Ehdin olla kokonaisen päivän poissa Hevosopistolta, kun sinne piti palata Ponibreedersin merkeissä Nuorten Hevosten Festareille Tarmon kanssa. Ja koska ponit on ei-niin-tärkeitä, ne suorittavat "suurimman" ja rahakkaimman kilpailunsa aamulla 8.30, käytännössä ennen kuin kisat edes alkavat. olisihan se hienoa, että pienestä lähtijämäärästä huolimatta ponit saisivat esiintyä välissä, jossa yleisössäkin olisi joku muu kuin pelkät "surevat omaiset". Onhan se hienoa, että ekaa kertaa ponitkin pääsivät virallisesti mukaan Nuorten Hevosten Festareille. Toivottavasti kisa olisi jatkossakin osana tätä tapahtumaa ja saisi sitä kautta ehkä vähän lisää näkyvyyttä ja huomiota. Ja meille tietty positiivisena, se olisi aina lähellä.
Tarmo oli tänäänkin hieman vetelä. Tiedä sitten mikä sitä vaivaa. Se on taas vähän lihonut eli energiaa pitäisi taas riittää työskentelyynkin. Se on tehnyt töitä melko kevyesti ja kisoistakin on reilun parin viikon tauko. Virtaa ei vain ole tai kun sen saa etenemään, se ei tule enää takaisin. Tänään 90 cm radalla tuli yksi puomi alas. Paikka oli hyvä, mutta poni oli vaan huolimaton. Kyllä se siitä tsemppasi ja loppuradalla kintut nousi hyvin. Ulospäin rata näytti sujuvalta, mutta kuski ei ollut tyytyväinen tunteeseen. Vähän punki kaarteissa jalkaa vasten, jalkaa joutui käyttämään vahvasti eikä pidätteet oikein mennyt läpi. No ehkä se tästä. Täytyy tosissaan alkaa miettiä ratkaisuja, mielummin pitäisin sitä virtaisaa ja välillä sinkoilevaa ponia.
Kisojen jälkeen pesin kotona vähän viimeisiä karsinoita ja autoin muksuja ratsastusten kanssa. Päiväheinien jaon jälkeen lähdettiin ihailemaan isännän siskon uusia kissanpentuja ja samalla reissulla kävin laittamassa laitumelle vesiä. Tottakai vesitynnyri oli kaatunut auton perään ja siellä odotti Tarmon kisakamat huomiselle...Koko takakontti lainehti ja satulahuopakin oli niin märkä, että siitä valui vettä norona. Nahkavarusteet tykkää. Laitumen portilla odotti Lissu, jonka silmä oli kuin tennispallo. Taas! Tämä on jo kolmas kerta, kun sen saa raahata kotiin kesken laidunkauden, koska on tökännyt silmänsä johonkin. Ei muuta kuin kotiin kopin hakuun. Samalla täytin lisää vesitynnyreitä ja yritin sitten epätoivoisesti kantaa niitä 65 kg kevyitä tynnyreitä auton perästä trailerin ohi laitumen reunalle. Lissu onneksi lastautui hyvin ja päästiin kotiin.
Kotona vasta pääsin käsiksi silmään. Vasemmassa silmässä on pikkurillin pään kokoinen harmaa läntti, koko silmä on turvonnut ja limakalvot ihan kirkkaanpunaiset. Tietty lauantai-illalla. Päätin nyt uhmata kohtaloa ja laittaa elinlääkärin jättämää salvaa silmään. Pienempiä silmähäikkiä olen hyvillä tuloksilla omatoimisesti samalla tavaralla hoitanut, joten päätin, että tällä mennään ja soitellaan eläinlääkärille vasta maanantaina. Kipulääkettäkin onneksi löytyi valmiina.
Kello oli vasta puoli kymmenen, joten Tarmon pesuun huomista kisapäivää varten. Nyt se joutui kyllä tyytymään vaan vesipesuun, kun väsymys alkoi iskeä ja aamulla on taas aikainen herätys. Tarmolla helisee takakengätkin. Toivotaan, että pysyvät jalassa vielä huomisen. Sissillä on sama ongelma.Tarkoitus oli napata sen takakengät irti vielä tänään, mutta ylimääräinen laidunreissu vei sen ajan. Sissillä on aamusta Airan tunti, mutta saa nyt pärjätä helisevillä kengillä. Kengittäjä on hälytetty onneksi jo paikalle, mutta niin usein nämä hetket pääsee yllättämään.
Ja jotta kaikki olisi mahdollisimman huonosti, meidän koirallakin on vissiin taas korvatulehdus. Sillekin onneksi löytyy hoitotuotteet viime kerrasta, joten päästään alkuun. Miksi kaikki pitää taas kaatu kerralla niskaan? No mahtui tähän päivään sentään söpöt pikkukisut ja yksi mukava puhelinkeskustelu, josta mahdollisesti lisää myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti