82. Kotini on linnani...

...tai tallini. Sitä ei vaan jotkut tunnu tajuavan. Eilen illalla, juuri kun olin saanut lapset hiljenemään sänkyihinsä vähän ennen puoli kymmentä, kuuluu ovelta koputus. Oven takana seisoo kolme pikkutyttöä. Halusivat tulla vessaan, koska ulkohuussissa oli JOTAIN PURUJA! Niin ulkohuussissa kuuluu olla puruja (tai meillä on turvetta). Samalla jutustelivat, että olivat kävelleet (keskustasta, vajaa 6km) katsomaan heppoja. Ikää siis kaikilla alle 10-v. yksi vissiin meidän Pepin ikäinen...Melkeen suu loksahti auki, kun olivat siinä. Tulivat katsomaan siis heppoja niin myöhään illalla eikä kukaan heistä edes käy meillä muuten. Tänään samat tytöt hengailivat sitten enemmän tai vähemmän koko päivän meillä. Mitään kysymättä/sopimatta. Enhän mäkään marssi kenenkään kotiin, että "Moi, Tulin katsomaan teidän hamsteria" ja hengaile koko päivää heidän kotonaan. Mua niin ärsyttää oletus, että talli olisi jotenkin yleinen hengailupaikka ihan kelle vaan, jos joskus on käynyt pihassa siskoa hakemassa. Meidän talli on kuitenkin osa meidän KOTIA! Kysessä kun ei ole mikään yleinen ratsastuskoulu, vaan oma pikkutalli, jossa on mmutama yksityishevonen omien ohella. Mä tykkään touhuta rauhassa omalla pihalla ilman , että siinä hengaile ejoku ylimääräinen koko päivää. Hevosten omistajat ovat erikseen, kaikki alkaa olla hyviä ystäviä, joiden kanssa viihtyy muutenkin. Samoin meidän ponien hoitajat/ratsastajat. Mutta he käyvätkin hoitamassa omansa/hoidokkinsa ja auttelevat tallihommissa. Eivät vaan hengaile.

Tänään oli ohjemassa Anun estetunti. Menin Sissin kanssa. Hyvin huomasi taas, että hypyt ovat jääneet vähän vähille. Poni kun imee hyvin esteelle, jään roikkumaan suuhun eikä paikat osu kohdilleen. Jos muuten hyppy menee hyvin, niin vähintään mun pitää "hyökätä" kaulalle kuin ylitettäis vähintään 150 cm okseria...Sissi on varsin herkkä kuitenkin liialle "sukeltamiselle" ja saattaa sitten pudottaa, kun kuski hosuu kyydissä. Poni oli siis hieno, mutta kuski vähän hukassa. Lopuksi menin myös Rosella yhden kierroksen, jotta saisin vähän tuntumaa ennen keskiviikon alue-estekisoja. Kyllä se tuntui erilaiselta heti Sissin perään. Laukkakin oli ihan köpöä. Mutta hienosti Rose hyppäsi. Varmasti ja innolla. Itse valuin aina kaarteissa ulos ja ratsastin vähän huonot reitit. Poni sai hieman oikoa liikaa, jolloin seuraava lähestyminen meni hankalaksi. Kun muistin ratsastaa oikeaa reittiä, homma sujui huomattavasti paremmin :) Oli myös mukava katsoa, kuinka Tarmo meni porukan mukana kuin mikä tahansa muukin poni. On se vaan ilo silmälle hypätessään. Mamman mussukka ;) Peppikin uskalsi ekaa kertaa hypätä ihan pystyjä laukassa! Niin hienosti hän ratsasti Lilliä laukassa koko radan läpi ilman yhtään panikointia. Kyllä siitä tytöstä tulee vielä esteratsastaja :) Ja äiti on niin iloinen. Tunnin jälkeen neiti ilmoitti esteratsastuksen olevan hänen suosikkiharrastus.

Lisäksi tänään saatiin Lennille kärryt perään. Yksi kierros mentiin kentän ympäri. Poni ei tuhonnut mitään, ei häipynyt paikalta eikä kukaan loukkantunut. Onnistunut kierros siis! Kärryt sai jo hienosti perään, mutta kävely ja kääntyminen oli pelottavaa. Onneksi reaktio pelottaessa on "istuminen" ja jähmettyminen paikoilleen eikä paikalta poistuminen. Lopussa käveli rennommin. Huomenna taas uusi harjoitus. Hyvä siitä tulee!

81. Sellainen on ponitädin lauantai...

Tänään on taas menty tuli persiin alla koko päivä...

Aamulla lapset normaalisti herättää siinä puoli seitsemän aikaan, viimeistään seiskalta. Tänään niillä oli joku tilapäinen mielenhäiriö, kun saatiin nukkua rauhassa ja sitten kello olikin jo kahdeksan. Onneksi isäntä oli kotona eikä Peppiä tarvinnut laittaa eskariin, joten tehtiin aamutalli kimpassa. Sujuu niin paljon mukavammin. Aamutallissa huomasin, että soijarouhe ja Nutriglow on lopussa ja agri seuraavaksi auki vasta maanantaina...Ei muuta kuin Saloon ja Agriin. Kello siis yhdeksän aamulla, kun lähdin. Aamupalakin jäi väliin. Yleensä halauan nauttia aamupalan ihan rauhassa.

Salo-reissulla kävin myös kaupassa hakemassa lapsille karkkipäivän karkit ja itselle aamupalaksi Kigsize-tuplan. Terveellistä...Samalla vaihtoivat myös fb-kirppiksellä myydyt ratsastushuosut omistajaa. Matkalla vastailin myös p*skan hakijoiden puheluihin. Kotiin päästyäni isäntä lähti töihin ja aloin pukea lapsia ulos. Omien vaatteiden vaihto ja ruokapöydän siivous. Tällä välin Saija oli laittanut Netan valmiiksi ja kävelyttänytkin sen. Treenattiin ponin kanssa taas viikon päästä oleviin kisoihin. Hyvin se taipui myös vasemmalle eikä valunut oikeassa kierroksessa ulos. Itse rataa treenatessa, vähän hyytyy kaarteissa, varsinkin vasemmalle käännyttäessä. Kannukset auttoi kyllä asiaa ja poni pysyi paremmin liikkeessä. Tasaisesti se suorittaa kuviot, mutta vähän saisi olla nopeampi pohkeelle ja edetä tarmokkaammin.

Netan jälkeen otin samantien Minnin käsittelyyn. Se oli tarhassa päikkäreillä pitkin pituuttaan eikä olisi noussut millään...Myös Minnin kanssa treenattaan C:1:stä, joka on tähtäimessä 9.5. seurakoulukisoissa. Nettaan verrattuna se on superherkkä pohkeelle, mutta tänään aika sitkeä edestä. Täytyy koittaa miten toimii nyt esimerkiksi kolmipalalla, kun sudenhampaat on poistettu. Käytössähän on edelleen Happy Mouth-suorakuolain. Annin kanssa toimii hyvin sillä, jolloin tuntuma on vähän vakaampi, vaikka käsi ei olisikaan ihan tasainen. Itse kaipasin ainakin tänään vähän liikkuvampaa kuolainta, jotta poni reagoisi nopeammin myös suustaan. Muuten liikkui oikein tasaisesti ja kivasti. Tuli oikein sellainen olo, että kiva päästä kokeilemaan kisoihin. Laukkakin pyöri kivasti. Minnin ratsastuksen aikana Saija oli ihana ja jakoi päiväheinät kaikille.

Heti perään otettiin Saijan kanssa Lenni tarkoituksena laittaa sille kärryt perään. Mutta eipä mennyt homma kuten elokuvissa. Lenni Lokinpoikanen osoittautui ihan superherkäksi tässäkin asiassa. Aisojen kylkeen osuminen oli ehkä maailmakaikkeuden pelottavin asia. Monta kertaa poni "istui" täysin, vähän keuli tai koitti poistua paikalta. Toistojen kautta saatiin poni seisomaan paikallaan ja aisoja nosteltiin kyljille. Muutama käyntiaskel otettiin myös niin, että aisoja vain kannettiin mukana. Kun se sujui ilman säykyjä, lopetettiin kiitokseksi tältä päivältä. Huomenna koitetaan jatkaa kahden avustajan voimin. Poni yrittää pyörähtää hyvin liukkaasti ympäri, joten kahdelta puolen taluttaessa pysyy paremmin suorana. Ei ole kyllä yksikään aiemmista ajo-opetettavista ollut näin herkkä. Nyt vaan paljon toistoja ja onnistumisia, jotta poni huomaa, ettei kuole aisojen väliin...Lapset siirtyivät sisälle leikkimään Lennin kohdalla.

