168. Toipumista

Kaken ruunauksesta on nyt kulunut kuusi päivää. Turvotus alkaa olla poissa ja haavat näyttää oikein siistiltä. Sen hoito on ollut kyllä superhelppoa letkutuksineen ja piikityksineen. Niin kiltti varsa.

Tässä pikkupotilas ensimmäisenä päivän operaation jälkeen. Häntä on vielä paketissa, jotta jouhet eivät takerru haavoihin. Haavat valuttaa jonkin verran, mikä on hyvä. Silloin tietää ainakin, että eritteet valuvat ulos eivätkä tee esim. paisetta. Leikkaushaavat täytyy parantua ensin sisältä (siis haavat kivesten irrotuksesta) ja vasta sen jälkeen ulommat haavat (viillot pusseissa, joista kivekset otettiin ulos) saavat mennä umpeen. Vasemmalla puolella ponilla olikin oikein siisti ja selkeä reikä, mutta oikean puoleinen haava on enemmän kiinni ja turvotustakin on siellä enemmän. Hysteerisenä olen letkutellut sitä kunnolla paineella, jotta haava pysyy auki. Parin päivän jälkeen olen saanut jo koskea haava-alueelle ja saanut varmistettua, että haava ei ole mennyt vielä kiinni. Eilen turvotus oli selvästi laskenut ja tänään ponin vehkeet oli jo lähes normaali näköiset.

Vas.puolen haava pari päivää ruunauksesta

Viiden päivän ajan poni sai tulehduskipulääkettä ja penisiliiniä kerran päivässä. Letkutuksen olen tehnyt kahdesti päivässä. Tarhailla se on saanut kentällä Reetun kanssa lähes normaalisti alusta asti. Karsinassa joutuvat odottelemaan muiden ratsastuksien aikana. Tarhailun lisäksi olen käynyt taluttelemassa Kakea maastossa. Vähän se on epäilyttävää sen mielestä, mutta tulee kyllä pienen harkinnan jälkeen. Tämäkin on hyvää treeniä tulevaa kärrytreeniä ajatellen.

Lääkitys kohdillaan

Reippaasti pikkumies antoi penisiliininkin kaulaan pistää. Ilman apukäsiä selviydyin joka kerta. Viimeisinä päivinä poni kyllä alkoi jo tasan tietää mitä on tulossa. Ei rentoutunut, vaikka kuin rapsuttelin ennen pistämistä. Lähinnä sittenkin vain koitti käännellä päätään (mikä ällötti mua, kun neula liikkui kaulassa...). Kaikki letkutuksetkin on menny niin hyvin. Naama nivusissa olen vettä suihkinut haavoille eikä kertaakaan meinannut edes nostaa jalkaa. Vähän se vaelsi edestakaisin suihkuttaessa, mutta siinä kaikki. Kake on kyllä ehdottomasti ollut helpoin meillä ruunatuista poneista hoitaa. Vaikka ikää on kaikkein vähiten. Edes superhyperkiltti Jagge ei ollut näin helppo. Siitä tulee kelpo ruuna!

167. Koulukisoja

Kiireisen lauantain perään toinen samanlainen päivä. Seurakoulukisoihin lähtö Koskelle suunnitelmissa neljän ponin kera. Taas aamutalliin kuudeksi, jotta ehtii tarhata ja ruokkia hepat, pakata auton ja laittaa ponit kuntoon. Myös aamupalan syöminen ja lasten pukeminen olisi kiva ehtiä tehdä ennen lähtöä. Hommat sujuikin hyvin ja hyvissä ajoin aloin pakata autoa. Sitten pihalta kuuluu ponien hirnumista ja juoksemista. Eka reaktio oli, että kuka siellä nyt on irti. No ei ollut poneja irti, vaan iso kuusi oli kaatunut Ekun tarhasta. Tielle. Ja kentälle. Rungon halkaisija varmaan n. 40 cm ja kentän puolellakin puuta riitti vielä 4-5 m. Siinä sitten pohtimaan, miten saan ponit pysymään tarhoissaan. Ekun kohdalla ei ongelmaa. Puu oli kaatunut portille. No nyt oli jätkällä sitten astetta rouheempi portti. Mietitään illalla, miten sen saa tarhasta pois... Pikkumiehet oli kentällä ja niille vedin vähän lankaa puun yläpuolelle, kun oli vetänyt mennessään langat maahan. Muuten ei vaurioita. Paitsi tietä ei kyllä pääse ajamaan. Onneksi meillä kulkee kentän ympäri tie eli ei jääty ihan jumiin kotiin.

pikkujätkillä oli kivaa, kun saivat toimia metsureina

Ekun uusi portti

Tämä tietty sotki aikataulua, kun toiselle kulkureitille piti vähän ajaa soraa, ettei jäädä liejuun kiinni. Onneksi äiti oli apuna lasten kanssa. Ponien kohdalla luotettiin, että ovat varmaan tosi puhtaita, ei muuta kuin karsinasta suoraan koppiin ja menoksi. Taas vähän myöhässä. Matka kesti onneksi vain 45 min, joten oltiin aikataulussa perillä. Kerran mentiin kyllä sivuluisua jäisellä tiellä, mutta selvittiin.

