172. Valmennuksia

Viime viikkoon mahtuu kuraa, märkää, väsymystä, sairastelua, tallihommia, valmennusta, tuntien pitoa, ratsutuksia sekä kisoja.

Keskiviikkona olin Tarmolla Krissen kouluvalkussa kotikentällä. Tehtiin paljon tempon vaihteluita, kun pohja oli vielä hyvä. Ympyrällä lyhennettiin ja pidennettiin kaikkia askellajeja. Myös muotoa muokattiin korkeammaksi ja matalammaksi. Tarmo oli varsin miellyttävä ja kuuliainen. Se lyheni ja pidensi hienosti kevyillä avuilla. Eteenratsastuksissa piti olla tarkkana, ettei mene etupainoiseksi, vaan ajatus säilyy ylämäkeen ja niska pysyy ylhäällä. Ravissa varsinkin tuli makeita pätkiä. Oikein tunsi kuinka poni venyi eikä vain juossut alta. Laukassa toiseen suuntaan innostui ja se meni vähän kaahaamiseksi, toinen suunta oli enemmän keskilaukan tapaista. Laukassa muoto aukesi hieman turhan paljon, mutta se vauvaponille sallitaan. Eiköhän se muoto löydy, kun rytmi ja tasapaino on kunnossa. Ensin ei olisi halunnut venyttää kunnolla eteen-alas, mutta kyllä sekin löytyi. Hieno poika ja ihan kilttikin vielä.

Torstaina kävin Yli-Huhtalan Maijan kouluvalkussa Ratulla Minnin kanssa. Maija on Lounais-Suomen aluekenttävalmentaja. Vaikka niin päätin, että käyn nyt vain Annan ja Krissen valkuissa jatkuvan rahapulan takia (niin ja Piian), päädyin Maijan valkkuun luvatessani viedä Tarmon sinne Jeminalle. Eihän sitä kannata puolikkaalla kopilla ajella. Valkussa tehtiin suoristuksia ja siirtymisiä. Tultiin aina pitkältä sivulta kohti radan poikki kohti peiliä, ensin ihan käynnissä, sitten ravissa ja myöhemmin lisättiin siirtymisiä käyntiin, pysähdyksiä ja laukannostoja. Kaikki ilman jalustimia. Minni oli varsin kuuliainen ja yllättävän suora. Se teki siirtymiset hyvin, taipui kaarteissa ja eteni kivasti. Laukassa se alkoi selkeästi väsyä ja oikea laukannosto alkoi olla hankala. Tarjosi vallan väärää. Nosti kyllä täsmällisesti, mutta väärin. Väsymyksen myötä puolierotkin löytyi. Poni olisi ehkä vielä voinut liikkua vähän paremmin pohkeen edessä ja tasaisemmassa muodossa, mutta oikein hyviäkin pätkiä oli.

Käyntityöskentelyä (kuva: Jannika Einola)

 Minni myötää hyvin ohjalle, mutta ei pysy tuntumalla. Olenkin miettinyt, että olisiko "passiivisemmasta" kuolaimesta apua. Nyt sillä on käytössä ihan normaali kolmipala. Nivel ei tunnu hyvältä, koska ponilla on aika matala suu. Suoralla kumikuolaimella siitä tulee melko sitkeä ja hidas ohjasavuille. Ajattelin kokeilla oliivi-kolmipalaa ja suoraa metallista kuolainta. Katsotaan olisiko vähäemmän liikkuvalla kuolaimella tuntuma vakaampi ja mieleisempi ponille. Vaikka käden koittaisi pitää hyvin pehmeänä ja paikallaan, niin poni vastustaa helposti jokaista liikettä. Suu on tutkittu monta kertaa, sudenhampaat poistettu, raspattu n. 3 kk:n välein ja turparemmikin vaihdettiin, ettei poskiin tulisi painetta. Kokeillaan nyt siis mikä kuolain olisi arvon neidille paras vaihtoehto, jotta tuntuma ja muoto olisi tasaisempia ja poni tyytyväisempi.

vastustelua (kuva: Jannika Einola)

Minnin suun aukominen oli kuitenkin pieni ongelma verrattuna erään nuoren miehen käytökseen. Se rauhallinen ja kuuliainen poni oli vissiin jäänyt kotiin ja kopista tuli ulos huonosti käyttäytyvä kiljukaula. Paikallaan ei olisi voinut olla hetkeäkään ja lähes koko valkun poni paineli kuin päätön kana tukka putkella. Tuhma kun oli, niin joutui kyllä todella hommiin. Ihan hyviä pätkiä väläytteli, mutta suurin osa menosta oli varsin vauhdikasta ja kaikkea muuta kuin rentoa. Mutta sitä se on välillä nuorison kanssa. Jännä paikka ja kohtuu vieras kuski, matkaustaminen tamman kanssa jne. Eiköhän ensi kerta mene jo paremmin. Hyvin Jemina kuitenkin pärjää myös tämän ääliö-version kanssa, joten eiköhän se siitä, kun yhteistyö kehittyy ja rutiinia alkaa tulla.

Todistettavasti hetki kaunistakin menoa (kuva: Jannika Einola)