Tänään oltiin nuorison kanssa seurakoulukisoissa Koivumäessä. Odotukset eivät olleet kovin korkealla. Eilen kouluvalkussa Tarmo ei keskittynyt lainkaan ja pysähdyksetkin meni keulimiseksi, Minnin edelliset koulukisat päättyivät keskeytykseen, kun poni kyttäsi yhtä kulmaa ja Glowta ei ole koskaan ratsastettu muualla kuin meillä kotona, jossa se edelleen useamman kuukauden treenin jälkeen kyttää yhtä kulmaa...
Glown rata olikin täysin odotusten mukainen. Verkassa mentiin ensin Netan peesissä muutama kierros, jotta poni uskalsi ylipäätään liikkua siellä. Noin puolen tunnin verkassa tuli kuitenkin melko rennoksi ja ponille selvisi, että täällä ei nyt vaan mennä kylki edellä tai jumituta joka kulmaan. Se onneksi kunnioittaa hyvin jalkaa ja vielä kun oli kannus apuna, niin reagoi kyllä ja pääsi nopeasti aina kiittämään. Radalla sitten pelkäsi toista pitkää sivua...Joka kerta kun tultiin sille sivulle, niin poni tökkäsi kuin seinään. Ja joka kerta se joutui lopulta menemään sinne. Tehtävät saatiin kuitenkin tehtyä edes sinne päin ja kaikki askellajit esitettyä. Teistä saatu 4 oli ansaittu ;) Mutta koen selvinneeni voittajana tässä taistelussa ja ensi kerralla tulee jo hyväksytty rata! Nyt prosentteja tuli 49. Ei siis muuta kuin uudet kinkerit tähtäimeen ja lisää treeniä. Täytyykin varmaan käydä välillä ratsastamassa myös naapurin kentällä ihan harjoituksen vuoksi. Elokuu tulee yllättävän nopeaan...
 |
| Glow ennen radalle pääsyä |
Tarmo oli hieman parempi kuin eilen valkussa. Olen nyt ehtinyt kahtena päivänä ennen kisoja ratsastaa sen läpi ja tuloksia alkaa tulla. Nyt se jo antoi pätkittäin periksi niskastaan ja liikkui pyöreänä. Muoto saisi olla vielä paljon tasaisempi, mutta oli se jo paljon parempi. Onhan tässä reilu viikko aikaa hioa muotoa ennen oripäiviä... Poika ei kuitenkaan sikaillut tai muuta vastaavaa, vähän huuteli, mutta keskittyi kuitenkin kohtuu hyvin. Prosentteja poika sai radastaan 59,5 eli aika kivasti 4-vuotiaalta. Nyt vielä viikko pitää rutistaa ja treenata ja sitten Tarmo pääsee ansaitulle lomalle. Yksi este ja yksi kouluvalkku olisi tiedossa normaalin työskentelyn lisäksi. Huomenna olisi vielä kengityskin vuorossa.
 |
| Pieni kouluponi Tarmo |
Päivän yllättäjä oli Minni. Verkkaan mennessä se totesi, että "tonne päätyynhän en sitten muuten mene!" Verkka siis maneesissa. Pieni keskustelu, pukitteluineen ja ponihan meni. Pari kertaa koitti ja sen jälkeen ei mitään ongelmaa. Minni oli tasainen, kevyt ja erittäin reipas. Lisäyksetkin lähti tahdikkaasti ilman kipitystä. Radalla se ei enää kytännyt mitään ja tuloksena oli 64,5% ja toinen sija! Pitäiskähän tässä alkaa vakavasti harkita lajin vaihtoa. Vissiin sitä on jo niin tätiytynyt, et hyppääminen ei vaan suju. Viime kaudella sijoituksia tuli kuitenkin nimenomaan esteillä. No anyway, Minni oli hieno ja seuraavaksi kokeillaan hypätä ihan oikeaa esterataa reilun viikon päästä. Jos sekin menee nappiin, niin Minnin puikkoihin siirtyy vuokraajansa Anni. Parit kisat täytyy varmaan itse vielä mennä ennen breedersejä. Lajikin pitäisi jossain kohden valita. Koulu onneksi tuntui sujuvan, mutta helpompaa olis hypätä. Meiltä menee kuitenkin jo Glow ja Netta kouluun. Rose hyppää, mutta helpompi olisi, jos ponit menis jotenkin suht tasaisesti lajeineen.
 |
| Minnin lisäys, kuva: Linda Määttänen |
Mutta kuten jo otsikossa mainittiin, niin nämä viime aikaiset tulokset ovat luoneet uskoa tähän omaan tekemiseen. Vaikka muuten eletään nyt todella tiukoilla, huoli ja murhe painaa koko ajan, mutta nämä onnistumiset antaa voimaa puskea edelleen. Töitä on liikaa ja rahaa + aikaa liian vähän, mutta jotain on tehty oikein. Uskon edelleen, että tulevaisuudessa vielä kaikki se panostus, jonka olen näihin valmentautumisiin ja kisoihin tunkenut, kannattaa. Mitä paremmin pärjään kisoissa ja mitä parempia mun itse kouluttamat ponit on, sitä paremmat mahdollisuudet mulla on saada uusia ratsutettavia ja myydä kasvatteja. Tällä alalla koulutodistukset ovat ihan toissijaisia. Pitää olla näyttöjä. Onneksi niitä rohkeita ponin omistajia on löytynyt, jotka ovat uskoneet poninsa mun käsiin, jotta niitä näyttöjä on voinut kerätä. Nyt alla on ensimmäistä kertaa sitten omat ponit. Kaikki niistä on alusta asti itse rakennettuja. Lissun jälkeen meille ei ole hankittu yhtään valmiiksi koulutettua ponia. Se on kyllä kaikkein hienointa, kun omat kasvatit pärjäävät tasavertaisina hienojen ulkomaan tuontien ja nimekkäiden ratsuttajien kouluttamia poneja vastaan. Nyt ei siis heitetä pyyhettä kehään, vaikka isäntä kuinka on sitä mieltä, että eihän niistä edes tule hyviä varsoja. Kyllä niistä tulee! *lähtee laittamaan tämän kesän orivalinnalle viestiä ;)*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti