349. Piian valmennukset

Postaukset tulee nyt jatkuvasti viikon perässä. Jotenkin tämä lasten koulujen alku ja siihen päälle myös oman koulun alku on vienyt kaiken keskittymisen. Tietty vielä ennen kuin pääsin irrottautumaan kotiarjesta muutamaksi päiväksi, piti kotona tehdä tuhat ja yksi asiaa. Täällä on nyt iltaisin aikaa puuhailla omiaan, joten toivottavasti ehditään päivittää kirjoitukset ajan tasalle.

Viime viikolla oli siis maanantaina ja tiistaina pitkästä aikaa Piia Pantsun estevalmennukset Salossa, tarkemmin Merlitzissä. Olin ilmoittautunut mukaan Venlan kanssa ja Anni osallistui Tarmolla. Vähän hirvitti kuinka meidän Venlan kanssa käy, mutta onneksi Annakin kannusti lähtemään sinne kokeilemaan viime estetreenien jälkeen. Venla oli hypännyt ennen Piiaa kuitenkin vasta kolmisen kertaa kunnolla. Sillä on kuitenkin erittäin hyvä asenne hommaan. Meidän kanssa samassa ryhmässä oli pari suokkia sekä yksi "lapsiratsukko" (voikohan lapsiratsastajaa kutsua näin???).  Ryhmän taso sellaiset 90-100 cm, josta me oltiin kyllä ehdottomasti sieltä kokemattomimmasta päästä.

Ekana päivänä työstettiin hevosia ympyröillä, jiss aoli neljä puomia neljän laukan välein. Siinä työstettiin kaikissa askellajeissa ja pyrittiin saamaan hevoset apujen väliin ja reagoimaan. Laukassa joka väliin piti saada se neljä askelta reittiä muuttamalla ja säilyttämällä samaa laukkaa. Sitten piti lyhentää viiteen askeleeseen. Meillä oli Venlan kassa aika paljon haasteita saada välit samanlaisiksi. Välillä se valui ympyrältä ulos ja välillä jäi jarruttamaan. Sitten taas vauhdilla eteen ja vähän kaarteessa kantaten. Vielä tasaisen rytmin löytäminen on todella haastavaa. Hevonen on niin herkkä ja itse olen vähän hidas muutoksissa, varsinkin tilanteissa, joita pidän vähänkään jännittävinä. Eikä nytkään itse valmenus jännittänyt, vaan vieras paikka ja miten hevonen toimii siellä. Venlan kanssa ollaan käyty vielä niin vähän missään. Vaihdot oli taasihan yksi katastrofi ja ihan suosiolla teinkin niitä vain ravin kautta. Hevosen täytyy vähän taas kasvaa henkisesti ja sulatella niitä, kun viimeksi niin kovasti hermostui.

Hypyt toimi yllättävän hyvin. Alkuun tuli taas niitä paikattomia räpellyksiä, mutta kun aloin taas ratsastaa, niin homma alkoi toimia paremmin ja paremmin. Pitäisi vaan luottaa siihen hevoseen enemmän. Nytkin se meni kaikki esteet mitään kyselemättä. Se katseli kyllä kentän ulkopuolelle, mutta estetitä se ei kytännyt lainkaan. Niin ylittyi leveä vesimatto, muuri, portit ja muut möröt. Esteillä oli kokoakin noin 90 cm, että kyllä ne meille kokemattomille ihan esteistä kävi. Venla teki tosi hyvin ja kiltisti kaikki. Olin siihen tosi tyytyväinen ja luottavaisin mielin valmistauduttiin seuraavan päivän rataharjoitukseen.

Toisena päivän siis meillä oli Tomaksen tekemä pitkä rata, jossa oli kyllä tekemistä. Alkuverkkana tultiin kakkosena olevaan majakkapystyä ja ykkösenä olevaa okseria. Sen lisäksi vielä kahden laukan välillä olevaa okseri-pysty sarjaa. Yksittäiset esteet Venla teki tosi hyvin ja kuskikin muisti ratsastaa. Se lähti hyppyihin rohkeasti kauempaakin ja hypyt oli sujuvia. Mutta. Sitten tultiin ekaa kertaa sarjalle. A-osalla oli valkoinen portti, mutta eipä Venla sitäkään juuri katsellut. A-osa ylittyi ihan hienosti. Välissä olisi pitänyt ratsastaa kunnolla eteen ne kaksi askelta ja sujuvasti B-osan yli. A-osa tuli siis hyvin, välissä kuski vaan halvaantui eikä tehnyt mitään. Hevonen hieman hämmästyi, että mistä nyt pitäisi mennä ja lopulta olimme naamallamme toisella puolen estettä. Sen kroppa ikään kuin lähti hyppyyn, mutta jalat ei kuitenkaan tulleet mukaan tms. Ihan kunnon kyntöura jäi toiselle puolen estettä. Omassa päässä ainoa ajatus oli, että kieri kauemmas. En halunnut jäädä jalkoihin, kun hevonen nousee ylös. Pomppasin salamana ylös ja hevonen nousi myös ripeästi. Ehti kävellä tietty karkuun muutaman askeeen, kunnes astui ohjien päälle. Ohjat poikki ja samalla se nykäisi suojan jalastaan niillä ohjilla. Uusista, kaksi kertaa kytetyistä suojista, tarrat irti. Vatsapanssari oli täynnä naarmuja, joten ihan mahaluisua tultiin. Tamman turvasta lähti nahka ja ylähuulen sisäpuolelle tuli pieni palkeenkieli. Vasemmasta etupolvesta lähti myös nahka kahdesta kohtaa. Oma kyynerpää sai pienen naarmun. Mutta siinä kaikki. Kumpikin pystyi liikkumaan hyvin eikä edes verta tullut kuin ylähuulen "riekaleesta".

A-osa sujuvasti

ja B-osalle näin

nenävamma

Hetken ravailun jälkeen tultiin uudelleen ensin majakkapysty ja sitten ykkösokseri ja perään pysty. Siihen piti jatkaa vielä toinen okseri, mutta sitten tuli stoppi. Tai ohi sujahdus. Sitä okseria tultiin niin monta kertaa,että se ylittyi rennosti. Viimenä vielä sarjalle. Alkuun kuskikin taisi jänistää eikä vaan ratsastanut riittävän varmasti esteelle, vaan pari ohitusta piti ottaa. Lopulta sarjakin madallettuna ylittyi. Venlan tehtävät oli ohi, kun saatiin nämä viisi hyppyä sujuvasti putkeen. Ja kyllä muuten jalat nousi! Molemmat muuttui kyllä vähän varovaisiksi, vaikkei mitään käynytkään, mutta toivotaan, ettei tämä ole pysyvä olotila. Alku on ollut niin lupaava.

polvivamma

Loppuun muutama kuva Tarmosta. Se ei ollut ihan parhaimmillaan, vaan vähän nahkea. Hyppäsi kyllä puhtaasti, mutta vauhtia olisi saanut olla enemmän. Tehtävät oli siellä 110 cm tasolla ja suorittaminen oli tasaisen varmaa, mutta terävyys ja into puuttui. Oliskohan taas tamma-asiakas vienyt suurimman virran. breeders on kuitenkin nurkan takana, joten olisi kiva saada ponille taas energiaa suorittamiseenkin. Ai niin, erityismaininta: Poni hyppäsi mukisematta leveän vesimaton molempina päivinä!