Pikapalaverin paikka verkassa

Possu ja Tarmo oli mukana ekassa luokassa, C-merkin kouluohjelmassa. Ehdittiin hyvin verkata, muutenkin järjestelyt toimi hyvin ja kisat eteni sujuvasti. Odottelua ei ollut paljon ja aikataulu piti. Verkka-aika oli 20 min. Tarmo oli aika pinkeä verkassa. Alkoi rentoutua vasta kun muut lopettelivat. Kovin läheltä laukkaavat/kohti tulevat ratsukot sai kevätjuhlaliikkeitä aikaan, mut muuten poni oli tosi kiltisti. Tarmo oli verkkaryhmän eka lähtijä, joten jäätiin suoraan maneesiin. Pojalle meinas iskeä paniikki, kun kaverit hylkäsivät hänet maneesiin. Hetki ehdittiin ravailla ennen vihellystä, mutta aika pinkeä alku oli. Numerona sisääntulosta 4. Hyvä ensivaikutelma...Poni rentoutui aika kivasti radan aikana ja laukoista tulikin jo seiskaa. Jopa toinen käyntinosto oli 7. Yleensä nostot on kyllä täsmällisiä, mutta ei ihan avuilla. Ponilla on yleenä otsa kuskia kohti ja etujalat loikkaa kunnolla laukkaan. Hyvä mieli jäi ja nyt vaan rutiinia ja lisää näitä tilanteita. Ensi viikonloppuna siis uusiksi. Nyt prosentit oli 60,8%.



Possu oli taas niin kiltisti ja rennosti. Verkassakin Peppi sai hyvin pidettyä ponin poissa muiden alta. Sen verran nämä kisatilanteet vielä jännittää pikkukuskia, että ratsastaminen on aikalailla "tehottomampaa" kuin kotona. Poni menee aika pitkänä ja löysänä. Näyttää jopa tahmealta. Toisaalta parempi niin, kuin että se olisi lentoon lähdössä. Hyvin Peppi taas muisti radan. Vielä lisää huolellisuutta ja napakkuutta, mutta alku on jo oikein lupaava. Pepin prosentit oli 56,1 %.

omaa vuoroa odotellessa

Minnillä menin K.N.Specialin. Se oli verkassa todella pinkeä ja pelkäsi joka nurkkaa ja reunaa. Pikkuhiljaa päästiin menemmän joka paikkaan ja radalla se olikin jo ihan kiva. Epätasaisuutta on edelleen paljon, mutta poni oli reipas ja ahkera. Pari rikkoa veti pisteet alas. Keskeltä tulevassa nostossa nousi väärä laukka ja lävistäjällä se tiputti ja vaihtoi laukan. Käyntisiirtymisestä saatiin uskomatonta kyllä 6. Välillä raviin siirtymisetkin tuottaa tuskaa... Epätasaisuudesta ja laukan pyörimättömyydestä tuli eniten kritiikkiä, mutta voimaa vaan lisää niin nekin paranee. Minnin prosentit 59,4%.

Rose oli verkassaa kovin kiireinen, juoksi alta eikä Outi oikein päässyt siihen käsiksi. Omaa vuoroa odotellessa Outi teki käynnissä  töitä sen kanssa ja pääsi ponin ympäri. Radalla olikin sitten ihan eri poni. Koko rata oli oikein tasainen ja huolellinen. Paperissa oli monta seiskaa! Käynnin Rose rikkoi kerran jos toisen ja laukasta käyntiin siirtyminen meni pipariksi. Kokonaisuutena rata oli erittäin hyvä. Tuloksena 60,4 %. Aika lailla parannusta kevääseen, jolloin samalta radalta kertyi  vain 54%.

Oli kyllä kiva päästä pitkästä aikaa kisaamaan, vaikkei mainetta ja kunniaa saatukaan. Possu tosin hurmasi kaikki katsomosta ;) Se on niin super. Kisan jälkeen oli fiilis, että tätä lisää. Heti uudestaan. No ensi lauantaina sitten seurakoulukisoihin Somerolle. ja sittenkin on vielä kaksi viikonloppua kisoja tarjolla.

166. Ei olis viissiin pitänyt herätä lainkaan...

Lauantaina siis. Sunnitelma oli hyvä ja toimiva, mutta toteutus kusi pahemman kerran... Ohjelmassa oli Connemarayhdistyksen johtokunnan kokous Ideaparkissa Lempäälässä ja sitä ennen oli tarkoitus käydä kierros Suomatkan ratsastuskoululla, jossa iso osa opetusratsuista on connemaroja. Samalle reissulle olin ajatellut myös Sissin moikkaamisen ennen näitä muita sovittuja juttuja. Ajatus oli nousta ajoissa, jotta ehdin siivota karsinat ennen lähtöä. Illalla ehtisin sitten mennä Tarmon kanssa  viimeiset treenti ennen kisoja.

Herätys aamulla klo 6.00 ylös ja aamutalliin. Onneksi keli oli hyvä, niin ei tarvinnut pukea kuin klipatut. Hyvin aikataulussa sain karsinat siivottua, mutta en ollut laskenut mukaan auton pakkaamista (Sissille pari satulaa sovitukseen ym.) enkä Kaken hoitoa. Lähtöajaksi olin suunnitellut klo 9. Tallista pääsin sisälle varttia vaille. Äkkiä siis kamat kasaan, vaatteiden vaihto, tukka ja naama kuntoon. Hiusten pesu sai jäädä väliin samoin aamupala. Matkalla piti vielä käydä tarkistamassa juuri vaihdettujen renkaiden paineet. Pihasta pääsin lopulta liikkeelle vähän myöhässä, 9.10. Päätin pysähtyä vasta Forssassa tankaamassa, tsekkaamassa rengaspaineet ja hakemassa aamupalaa.

