1. Ihan huippua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti