309. Tulihan se sieltä!

Rosen varsa siis. Ja mihin väliin se päättikin syntyä... Jo perjantai-ilta (17.4.) meni myöhäseen, kun piti laittaa ponit ja kamat iskuun lauantain kisareissua varten. Vajailla unilla siis lähdettiin Laitilaan koulutuupparoimaan. Ajo kesti noin tunti ja 40 min. Pari starttia molemmille poneille ja satulan sovitteluja lisäksi. Mun ratsun kanssa kävi myös sellainen vahinko, että sijoituimme K.N.Specialista, joten lisää odottelua. Kotiin päästiin lähtemään vähän ennen neljää. Kotiin päästyämme ohjelmassa karsinoiden siivous. Siinä jo katsoin Rosea, että taas olisi jotain "töhnää" tissien päissä. Putsasin vielä kamoja sunnuntain oriparaatia varten Pepin liikuttaessa ponejaan. Kahdeksalta illalla oltiin lähimmällä ABC:llä syömässä päivän ensimmäistä ateriaa. Ysiltä taas kotona ja orhien pesuun. Tarmolta onneksi riitti jalkojen ja hännän pesu, mutta Ekku oli pakko pestä kokonaan. Lämmin vesikin loppu tietty kesken, mutta pesu saatiin onneksi suoritettua melko hyvin. Hepat vielä sisälle ja iltaheinät eteen. Kello oli semmoset puoli yksitoista. Rose oli vielä rauhallinen, mutta vahatipat selvästi kasvaneet. Tähän väliin juuri kaivattiin yövalvomista, kun Ypäjälle piti lähteä aamulla ysiltä.

Kävin tsekkaamassa Rosen juuri ennen nukkumaan menoa. Tilanne edelleen sama. Yhden kieppeillä heräsin itsekseni ja kävin tamman luona. Ei vieläkään muutosta. Kolmen jälkeen mulla oli kello soimassa ja nyt tallissa oli vastassa puoliksi syntynyt varsa ja kova hörinä. Rose tuntui olevan ihan ilmiömäinen äiti. Varsa oli hyvin saanut kalvot auki ja terhakkaan oloinen. Ensimmäisenä katsoin, että JES, KELTAINEN! Ylösnoustuaan Rose ei heti aloittanut nuolemaan varsaa kuivaksi, joten menin auttamaan ja kuivaamaan varsaa hieromalla olkitupoilla. Meillä on kylmä talli ja yöt on edelleen myös aika kylmiä. Samalla kurkkasin hännän alle ja toinen JES! TAMMA!

Rosen jälkeiset tuli nopeasti ja ne oli siistit ja ehjät. Pikkuneiti alkoi myös pyrkiä pystyyn ja neljän maissa se jo seisoi ja kävi maitobaarissa. Koko homma meni kuin oppikirjasta. Rose hoiti homman hyvin ja varsa oli oikein jäntevä ja vahvan oloinen. Puoli viiden kieppeillä möngin takaisin sänkyyn, kun oltiin isännän ja Pepin kanssa varsaa ihailtu. Ajatukset harhaili eikä uni tullut. Parin tunnin unilla taas ylös uuteen päivään.

Aamulla kunnon valossa katsoin, että jo on varsalla järeät jalat. Tilauksessa oli keltainen tammavarsa, jolla on emänsä luusto ja isänsä hyppykyky. Nyt olisi kolme neljästä totutunut. Hyppääminen selviää sitten myöhemmin. Nyt se on ainakin maailman ihanin ja söpöin ja paras varsa. Kutsumanimi vähän vielä hakee muotoaan. Olin ajatellut etukäteen Hilmaa tai Hopea, mutta lapset alkaa jo tarjota omia vaihtoehtojaan. Ensin Peppi päätti sen olevan Miuku, mutta nyt ollaan päätymässä kuitenkin kissan nimen sijaan Hillaan. Virallinen nimi tulee olemaan Ohana Highest Hope.

Ja sitten iso kasa kuvia. Koitan kaivaa ensikuvat puhelimestakin jossain välissä.

Ensimmäinen aamu, ikää noin 5 h

ja ekaa kertaa pihalla

 

Loput kuvat on ottanut Päivi Kankare ja ikää neidillä pari päivää.

Tämä kuva on musta ihan huikea. Pitäisi tauluksi teettää.