Forssan ABC:llä tankille ajettuani huomaan, että kukkaro ei ollutkaan käsilaukussa, vaan kotona...No ei sitten tankattu eikä syöty. Rengaspaineet katsoin ja laitoin Sissin ylläpitäjille viestiä, että en ehdikään Sissiä katsomaan, kun täytyy ajaa takaisin kotiin kukkaroa hakemaan. He kuitenkin lupasivat lainata sen verran, että ehdin ponia moikkaamaan. Auton mittarikin näytti 239 km jäljellä, edes bensavalo ei vielä palanut. Nokka siis kohti Tamperetta. Bensavalo syttyi Urjalan kohdalla, mutta kilometrejä näytti olevan edelleen hyvin jäljellä. Kuitenkin noin 4 km ennen Sissin tallia auto hyytyi. Bensa loppui. EI muuta kuin uudelleen soittoa Päiville, joka pelasti tilanteen jälleen tuomalla kanisterilla bensaa sen verran, että päästiin tallille. Aikataulusta noin 45 min myöhässä...

Siisseli oli kentällä hommissa. Oli ihana nähdä ponia ja kuinka tyytyväiseltä se vaikuttaa. Kävin itsekin selässä hetken aikaa. Poni oli kyllä ihan ihmeissään ja varsin jännitynyt. Laukassa pääsin ratsastamaan ja vähän työstämään sitä, mutta ravissa oli epätasainen ja teki syöksähdyksiä. Kummasti se pari kuukautta saa ponin "unohtamaan". Lähes kaksi vuotta olen työstänyt sitä 95% yksin ja nyt parin kuukauden jälkeen se tuntui samalta kuin vuosi sitten. Kyllä se on niin vahvasti yhden ihmisen poni. Toivottavasti löydetään sama aaltopituus nopeaan, kun Sissi joskus palautuu kotiin. On se edelleen kyllä mun ykkönen, maailman hienoin poni! Kokeiltiin samalla Sissille paria estepenkkiä, että pääsevät treenaamaan hyppyjäkin. Possun Wintec menikin sille yllättävän hyvin, joten se jäi nyt Sissille hyppykäyttöön.

Sissi ja Oona loppuverkkaa

Ratsastuksen jälkeen käytiin vielä tankaamassa meidän auto, niin että pääsisin kotiin asti ja sitten ajoin talla pohjassa Kangasalalle Suomatkaan tunnin myöhässä. Ehdin kuitenkin nähdä kasvattimme Kaijan (Ohana Elegance) ja vähän rapsutellakin sitä. Hyvin näytti nuori neiti viihtyvän ja oli hän kasvanutkin kovasti. Kovin seurallinen neiti on edelleen ja hänestä tunnutaan tykkäävän paljon. Mutta onhan Kaijalla todella kultainen luonne. Siitä tulee varmasti ratsastuskoulun suosikki.

Hyvin kehittynyt ja aikuistunut Kaija

Suomatkasta vauhdilla Ideaparkkiin syömään ja kokoustamaan. Lauantai-iltapäivä ja Ideapark ei ole ihan paras idea (muistiin itselle...). Sieltä päästiin lähtemään puoli viiden kieppeillä ja ajattelin, että hyvin jää aikaa ratsastaa Tarmo. Outi oli onneksi reippaana liikuttanut Minnin. Koko kotimatkan odotin, että saan sakot tai ajan peurakolarin tai jotain muuta vastavaa tapahtuu. Onneksi ei, mutta loppumatkasta muistin, että muhan pitää käydä Salossa vaihtamassa isännän kanssa autoja...Siinä meni heti ylimääräiset 45 min. Kotona oli vähän seitsemän jälkeen.

Siinä tajusin, että mullahan on traikussa noin 200 kg olkipellettiä ja tarvitsen sen traikun aamulla...No ei muuta kuin yhden karsinan tyhjennykseen (kuivikkeet siis vaihdossa). Perusteellinen siivous siis ja patja pois. Kuivan turpeen päätin viedä toiseen karsinaan. Ja se olikin siivoamatta. Kysessä ns. itsehoitokarsina, mutta tieto tallilita poissaolosta ei ollut kantautunut mulle asti. Ei muuta kuin siivoamaan nämä kaksi karsinaa ja sen yhden karsinan tyhjennys loppuun. Uudet pelletit sisään ja sain traikun tyhjäksi.  Viimein iltatallin pariin siinä puoli ysin jälkeen ja siihen perään vielä Kaken lääkintä ja haavojen pesu. Kello oli kymmenen kun lopulta pääsin sisälle. Siihen vielä koirien ruokinta ja iltapissat. Kyllä oli hyydyksissä. Ja seuraavalle aamulle kisoihin lähtö tiedossa.

165. Valmennuksia

Annan estevalmennus 8.11. Niittyalhossa

Piian valkun jälkeinsenä päivänä oli vuorossa Annan treenit, joihin olin ilmoittautunut mukaan Minnillä.  Aamupäivällä nousi kuitenkin kumme, joten päädyin vaihtamaan vararatsukon tilalle. Peppi siis pääsi mukaan Possulla. Neiti oli tietysti aivan innoissaan. Paikan päällä meillä oli Possun kanssa pieni painiottelu satuloinnin kanssa. Poni ei tykkää vyön kiristyksestä ja sitä varten sillä on jopa hieman pitkä vyö käytössä, ettei tarvitsisi kiristää heti tiukkaan, vaan se onnistuu pikkuhiljaa. Nyt poni oli kuitenkin sitä mieltä, että vyötähän ei laiteta kiinni. Neljä kertaa se hyppäsi kynttilänä pystyyn ennen kuin ehdin saada vyötä edes ekaan reikään. Onneksi satula oli jo maksettu, kun se lenteli maahan kerran jos toisen. Nyt aletaan miettiä jotain kikkakolmosia, jotta homma saadaan hoidettua turvallisesti kaikkien kannalta. Kun vyö oli saatu hivutettua kiinni, niin poni oli ok ja kiristäminen sujui ongelmitta.

Itse valkussa tehtävänä oli paljon kääntämisiä ja tiukkojakin teitä. Ekoissa tehtävissä Pepillä oli vähän pitkät ohjat ja Possu luikerteli ohi muutaman kerran kavaleteista. Sen jälkeen alkoi sujua. Tosin ihan kuski ei ollut vielä tehtävien tasalla eikä saanut käännettyä ponia niistä väleistä mistä piti, mutta hienosti ylittyi okserit ja jopa sianselkä (kolme puomia peräkkäin, niin että eka ja vika on vähän alempana ja keskimmäinen ylempänä). Kyllä olin ylpeä, kun okserikammoinen lapsi ylitti niin sujuvasti jopa 70 cm okserit! Hyvin tyttö alkaa päästä hyppyihin mukaan, vaikka Possu tekee aika isoja loikkia. Tosin hypyt on isoja joka kerta esteen koosta riippumatta. Tytöllä ja ponilla oli kivaa. Eiköhän se tästä lähde hienosti kohti ensi kautta!

vanha kuva kotoa Anun treeneistä

Krissen kouluvalmennus 13.11. kotona

Eilen ratsastin Krissen kouluvalkussa Tarmon kanssa. Tehtiin tempon ja muodon vaihteluita. Ensin haettiin poni matalaan muotoon pitkälle kaulalle ihan normaalissa ravissa. Siitä alettiin lyhentää ravia matalan muodon säilyessä. Tai ainakin sen oli tarkoitus säilyä. Hidastuksen jälkeen oli eteenratsastuksen vuoro, kohti keskiravia edelleen matalalla kaulalla. Isossa ravissa kerättiin muoto ylemmäs ja ravin piti säilyä. Sieltä taas niska ylhäällä alettiin koota ravia. Tarmo teki temponmuutokset todella kuuliaisesti. Varsinkin hidastukset oli superhyviä. Muodon kanssa on vielä toivomisen varaa. Se taipuu kyllä hyvin, mutta hakee vielä paljon pään ja kaulan asentoa. Toisaalta se on vielä nuori ja voimaton. Käsi vaan vakaana ja energiaa kohti tuntumaa. Kyllä sieltä tuli paljon tosi hyviäkin pätkiä. Tarmo löysi sisäisen kouluponinsa. Oli mahtavaa pätkittäin vain fiilistellä kuinka se liikkui hienosti ja avuilla. Varsinkin, kun Tarmo on usein enemmän tai vielä enemmän vauhdikas ja hätäinen... Laukassa treenattiin nostoja käynnistä. Nostot on hyvin täsmällisiä, mutta nostossa saa katsoa ponin otsaa. Se ei siis ihan pysy kuolaimella niissä...Tietääpähän mitä aletaa treenata. Taas vaan tasainen, jopa vähän "sivuohjamainen" käsi ja odotetaan, että poni rentoutuu ohjan ja pohkeen väliin. Laukka itsessään toimi hyvin, mutta nostoja nyt treenataan. Taitava poika! Yksi treeni ehditään tehdä vielä itsekseen ennen sunnuntain kisoja.

Annan estevalmennus 14.11. Ratulla  

Ratun reissulle meiltä kyytiin pakattiin Tarmo ja Possu. Tätä poniäitiä jännitti kovasti, koska lapsi ja ponilapsi olivat omillaan. Tarmo pääsi hyppäämään Jeminan kanssa eikä itse päässyt edes neuvomaan kumpaakaan. Se on tässä poniäitiydessä kyllä ehdottomasti vaikeinta, olla hiljaa! Varsinkin kun kyseessä on oma lapsi ja oma ponilapsi, jotka tunnet läpikotaisin. Paikan päällä oltiin taas vähän turhan tiukalla aikataululla, mutta hyvin ehdittiin kuitenkin. Possukin antoi satuloida ihan siivosti, ei ainoatakaan loikkaa. Tarmo oli taas niin täynnä virtaa, uusi paikka, uudet hevoset ja melko vieras kuskikin. Hyvin Jemina piti ponin hanskassa. Tosin ei se mitään pöllöillytkään, meni vain varsin vauhdikkaasti. Alkuun Tarmon piti kieltää pari kertaa pikkukavaleteille, mutta sen jälkeen se eteni kyllä täysin epäröimättä. Jumppasarjakin meni tosta noin vaan, enemmin liian kovaa kuin jarruttaen. Edelleen se hyppää selättömästi, mutta nyt sitä joutui kyllä pitelemäänkin aika paljon. Ensi kerralla meno on varmasti jo paljon rennompaa. Uskon, että heistä tulee vielä hyvä pari.

