179. Tuska ja ahdistus...

Kaikki motivaatio on hukassa ja kelit tuottaa tuskaa. Toivoinkin kovasti Joulupukilta maneesia. Olenkohan ollut riittävän kiltti... Poneilla on virtaa enemmän kuin laki sallii. Pari päivää kentällä on voinut laukata, tänään ihan kunnollakin. Jolumieli on hyvin kaukana, kun vettä sataa ja kaikki on taaa liejua. Pimeys väsyttää ja väsymys purkautuu kiukutteluna milloin kenellekin. Joka aamu kellon soidessa haaveilen päivästä, jolloin saisikin vain painaa kellon kiinni ja jatkaa unia. Pidempään kuin sen 10 min torkun. Väsymykseen varmaan toisi helpotusta kunnolla syöminen, mutta ei jaksa sitäkään miettiä. Onneksi isäntä yleensä hoitaa ruokapuolen. Tämä iltakukkuminen ei myöskään auta, mutta päivän ainoasta omasta hetkestä ei niin miellellään luopuisi.

Välillä tuntuu, että mikään ei toimi. Kaikki mitä tekee, jättää tekemättä, sanoo tai jättää sanomatta on väärin. Kaikkia ei voi miellyttää, mutta toimeen pitäisi tulla. Nettikeskustelut on viime aikoina olleet sitä luokka, että välillä sitä pohtii mihin soppaan on lusikkansa työntänyt. Onneksi pienet hyvät asiat ja kannustavat sanat saa taas uskomaan omaan tekemiseen. Muu pitää vaan koittaa sulkea ulkopuolelle. Keskittyy omiin tavoitteisiin ja pyrkii aktiivisesti niitä kohti. Välillä tämä hevoshomma edistyy vaan niin hitaasti ja tulosten saamisessa kestää. Pitäis varmaan vaihtaa kaneihin...Nekin voi harrastaa estehyppelyä.

Lisähommia aiheuttaa joulu. Pitäisi siivota. Pitäisi käydä jouluostoksilla. Pitäisi käydä sukulaisten luona. Pitäisi nähdä kavereita. Kaiken muun lisäksi. Vapaat isännän kanssa menee ihan ristiin. Vaikka itse on "vain kotona", niin sovittuja ratsutuksia, tunnin pitoja, valmennuksia ym. löytyy lähes joka päivälle. Kaikki työt täytyy tehdä, jotka vain suinkin mahtuvat kalenteriin ja valkut on oma henkireikä. Kunnon treenissä sitä keskittyy vain siihen hetkeen ja olla miettimättä mitään muuta kuin tunnetta ja fiilistä. Tällä viikolla koulutreenitä jää harmittavasti väliin, mutta hyppäämään onneksi pääsee ja viikon kohokohtana on ratsastuspilates.

Hyviäkin hetkiä löytyy toki. Kuulumiset kasvateilta, Sissin ja Oonan yhteistyön edistyminen ja omat muksut. Peppi menee jo niin taitavasti Possun kanssa. Ei voi olla kuin hymyilemättä, kun katsoo kuinka Peppi harjoittelee Possun kanssa ilman satulaa käynti-laukka siirtymisiä. Huomaa kyllä, että kurjien kelien ja pimeyden kävelyharjoitukset eivät oikein iske, mutta maastoillen sekin menee. Nuutikin innostui taas ratsastamaan ja lähti Lillin kanssa maastoon mukaan. Niin hienosti hän pärjäsi. Lilli on ihana poni. Siellä se tulee letkan perässä nätisti ja tarvittaessa ravaa muita kiinni. Nuutti on saanut tasapainoa lisää eikä meinaa tippua joka liikkeestä. Tänään hän päätti aloittaa myös laukkaamisen. Pari kertaa autoin nostossa ja sen jälkeen jätkä paineli useamman pätkän itsekseen Lillin kanssa laukaten. Suupielet korvissa kyydussä hytkyen. Jännitystä on vielä paljon ilmassa, mutta rohkeutta ja varmuutta tulee koko ajan lisää. Ensi vuodeksi täytyy kuulemma liittää hänetkin seuraan, jotta pääsee kisaamaan. Aivopesu alkaa selvästi tuottaa tulosta.

Toivottavasti keli paranee ja mieli kohoaa sen myötä. Joulukin tulee, halusi tai ei.