Lennin jälkeen vuorossa heti perään vielä Glow. Oli hyvä eilen nähdä kuinka se liikkuu ratsastajan alla. Sonja oli sen kanssa mukana tunnilla eilen. Poni toimi kivasti, mutta jatkossa haetaan aktiivisesti matalampaa muotoa, jotta saataisiin selkää ylemmäs. Vähän vakaampi tuntuma, reippaampi tahti ja matalampi muoto. Tänään otin avuksi gramaanit sille. Käytän niitä tosi harvoin, mutta tässä tapauksessa niistä vois olla apua. Toisena vaihtoehtona mietin kumppareita, jotta tosiaan venyttäisi paremmin eteen-alas. Kumpparien kanssa en pääse kuitenkaan itse vaikuttamaan niihin. Jos ponilla meinaa mennä kuppi nurin, niin kumppareilla ei ihan niin vaan saada tilannetta laukaistua. Gramaania pääsee paremmin helppaamaan tilanteen niin vaatiessa. Glow on kuitenkin varsin herkkä edestä ja saattaa suuttua helposti liiasta paineesta. Gramaanit etujalkojen välistä kuolaimen kautta käteen oli siis meidän valinta. Osoittautui ihan hyväksi valinnaksi. Poni tuli matalammas, kun ensin oli hetken koittanut hangoitella vastaan. Tajutessaan idean, poni toimi oikein hienosti ja muoto oli selvästi parempi. Tai ainakin tuntui rennommalta ja sujuvammalta, selästä kun ei ilman peilejä oikein näe, kuinka se kulkee. On vain luotettava tunteeseen.

Glown jälkeen kello oli siinä kolmen kieppeillä. Lapsille siis tekemään ruokaa. Gourmet-kokkina väänsin pikaseen lohikastikkeen ja keitin pastaa. Ruuan jälkeen kello oli vähän vaille neljä, Fanni päikkäreille ja isommat ulos. Pepin ja Nuutin tehtävänä oli vesien jako hevosille. Onneksi letkut on jo sulia, joten vesien jako sujuu helposti vetämällä letkua tarhasta toiseen. Ja mikäs sen mukavampaa lasten mielestä kuin vesileikit :) Samalla hain heinäpaalin traktorilla sisään ja jaoin neljän päiväheinät. Tosin se venyi lähemmäs viittä ennen kuin kaikilla oli eväät edessä. Mä en <3 meidän traktori. Se on niin pelottava ottaa takavetoiseen vehkeeseen takakauhaan yksi 400 kg säilöpaalia kyytiin ja ajaa akselia myöden (no vähän liioiteltu..) mudassa. Keulii, keulii eikä käänny...Ratissa lukee vielä muistutuksena: "Traktorin kaatuessa, pidä kiinni ohjauspyörästä. Älä hyppää!". Turvallinen olo.

Sitten karsinoiden siivousta, loppujen vesien kantoa (letku ei yllä ihan kaikkiin), pihaton ja pihan siistimistä. Puoli viiden kieppeillä tuli Pepille kaveri yökylään ja Essi kävi siinä maastoilemassa tarmon kanssa. Itse jatkoin hommia seiskaan asti. Sitten otin vielä Jiin töihin. Sovitin sille satulaa, Rosen Barnsby oli ok. sitten kun mennään selkään kunnolla, niin tarvii kyllä romaanin alle, ettei ota säkään kiinni, mutta muuten mallasi oikein hyvin. Lissun suitsista sain riittävän isot jätkän päähän. Juoksutin Jiitä vähän sivuohjilla ja tein vähän selkäännousu harjoituksia. Pohjatyö on tehty sen kanssa oikein hyvin. Selkäännousu harjoituksissa seisoi hyvin kauniisti paikallaan ja ihan rentona. Huomenna, jos menisi sitten kunnolla selkään ja lähdettäisiin etenemään. Jonkun kyllä toivoisin varoiksi narun päähän, mutta katsotaan onko ketään sopivasti paikalla.

Kahdeksalta lapsille iltapalaa ja sisällä olevan ydinräjähdyksen siivoilua. Lapset hammaspesun kautta sänkyihinsä, iltasadut ja hetkeksi koneelle odottelemaan villipetojen hiljentymistä. Puoli kymmenen takaisin talliin. Karsinoihin heinät ja kaurat. Vedet laitoin jo aiemmin. Isäntäkin tuli töistä ja hoiti koirat samalla kun otin hevosia sisälle. Vielä pojille tarhaan sekä tammoille pihattoon heinät ja kaurat, jonka jälkeen vähän ennen yhtätoista sisälle. Pepin kaverille iski vielä koti-ikävä, joten hälytettiin hänelle hakija. Sitten koneella ja tv auki. Yöllä näyttäis tulevan ratsastusta kakkoselta, joten se nauhalle ja nyt 00.18 hammaspesun kautta nukkumaan. Tällaista siis meillä :)

80. Yötöiksi menee...

Nyt on sitten viimeiset kolme päivää venytetty lisäaikaa illasta. Lapset unten maille siinä 20-20.30 ja sen jälkeen ratsastamaan ja iltatalli. Sisälle selviytyy siinä klo 22 kieppeillä. Toisaalta illat on parhaita, varsinkin kun nyt on valoisaa ja lämmintä. Tänäänkin sade lakkasi sopivasti illaksi ja ratsastin vielä kaksi ponia tunnin pidon jälkeen. Nyt olen ollut reipas keskiviikkoisen Krissen kouluvalkun jälkeen ja ratsastanut Sissin jo kolmena päivänä peräkkäin! Se oli taas niin hankala valkussa, säpsyilyä ja sinkoilua. Vissiin oli sitten extra-virtaa, kun nyt on ollut huomattavasti parempi tänään ja eilen. Eilen sain taas vasemman kyljenkin pehmenemään ja ponin toimimaan molempiin suuntiin. Ollaan nyt koitettu vähän treenata 4.5. olevaan aluekouludebyyttiimme. Koivumäessä olisi tarkoitus mennä He B:3 Sissillä ja He C:1 Netalla. Sissi alkaa taas onneksi olla oma itsensä, kun viimeiset pari viikkoa on ollut kuin dynamiitin päällä istuisi. Onneksi kisat oli peruttu...Nyt on taas luottavaisempi fiilis. Ennen Koivumäen koulukisoja käydään vappuhyppelöissä Anisissa. Sissi ja Rose on ilmoitettu mukaan 90 cm luokkaan. Vähän olis tehnyt mieli ilmoittaa Sissi myös 100cm luokkaan, mutta treenit on jäänyt olemattomiin, kun nekin on olleet peruuttuja. Sunnuntaina päästään onneksi taas kotona vähän hyppäämään Anun tunnilla. Kisakausi näyttäisi nyt onneksi käynnistyvän uudelleen.

Tänään saapui kevään ensimmäinen ratsutettava, 3-vuotias suokkiruuna Herra Jii. Pojalla on kävelty selästä, mutta sen pidemmälle ei ole ehditty. Jii pääsi meidän villipetojen laumaan. Tarmo pitää kuria yllä, mutta ihan sopuisasti porukka otti uuden kaverin vastaan. Lenni ja pikkupojat aloittivat samalla kesäkauden jäämällä yöksi ulos. Tarmo jäi vielä sisälle, jotta saadaan ruokittua riittävästi oripäiviä varten. Tarha oli paikoin jo kuivakin, mutta tämän päivän sade kasteli sen taas. Täytyy varmaan ottaa pojat päivällä vähän sisälle nukkumaan. Tarmo joutui tänään illalla vielä töihinkin. Vähän se alkuun koitti vahtia mitä tarhassa tapahtuu, mutta hetken työskentelyn jälkeen kuulo alkoi palautua ja poni rentoutua. Selkäännousun kanssa tehtiin taas vähän töitä, kun ei millään seisoisi aloillaan. Odottelu ei kuulu Tarmon vahvuuksiin...Huomenna sitten alkaa Jiin koulu. Etsitään sopivat kamat ja ainakin juoksutetaan vähän. Jos poika on kiltisti, niin eiköhän selässäkin käydä.

