89. Ja taas hymyillään :)

Perjantaina ohjelmassa olis siis Ponioripäivät Ypäjällä. Ensimmäistä kertaa oma poni oli mukana karkeloissa (kerran aiemmin olen kaksi ponia sinne valmistellut ja vienyt), mutta nyt siis mukana ihan omaa työtä alusta tähän asti. Tarmo on kaksivuotiaana palkittu 38 pisteellä, joka oli siis vanha jalostukseen hyväksymisen raja. Poika oli siis siinä rajoilla saako luvat vaiko ei. Odotusta oli ilmassa, mutta jännitystä ei juurikaan. Koin tehneeni valmistelussa sen mitä voin. Poni oli puhdas, lihaksikas ja toimiva. Jos rakenne ei riitä, niin sille en enää mitään voi. Muutenkaan mulla ei juuri ole tapana jännittää, asiat etenee omalla painollaan. Haluan myös aina olla itse esittämässä ja ratsastamassa omiani. Vaikka menestys voisi olla parempaa oikean ammattilaisen kanssa, mutta kyseessä on mun harrastus ja haluan itse olla "syyllinen" oli kyseessä sitten onnistuminen tai epäonnistuminen. Silloin jännittää, kun joutuu seuraamaan omien suorituksia kentän laidalta. Olo on jotenkin niin avuton, kun ei voi vaikuttaa millään lailla esiintymiseen.

Mutta takaisin oripäiviin. Connemaroja oli ilmoitettu mukaan kolme kappaletta. Kimo 6-v. Halle Lafferty, joka on ollut hyväksytty jalostukseen 3-vuotiaasta asti I-palkinnolla. Ruunikko 7-v. Vanity Padraigh, joka oli meillä ratsutreenissä ei viime, vaan edellistalvena. Myös Papulla on ollut luvat kolme vuotta. Ja sitten vielä meidän pieni Tarmo. Edellisenä iltana olin kuurannut ponin kamat: näyttelysuitset, valkoisen näyttelyliinan ja kuolaimet, ratsastussuitset ja satulan sekä tietty omat saappaat ja kypärän. Sain vielä yöllä alkaa pestä valkoisia ratsastushousuja, kun en sitten atajunut laittaa niitä samaan koneeseen kisahuovan kanssa... Aamulla pesin ponin. Melkein koko ponski on jo kesäkarvassa, joten pesu sujui helposti. Se oli vissiin kuullut kuinka olen jo uhakaillut ruunauksella viime kisareissun jälkeen. Poika oli kuin ihmisen mieli, ei inahtanutkaan muille hevosille tallissa. Tarmo on niin erikoisen värinen, että siitä täytyy ottaa kaikki irti ja saada poni mahdollisimman kiiltäväksi. Ja tulihan siitä hyvä, vaikka itse sanonkin. Se on harmi kun värin oikea "hohto" ei näy koskaan missään kuvissa :( Pesun jälkeen syöttelin sille ruohoa sen aikaa, että kuivui ja sitten karsinaan odottamaan lähtöä. Tarzan ei edes käynyt kierimässä! Joku tilapäinen mielenhäiriö ;)

Paikan päällä Ypäjällä kävi kauhea kuhina, koska samaan aikaan siellä oli isot estekisat (Ypäjä Spring Festival vissiin). Ponioripäivät oli Ypäjähallissa. Ensin aloitettiin eläinlääkärin tarkastuksella. Sitä odotellessa Tarmosta otettiin virallisia kuvia. Paikallaan seisominen kun on Tarmon suosikkihommaa, niin sehän sujui...NOT. Poni hyöri ja pyöri koko ajan. Ei mitään pöllöilyä, mutta ei se kovin montaa hetkeä paikallaan ollut, varsinkaan jalat oikeassa asennossa ja edustavan näköisenä. Siinä on hommaa saada AD-HD poni seisomaan jalat tietyssä asennossa paino tasan kaikilla jaloilla ja ilman, että poni on taka- tai etukenossa. Vielä pitäisi olla ryhdikäs ja korvatkin edessä...Helppoa kuin heinän teko!

Eläinlääkärintarkastus oli tallissa sisällä. Poni seisoi käytävällä ja itse roikuin narun päässä. Lisää siis paikallaan seisomista, JES! Käsivarret oli ihan mustelmilla ja naarmuilla, kun poni töni ja hinkkasi päällään koko ajan. Ensin otettiin stategiset mitat. Säkäkorkeus oli 147,5 cm ja siitä vähennettiin kengät 0,5 cm (ilman kengän paksuuden mittaamista). Tossa keväämmällähän poni mitattiin kotona 145 cm ja sitä sitten lopulta käytettiin tässäkin arvostelussa. Lisäksi mitattiin lautaskorkeus, rinnanympärys ja etusäärenympärys. Muita en muista, mutta Esy oli 19,5 cm joka on ihan kohtuullinen. Mittauksen suoritti hevosjalostusliiton tunnistaja. Samalla katsottiin ponin tuntomerkit ja mikrosiru. Sitten eläinlääkäri "kopeloi" pojan läpi, kuunteli keuhkot ym., tsekkas silmät ja hampaat. Tarmo sai yleisestä terveydentilasta 10 pistettä ja luonteesta 9 (kiltti, mutta hieman levoton). Mulla meinas kyllä mennä hermot ihan täysin ja käsivarretkin alkoi olla varsin kipeät. Tämän jälkeen mentiin maneesiin juoksuttamaan poni. Käynti ja ravi katsottiin maneesissa suoralla uralla ja ympyrällä molempiin suuntiin. Ravissa vasemmassa kierroksessa eläinlääkäri näki pientä jäykkyyttä oikeassa takajalassa. Liike oli parempi oikeassa kierroksessa. Maneesissa juoksutuksen jälkeen juostiin ja käveltiin ulkona kovemmalla pohjalla suoralla uralla. Sitten vielä palattiin maneesiin tekemään taivutuskokeet. Poni läpäisi siis eläinlääkärin tarkastuksen, mutta maininta otj jäykkyydestä tuli. Eläinlääkäri epäili, että saattaa olla esim. vain lihasjäykkyyttä.

Tässä välissä oli pidempi tauko, joten poika koppiin ja kahvioon. Katsottiin hetki myös rakennearvostelussa ja käyttökokeessa olevia welshejä. Noin tunnin hengailun jälkeen hakemaan poni ja rakennearvosteluun. Rakennearvostelussa pitää siis taas seistä paikallaan...Siivosti tuomariston edessä tuomarien puoleinen jalkapari avoinna ja harjaton puoli tuomaristoa päin. Ei seissy...ainakaan paikallaan. Seisoskelun jälkeen käveltiin ensin suoraan tuomaristosta pois ja takaisin ja sitten sama ravissa. Siinä oli niin lyhyt suora pätkä, että ehdittiin me esittää ravia varmaan kaksi askelta, kun poni vielä askarteli kaikkea muuta siinä ohessa. Sitten mentiin käynnissä ja ravissa vielä uraa pitkin kierrokset. Ja sitten seurasi Tarmon suosikkiosuus, irtona juokseminen. Siinä arvostellaan ponin liikkeitä ja varsinkin laukkaa, koska sitä ei esitetä narun päässä. Tarmo meinasi mennä pariin otteeseen vierailemaan tuomarien pöydän taakse...Puomitkin jätkä veteli komeasti ravissa. Yllättävän hyvin Tarmo antoi kiinnikin juoksutuksen jälkeen, kun jäi tutkimaan kukkia. Ihme, että ei kyllä syönyt niitä. Juoksentelun jälkeen seisoi jopa paikallaan.

Pieni mies rakennearvostelussa kuva: Satu Pitkänen

Tarmo esitti myös vähän vauhdikkaampia liikkeitä tuomaristolle, kuva: Satu Pitkänen

