178. Kisakauden päätös

Tänään oltiin sitten kauden viimeisissä kisoissa ja ponit jäävät ansaitulle kisatauolle. Kauteen on mahtunut paljon onnistumisia ja ei-niin-hyviä-hetkiä. Kaiken kaikkiaan ponit ovat menneet eteenpäin harppauksin ja tavoitteet on saavutettu. Menestystäkin on tullut yli odotusten, varsinkin Sissin kanssa. Nyt talven aikana käydään valkuissa ja asetetaan tavoitteita ensi kaudelle. Uudet ponitytöt pääsevät aloittamaan harjoitukset todenteolla.

Tänään meidän poneja oli kisaamassa neljä. Possu urakoi Nuutin ja Pepin kanssa. Nuutti meni puomiluokan vähän avustettuna. Reippaasti poika ravasi lähes kokonaan kahdeksan "esteen" radan läpi ja kevennyskin melkein säilyi. Kovasti Nuutti aina koittaa selittää kaikkea radan aikana. Välillä joutuu huomauttamaan, että olepas hiljaa ja ratsasta. Vähän on kyllä vielä harjoiteltava ennen isompia ratoja ;) Oli kyllä tyytyväinen ponipoika, kun sai radan päätteeksi mitalin ja suklaalevyn. Äidillekin tuli hyvin oma alkuverkka suoritettua.


Peppi meni 60 cm luokan. Possu oli oikein reipas eikä se näytä enää Peppiä säikäyttävän. Vauhdikkaasti ja puhtaasti rata suoriutui. Nyt täytyy alkaa opetella hallintalaitteiden käyttöä ennen kuin esteitä aletaan nostaa. Nykyisin tyttö sentää pääsee jo hyvin ponin hyppyihin mukaan eikä okseritkaan ole mikään ongelma. Nyt vaan ahkeraa treeniä talvi.

Minnin uusi vuokraaja Sofia meni Minnillä ristikkoluokan. Yhteistä säveltä ei ole ehtinyt vielä löytyä niiden kahden ratsastuskerran aikana, joita tässä on ehtinyt olla. Ajateltiin kuitenkin lähteä kisoihin, jotta pääsee ratsastamaan vähän paremmin kuin kotona. Kenttä on edelleen täysi jäätikkö ja osalla poneista puuttelinen hokkivarustus (onneksi kegittäjä tulee maanantaina). Minni oli melko tahmea ja radalla taisi yksi puomi pudota, kun Minni meni kävellen ristikoista yli. Yhdelle ristikolle tuli voltti, kun poni jymähti täysin.

Rosen vuokraaja Olivia meni Rosen kanssa 60 cm luokan. He olikin lopulta Pepin kanssa kahden siinä. Hienosti Rose jatkaa ratsastajien käännyttämistä esteratsastuksen pariin. Ja kunhan pääsevät maastoesteille... Tasaisen varmasti tamma kuljetti kuskinsa puhtaasti radan läpi. Sen menoa on ilo katsoa. Homma on siistiä ja sujuvaa. Sen kanssa voisi pärjätä hyvin tyyliluokissa.

Itse olin ilmoittanut Minnin 80 cm, Tarmon 90 cm ja Rosen 100 cm luokkaan. Kaikille esteitä nostettiin siis 10 cm kauden aikasemmasta tasosta. Ajattelin, että näihin kauden viimeisiin harjoituskisoihin tutussa maneesissa, on hyvä kokeilla miten ponit suhtautuvat korkeampiin esteisiin. Samoja esteitä samoilla korkeuksilla on menty paljonkin valkuissa, mutta kisatilanne ja rata on aina vähän eri asia.

Minni oli siis ensin vuorossa. Sain sen hyvin hereille verkassa ja se alkoikin pyrkiä hienosti itse esteille. Helposti mulle jää päälle sen käskeminen, mutta nyt pääsin hyvin rentoutumaan ja poni eteni siltikin. Yhdellekään esteelle se ei epäröinyt ja ponnistukset lähti jopa kaukaa. Yleensä kun on tullut mielummin vielä puolikkaan varmuusaskeleen. Nyt se lähes lensi esteistä yli hyvän tuulisena ja mielellään. Ehkä se nyt on löytänyt sisäisen esteponisa jälleen. Ainakin tämä 80 cm rata tutnui oikein helpolta ja sujuvalta.

Tarmo oli taas pieni dynamiittipötkö. Mitään sikailuja ei ollut, mutta pari kertaa se koitta singota takaatulevan ratsukon takia. Ryhmissä tapahtuva maneesiverkka ei ihan riitä sille, jotta se ehtisi vähän rauhoittua ja purkaa suurimmat virrat. Ylimääräistä energiaa oli jäljellä siis radallakin vielä. Liian vauhdin takia pari puomia tuli alas, mutta minkäänlaista epäröintiä ei ollut ilmassa. Poni oli sen oloinen, että seuraava rata olisi voinutkin olla jo rauhallisempi ja sujuvampi, mutta tähän on nyt tyytyminen, koska 4-vuotias ei saa mennä kuin yhden startin/päivä. Ehkä se joskus rauhoittuu...

Rose oli verkassa tosi hyvä. Se lähtee pohkeesta eteen ja tulee pidätteestä takaisin. Verkassa mentiin vain yksi metrin hyppy ja loput oli pienempiä. Omaa vuoroa odotellessa huomasin pitkästä aikaa pientä jännitystä ilmassa. Radalle lähtiessä poni oli tosi hyvä. Se eteni rytmikkäästi, sain katsottua hyvät paikat ja poni reagoi apuihin, niin että sain myös ratsastettua ne paikat. Pitkään aikaan ei ole tullut vastaavaa fiilistä. Sitä oikeasti ratsasti rataa eikä vain killunut kyydissä. Rose teki hyviä hyppyjä ja eteni sujuvasti ja varmasti. Eka este putosi, poni ei varmaan hahmottanut kunnolla, että nyt mennään isompaa. Toinenkin puomi tuli alas, mutta ei haittaa. Hyppääminen oli niin kivaa ja helppoa Rosen kanssa. Vaikkei sillä ehkä ole maailman suurin kapasitetti ja paras tekniikka, niin sillä on maailman paras korvien väli ja ratsastettavuus. Ihana tamma, toivotaan, että sen tuleville varsoille jää sama asenne työskentelyyn.