310. Ponioripäivillä

Ponioripäivät järjestettiin tänä vuonna 17.-19.4. Connemarat oli mukana sunnuntaina. Mukaan oli ilmoitettu kolme nuorta oria. Yksi näistä oli ruunivoikko tuontiponi Bork's Cody ja aivan uusi tuttavuus. Isänä tällä Suomessakin varsin tunnettu Innellan Kestrel. Ikää tällä oriilla taisi olla 5-vuotta. Kaksi muuta olivat kotimaisia kasvatteja; kimo 4-vuotias Symphatil Quality (i. Halle Lafferty) sekä ruunikko 3-vuotias Mornfrost Clements (i. Symphatil Hazy Becks). kaikki oriit oli mun silmään hienoja, oma suosikkini kuitenkin tämä 3-vuotias, vaikka ruunikko ei olekaan niin "säväyttävä" väri. Mutta hieno poni on hieno väristä huolimatta. Tykkäänhän mä meidän Rosestakin, vaikka se on ruunikko.

Ekaa kertaa mukana oli myös oriparaati. Se oli siis käytännössä väliaikaohjelmana varsinaisten arvostelujen välissä. Harmittavan vähän oreja oli tuotu paikalle. Osallistujia, kun oli vain neljä ja niistäkin kaksi meiltä. Toivottavasti tämä saisi jatkoa ja ottaisi vähän tuulta alleen. Mitä enemmän oreja olisi näytillä sitä enemmän yleisöä ja tammanomistajia saataisiin paikalle. Ja kun paikalla olisi niitä tammanomistajia, niin tottakai orejakin kannattaisi tuoda enemmän näytille. Vähän lisää markkinointia olisin kaivannut sekä yleisön että oriinomistajien suhteen. Muuten homma toimi hienosti. Oreista oli tehty värillinen lehtinen, johon sai toimittaa oman mainoksensa, kuuluttajalle sai toimittaa oman esittelyn oriista,esiintyä sai ratsain tai maasta ja hyppäämäänkin pääsi. Ja tämä maksoi vain vaivan raahautua oriinsa kanssa paikalle. Todella toivon, että paraati olisi mukana jatkossakin.

Oriparaati oli ennen connemarojen rakennearvosteluja. Ekku esiintyi ensin ja näytin sen vain maasta käsin. Pappa oli hieman pörheänä ja esitteli alakaulaansa vahvasti. Se ei ole ihan edustavimmillaan pörhistellessään. Selkä on jo sen verran painunut, että yliryhti korostaa erittäin vahvaa alakaulaa ja notkoselkää. Liikettäkän ei irtoa sitäkään vähää, kun pitää leijua. Käynnin esittäminen on lähes mahdotonta. Muutaman kierroksen ravasin sen kanssa maneesissa, mutta Ekku olisi mielellään mennyt vähän reippaamminkin. Olisi varmaan pitänyt pyytää, jos sekin olisi saanut juosta irti kuten rakennearvostelussa. Tosin voi olla, että sitä ei olisi saanut enää kiinni. Sen verran virtaa tuntui olevan. Vähän kuin olisi leijaa lennättänyt. Varsinkin ulkokentällä kävelyttäessä pappa oli varsin pörheänä muiden orhien pyöriessä ympärillä. Tarmosta se otti selvästi enemmän kipinää kuin muista, vaikka Tarmo ei kovin isolla egolla siellä kulkenutkaan. Selvästi tuntee kilpakumppaninsa.

Ekku-pappa 22-v. ekaa kertaa ihmisten ilmoilla Suomessa

 Ekun jälkeen esiintyi Kärkkäisen Annan welsh mountain Moondelight Tawanda ja sen jälkeen connemara Vanity Padraigh. Tarmon vuoro oli viimeisenä. Anni esitti sen ratsain ja otti muutaman hypynkin. Oli hyvä, että ponin sai esittää esteillä, koska se on kuitenkin Tarmon juttu. Ekassa hypyssä poni oli vähän vetelä koulutyyppisen verkan takia ja noin 80 cm korkeasta pystystä tuli puomi alas. Hienosti poni skarppasi ja jalat nousi terävästi seuraavaan hyppyyn. Pystyä nostettiin noin 115 cm korkeudelle ja okserikin oli reilussa metrissä. Kyllä siitä nyt tuli hyvin selville, että poni tykkää ja osaa hypätä. Oltiin siis oikein tyytyväisiä.

Tarmo on "Alansa Ykkönen"

 Ihan kaikkia connemarojen rakennearvosteluja en ehtinyt nähdä, kun Ekku ei halunnut koppiin takaisin. Kaikki kolme nuorta poikaa käyttäytyi todella siivosti ja näyttivät komeilta. Käyttökokeita en ehtinyt katsoa, kun mentiin Tarmon kanssa maastoestetreeneihin. Lopputuloksia katsoin myöhemmin netistä ja aika paljon yllätyin, kun vain Bork's Cody pääsi läpi. Tänä vuonnakin seula oli siis kovin tiukka. Kyllä taas mietin, että onneksi näytin Tarmon silloin kun näytin. Enää sille ei lupia heruisi. Tässä parina viime vuonna on niin monta hienoa oria jäänyt ilman lupia. Jalostusohjesäännön uudistuksen muutoskohdassa oli pari vuotta selvästi "löyhemmän" oloinen arvostelu. Ykkösiä ei silloinkaan ole jaettu, mutta läpi on päässyt. Se on meidän onni. Uskon, että Tarmolla voi silti olla annettavaa jalostukseen, vaikka se ei ulkomuodoltaan olekaan maailman hienoin connemara, mutta suorituskykyä sillä on ja takana hieno suku. Tulevaisuus näyttää sitten mitä se jättää. Tärkeintä jalostuksessa on kuitenkin se jälkeläisten laatu, ei itse yksilön. Kovin olen tyytyväinen ainakin tähän ensimmäiseen Tarmolaiseen.