Ensin Kake rauhoitettiin. Kuumeen (yli 40 astetta) takia se alkoi huohottaa hurjasti ja välillä tuntui, että se ei pysy pystyssäkään. Vähän poni koitti paeta jalkovälin pesua pesubetadinella. Selvästi alue oli todella kipeä, kun rauhoitettunakin reagoi. Mutta niin kiltti poni se on. nytkään ei yrittänyt kertaakaan potkaista. Nostaa jalkaa, mutta ei kohti ihmistä. Haavaakin olen suihkuttanut pää kiinni kintereissä...Pesun jälkeen päälimmäistä haavaa avattiin. Sieltä löytyi ontelo täynnä verihyytymiä. Pääsin itsekin kokeilemaan, jotta osaan jatkossa tarkistaa, onko hyytymiä tullut lisää/jotain jäänyt poistamatta. Varmaan desin verran sieltä kaivettiin ulos sellaista "mömmöä". Turvotus laski jo siinä selvästi, kun saatiin ontelo tyhjäksi. Sen jälkeen reikään suihkutettiin vettä suoraan letkulla, perään ruiskulla betadineliuosta. Lisäksi reikään laitettiin suoraan haavaan tarkoitettua rasvaa. Paikallishoidon päälle poni sai suoneen kipulääkkeen ja antibiootin. Jatkohoitoa varten poni sai vielä penisiliiniä ja Equibactinia (antibiootti-pasta). Tarvittaessa vielä kipulääke päälle. Nyt on sellaiset tropit, että pitäisi ponin tulla kuntoon. Pientä jännitystä tosin toi, kun Jerina näytti miten haavaa pitää hoitaa jatkossa...Helppohan se on näyttää rauhoitetun ponin kanssa, mutta koitapa tunkea käsiä tolkuissaan olevan 1-vuotiaan ponin ruunaushaavaan...
Tänään sitten annoin aamusta ensin antibiootti-pastan. Poni oli ihan eri poni kuin eilen. Karsinastakin se lähes ravasi ulos, kun viikonloppuna ei olisi halunnut liikkua lainkaan. Turvotus oli laskenut huimasti. Illemmalla sitten hoidettiin itse haava, kun sain isännän apukäsiksi. On sitten joku tarvittaessa roikkumassa huulipuristimessa, jos poni heittäytyy hankalaksi. Aloitin mittaamalla sen lämmön, enää 37,61 astetta, menee normaalirajoihin. Sitten haava-alueen pesu pesubetadinen kanssa. Siinä vähän koitti väistellä, mutta nätisti antoi lopulta pestä. Sitten vaan haavaa ronkkimaan. Niin nätisti Kake antoi haavaa kaivella. Onkalo oli pienentynyt todella paljon eikä hyytymiä enää löytynyt. Reikäkin oli mennyt lähes umpeen, vain yksi sormi mahtui enää. Poni seisoi ihan paikallaan kun ruiskutin laimennettua betadinea haavaan ja laitoin rasvan. Ei tarvittu huulipuristinta, ei mitään. Poni oli kuin pieni enkeli. Pistäminenkin meni taas hyvin, vaikka se selvästi tiesi heti mistä on kyse. Tuli niin hyvä mieli, kun poni oli paljon parempi ja hoitaminenkin sujuu niin helposti.
Kakesta tulee kyllä maailman kivoin poni. Se on riittävän herkkä ja säpäkkä, mutta osaa ottaa asiat tarvittaessa hyvin tyynesti. Kaikki käsittely sen kanssa on helppoa. Maastolenkeillä se kulkee reippaasti mukana, valjaista se ei ole sanonut mitään. Kaikki haavanhoidot ja pesut ym. sujuu paremmin kuin aikuisten hevosten kanssa. Se reagoi pyydettäessä ja tekee asioita mielellään. Ehkä Kake onkin meidän perheen ensimmäinen ruuna. Tähän mennessä kaikki ruunat on olleet aktiivisessa myynnissä, mutta jos Kakesta tehdäänkin meidän lapsille kilpaponi. Luonne vaikuttaisi juuri täydelliseltä siihen. Pepillä on yhdeksän ponivuotta vielä jäljellä, että eiköhän se ehtisi sillä kisatakin.
Olis se niin hienoa, kun pystyisi pitämään kaikki kasvatit itsellä, niin pitkään, että näkisi tuleeko niistä "omaan käteen sopivia". Pitäisi parhaat ja myisi loput sopiviin koteihin valmiina poneina. Nyt on kuitenkin pakko pitää kaikki varsat enemmän ja vähemmän myynnissä. Parhaat yleensä menee jossian vaiheessa kaupaksi ja loput jää itselle kasvamaan. Siinä onkin haastetta, että jokainen yhdistelmä on mieleinen ja ne "huonommatkin" on niin hyviä, että niillä voi hyvillä mielin kilparatoja kiertää ja tulokset kestää päivän valoa. Jokainen yhdistelmä kannattaa tehdä itselle, meni se sitten myyntiin tai jää kotiin. Jos ei itse usko siihen mitä on tekemässä, ei siihen usko kukaan muukaan!
 |
| Ohana Gandalf Grey ja Aramara Eliza (kuva: Linda Määttänen) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti