276. Ohjasajoharjoituksia

Jatkuvan valittamisen sijaan ajattelin nyt välillä kirjoittaa miten aloitan ohjasajon varsojen kanssa, kun aihe on juuri ajankohtainen. Pihatossa asustaa nyt kevääseen asti yksi 2-v. dartmoor ja sitten on tietty toi oma 1-v. varsa, jotka molemmat ovat siis näiden harjoitusten edessä. Dartmoorin kanssa ollaan jo hyvällä mallilla viikon työskentelyn jälkeen. Reinolla ei ole vielä edes aloitettu, mutta viimeistään alkuvuodesta sen on aika ruveta "töihin".

Ihan ensin tietysti totutellaan valjaisiin ja sovitetaan säädöt kohdilleen. Käytän useimmiten ohjasajossa ihan ajovaljaita, kun en varsinaista ohjasajovyötä omista. Ja suurin osa ohjasajoa opettelevista on tarkoitus saada myös kärryjen eteen, joten on hyvä totutella samantien niihin varusteisiin. Mahavyö on yleensä ällöttävä, mutta sitä ei onneksi tarvitse kovin napakasti laittaa kiinni tässä vaiheessa. Toinen mihin jotkut reagoivat on häntäremmi. Varsat on harvemmin pelänneet ohjia, mutta muutama aikuinen hevonen on reagoinut niihin voimaakkaastikin. Nekin on siis hyvä kokeilla vaikka käytävällä ponin ollessa kiinni. Silitellä ja heilutella ohjilla kylkiä, jalkoja ja yleensäkin kohtia, joihin ohjat saattaa koskea.

Aikaisemmin olen aloittanut harjoitukset taluttajan kanssa. Toinen taluttaa ja toinen on ohjissa ponin takana. Tällä kertaa aloitin tämän pikkuponin kanssa ilman avustajaa. Valjaat oli normaalisti päällä, mutta ohjat eivät menneet ohjaslenkeistä, vaan tulivat kuolaimista suoraan mun käsiin ja kävelin ponin lavan kohdalla. Usein olen myös aloittanut kentällä harjoittelun, mutta nyt lähdin suoraan tielle, joilloin reitti on ponille selvempi. Koulupiiska toimii ajopiiskana tässä lähietäisyydellä toimittaessa. Nopeaan poni tajusi kulkea "edellä" ja kääntävät avutkin alkoi tulla tutuiksi. Raipalla saa hyvin autettua kääntymisessä kevyesti naputtelemalla. Ihanan tarmokkaasti poni pisteli käyntiä tietä pitkin ja pikkuhiljaa pystyin jättäytymään takajalan viereen.

Seuraavalla kerralla ohjat oli edelleen "väärää kautta", mutta pääsin aloittamaan suoraan takajalan vierestä ohjaamisen. Poni selvästi sai jotain kiinni edellisellä kerralla ja homma sujui erittäin mallikkaasti. Vähän se kyttäili tienvierillä olevia mörköjä, mutta meni edellä, kun pyysi. Käytiin vähän kiipeilemässä metsätielläkin.

Kolmannella kerralla saatiin ohjat jo ohjasavaimista ja rintaremmin "yläremmin" alta. Nyt poni hieman kyseli, että täytyykö oikeasti mennä, mutta mentiin kuitenkin. Selvästi kääntyminen on selvillä, vaikka koitetaankin vähän venkoilla ja kiemurrella. Pieni ptkä raviakin otettiin kuvioihin mukaan. Poni etenee sujuvasti tiellä, hidastaa ja lähtee etenemään pyydettäessä. Seuraavalla kerralla voidaan varmaan jo laittaa kärryt perään, kun homma tuntuu sujuvan. Siihen otetaan kyllä sitten avustaja mukaan, ettei käy mitään, jos poni yrittää poiketa kaidalta tieltä. Yksinään ajellaan vasta, kun poni toimii varmasti (tai niin varmasti, kuin poni voi toimia) avustajan kanssa.

Kärrylenkkien lisäksi siirrtetään ohjasajoa myös kentälle ja opetellaan siinä ratsastukseen kuuluvia kuvioita. Näillä pikkuponeilla opetan mielelläni ison osan kuvioista ohjasajaen, jolloin on helpompi siirtää opittu ratsastajankin alle toimimiseen. Pienelle ponille on harvemmin riittävän osaavaa ja pientä kuskia saatavilla, joten perusasioita voi opettaa paljon maastakäsin. Samalla periaatteella opetan omia varsoja. Ohjasajaessa fyysinen rasitus on huomattavasti pienempi, mutta asioita voi opettaa paljonkin, jotka sitten helpottaa ratsastamisen aloitusta. Ohjasajon voi aloittaa kuitenkin paljon aikaisemin kuin ratsastuksen, joten jos kaipaa tekemistä varsan kanssa, niin ohjasajo on hyvä vaihtoehto.

275. Lisää valitusta

Tämä viikko on ollut ihan kammottava! Lasten kutsuja, kipeitä lapsia, vesisadetta, tuulta, runsasta sadetta ja kovaa tuulta, pimeyttä, tihkusadetta ja räntää, loskaa ja märkää. Ihan voittaja-fiiliksiä! Heti, kun myrskyäminen loppui, saatiin maahan 15 cm valkoista mömmöä. Lumeksi sitä ei juuri voi kutsua, vaan se on märkää sohjoa ja mössöä. Tilsoja tulee koko rahan edestä. Kyllä nyt vastustaa. Tilanne stressaa ihan hirveästi, kun ei ole pystynyt liikuttamaan hevosia niin paljoa kuin olisi pitänyt. Periaatteessahan näillä nuorilla ei ole niin väliä liikkuuko ne sen neljä kertaa viikossa joka viikko, mutta siinä vaiheessa, kun hevonen on vain tietyn jakson ratsutuksessa ja siitä maksetaan erikseen, niin kyllähän niiden pitäisi toki mennä eteenpäinkin. Kokonaisuuteen olen kyllä tyytyväinen näiden kaikkien kohdalla, mutta joka kerta ahdistaa, kun tulee useampi päivä, jolloin ei suunnitelmat pidäkään. Erityisen raskaita on päivät, kun isäntä on töissä tai ohjelmassa on jotain muuta "pakollista".

Tänään päivä meni pilalle, kun muistin aamulla kymmeneltä, että Nuutti pitää viedä kaupunkiin jääkiekkoon 10.45. Olin vielä jättänyt hevoset sisälle syömään aamuruokia, kun satoi räntää. Äkkiä siis hevoset ulos, lapset autoon ja menoksi. sellaset 10 min myöhästyttiin, kun ei voinut edes kaahata sohjon takia. Takaisin oltiin vasta yhdeltä ja kaikki tekemättä. heinäpaalikin loppui kesken päiväheinien jaon ja uuden paalin haku on yksi hommista, joita vihaan. Meidän pieni traktori ei omista ihanteellisia lisälaitteita paalien käsittelyyn, joten peräkauhalla pitää paalit hakea pellon laidasta. On kiva tunne istua kyydissä, kun etupyörät ei ota kunnolla maahan ja sen myötä kääntyminenkin on vaikeaa. Vähän karsinoiden siivousta ja yksi epäonnistunut ratsastusyritys. Tilsaa tuli vaan niin paljon, ettei selkään ollut mitään asiaa. Poni meinasi kaatua useamman kerran jo alkukävelyissä maasta käsin. Varsinkin, ku ponilla on vanhaa vammaa pohjalla. Takaisin tarhaan siis ja tilalle kengätön ratsu. Se toimi hyvin ja on kyllä ihan valmis palaamaan alkuviikosta kotiin.

Loimien kuivattelun kanss aon kikkailtu koko viikko, kun joka päivä on satanut. Alkaa varastot loppua ja pari loimea olen joutunut korjaamaankin, että saadaan taas päälle kuivaa. Tänään jätin osan ilman takkeja, kun sade lakkasi iltapäivällä. Ehkä huomenna on jo muutama kuivakin loimi. Omatkin vaatteet saa vaihtaa monta kertaa päivässä, kun en tykkää pitää sadetakkia hommissa. Se hiostaa ihan hullun lailla. Softshell on varsin hyvä, kun ei nyt ihan ime vettä ja hengittääkin. Onneksi huosuja ja takkeja löytyy kahdet. Kaikki nahkavarusteetkin on ihan kuraisia ja koppuraisia.