Rakennearvostelun jälkeen pikainen varusteiden vaihto ja verkkaamaan ratsastuskokeeseen. Connemaroillahan käyttökoe on nykyään vapaaehtoinen, mutta musta se on ihan järkevää näyttää poni myös ratsain mikäli se toimii. Verrytellessä virtaa oli, mutta kummasti poni oli kuin viilipytty itse suorituksessa. Ikinä se ei ole varmaan tehnyt niin hyviä pysähdyksiä, jopa selkäännousussa seisoi ihan paikallaan. Tarzan tietää koska pitää käyttäytyä :) Tarmo esiintyi oikein kuuliaisena ja energisenä. Peräänannossa se ei kulkenut, mutta kuolaimella kuitenkin. Ajattelin, että mielummin annan nuoren ponin kulkea ryhdikkäänä ja hieman vapaammassa muodossa, kuin että alkaisin vaatia peräänantoa rentouden ja ryhdin kustannuksella. Tarmo ei kuitenkaan vielä jaksa niin hyvin kantaa itseään, että ei näyttäisi helposti etupainoiselta. Myös pitkä kaula ja lyhyt takaosa tekee siitä helposti etupainoisen näköisen, jos muoto ei ole tarpeeksi ylhäällä. Mentiin siis niska ylhäällä ja muoto avoimempana. Hienosti poni teki pyydetyt kuviot ja esiintyi yhteistyöhaluisena ja energisenä. Hieno laukka pääsi myös oikeuksiinsa. Vielä kun olisi saanut hypätä. Kyllä mamma oli ylpeä ponistaan.

Taas pikainen varusteiden vaihto sekä hikien pesu ja loppuarvosteluun. Tarmon arvostelu luettiin ensin. Hyvin positiivista palautetta oli arvostelussa. Eritysesti mieltä lämmitti ratsastuskokeen kommentit, joiden mukaan poni liikkui hyvässä tasapainossa ja oli yhteistyöhaluinen ja utelias. Kaikkein parasta oli kuulla, että poni oli hyvin valmisteltu. Se on kuitenkin se osa mihin voi vaikuttaa. Rakennetta en voi muuttaa, mutta voin koittaa valmistella ponin niin, että hyvät puolet tulee mahdollisimman hyvin esiin. Laukkaa kehuttiin kovasti ja onhan se ehdottomasti esteponin tärkeimpiä ominaisuuksia. Siinä arvostelua luettaessa olin vielä varma, että lupia ei tule, koska etujalkojen pisteet oli vain 6 eikä yleisvaikutelma ollut kuin 7,5, mutta niin vaan poika sai luvat! Nyt meillä on siis oma jalostusori. Ei sitä fiilistä voi oikein edes kuvailla, kun oma kasvatti on riittävän hieno jalostuskäyttöön.

Tässä vielä arvostelu:
Hyvä rotutyyppi, elegantti. Ilmeikäs pää. Pitkä kaula, hyvä kaulan ylälinja. Matala säkä. Hyväasentoinen lapa. Hyvä syvyys. Hieman lyhyt lautanen ja pieni takaosa. Hieman hentorakenteiset ja supistuneet, pitkät etusääret, molemmat etujalat hajavarpaiset. Liikkeessä ahdas edestä. Hieman pienet kintereet. Käynnissä on irtonainen lapa, saisi työntää paremmin takaa. Irtonainen ja kevyt ravi, ajoittain epäsäännöllinen takaa. Tahdikas ja voimakas laukka.
Rakennepisteiden keskiarvo 7.55
Rakennepisteet: 8.0–9.0–8.0–8.0–7.0–6.0–7.0–7.0-7.5–8.0–7.5
Lautakunnan päätös:
Elegantti, hyvärakenteinen ori, jolla on irtonaiset, tänään hieman epäsäännölliset liikkeet. Liikkuu ratsastettuna hyvässä tasapainossa, laukka on paras askellaji. Ori palkitaan II palkinnolla ja merkitään kantakirjaluokkaan S2. Oriille myönnetään toistaiseksi voimassaoleva jalostukseenkäyttöoikeus.

Komea keltainen kuva: Pirje Paananen

Katsotaan nyt sitten miten poikaa jatkossa käytetään. Esteponihan se on ensisijaisesti, mutta oriina mulla on tekosyy pitää se itsellä pidempään. Tämä vuonna sitä ei todennäköisesti käytetä omille tammoille. Sissi saa nyt vielä kisata eikä Lissua voi pojallaan astuttaa...Ensi keväänä sitten ainakin Rose astutetaan Tarmolla. Tarmo ottaa vieraita tammoja vastaan jo tänä kesänä mikäli kiinnostusta löytyy. Nyt tarvitseekin tehdä jonkunlainen "Jalostukseen tarjotaan"-mainos ja ottaa CEM-testi. Toivottavasti poika näyttää kyntensä esteradoilla ja sitä kautta ansaitsee paikkansa jalostusoriina. Ja tottakai toivotaan hienoja jälkeläisiä!