254. Ylläpitoon tarjotaan

Huomenna olis sitten aamulla kisoihin lähtö... Startti on kymmenen paikkeilla, joten lähteä siinä  vähän ennen kahdeksaa. Sitä ennen aamutalli ja ponin letitys. Epätoivo iski, kun iltatallissa muistin, että aamulla pitää vielä jotain lettejä vääntää. En ehtinyt edes ratsastamaan Tarmoa tänään, kun toimin lasten hovikuljettajana ja ajelutin heitä ympäri Perttelin peräkyliä viidestä puoli kahdeksaan. Muut ratsastettavat ehdin mennä ja tallihommat hoitaa kuittiruljanssin lisäksi, mutta kisoihin lähdetään vähän heikoin valmisteluin. Suitset otin tohon eteiseen pesua varten, mut voi olla, että nekin jää pesemättä. Koko ilta on mennyt miettiessä, että miksi pitikään ilmoittutua kisoihin. Toisaalta olen innoissani. Pitkään aikaan ei ole kisoissa tullut käytyä, mutta jotenkin tämä väsymys ja pimeys vie innon siitäkin. Varsinkin, kun valmistelut on tehty sinne päin. Tai jos tarkkoja ollaan, niin ei olla valmistauduttu. No huomenna selviää paljonko lisää harjoitusta olisi tarvittu.

Tänään laitoin myös facebookiin ylläpitoilmoituksen Sissistä. Pitkään olen pohtinut, pitäisikö koittaa etsiä uusi ponikuski vai fiilistellä itse. Nyt päädyin siis etsimään uutta ratsastajaa. Tietysti vain siinä tapauksessa, jos yhtä hyvä koti löytyy kuin tämä edellinen. Mikäli tavoitteellisesti kisaavaa poniratsastajaa ei löydy, kisaan tammalla itse. Tallissa on tilaa ja ratsastan sitä enemmän kuin mielelläni itse. Nyt kuitenkin yksäreiden kaikottua, omiakin pitäisi vähentää. Tulojen vähentyessä ei ole kovin fiksua täyttää koko tallia omilla poneilla. Kummasti se tyhjä tila olisi kiva täyttää kaikilla mielenkiintoisilla connemaroilla. Mutta siis, jos Sissille löytyy sopiva kuski, niin se voi jatkaa kisaamista vielä ainakin yhden kauden. Epäsopivaan paikkaan sitä ei tarvitse lähettää, koska en missään nimessä halua siitä "eroon".

"Ylläpitoon voidaan antaa sopivan PONIkuskin löytyessä 2005 syntynyt connemaratamma Edenwoods Cassiopeia Cashel. Pikkuponikokoinen (140cm), mutta vankka (kuvassa ratsastaja 168 cm). Poni on enemmän koulupainotteinen, kisannut tällä kaudella alue ja kans. He B-He A, mm. Hämeen aluemestaruuskultaa. Kaudella 2013 kisannut myös kenttää (harraste, kaksi starttia, kaksi sijoitusta) ja esteillä 100 cm asti. Poni on todella herkkä ratsastaa. Maastoilee varmasti yksin ja porukassa. Toimii laumassa ja muutenkin todella miellyttävä käsitellä kaikissa tilanteissa. Hakusessa siis taitava poni-ikäinen ratsastaja alue- ja kansalliselle tasolle noin vuodeksi (tai sopim.mukaan). Avoimia luokkia voidaan mennä seura- ja aluetasolla itsekin eli harrastekäyttöön ei tarjota. Poni asuu Salossa."

253. Mitä tulikaan tehtyä...

Tämän päivän kouluvalun jälkeen alkoi arveluttaa perjantain kisat. Tarmo oli taas oma itsensä, sitkeä ja epätasainen. Muita hevosia kohti piti taas kiukutella ja yrmiä. Mihin oli hävinnyt se ryhdikäs ja tasainen kouluponi, joka mulla oli alla viime viikolla. Ihan ok pätkiäkin oli toki, mutta ponin keskittyminen oli kyllä jossain ihan muualla kuin työnteossa.Huomenna on vissiin pakko treenata vielä, jotta kehdataan ennä radalle perjantaina. Normaalisti ei tule kauheasti otettua paineita mistään kisoista, mutta nyt kisataan vähän isommissa kisoissa. Sunnuntaina mennään sama rata sitten seurakisoissa. Otetaan nyt nämäkin vaan treenin kannalta ja tähdätään sinne ratsuoripäiville sitten 7-v. keväällä. Treenataan kovin, niin kyllä se He A alkaa sujua. Esteitä en epäilekään lainkaan ja kenttäkin sujuu, kun saadaan varmuutta vedelle. Kilpailutuloksista hyväksyminen ei tule jäämään kiinni, mutta riittääkö rakenne... No siihen en voi juurikaan vaikuttaa enää.