Vastapainoksi perjantai oli hieno päivä vesisateesta huolimatta. Isäntä oli apuna tallihommissa, joten sain ratsastettua jo heti aamusta kolme hevosta. Käytiin iltapäivällä vielä kaupungillakin koko porukalla syömässä ennen kuin vietiin lapset synttäreille. Pienistä asioista on hyvät hetket kiinni ja ne kantaa taas pahimpina päivinä. Eli nyt vaan kärsitään hetki ja kohta käännytään taas valoa kohti. Koville kyllä ottaa ja tänään jo ekaa kertaa mietin koko kasvatustoiminnan lopettamista. Vapaapäivä silloin tällöin olisi niin luksusta!

Viikon teema facebookista bongattuna...

274. Voi niitä onnellisia, joilla on mahdollisuus valita

Tällä hetkellä itsellä sitä ei ole. Ei voi vaan todeta ulos katsoessa, että " Ai siellä sataa, en viitsikään lähteä tallille." Kun on sen virheen tehnyt, että on noi kaviokkaat pihaansa päästänyt, niin niitä ei vaan voi jättää hoitamatta. Satoi tai paistoi. Eli takkia niskaan ja kumpparit jalkaan. Aamutallin aikaan ei vielä satanut, muttapuin kuitenkin kaikki ponit luvatun myrskyn takia. Kun pääsin takaisin pihalle oman aamupalan jälkeen, niin johan satoi! Kiva lähteä ratsastamaan. Maananaina en ehtinyt ratsastaa kotona yhtään ponia, kun kävin ratsatuskoululla ratsastamassa kolme hevosta ja illalla meillä oli Nuutin 6-v. lastenkutsut. Tiistaina isäntä oli koko päivän töissä, joten muiden tallihommien lisäksi ehdin ratsastaa vain kaksi hevosta. Illalla oli vielä Nuutin eskarin joulujuhla.

Tänään oli siis pakko saada poneja työstettyä. Aloitin puoliverisestä, koska myrskyn piti yltyä vielä päivän aikana. Sade tuli onneksi kuuroina, mutta ei me kuivina selvitty. Onneksi tamma oli siivosti. Alkuun työskentelin taas hetken maasta käsin ja laitoin muutamia puomeja ja yhden esteenkin yltiöpositiivisuuksissani... Käynnissä ja ravissa tamma oli ok, mitä nyt punki lapa edellä sisälle ja koitti kääntää persausta tuuleen. Laukkakin nousi hienosti, se vasen siis. Pari spurttia se otti pahimmissa tuulen puuskissa. Pahimmat puuskat oli sitä luokkaa, että happikaan ei meinannut enää kulkea vastatuulessa. Kovin montaa rentoa askelta ei tullut ja siinä vaiheessa, kun kentän reunalta lähti lentoon sininen muovitynnyri kentän puolelle, päätin tulla alas, ennen kuin maastoutuisin. Samalla päätin, että seuraavat hevoset työstetään ihan maasta käsin.

Ratsuponi hierottiin siis maanantaina, joten tänään vuorossa puomijumppaa liinan päässä ohjeen mukaan. Hyvin se venytti askelta, vaikka alkuun meillä olikin erimielisyyksiä puomeille osumisesta. Liikkuminen oli kyllä huomattavasti parempaa kuin viime kerralla juoksuttaessa noin kuukausi sitten. Oikea laukkakin nousi hienosti ja oli varsin tasapainoista. Sormet oikein syyhyää päästä selkään kokeilemaan onko erilainen hieronnan jäljiltä, mutta mitään itsemurhatemppuja en halua kokeilla näillä myrskytuulilla.

Kolmas työstettävä oli uusin asukki 2-v. dartmoor-ori. Olen ihan rakastunut tähän poniin. Kun Lillistä aika jättää, hankin seuraponiksi dartmoorin enkä shettistä. Aivan ihana poni, vähän kuin pitkäjalkainen shettis, säkä n. 115 cm (ainakin tällä varsalla). Luonne on aivan hurmaava, todellinen herrasmies. Ohjasajoharjoituksilla siis aloitettiin. Lillin valjaat meni parilla lisäreiällä hyvin ja sitten vaan matkaan myrskyä uhmaten. Hieman poni katseli maisemia ja koitti kiemurrella, mutta pääosin suunta ja vauhti oli sitä mitä halusin. Erittäin hyvä ensimmäiseksi kerraksi eikä mitään avustajiakaan ollut. Tosin kuljin itse takajalan vierellä lyhyemmillä ohjilla, jotta mahdolliset ympärikääntymiset ehtii estää. Ponilla on hyvä asenne työntekoon ja se on superkiltti. Tällaisen mä vielä joskus haluan.