Lennin kanssa täytyy myös ottaa nyt itseään niskasta kiinni ja huomenna laitetaan kärryt perään. Sovittua ohjelmaa on ainoastaan Netan ratsastus, joten pitäisi ehtiä, kun tarttuu toimeen eikä jää koneelle tai Hippoksen pariin. Lenni alkaa viimein näyttää ihan komealta ponilta, joten innolla odotellaan näyttelyihin pääsyä. Poika on edelleen myynnissä, mutta se on saanut nyt viime aikoina niin paljon kehuja, et maltankohan ikinä luopua siitä. Luonne on juuri sitä mistä tykkään ja ulkomuotokin alkaa miellyttää silmää. Täytyy koittaa saada siirrettyä kuvia muistikortilta tälle lainakoneellekin, niin postaukset ei ole niin tylsiä. Otin Lennistä ja reetusta yksi päivä oikein edustuskuviakin.

79. Kun maailma romahtaa...

...tai tietokone sanoo yhteistyösopimuksen irti. Iskee lähes paniikki! Kone ei siis inahdakaan. Nettipimento on pelastettu lainakoneella kotoa, mutta vähän omalla koneella olevia kuvia on ikävä :( ja siis niitähän ei ole tallennettu mihinkään muualle moneen vuoteen. Onneksi mun veli osaa hoitaa nämä asiat, joten saa ottaa koneen raadon mukaansa ja palastaa sen sisälmykset töissä. Täytyy siis hankkia uusi kone. Tästä lainakoneesta puuttuu myös muistikortinlukija ja kameran USB-piuha on jossain hyvässä tallessa, joten kuvia ei nyt tule...

Tossa viikonloppuna napsin kuvia Lennistä ja Reetusta myynti-ilmoja varten. Vielä Kakea pitäisi kuvata vähän. Se on vaan niin kammottavassa kasvuvaiheessa, että ei ole kovin edustava. Tänään ohjelmassa varsoilla oli vuolut. Pienet oli kauniisti, mutta Lenni oli taas varsin rasittava.Se ei malta olla lainkaan paikallaan. Varsinaisesti ei koita vetää jalkaa pois, vaan hakee tasapainoa loikkimalla pitkin käytäviä...Ehkä sekin joskus oppii olemaan poneiksi.

Koko alkuviikko on menty ihan rusakon selässä. Maanantaina oltiin Aatun kanssa klinikalla ja sen jälkeen illalla kävin vielä Kiikalassa pitämässä tuntia. Siinä välissä vein Pepin kaverinsa synttäreille ja aamusta tietty normaalisti tallihommat.

Tänään oli kengitykset ohjelmassa. Sitä ennen piti käydä Agrissa ja kaupassa, koska Pepin 7-v. lastenkutsuja vietettiin tänään. Vieraiden lähdettyä pidin vielä tuntia kotona. Tallinkin ehdin välissä tehdä. agrista ostin pihattoon metallisen heinähäkin seinään kiinni. Jos ponit sotkisivat vähemmän heinää maahan, kun se on häkissä. Toivossa on hyvä elää.

Ratsastamaan en ole ehtinyt taas lainkaan, mutta jos huomenna sitten ehtisi taas. Torstaille onkin appiukon synttärijuhlia luvassa. Perjantaina tulee ensimmäinen näistä kolmesta ratsutettavasta, joten työtahti vaan tiivistyy. Onneksi poneja voi kohta alkaa jättää ulos. Vähän hommat helpottuu ja vähenee.

78. Vihdoin hyppäämään

Tänään pidettiin kotikentällä ekaa kertaa estevalkkua tänä keväänä. Hienosti tallin porukka aktivoituikin mukaan sillä mukana oli yhdeksän ratsukkoa (kahdessa ryhmässä). Taas näin kauden alkuun tehtävät oli pieniä ja helppoja. Lähinnä haettiin vain sujuvaa etenemistä.

Itse menin Glown kanssa. Poni oli tänään varsin tahmea ja vähän esteetkin jännitti, mutta yli päästiin. En tiedä kummalle tuli enemmän väsy valkun päätteeksi. Sitä on tottunut taas vain matkustelemaan...Uusi satulakin oli testissä ja hyvin se tuntuu mallaavan.

Kiva oli kuulla myös valmentajamme kehuja poneista. Viimeksi hän on niitä kunnolla nähnyt viime syksynä ja kehitystä on tapahtunut :) Rosen liikkeessä on varmaan se isoin muutos, kun se on alkanut liikkua koko kroppansa läpi. Myös Radalla eteneminen on ihan eri luokkaa kuin syksyllä. Tämä tosin on kiinni vain kuskista, mutta nyt siis yhteistyö ja luotto toimii hyvin. Tarmo osasi taas yllättää menemällä sellaisella innolla, että tosissaan sai välillä pidellä. Siitä tulee vielä niin hieno! Minnikin selvitti tehtävät ilman kieltoja tai jumituksia vuokraajansa kanssa.

Peppikin oli mukana Lillin kanssa. Hiensi sekin on nyt edistynyt ja uskaltaa tulla pikkuristikoille reippaassa laukassakin. Nyt aletaan hakea rohkeutta sitten vähän isompiin esteisiin, niin että Lilli oikeasti hyppäisi.Äiti oli kyllä jo niin ylpeä tästäkin suorituksesta :)

77. Satulan sovitusta

Eilen meillä sitten kävi satula.comin satula-auto. Uutta penkkiä etsivät Bisse ja Glow. Glowlla on ollut nyt käytössä Cliff Barnsby Pony Dressage (16" lev. 4), mutta sen selkä on sen verran kaareva ja leveä, että se ei oikein sovi.  Satula jää edestä vähän ylös, keskeltä paneelit on irti ja taakse tulee turhan paljon painetta. Satula on vähän siis "keula pystyssä" ja kuski istuu liian takana, jolloin paneelit painaa selkään ja lihakseen kehittyy helposti "kuoppa". Edestä puristava satula taas tekee helposti lapojen päälle "extralihasta" ploteiksi. Olen siis mennyt aika paljon ilman satulaa, koska tämä ei ihan sopiva ole. Muut mitä on vähän kokeiltu on Cliff Barnsby Junior Jump (16" lev.5) sekä Pinto (x-wide 16"), mutta ne on molemmat vielä enemmän irti keskeltä selkää ja valuvat lisäksi kaulalle. Täytyykin koittaa ottaa joku päivä havainnollistavat kuvat, näistä vaihtoehdoista ja niiden eroista.

Kun päästiin sovittelussa vauhtiin, niin meinas iskeä epätoivo. Sen verran erikoinen on ponin selkä, että koko kuorma-autollisesta satuloita löytyi yksi, jota aletaan kokeilla myös liikkeessä. Toivottavasti se sopii! Kaaravarunkoiset satulat oli liian kapeita ja leveät oli liian suoria. Suurin osa penkeistä oli luokka "selkään-EI-pois". Vissiin kahta tsekattiin vähän tarkemmin, joista toinen jäi nyt kokeiluun. Nyt siis pruuvataan Passierin Young Champ koulupenkkiä 15,5" ja lev. MW. Huomenna jos ehtis Pepin synttäreiden lomassa vähän testata sitä. Ihme kyllä se ainoa sopiva ei ollut edes auton kallein penkki, vaan ihan kohtuuhintainen käytetty :)

Sissi käyttää useimmiten sitä Barnsbyn Pony Dressagea. Esteillä käytössä on Barnsbyn Pony Club samoilla strategisilla mitoilla. Minnillä on normaalikäytössä tämä samainen estepenkki. Sille taas ei kunnolla sovi Sissin koulusatula, vaan se valuu vähän eteen. Rose ja Tarmo käyttävät Barnsbyn Junior Jumpia. Siinä siis leveys 5 ja istuin 16". Jos nämä sankarit on samaan aikaan liikkeellä, niin toinen käyttää sitten sitä Börjesin Pintoa. Se satula on ollut kyllä niin hintansa arvoinen. Se on toimiut meillä lähes joka ponilla sisäänratsastuksessa. Sopii erittäin hyvin näille tynnyreille. Sitä en kuitenkaan suosi säännöllisemmässä käytössä, koska toppaukset on varsin kovat. Intialaiseksi 108€ maksaneeksi satulaksi ollut kuitenkin ihan super. Lissulle on mallannut nyt viime aikoina myös Pony dressage. Tosin nyt on varmaan jo niin paksu, ettei mahdu siihen. Se sallittakoon tiineelle ja ilman satulaa menen sillä aina itse. Lillillä on tietty oma penkkinsä. Vissiin Hööksin ponisatula. Tuli ponin mukana aikanaan. Ihan nahkainen ok penkki on. Vähän turhan leveä, mutta paksun romaanin ja pienten kuskien kanssa toimii hyvin.