Eilen Tarmolla oli hierontapäivä. Voi olla, että lihakset oli vähän arat tänään, vaikkei isoja jumeja ollutkaan. Viimeksi Piian valkussa seurasin, kun poni kulki takaosa vähän vasemmalla. Tänään se teki sitä taas... Hierojamme löysi kireyttä Tarmon lanneselän alueelta, enemmän oikealta puolen. Lyhyt ja suora lanne on ollut sillä ongelmana ennenkin. Sille alueelle on vaikea saada liikettä ja melko lyhyen selän takia satulakin tulee lähelle sitä aluetta. Muuten poni oli lihaksistoltaan aika kivassa kunnossa. Se on saanut nyt lisää massaa ja aikuistunut. Säkäkin on noussut jo vähän esiin ja runko levinnyt. Ehkä sen kehtaa viedä joskus näyttelyynkin. Itse ei oikeen huomaa näitä muutoksia, kun katselee ponia joka päivä. Nyt katselua vaikeuttaa vielä jatkuva loimitus ja jos loimea ei ole, niin istuu selässä. On kiva kuulla joltain muulta (lihashuollon ammattilaiselta), että oikeaan suuntaan mennään ja ponin lihaksisto on kehittynyt kuten pitääkin.

Ekkukin on pyöristynyt mukavasti ja koitinkin ottaa siitä muutamia kuviakin taas vertailun vuoksi.

Nämä kolme kuvaa on otettu syyskuun 19. päivä. Ekusta ei ole juurikaan kuvia loppukesältä, koska näytti niin surkealta. Olisi ollut kiva ottaa kunnon rakennekuviakin, jotta näkisi muutoksen kunnolla, mutta eiköhän näistä jotakin näe. Toivottavasti saadaan ensi kesänä poni pysymään paremmin kuosissa ja lihassa. Syksy on kyllä näin orihevosten kanssa kulta-aikaa. On ihanaa katsoa kuinka niiden käytös tasaantuu ja ylimääräinen huolehtiminen loppuu. Ei ramppaamista ja ruoka maistuu. Nämä alla olevat kuvat on otettu maanantaina. Aika paljon saa aikaan jo  kuukaudessa, kun poni malttaa rauhoittua. Vähän keli oli hämärä, joten kuvat eivät ole ihan tarkkoja. Muutenkin poni on tosi edustava ja puhdas, mutta keskitytään vain pyöristymiseen.

Ai niin, meidän isäntä oli maanantaian reipas ja muokkasi yhdestä vanhasta heinäkaukalosta paalinmentävän pömpelin ja viritteli siihen slow feeding-verkon päälle. Jos ensi viikolla saisi seuraavan tehtyä.

252. Horse Showssa

Lauantaina tuli käytyä isolla kirkolla Horse Showssa. Reissuun päädyttiin, kun Wiurilan Hevosurheilijat järjestivät yhteiskyydin, joka oli kesän koulukisojen talkooporukalle maksuton. Liputkin tilattiin kimppatilauksena, joten olivat vähän halvempia. Näytökseksi oli valittu 30-v. juhlanäytös 19.30-n.23.30. Matkaan lähtö olisi vähän ennen viittä, joten tallihommat ehti hoitaa valmiiksi ennen lähtöä. Aamusta kävin myös tekemässä maastolenkin yhdellä 3-vuotiaalla. Kiire meinasi silti tulla, vaikka kuvittelin, että aikaa on hyvin. Ihan ajoissa olitiin, kun bussikin oli vielä myöhässä.

Matka meni rattoisasti ja oli mahtavaa, kun ei tarvinnut miettiä parkkeerausta ym. Lähes oven eteen jäätiin kyydistä. Ensin katsastettiin ulkona oleva Horzen outlet-teltta. Mitään ei tarttunut mukaan, mutta kauheen tarkkaan ei tullut kyllä sitä koluttuakaan. Vähän ihasteltiin myös päällisin puolin traikkuja/rekkoja. Sisällä haettiin vähän välipalaa ja kierrettiin hallin ympäri kertaalleen omia paikkoja etsiessä. Jotenkin kojuja ym. tuntui olevan tosi vähän ja tänään vasta selvisi, että siellä olisi ollut vissiin joku erillinen expo-alue jossain. Eli se oli ainakin todella huonosti infottu...

Ekana luokkana oli 150 cm luokka. On se hienoa katsottavaa, kun ratsukko toimii yhteen ja radalla suoritetaan tehtäviä eikä vaan mennä. Aina areenan pieni koko jaksaa yllättää. TV:ssä se näyttää isommalta. Tiet on pieniä ja radoilla paljon suhteutettuja linjoja ja nurkan takaa tulevia esteitä. Meidän paikat oli heti toisella rivillä, joten välillä hiekkaa sai pyyhkiä sylistään. Kyllä sitä niin eli mukana joka hypyssä. Ihan valtavia loikkia hevoset tekivät. Luokan jälkeen käytiin uusi kierros käytävillä. Nyt mukaan tarttui toisesta Horzen kojusta heijastinratsastusloimi Tarmolle. Se on raukka joutunut lainaamaan Possun ratsastusloimea, joka on kokoa 115. Vähän on pojalla peppu vilkkunut, kun loimen pituus ei ihan riittänyt. Nyt kelpaa posotella tuolla syksyisessä metsässä, kun on sopiva pepunlämmitin.

Seuraavana luokkana oli joukkuekisa East meets West 145 cm korkeudella. Rataa rakentaessa Noora Karma teki temppuja. Ohjelmassa oli myös "Suuri suomalainen hevosshow". Siinä esiteltiin eri ratsastuksen lajeja, suomenhevosia yms. Vähän jäi kaivelemaan, kun esiiintyjiä ja hevosia ei esitelty lainkaan. Olisi ollut kiva tietää keitä katseli. Osan tunnisti, mutta suurin osa jäi ihan mysteeriksi. Varsinkin vieraammat lajit, kuten matkaratsastus, issikat ja vikellys. Niistä kun ei tunnistanut ketään. Julkkisten ja ratsastajien joukkuekisa ride and drive -kisa oli varsin dramaattinen. Siinä ensin ratsastettiin pujottelu ja seuraavaksi joukkueen toinen jäsen teki saman radan mönkijällä. Tämänkin kisan lopputuloksen Karma ennusti. Finaalikierroksella saatiin siis dramatiikkaa, kun Marko Björs ajoi mönkijällään tolppaa kiertäessä suoraan Martin Fucsin kylkeen. Siitä tolpan yli, joka juuttui mönkijän pohjaan ja vielä loppuun laitaa päin. Heidän joukkue ei voittanut...

Tämän jälkeen alkoi sixbar-radan rakennus ja samaan aikaan Jari Sillanpää veti keikkaansa. Tuntui, että se vaan jatkui ja jatkui. Rata oli valmis pitkän aikaa ja Jari vain veti uutta biisiä. Eikä siinä muuten mitään, mutta aika taulu oli venynyt ja kello oli jo 23.30. Viimeinen luokka olisi voinut alkaa ainakin 20 min aikaisemmin, mutta Jarin laulaessa aloitus meni puolille öin. Six bar kesti varsin pitkään, kun viisi ratsukkoa hyppäsi neljä kierrosta puhtaasti. Kun viimeinen este oli 195 cm korkeudessa, sitä ei enää selvittänyt kukaan. Se oli kyllä iso! Vielä kun se isoin este oli meidän naaman edessä, alle 5 m päässä. Se oli jännää katsottavaa. Tämä show saatiin viimein loppuun klo 01.00. Siitä sitten bussiin ja kotia kohti. Kotona oltiin viimein kolmelta. Onneksi isäntä oli ottanut ponit sisälle ennen yövuoroon lähtöä, muuten olisivat voineet olla ihmeissään.

Viimeksi olen ollut Horse Showssa pari vuotta sitten torstai-päivällä. Jotenkin on fiilis, että siitä sai enemmän irti. Homma toimi Hartwall areenalla paremmin. Tai ainakin löysin kaikki paikat ;) Myös ohjelma oli hyvin vaatimaton 30-v. juhlanäytökseksi. En kaivannut mitään laulu- tai temppuesityksiä. Hevosesityksissä olisi saanut esitellä ratsukot ja muut esiintyjät. Ratsastus oli mukavaa katseltavaa. Iso plussa myös verkan seuraamismahdollisuudesta, vaikka sitä ei tullutkaan hyödynnettyä. Turha show-ohjelma pois ja keskitytään olennaiseen, niin kisa saadaan kaikkien kannalta inhimilliseen aikaan vedettyä läpi. Päälimmäiseksi jäi fiilis, että kyllä tämä oli taas nähty muutamaksi vuodeksi. Varsinkin, kun lippujen hinnat on niin kovat. Kivaa oli, mutta ei tätä tarvitse joka vuosi nähdä. Shoppailukin onnistuu paremmin messuilla. Poniluokkia olisin halunnut katsoa. Toivottavasti siellä oltaisiin sitten joku vuosi poni huoltojoukkoina.

251. "Vapaapäivä" ja muuta puuhailua

Tänään oli pitkästä aikaa päivä, jolloin ei ollut mitään sovittua. Tarkemmin varmaan ensimmäinen sellainen päivä kolmeen viikkoon. Muuten joka päivä on ollut tunteja, ratsutuksia, valmennuksia tai lasten harrastuksia. Isona syynä tekemättömyyteen tosin oli tänään keli. Pieni pakkanen ja aivan järkyttävä tuuli, kenttä on kova kuin kivi. Ei siis ihan parhaat olosuhteet nuorien ratsastukseen. Varsinkaan kengättömien. Huomenna lauhtuu ja hommat jatkuu, mutta tänään olen vain tehnyt pakolliset tallihommat eli ruokinnat, vedet ja karsinoiden siivous. No kengittäjä kävi lyömässä pari irtokenkää. Isäntä on ollut töissä ja muksut lähti viikonlopuksi fammulaan koulun jälkeen. Kuinka ihanaa voikaan olla viikata pyykkejä ihan rauhassa! Sain myös pakattua osan syys/kevätvaatteista säilöön ja kaivettua talvivaatteita esiin. Tosin lauhtumiseenkin varauduin ja osa ohuemmista vaatteista jäi yhä käyttöön. Sain myös pakattua liian pieniä vaatteita pois/odottamaan seuraavaa käyttäjää.

Tällä viikolla on ollut parit valmennukset. Tiistaina poikkeuksellisesti Annan estetreenit. Olin taas Jaggen kanssa, koska Tarmo pitää vielä hyppytaukoa. Ensi kerralla pääsenkin Annan treeneihin Sissin kanssa. Jaggis on ihanan suoraviivainen. Se tekee kaiken kyselemättä ja nyt kun sille on tullut vähän varmuutta, myös intoa löytyy. Tämä oli nyt kolmas kerta ja hienosti poni suorittaa noin 70 cm tehtävät. Haastavaa hyppäämisestä sen kanssa tekee iso laukka, jossa ei vielä juurikaan löydy säätöä. Paikat ei aina sovi ihan nappiin, mutta paranee joka kerta. Viimeksi tuntui, että itse suihkin ja sähelsin vaan menemään, mutta niin se poni vaan meni kaiken epäröimättä ja innolla. No näin treenistä videota eikä se näyttänyt onneksi niin työläältä miltä tuntui (siis kuskin osalta, poni meni sujuvasti).

Keskiviikkona olin pitkästä aikaa Tarmolla Krissen kouluvalkussa. Menin ilmoittamaan sen Ypäjälle koulukisoihin vika päivä. Luokkana on He B:0. Valkussa kuitenkin vain tehtiin perustyöskentelyä, jotta saadaan poni kunnolla läpi. Odotin pientä taistelua, koska en ollut ponin selässä käynytkään pariin viikkoon. Mutta Anni ja muut syysloman leiriläiset on tehneet hyvää työtä ja poni oli parempi kuin ikinä. Alusta asti se kantoi itsensä hyvin eikä yrittänyt vastustaa tuntumaa. Tuntui oikein kuinka lavat nousi ylös ja poni kannatteli etuosaansa itse. Kaulan pituudestakaan ei tullut yhtään huomautusta. Kyllä oli hieno poni. Vielä ehditään mennä yksi kouluvalkku ennen kisoja ja jos vaikka ryhdistäytyisi ja treenaisi itsekseen tässä välissäkin...

Syy miksi ilmoitin Tarmon kisoihin, löytyy taas ht-netistä. Siellä oli keskustelua ratsuponijalostukseen hyväksytyistä connemaraoreista, joilloin taas heräsin tutkimaan, mitä vaatimuksia 6-vuotiaalla on. Nythän 6-vuotiaat eivät tee enää suorituskyvynkoetta, vaan se korvataan kilpailutuloksilla. Vaatimukset ovat siis isoilta poneilta alue/kansalliselta tasolta 5x He B yli 60% tulos ( kaksi poniratsastajalla) tai 5x 100 cm puhtaalla radalla (myös kaksi ponikuskilla). Myös kentästä kelpasi tuttarissa puolenvälin paremmalle puolelle sijoittuminen viidesti. Ja näitä voi siis myös yhdistellä. Pientä paniikkia siis pukkaa. Oripäivät on jo maaliskuussa ja kisoja ei tässä välissä juuri ole... Nyt siis mennään koulukisoihin. Siitä viikon päästä Ypäjällä on estekisat, joissa pääsisi pe-su hyppäämään metriä. Ongelmana siinä on vaan, että Tarmo hyppää jo keskiviikkona ja torstaina Pantsun valkussa. Jos yhden radan kävisi hyppäämässä sitten sunnuntaina, niin olisi pari lepopäivää välissä. Vielä 16.11. olisi kisat Tampereella, mutta ainoa alueluokka on 110/100 arv. 367.3. Metrin luokka on sitten kansallinen. Vähän harmittaa, etten herännyt asiaan aikaisemmin. Koko kesä olisi voitu kerätä noita suorituksia, tällä tasolla se on ollut jo pitkään. Mutta ajattelin säästellä sitä, kun ei ole kiire mihinkään. Tai näin kuvittelin. Nyt taitaa olla liian myöhäistä saada tulokset kasaan ennen oripäivien ilmoittautumista. Mutta ei voi mitään, sitten tsempataan ja tähdätään 7-v. keväällä ratsuoripäiville. Silloin vaadittavat tulokset on muuten samat, mutta koulusuoritukset pitää olla He A-tasolta ja esteillä 110 cm korkeudelta. Eiköhän me sinne päästä, kun vaan treenataan. Kentässä vaatimukset taisi olla "helpoimmat", mutta kisat on kaukana ja niitä on vähän. Mutta nyt ainakin tiedetään mihin tähdätään ja sen mukaan edetään.

Laitetaan vielä kuvituskuviksi pari kuvaa Kaijan ekalta "este"tunnilta. Ihan ilmiömäisiä estekykyjä ei vielä sillä kerralla löytynyt, mutta irtona sujui huomattavasti paremmin seuraavana päivänä.

250. Vai lopettaisko sittenkin...

Syksyn ja pimeyden tullessa sitä alkaa taas kaivata muutakin elämää. Tänään touhu on vastustanut sen verran pahasti, että olen alkanut miettiä pitäisikö vaan luovuttaa.Samansuuntaisia ajatuksia tuntuu olevan monellakin taholla, kun lukee fb-päivityksiä tai ht-nettiä. Oman jaksamisen lisäksi mietityttää myös toimeentulo. Onko kaikki sen arvoista. Toimeentulo kertyy pienistä paloista, hommia painetaan kieli vyön alla ja viimeiset kolme viikkoa kaikki kotityöt on vaan kasaantuneet, kun joka päivälle on jotain "ekstraa", tuntien pitoa, omia valmennuksia, läpiratsastuksia yms. Kaikkien normaalien tallihommien lisäksi. Omia ponejakin on aivan liikaa kannattavuutta ajatellen, kun kyseessä ei ole mikään ratsastuskoulu. Kaikki pienetkin hommat on otettava vastaan, että saa laskut hoidettua, ruokaa kaupasta ja bensaa tankkiin.

Olen luonteeltani sen verran perfektionisti, että haluan miellyttää kaikkia. Haluan myös, että asiat tulee tehtyä tietyllä tavalla. Ja sehän stressaa, kun kamat lojuu siellä sun täällä tai tarhat on siivoamatta. Pikkuhiljaa olen oppinut hölläämään naruista ja yritän vaan muistuttaa itseäni, että kaikki saatu apu on kotiinpäin. Vaikkei se sitten olisikaan tehty juuri, kuten itse olisin tehnyt. Se on kuitenkin vielä vaikeampaa hyväksyä, että ihan aina ei voi toimia niin, että kaikki on tyytyväisiä. Ärsyttää, kun puitteet ei riitä kaikille tai jokaiselle kysyvälle ei ole sopivaa ponia tunnille tai myydä. Pitäisi vaan keskittyä olennaiseen. Ponit voi hyvin vaatimattomist apuitteista huolimatta. Meillä ei ole ratsastuskoulua enkä myy työkseni hevosia. Talli- ja ratsutuspaikatkin on rajallisia.

Keväällä kuvio vaikutti vielä niin hyvältä. Tunteja sai pitää säännöllisesti parina päivänä viikossa satunnaisten lisäksi. Välillä jopa kaksi tuntia illassa, joka on varsin paljon tällä hevosmäärällä. Läpiratsastuksia oli säännöllisesti ja ratsutettavia sovittu koko kesälle. Tallipaikkaa kyseli ainakin neljä hevosta. Mutta tilanteet muuttuu nopeaan. Nyt olen alkanut miettiä, että mitäs muuta sitä voisi tehdä. Varmaan koulunpenkin kautta tarttis lähteä liikkeelle, mutta jos ei tiedä mitä haluaa tehdä isona? Enää ei millään viitsisi opiskella opiskelemisen ilosta, vaan haluaisin sitten ihan oikeasti valmistua ammattiin, jossa löytyy töitä ja joka kiinnostaa.

Tässä pari päivää asiaa sulateltuani ja ht-netin "vertaistuki"-keskustelua seurattuani, päätin, että työmäärää on pakko helpottaa. Kesällä jo lupasin itselleni, että seuraava isompi investointi on pihattoihin lämmitetyt juoma-automaatit. Ehkä samalla kertaa voisi muutamaan tarhaankin vetää  plussakeleillä  toimivat automaatit. Pakkasjakso on loppujen lopuksi varsin lyhyt. Hommat helpottuisi paljon, kun ei tarvitsisi koko ajan murehtia vesistä.

Vielä tälle talvelle pitää saada heinien jako helpommaksi. Käytännössä tarhoihin vapaa heinä. Meillä on ollut useana vuonna paalit tarhoissa, kun maa on jäätynyt. Se helpottaa hommia valtavasti. Noin 60 pussia vähemmän pussitettavaa heinää päivässä... Mutta kyllä tekee pahaa katsoa kuinka ponit tallaa maahan silkkaa rahaa levittämällä paalejaan. Haluaisin kaikkiin tarhoihin sellaiset metalliset heinähäkit, joissa on katto ja siihen verkko päälle estämään heinän levittämistä. Siinä on vain yksi mutta, hinta. Saisin hommattu ko heinähärpäkkeitä ehkä yhden vuodessa. On siis keksittävä joku halvempi ratkaisu. Vanhemmassa pihatossa on pari kaukaloa heinille, mutta niiden täyttö on hidasta ja työlästä. Ne on myös niin pieniä, että koko päiväksi eväät ei riitä. Koko paalin mentävä ratkaisu siis hakusessa. Sen verran paalia pitäisi saada suojaan, ettei päälle tuleva verkko ja heinät kastuisi kauheasti. Märän verkon jäätyessä panssariksi, siitä ei kukaan saa syötyä ja hevoset vain rikkoo sen. Testattu siis. Joku katto pitäisi päälle saada.