Päiväheinien jaon jälkeen siivosin uudemman pihaton ja Ekun tarhan. Sitten pitikin lähteä kohti lähintä maneesitallia, koska olin luvannut käydä ratsastamassa Lelulla. Fanni mukaan hirveän huudon kera, isommat muksut kyytiin taksilta ja matkaan. Ihan perusjuttuja tehtiin Lelun kanssa, siirtymisiä askellajien sisällä ja suoristuksia vastataivutusten avulla. Alkuun se vähän jännitti, mutta rentouduttuaan se oli erittäin miellyttävä. Olen sillä mennyt viimeksi varmaan reilu vuosi sitten ja niistä ajoista poni on mennyt noin valovuoden eteenpäin. Se liikkui hienossa ryhdissä ja kantoi itsensä hyvin. Pientä vinoutta oli havaittavissa, mutta suoristui kyllä kivasti. Ahkera poni! Taas on helpompi neuvoa sen omia ratsastajia, kun on saanut vähän tuntumaa itsekin. Lelu on helposti hieman etupainoinen, mutta nyt keula oli hyvin ylhäällä. Erittäin mukava poni!

Fanni nukkui koko ajan autossa ja siitä jatkettiin matkaa Agriin pelletin hakuun. Käytiin myös subwayssä syömässä, mutta oma ateria jäi pahasti kesken, kun Fanni huusi koko ajan, kuumaltahan sen otsa tuntui ja valitti, että joka paikkaan sattui. Tämähän tästä vielä puuttui! Pikaiseen kotiin, muksuille dvd pyörimään ja päiväheinien jakoon sekä tallin siivoukseen. Laitoin myös tulet sisällä uuneihin, mutta tietty unohdin ne...Takasta sai pesällisen jälkeen laittaa jo pellit kiinni, mutta leivinuunin sain elvytettyä vielä. Tällä tuulella tuntuu vaan siltä, ettei lämmittämisellä ole mitään hyötyä, vaan piipusta tulee enemmän kylmää sisälle kuin uuni lämmittää...

Meidän reippaat poniratsastajat saapuivat myrskyä uhmaten tunnille vielä illalla. Kun siinä oli sateessa jäätynyt tunnin kentän laidalla, oli edessä vielä iltatalli. Heinät hoisi onneksi reipas poniäiti,  joten mulle jäi kaurat ja vedet. Viimein litimärät ponit sisälle ja vieläkin märemmät loimet kuivumaan. Ne ei kuivu varmaan ikinä. Ällöttäviä! Tallista pääsin 25 vaille yhdeksän, joten ehdin vielä kiitää lähikauppaan. Tämän päivän pelastaa vain suklaa! Kauppareissun jälkeen taistelin vielä Fannille särkylääkkeen Paula-vanukkaassa, jotta saisi nukkua yönsä rauhassa. Toivottavasti huomenna on parempi. Niin keli kuin lapsikin. Tällaisen päivän kruunaa vielä Isännän pikkujoulut. On kiva ulkoilla tuolla talvisäässä, kun tietää, että toinen on saunomassa ja viettämässä iltaa työporukan kanssa! Tää mun firma on tosi surkea, kun ei järjestä edes mitään pikkujouluja!

273. Sulihan se maa...

Ja nyt täytyy varmaan alkaa metsästää PONY- ja COB-kokoisia snorkkeleita ja räpylöitä. Tänäänkin satoi koko aamupäivän ihan urakalla. Vanhempaa pihattoa oli tosi kiva siivota. Kottarit upposi hiekkalöllöön akselia myöden ja kikkareita sai kalastaa talikolla, kun ne ajelehtivat lätäköissä. Kahluusaappaat alkaa olla paras idea omaan varustukseen. Onneksi ponien loimet tuntuu olevan iskussa, eivätkä juuri päästä vettä läpi. Ainoastaan paikatuista kohdista näyttäisivät vähän kastuneet, mutta eipä noi kauheesti näytä nauttivan seistessään pyllyt sateeseen vuohisia myöden lätäköissä. Siltikään en just nyt halua pakkasta takaisin, ensi viikolla saa tulla (vaikka säätiedotukset eivät kyllä taida sitä luvata). Kaksi ratsastettavista lähtee alkuviikosta kotiin.