Sissi ja Netta nauttii lämpimistä kevätöistä luukut auki

76. Turhauttavaa...

Taas alkaa hommat kasaantua ja tuntuu, että kontrolli pettää. Ajankäyttöä tarttis tehostaa ja paljon. Aamusta ei voi syödä aamupalaa tuntia, vaan ulos olisi päästävä mielellään jo ennen kymmentä. Itse heräämistäkin vois jo tehostaa, kun ei torkuttais kovin montaa kertaa, vaan nousis ja lähtis talliin. Karsinoiden siivous ei voi venyä kahteen iltapäivällä. Tuntuu, että koko ajan kuitenkin tekee jotain, mutta mitään ei saa aikaan. Osa ajasta häviää tietenkin lasten kanssa. Kovasti kun haluavat auttaa, mutta välillä avusta on enemmän haittaa...Osa ajasta häviää pieniin asioihin, loimien viikkaamiseen, tavaroiden paikalleen viemiseen yms.

Nyt alkaa iskeä kauhea stressi siitä, kun ei ehdi hoitaa poneja lainkaan, saatika liikuttaa. Yhden päivässä olen onnistunut liikuttamaan, mutta se ei kauheesti lohduta kun liikutettavia olisi parhaimmillaan viisi plus varsat (4kpl). Kuun vaihteessa on tulossa kolme lisää...Lennille tarttis nyt saada kärryt perään vielä ennen sitä, jotta se voi sitten hyvällä omalla tunnolla lomailla. Onneksi muutamat luotettavat apukädet on käytössä liikutusavuksi, ettei ponit jatkuvasti seiso. Sissillä alkaa tuntua vähäinen liikunta ylimääräisenä loikkimisena. Tämän päivän kouluvalkku oli ekat 45 minuuttia pelkkää syöksähtelyä ja loikkia. Kovin montaa rentoa askelta ei tullut. Vasta viimeisessä laukassa rentoutui työstettävälle tasolle. No onneksi ei nyt oo niitä kisoja...

Glow on puolestaa edennyt valovuodella. Eilen "hypättiin" ekaa kertaa ja poni oli ihan innoissaan :) Laukkakin lyheni vaikka kuinka paljon, kun virtaa riitti. Välillä piti kyllä pukitella ja tehdä tasajalkaloikkia, mutta ne oli selvästi innostumisesta johtuvia. Aluksi valtaisat esteet näytti Glowsta tosi vaarallisilta, mutta pienen kiertelyn jälkeen uskalsi ylittää kaikki sujuvasti ravissa ja laukassa. Ihan ponilla ei ollut hyppämisen kuvio selvä ja puomit lentelivät sinne tänne. Viimeisellä kerralla mentiin kuuitenkin sujuvasti ja puhtaasti laukassa kolme 40 cm ristikkoa peräkanaa!

Muita ilonaiheita lähiaikoina on ollut Bellen sopeutuminen laumaan. Tammojen kiimat on selvästi tehnyt niistä hyväksyvämpiä ja nyt irlantilaisneito on rapsutellut Minnin ja Glown kanssa. Jekkua se koittaa jo haastaa leikkiin ja heinäkasallekin koittaa tunkea muista välittämättä. Tänään varsa oli myös ensimmäistä kertaa sisällä pihatossa ilman houkuttelua niin, että pääsin todistamaan sen käyvän siellä. Karvakin alkaa näyttää säädylliseltä harjauksen ansiosta. Vielä paljon tarvitaan lisää massaa, mutta pirteämpi olemus ja hyvä ruokahalu lupaavat hyvää!

Lisää turhautumista ja huolia aiheuttaa myös lähes tyhjä pankkitili...Kuviot meni niin totaalisen uusiksi Reetun paluun myötä. Tuntuu, että kaikki loppuu samaan saumaan eikä rahat riitä millään. No turha voivottelu ei helpota asiaa, poneilla on ruokaa ja kuiviketta. Sähkö kulkee ja puhelin sekä netti toimii. Isäntä pitää huolen siitä, että omassa pöydässä on ruokaa. Ehkä tästä taas selvitään. Onneksi tulee ne kolme uutta ratsastettavaa. Tällä hetkellä koko homma on jatkuvaa tasapainottelua eikä horjahduksiin ole varaa. Täytyy tosissaan miettiä astutuskuvioita ja koittaa tehostaa ponien myyntiä.