Vapaa heinä antaisi vapautta menemisiin. Kauppaan voisi lähteä ilman, että kyttää koska kello on 12 tai 16, että pitää olla heiniä jakamassa. Ratsastamaan voisi lähteä silloin kun itselle sopii. Ei tarvitse odottaa, että päiväheinät on syöty. Karsinoihin voisi hommata verkot, joihin mahtuu pari IKEA-säkillistä heinää. Nyt Tarmolla ja Ekulla on verkot, jotta saavat vähän enemmän heinää sitä sotkematta. Verkoissa on vähän evästä jäljellä aamuisin, joten ne olisi varmaan riittävät yöksi kaikille. Kun koko päivän saa syödä tarhassa, ei sisälle tullessa ole niin nälkä. Verkko pidentäisi ruoka-aikaa ja heinää tulisi vähän enemmän, joten aamulla voisi välillä nukkua pidempään ilman paniikkia ruokkimisesta. Aamutallikin olisi tietysti nopeampi, kun heiniä ei tarvitsisi viedä tarhaan. Ainoa murhe rahanmenon lisäksi on lihominen. Useampi meidän tallin asukeista ei ole paisunut muodottomaksi  vapaasta heinästä huolimatta. Sitten olisi vaan mietittävä asiaa uusiksi, jos joku ponskeista olisi halkeamassa. Connemaroilla on jo muutenkin ylisyötetyn pullaponin maine, joten sitä en halua yhtään lisätä. Tosin niitä ehtii sitten liikuttaa enemmän, kun koko päivä ei kulu heiniä jakaessa...

Nyt siis jalostamaan näitä ajatuksia ja isäntäkin pitäisi jotenkin vakuuttaa, että tämä olisi nyt tarpeen. Onneksi tässä on myös hyviä asioita tulossa. Lopetan siis valittamisen ja koitan palata kuulumisten päivittelyyn. Jotenkin tänne on kuitenkin helppo vähän jäsennellä ajatuksia ja voi sitten palata katsomaan, miten asian suunnitteli alunperin.

249. Taas kerran kasvatuspohdintaa

Tässä viime päivinä oma ajattelu on kääntynyt kasvatus-näkökulmaan. Omaan ratsastuskseen ei ole juurikaan mielenkiintoa. Mielelläni menen nuorilla, joilla on tavoitteena saada rento maastokävely kaverin perässä, saada koulutreenissä laukka nousemaan avusta tai osua estetolppien väliin. Näiden kanssa pääsee helpommalla eikä tarvitse itse työskennelä niin kovin. Kisojakaan ei ole tullut yhtään katsottua, vaikka nyt seurakisoja olisi taas enemmän. Motivaatio ei vaan riitä. Pieniä hommia löytyy joka päivälle, jotka seikoittaa päivän rutiineja. Kotona hommat kasaantuu samaa tahtia. Ehkä se on yksi syy tähän oman ratsastuksen kehittämisen innottomuuteen. Myös ponin "puute" vaikuttaa. Tarmo saa pitää tässä pienen hyppytauon. Rosea en viitsi enää kuljettaa mihinkään. Kaijan kanssa ei ole vielä mitään järkeä lähteä valmentautumaan, kun se ei jaksa edes puolta tuntia työskennellä. Kotona kouluvalkuissa Rose onkin kiva vaihtoehto, mutta Tarmon kanssa meno on työläämpää. Pitäisi ratsastaa se taas muutamana päivänä kunnolla läpi, niin ei tarttis valkussa painia, mutta ei ehdi/jaksa. Toivottavasti Sissin kotiutuminen tuo lisämotivaatiota tullessaan. Keväällä kuitenkin haaveilin jopa nuoren HEVOSEN hankinnasta!