Possukin venyi hienosti jumppasarjan väleihin. Peppi ei ole koskaan mennyt noin pitkää jumppatehtävää. Possun kanss aoli hyvä mennä, kun se ei jäänyt kyselemään kuskilta mennäänkö, vaan se meni. Ja vauhdilla. Anna epäili venyykö se väleihin, mutta ahtaaksihan ne meinas jäädä, kun poni lähti. Vähän jännitti, kun ensimmäisten linjojen jälkeen pitikin kääntää ennen kahta viimeistä estettä kaarevalle linjalle. Kaksi viimeistä okseria oli siellä 90 cm huitteilla ja pieni pelko oli, ettei tyttö ehdi kääntää ponia. Mutta ehti se. Niin rohkeasti ratsukko paineli menemään. Vähän Possu koitti pissittää Peppiä ja livahteli ohi. Hyvä vaan, ettei poni ole ihan automaatti, vaan ohjat pitää olla kädessä ja niitä pitää ehkä myös käyttää. Kokonaisuuteen tyttö, poni ja poniäiti oli hyvin tyytyväisiä. Ihana katsoa kuinka  pikkuratsastaja oikeen puhkuu innosta naama loistaen. Nyt alkaa selvästi löytyä niitä fiiliksiä, joiden takia tätä jaksaa päivästä toiseen.  Ihana Possu <3

164. Kotiruunaus

Tänään oli Kakella sitten vuorossa ruunaus. Päädyin ruunaamaan pojan, koska sillä ei ole mitään syytä olla oriina. Rakenne ei ole mikään täydellinen eikä poni muutenkaan "häikäise". Luonne sillä on kiva ja se hyppää hyvin ja mielellään. Siitä tuleekin äärettömän mukava hyppyruuna. Ruunaus tehtiin kotona, jo ihan kustannussyistä. Kotona ruunaaminen kustantaa noin puolet klinikkaruunauksesta ja meillä kotiruunauksen mahdollistaa juokseva vesi tallissa sekä luottoeläinlääkäri Jerina.

Pikkuoria alkoi nukuttaa

Toimenpide aloitettiin rauhoituksella. Kun aineen vaikutusta odoteltiin, valmisteltiin "leikkauspöytä" (eli jakkara ja maitokori, joiden päälle aseteltiin tarvikkeet). Pojan haarukset pestiin huolella pesubetadinella ja leikattavaa ihoa puuduteltiin. Kake antoi todella hienosti hoitaa pesun, mutta puudutuksessa alkoi häntä vähän pyöriä. Se sai vielä pienen annoksen lisää rauhoitetta ja sitten päästiin varsinaisesti hommiin. Jätkä koitti kovasti vetää kiveksensä ylös piiloon, mutta löytyi ne sieltä lopulta.

Tässä vielä paikallaan

Tukeva ote, viilto pussiin ja kives ulos. Kalvojen kanssa oli eniten hommaa, mutta lopulta kives saatiin riittävästi ulos puristimen kiinnitystä varten. Puristimen jälkeen piuhat poikki ja sitten odoteltiin. Puristimen piti olla paikallaan noin 10 minuuttia, jotta haava ei alkaisi vuotaa. Samalla toinen puoli puudutettiin valmiiksi ennen kuin poni alkaisi virkoamaan. Nyt toinenkin kives laskeutui hyvin työskentelyetäisyydelle, vaikka alkuun se pyrki jatkuvasti nousemaan käden ulottumattomiin. Puudutuksen jälkeen operoitiin toinen puoli esille ja vaihdettiin puristin siihen. Odottelun lomassa poni sai penisiliinin kaulaan ja kerättiin leikkaustarvikkeet.

Kives ulkona pihdeissä

Kake seisoi koko toimenpiteen superkiltisti. Hyvin oli rauhoitettu ja puudutettu. Koko hommaan meni tunti. Varsin nopea suoritus, mutta poni oli kiltti eikä mitään ongelmia ollut. Operaation lopuksi vielä haavat suihkutettiin ja sitten poni vaan virkoamaan. Jatkossa nyt kävelytystä ja suihkutusta ainakin kahdesti päivässä. Haavat täytyy pitää pinnasta auki, jotta eritteet pääsee ulos eivätkä muodosta mitään paisetta tms. Kävelytys vähentää turvotusta. Samalla ajattelin totuttaa ponin valjaisiin.

toinen puoli puristimissa ja toinen odottelee pihtien nokassa vuoroaan.

 Letkutuksen ja kävelytyksen lisäksi poni saa vähintään 5 pv penisiliiniä ja kipulääkettä. Nyt vain toivotaan, että kelit pysyy hyvinä ja poni alkaa toipua hyvin. Kake oli nyt neljäs meillä kotona ruunattu poni. Kaikkien muiden kanssa homma on sujunut ongelmitta. Toivottavasti siis nytkin. Kake on sen ansainnut olemalla niin kiltti poni. Illalla vielä suihkutin haavat. Turvotusta oli haava-alueella, mutta itse haavat oikein siistin näköiset. Vähän ne tiputteli verta, mutta parempi niin. Ei keräänny ainakaan mihinkään.

Tuoreesta ruunastakin oli kuva, mutta se ei nyt halua enää latautua. Lähipäivinä seurataan sitten paranemista ja jälkihoitoa.

163. Nuorisotyötä

Viimein ajatuksia ja tapoja nuorison kanssa työskentelystä ja ratsastamisesta. Aktiivisemmin olen nyt työstänyt nuoria poneja kuutisen vuotta ja sitä ennenkin ollut useamman kanssa apuna entisen ratsastuksenohjaajani "testikuskina". Mä olin aina se, joka laitettiin ensin kyytiin, jotta nähtiin kuinka käy. En siis kirjoita millään vuosikymmenien kokemuksella ja edelleen muistan jokaisen meillä olleen. Osa täysin tekemättömiä, osa jo sisäänratsastettuja, osa jotain siltä väliltä. Enemmän ja vähemmän herkkiä, mutta mitään varsinaisia "ongelmatapauksia". Toisten kanssa pääsee etenemään nopeammin ja toisten kanssa hitaammin. Sisäänratsastuksista lisää täällä.

Kun kaikki askellajit löytyy ja ratsun alun ansaittu loma on lomailtu, aloitetaan pikkuhiljaa hienosäätö. Kaarteissa aletaan pyytää pientä asetusta ja tahtiin haetaan tasaisuutta. Eteenpäinpyrkimys on hyvin tärkeää. Tällä hetkellä yksi tämän syksyn projekteista on tässä vaiheessa. Sisäänratsastus on tehty kesäkuussa ja siihen päälle laidunloma. Nyt olen kerran viikossa käynyt ponia ratsastamassa. Välillä on edetty harppauksin ja välillä taas tulee takapakkia. Tämän kohdalla satula on aiheuttanut päänvaivaa. Herkälle ponille menee herne nenään, kun satula valuu lavoille ja se ei halua liikkua. Sopivat varusteet onkin yksi tärkeimmistä asioista näiden kanssa. Työskentelyn pitää olla mukavaa ja miellyttävää ponille. Epäsopivat varusteet, hammaspiikit, arat kavionpohjat, lihasten kipeytyminen yms. täytyy ottaa huomioon, varsinkin jos poni alkaa jossain vaiheessa olla haluton työskentelemään. Tasapainoa rakennetaan siirtymisillä, samalla myös eteenpäinpyrkimys usein paranee tai kiireinen hevonen rauhoittuu. Ravissa vielä kevennetään ja laukassa mennään kevyessä istunnassa. Laukkaa ollaan tehty melko lyhyitä pätkiä ja nyt satulan aiheuttamien jarruttelujen jälkeen on riittänyt yksi nosto suuntaansa. Miellellään vielä niin, että poni haluaa itse nostaa ja kuski vain antaa luvan mennä. Tärkeää on lopettaa hyvään ja onnistuneeseen suoritukseen ja kehua paljon välissäkin. Rentoa ja mukavaa menoa hyvällä eteenpäinpyrkimyksellä pikkuhiljaa tehtäviä vaikeuttaen. Haluttomampaa ponia treenaan miellellään paljon maastossa. Siellä eteenpäinpyrkimys on parempi luonnostaan. Tasapaino kehittyy metsäpoluilla ja siirtymisiä on helppo treenata vaikka kaverin perässä.

Tarmo 3-v. kevättalvea

 Kun eteenpäinpyrkimys, tahti ja asetukset alkaa löytyä, niin muoto alkaa löytyä itsestään tasaiselle kuolaintuntumalle. Meillä on ollut alusta asti ongelmaa Minnin ja Rosen kanssa tasaisen tuntuman löytämisen kanssa. Netta on taas alusta asti tukenut hyvin kuolaimeen. Epätasaisuutta on korjattu pitämällä käsi mahdollisimman vakaana nojaamalla käsiä kevyesti säkään ja ratsastamalla ponia pohkeella kohti tuntumaa. Kumpikin on tasaantunut valtavasti viimeisen vuoden aikana samalla kun voimaa on tullut lisää. Nuoren kohdalla täytyy muistaa, että ne eivät jaksa kantaa itseään vielä yhtä hyvin kuin aikuinen hevonen. Yleensä teen lyhyitä pätkiä, mutta tehokkaasti ja "kunnolla". Ei ole hyvä opettaa ponia löysäilemään vain jaksamisen takia. Töitä tehdään kunnolla, mutta vain lyhyt hetki, jonka jälkeen huilataan hetki.

Rose 4-v. keväällä

 Tarmon kohdalla suurin ongelma on hätäisyys. Sen kanssa aloitan työskentelyn niin, että saan pidätteet läpi. Ihan käynnissä haetaan niin hidas käynti, kuin se pystyy menemään. Askel kerrallaan. Tärkeää on myödätä joka pidätteen jälkeen ja tehdä pidätteet istunnalla. Kun pidäte menee perille eikä poni kiihdytä ohjasta myödätessä, siihen pääsee "käsiksi" pohkeella. Askelta ei voi pidentää ennen kuin kipitys on saatu pois. Nyt Tarmo osaa jo ravatakin rauhassa. Tämä on hieman ristiriidassa reipaan etenemisen kanssa. Mutta eteenpäinpyrkimys on eri asia, kuin se, että poni kipittää alta pois. Hidastuksen kautta olen saanut useimmat hätäiset hevoset kuulolle. Pitämään ei saa jäädä kuitenkaan. Aina pitää muistaa APU > REAKTIO > KIITOS (pidäte > hidastus > myötäys). Hevosta ei saa herkäksi, jos apu jää päälle. Sekään ei toimi, jos avusta ei tule reaktiota, silloin apu vain totuttaa ja turruttaa hevosta eikä sitä päästä kiittämään. Sellainen on omiaan viemään ponin työmotivaation. Mielummin siis käytän esim. raipan näpäytyksen pohkeen lisänä, jos pelkkä pohjeapu ei saa aikaan reaktiota. Raipan avulla saan reaktion ja pääsen kiittämään. Seuraavalla kerralla pelkkä pohje yleensä riittää reaktioon ja taas pääsee kiittämään.

Näiden nuorten kanssa lähden mielelläni mukaan valmennuksiin varsin aikaisessa vaiheessa. Koska oma kokemuspohja ei ole vielä niin laaja ja pitkältä ajalta, menen miellelläni tutun ja luotettavan valmentajan silmien alle hakemaan lisävinkkiä ponin työstämiseen. Jos oma valmentaja on nuoriin perehtynyt, voi luottavaisin mielin tehdä vaadittuja tehtäviä. Hyvä valmentaja osaa sanoa milloin tehty riittävästi ja osaa myös vaatia, että tehtävät tulee tehtyä kunnolla eikä sinne päin. Varsinkin esteharjoitukset on ollut kiva aloittaa kokeneempien silmien alla. Ja on se turvallisempaakin. Ei ole yksin, jos jotain sattuu. Nuorisosta ei koskaan tiedä. Valmennuksissa käynti tuo myös kokemusta vieraista paikoista ja talvella arvostan hyville, pitäville pohjille pääsyä. Kotona on tarjolla vain ulkokenttää ja maastot. Valmennuksissa on myös se hyvä puoli, että ei tarvitse itse keksiä tehtäviä (eikä nostella puomeja). Itsellä on ainakin paha tapa jäädä helposti keventelemään ympyröille, kaikkien kanssa...

Glow treenaa hyppyjä

162. Piia Pantsun treeneissä

Kyllä oli taas hyvät treenit ja joka euron arvoiset! Ja kyllä oli loppu molempien päivien jälkeen, tosin perjantaille nousi vielä kuumekin, et sekin saattoi vaikuttaa... Valmennus järjestettiin tässä ihan meidän lähellä Talli Linnalla, joka oli varsin hulppea paikka. Paljon järkeviä toteutuksia työntekoa helpottamaan ja paljon myös luksusta. Noin se pitäisikin ajatella ja totetuttaa, että kaikki hommat olisi mahdollisimman helppo hoitaa ja kilometrejä kertyisi mahdollisimman vähän. Kaikki se säästäisi ajassa ja omassa jaksamisessa. Ei puutu kuin järisyttävä määrä rahaa, niin voisi tehdä täälläkin kaikki uusiksi "hieman" toimivammin...

Olin mukana Tarmon kanssa nuorten hevosten ryhmässä. Ekana päivänä kaikki olivat 4-vuotiaita ja toisena päivänä 4-vuotiaiden joukossa oli myös yksi 3-vuotias. Tarmo on ollut hyppytauolla viime Piian valmennuksen jälkeen. Kerran hypeltiin edellisellä viikolla kotona Anun valvovan silmän alla ja poni oli ihan viirupää. Sileällä oli toiminut oikein hyvin, mutta kun kentällä oli esteet pystyssä, niin joka laukannostossa piti lähteä loikkimaan, samoin vaihdoissa. Se ei pukita eikä se keuli, mutta loikkii selkä pyöreänä joka suuntaan. Kun päästiin hyppäämään se myös lähti joka hypyn jälkeen täysiä ja loikki mennessään. Hyppytauot ei vissiin oikein ole sitä varten...Virtaa oli ja loikkiminen oli selvästi sellaista innostumista. Hieman hankala yhdistelmä, kun nuori poni tarvitsisi niitä taukoja ja lepoa, mutta ei sekään ole hyvä, että se räjähtää käsiin kuukauden hyppytauon jälkeen. Kun se lähtee joka esteellä kiitämään, niin tulee helposti jäätyä kädellä kiinni jo itse hypyssä. Ei hyvä, mutta en myöskään halua, että se alkaa tosissaan köyrimään ja seuraavaksi on ori irti muun porukan joukossa. No onneksi se rauhoittui ja päästiin myös kunnolla myötäämään hyppyihin. Ei kunnon hyppytaukoja hänelle, mennään edes puomeja sitten kevyemmillä jaksoilla.

Keskiviikkona Piiassa meillä oli ensin sileällä työskentelyä kaikissa askellajeissa. Hevoset piti saada hyvin sisäjalan ympäri ja jalan eteen. Väliin vähän siirtymisiä ja voltteja. Tarmo oli oikein rauhallinen eikä huudellut lainkaan. Tosin paniikki meinas iskeä, kun ryhmien välissä maneesin ILMASTOINTI pärähti käymään...Lisäpaniikkia lietsoi maneesia lanaamaan tullut traktori. Alkuverkassa poni oli jopa hieman löysä, mutta kyllä se heräsi kun aloitettiin hypyt. Aloitettiin ensin ihan ravissa puomin ja aaltolankun yli, sitten laukassa. Pikkuhiljaa tehtäviä lisättiin. Nuorten ryhmässä tehtiin lähinnä kohtuu helppoja linjoja. Hieman seurasin edellisen ryhmän työskentelyä ja huokasin helpotuksesta, kun meillä tehtävät oli paljon helpompia.

ensimmäisen päivän tehtävät

Ensimmäisten verkkahyppyjen jälkeen tehtiin vaihtoja keskellä olevalla pikkuesteellä, jonka jälkeen tultiin suoria ja kaarevia linjoja samoilla askelmäärillä. Tarmonkin kanssa saa jo varsin hyvin välit ratsastettua, jos vaan muistaa ratsastaa. Punaiselle okserille poni kielsi kerran, siinä oli portti alla. Muuten se toimi kivasti ja jaksoikin hyvin.

Toisena päivän oli enemmän rataharjoitusta, nuorisolla edelleen aika lailla helpotettuna. Tarmo joutui nyt ekaa kertaa kahden päivän treeniin. Korkeudet pysyi maltillisina, n. 70-80 cm hiutteilla eikä toistojakaan ollut ihan valtavasti. Poni jaksoi yllättävän hyvin. Toisena päivänä se tuntui jopa pirteämmältä alkuverkoista lähtien, ehkä se jännitti edellisenä päivänä sen verran. Tosin laitoin myös kannukset jalkaan, mutta eipä niille ollut tarvettu, kun virtaa riitti muutenkin. Alkuverkassa tehtiin siirtymisiä ympyrällä. Ensin maapuomi, sen jälkeen laukannosto, vähän laukkaa ja uudestaan ravissa puomille. Kun se sujui, jatkettiin laukassa ja puomilla vaihto. Edellisenä päivänä vaihdot meni hyvin ilman mitään puomeja, mutta nyt varmaan edellinen treeni painoi sen verran jaloissa, että vaihdot ei tulleet puhtaasti. Itsekin aloin vain sählätä eikä kuvio sujunut lainkaan. Tarmo-parka joutui tekemään monta toistoa tyhmän kuskin takia. Lopulta päästiin hyppäämään eri linjoja. Poni oli jotenkin tosi hätäinen hypyissä ja tuli vähän kättä vasten. Kieltojakin tuli jonkin verran. Tuntui, että koko treeni meni ihan surkeaksi säheltämiseksi. Mä en muistanut ratsastaa, vaan roikuin vaan kyydissä, poni valui kaarteissa ulos eikä sujuvuudesta ollut tietoakaan. Vähän jäi kökkö olo ja mun pitäisi viedä tätä ponia eteenpäin... Aloin epäillä, että olisko sillä kuitenkin vähän selkä kipeä. Harjatessa se vähän notkahtaa takakaaren kohdalta ja nyt hypyt oli huonoja. Se ei rentoutunut lainkaan eikä käyttänyt selkää hypyissä, vaan ne oli hätäisiä ja kiireisiä. Rata mentiin kahteen otteeseen ja meni se nyt kohtuullisesti, mutta täysin tyytväinen en ollut.

toisen päivän rata

Kotiläksyksi saatiin edelleen ratsastaa poni paremmin ohjan ja pohkeen väliin. Piian sanojen mukaan ratsastan siististi ja eleettömästi, mutta avut saisi olla tehokkaampia. Lisää kaurapuuroa! Istunta oli jo vakaampi ja keskivartalo napakampi (pistän tämän Airan piikkiin). Edelleen tehtävien tullessa nopeasti vastaan, rytmin kadotessa tms. "ongelmakohdissa" kaikki unohtuu ja jään ratsastamaan vain kädellä sen sijaan, että olisin ponin ympärillä ja vaikuttaisin koko kropalla. Myös vaihdot täytyy ottaa nyt työn alle, että ne tulee vielä paremmalla varmuudella ilman stressiä. Ensi kerralla lupaan ja vannon ratsastaa paremmin, jo ihan poninkin takia. Anna (siis Kärkkäinen) ja Piia olivat myös sitä mieltä, että Tarmo sopii näistä poneista, joilla olen ollut treeneissä mukana, parhaiten mun alle ja että sillä on hyvät mahdollisuudet selvittää suorituskyvynkoe ensi keväänä. Tosin se on harkinnassa edelleen. Se on niin kallis...

Oman treenin lisäksi seurasin poniryhmän treenin ekana iltana (melkein yön puolella). Alkuverkassa tekivät avoja ja väistöjä ensin ravissa, sitten avoja myös laukassa. Ryhmän ongelmaksi koitui vastalaukka. Sitä tahkottiin ja tahkottiin. Lopulta hyppyjä tuli yksi tehtävä/poni, kun aikaa meni näihin vastalaukkoihin niin kauan. Mutta kyllä ne sieltä tuli, kaikilta. Piia korosti vastalaukan merkitystä hevosen tasapainon ja kontrollin työkaluna. Muualla maailmassa kilpaponit ovat niin hyvin ohjan ja pohkeen välissä, ettei vastalaukat tuota mitään ongelmaa. Sama pitäisi vaatia myös meidän poniratsukoilta. Ei anneta tasoitusta, vaan treenataan ja treenataan, jotta ponit ovat avuilla ja tasapainoisia. Ei heitetä hanskoja tiskiin toteamalla, että ei tää mee vastalaukkaa, kun se vaihtaa niin hyvin. Tai ei tää osaa, ei tää pysty. Joka hevonen osaa mennä vastalaukkaa, on eriasia saako sen ulos käskystä. Jos vastalaukka ei suju, se on vain merkki siitä, että poni ei ole ohjan ja pohkeen välissä riittävän hyvin kuulolla. Nyt siis Minni ja Rose aloittaa vastalaukkatreenit ja Tarmo vaihtotreenit, surkeasta kuskista huolimatta!