Kasvattamisen suuntaa ja tavoitteta taas on saanut pohtimaan yhtäkkinen kiinnostus Reetusta. Faktahan on, että se on parhaiten meidän kasvateista pärjännyt poni. Olin jo varma siitä, ettei kukaan sitä osta ja ensi keväänä mennään oripäiville. Eihän mikään estä sitä pitämästä, mutta onko se sitten kuitenkaan juuri sitä, mitä haluan kasvattaa. Sen luonne ei ole kilpaponin. Sen vanhemmat ovat suorittaneet kisaradoilla, mutta ei ne kuulu kansalliseen kärkeen. Ne suorittavat tasaisesti ja hyvin, mutta se oma halu esiintyä ja suorittaa puuttuu. Reetusta tulee varmasti näyttävä poni kilparadoille, mutta siinä ei kuitenkaan ole riittävästi kilpuria mun makuun. Asia alkaa aueta vasta nyt, kun päätös myynnistä on tehty ja kaupat sovittu. Näin on paras. Reetu on hieno ja on ollut mahtavaa kerätä sen kanssa menestystä näyttelykehissä. Mutta vielä mahtavampaa on saada se menestys "oikeissa töissä". Reetu ruunataan ja se muuttaa uuteen kotiin, jossa pääsee touhuamaan aktiivisesti ja kokeilemaan minne asti rahkeet riittää kilparadoilla. Hieno se on ruunanakin ja kasvattaja saa olla ylpeä!

Kummasti sitä alkaa heti haaveilla uudesta ponista Reetun tilalle. Yksi mielenkiintoinen varsa olisi kaupan ja sitten yksi tamma, jonka todella haluaisin. Tamman hinta on vaan niin korkea, että siitä ei kannata edes haaveilla. Eikä muutenkaan ponimäärää kannata lisätä, kun varsoja tulee taas keväällä/kesällä. Talvi mennään näin ja pidetään työmäärä vähän pienempänä. Samalla olen pohtinut tätä omaa jalostusmateriaalia. Mieleisiä tammoja on kaksi ja oreja kaksi. Tammoista Lissu alkaa olla tiensä päässä varsomisten suhteen. Kovasti toivon, että varsa olisi nyt pysynyt mukana. Isäorikin on jo kisannut 100cm tasolla. Ja jos kaikki menisi hyvin, niin uskaltaisiko koittaa vielä sitä Ekkua? Kaksi vuotta olen jo siitä varsasta haaveillut. Taitaa ikä tulla vastaan ja varsa jäädä haaveeksi, mutta haaveillaan silti. Lissussa on kaikki ne ominaisuudet mitä ponilta haen. Se on pärjännyt loistavasti näyttelyissä ja sen luonne on kilpaponin. Vaikkei Lissulla ole koskaan menty oikeasti isoja ratoja eikä tuloksia ole paljoa, sen taistelutahto, itsevarmuus ja kapasiteetti on kohdallaan. Siitostammana se ei ole kyennyt samaan, mikä on todella sääli. Tarvitsisin siitä kloonin.

Tulevaisuuden toivona on Sissi. Siinä on samat ominaisuudet kuin Lissussa. Näyttelymenestys on ollut hyvää ja kisasuoritukset ovat olleet parempia kuin osasin ikinä odottaa. Ponilla on loistava työskentelymotivaatio ja kykyjä löytyy. Periyttämisestäkin on jo todisteena yksi Laatuponikisan Junior Champon. Oreista Ekku miellyttää omaa silmää rakenteellisesti ja sen ratsastettavuus ja työmotivaatio on myös sitä luokkaa, että pidän siitä todella. Tarmolla on sen verran puutteita rakenneominaisuuksissa, että tammoilla pitää olla palikat paikallaan. Suorituskyky puolestaan on juuri sitä mitä haen. Kun Lissu ja Ekku ovat tiensä päässä, jää isot paikat täytettäviksi. Nykyisistä tammoista Kaija ja Rose varmaan päätyvät jossain vaiheessa myyntiin. Tai sitten ei, jos varsoista tuleekin ihan supereita. Aika näyttää.

248. Treenit jatkuu

Viime viikolla Tarmo pääsi taas Annin kanssa treenaamaan Piia Pantsun estevalkkuun. Tällä kertaa oltiin Loimaalla Punkin tilalla, jossa oli juuri valmistunut elementtimaneesi. Kyllä oli hienot paikat ja pohjakin ihan super. Ajomatka kesti puolitoista tuntia, mutta Piian treenit on sen arvoisia. Ryhmässä oli yksi viime hetken peruutus, joten treenit suoritettiin kolmen poniratsukon voimin.

Alkuun taas kunnon sileä verkka, voltteja ja kiemuroita sekä temponmuutoksia; ilman jalustimia. Tarkoituksena jumpata ponit taipuisiksi ja nopeiksi pohkeelle, kunnon kontakti suuhun ja takajalat aktiivisiksi. Kavaletti-tehtävillä haettiin eri ponnistuspaikkoja, ensin piti saada askel osumaan normaaliin ponnistuspaikkaan pari kertaa, sitten askeleen piti jäädä pari kertaa kauas ja viimeiseksi pari kertaa lähelle. Eipä ole koskaan tainnut vastaavaa tehtävää osua eteen. Suhteutetuilla joo, jossa pitää saada eri askelmääriä esteiden väliin, mutta ei yksittäisellä esteellä (kavaletilla). Oli myös innarijumppaa pikkuesteillä ja erilaisia käännöksiä. Lopussa muutaman esteen rataa n. 90-100cm korkeuksilla.

Tarmo oli vähän hidas jalalle ja sitkeä edestä, mutta muuten toimi hienosti. Laukassa kiemuroita tehdessä vaihtoi etupäällä herkästi, mutta ehjiäkin kiemuroita tuli useampia. Hyvin poni notkistui, mutta vähän kulki takaosa vasemmalla. Energisyyden puute myös "häiritsi". Rentona sitä joutuu kyllä yleensä aina käskemään, mutta saisi silti pyrkiä paremmin. Pistinkin samantien viestiä meidän hierojalle, joska ehtisi tulla ponin tsekkaamaan pitkästä aikaa. Tarmolla jumiutuu lanteen alue helposti. Selkä on lyhyt ja suora eikä liiku kovin tehokkaasti, satulakin tulee lähelle lanteen aluetta. Mielellään poni kuitenkin hyppää ja liikkuminen on muuten symmetristä. Kovasti poni sai kehuja, kun se käyttäytyy niin siivosti. Ääntäkään se ei päästänyt eikä mitään merkkejä, että muut ponit olisivat olleet pelottavia. Toivottavasti muiden säikkyminenkin olisi taas ohi ja kisoihin lähtö helpottuisi. Kotona vedettiin selkään ja lanteen alueelle kunnolla arnikaa ja talliloimi niskaan. Lisäksi vedettiin kintereisiin kylmäsavea, kun ne keräävät hyppytreeneistä vähän nestettä. Päätin myös ottaa ruokintaan uudelleen kauran. Working Hunter -kisojen jälkeen jätin kauran kokonaan pois ja syötin ohraa, kun poni oli ihan pommi. Nyt saa siis litran ohraa ja litran kauraa sekä puoli litraa proteinia kaksi kertaa päivässä.

Toisena päivänä poni oli selvästi parempi. Se oli pehmeämpi ja paremmassa muodossa. Poni myös eteni terävämmin. Kuvittelin, että se olisi väsynyt, kun edellinen päivä oli vähän löysä, mutta se olikin parempi. Alkuverkkana oli taas ilman jalustimia menoa, avoja, tempon vaihdoksia ja vastalaukkaa. Avot oli vaikeita, varsinkin vasemmalle. Myös vastalaukat aiheutti päänvaivaa, kun viime aikoina on keskitytty vaihtojen treenaamiseen. Vastalaukathan oli oikein hyvällä mallilla viime talvena, mutta nyt niitä ei olla kyllä harjoiteltu lainkaan. Poni vaihtoi alkuun monta kertaa, mutta kyllä ne vastalaukatkin löytyivät, kun tarpeeksi jaksoi työstää. Hypyt aloitettiin linjoilla, joita radalla oli ja loppuun rata pariin kertaan. Kyllä Annin ja Tarmon työskentelyä on kiva katsoa. Yhtään ei edes tullut sellainen olo, että haluaisin itse kyytiin. Onkohan musta tulossa poniäiti? Vielä tosin lainalapsella, kun omat harrastaa sen verran matalammalla tasolla.

Piia tykkää Tarmosta kovin ja kehuu sitä aina. On niin hienoa kuulla tämän tason ammattilaisen näkemystä ponista. Se on kuitenkin alusta asti itse tehty orivalintaa myöden. Itse olen aina uskonut, että siitä tulee vielä hyvä. Usko omaan tekemiseen saa kipinää näistä kehuista. Ponilla on hyvä pää tähän touhuun. Se on varovainen, muttei ylihyppää. Se ei huolestu esteiden nostosta tai jos paikka ei ole ihan nappi. Sillä on hyvä itseluottamus, kuten emällään, mutta ratsastettavuus on ihan eri luokkaa. Siinä missä Lissu vei kun rukkasta esteeltä toiselle, Tarmoa voi ratsastaa joka askel. Se menee mielellään, mutta ei vie. On niin ihanaa kulla, kuinka Piia kehuu poni olevan hyvin koulutettu ja siitä on vaikka mihin. Ensi kaudella katsotaan miten poni kulkee poniluokissa. Annilla on ponivuosia vielä kolme jäljellä, joten eiköhän ratsukko ehdi edetä vaikka minne. Jos sitten saisi kilpailutulokset ratsuponijalostukseen hyväksymistä varten. Siellä puolella ponilla on varmaan enemmän kiinnostusta.

Taas meni Tarmon ylistämiseen, mutta kohta saadaan Sissi kotii ja voidaan kehua sitä sitten välillä ;) Ponien kehuminen nostaa edes vähän omaa synkkää fiilistä tämän kaiken muun keskellä. Syksy on vaan raskasta aikaa, kun kaikki loppuu ja tänä vuonna on ollut vielä poikkeuksellisen isoja muutoksia kuvioissa. Voidaan vielä sanoa, että Kaija on ollutmyös tosi hieno ja siitä on muutama ratsastuskuvakin, mutta ne saa nyt odottaa.