Perjantaina menin pitkästä aikaa Sissin kanssa. Tarkoituksena käydä askellajit läpi edellisen päivän estetreenien jälkeen. Se on vaan jotenkin niin hankalaa. Poni ei vaan rentoudu, vaan puree vasempaan kuolaimeen ja vähän juoksee koko ajan. Kaikki se tekee kuten pyydetään ja erittäin hyviäkin pätkiä tulee, mutta missään välissä se ei ole läpi ja rento. Se ei vaan luota. Huomenna täytyy myös muistaa soittaa eläinlääkärille, että saadaan sen hampaat katsottua. Puoliero on niin voimakas. Jos raspaus ei auta, niin hierotaan vielä läpi, niska saattaa olla vasemmalta jumissa, tai sieltä se ainakin eniten vastustaa. Myös maasta käsin työskennellessä. Vähän tehtiin vaihtojakin, mutta ne vasta onkin poissa avuilta ja jännittyneitä. Sehän käytännössä räjähtää vaihdossa. Itsellään vaihtaa kohtuu hyvin esim. esteradalla, mutta estetreenien ulkopuolella vaihdot on kaikkea muuta kuin hallittuja. Ehkä ne sieltä vielä löytyy.

Tarmo sai tyytyä juoksutukseen sivuohjilla. Juoksutan meidän poneja aika harvoin. Vieraampia nuoria tulee juoksutettua useammin ennen selkän nousua, jos ovat pörheän oloisia. Omat ponit tuntee sen verran hyvin, että ne eivät juurikaan kaipaa virran purkamista ennen ratsastusta, vaan luotto niihin on erilainen. Sen verran harjoitellaan liinan päässä, että kaikki askellajit löytyy ääniavuilla. Siitä ne on helpompi yhdistää itse ratsastukseenkin. Tarmon kanssa tehtiin nyt siirtymisiä liinassa laukan ja ravin välillä. Ratsainhan se "hyppää" laukkaan eikä muoto säily nostoissa kovin tasaisena. Sivuohjilla juoksuttaessa tuntuma on tasaisempi ja muotoa on helpompi tarkkailla. Nytkin nostot oli oikein tasaisia ja poni oli erittäin kuuliainen. Siirtymiset tuli lähes joka kerta yhdellä pyynnöllä. On kiva ihailla sen tasapainoista ja vahvaa laukkaa. Liinankin päässä se lyhentää hienosti hukkaamatta energiaa ja poljentaa.

Viikonloppuna nuorten ratsastukset jatkuivat ja ratsuponikin palasi hommiin, kun kenttä oli täysin sula. Muutaman päivän (pakollinen) sulattelutauko oli tehnyt tehtävänsä ja poni liikkui reippaasti. Taas se alkoi tarjota laukkaa heti, kun piti ravata. Hauskaa, kuin nopeaan ne oppivat, kun palkitaan oikeaan aikaan. Vasen laukka sujui jo hyvin eteenpäin. Oikea laukka on kuitenkin todella vaikeaa. Ponilla on vanha vamma oikeassa etujalassa ja se varmasti vaikuttaa asiaan. Sen lisäksi, että yleensä kaikilla nuorilla oikea kierros on huomattavasti vaikeampi, koska suurin osa käsittelystä tapahtuu vasemmalta. Huomaa, että poniakin ärsyttää, kun sillä olisi halu laukata, mutta tasapaino ei oikein riitä vastalaukkaan ja oikea laukka on niin vaikeaa. Mutta eiköhän sekin tästä vahvistu. Tänään poni hierottiin läpi ja oikea etuneljännes oli kyllä todella jumissa. Poni on vältellyt kipeän jalan käyttöä pitkään ja käyttämättömyys on jumittanut koko alueen. Lihasjumit antoivat kyllä periksi ja lapakin alkoi liikkua käsittelyn myötä. Voi olla, että poni on vielä huonompi ja kipeä, kun jumit lähtee aukeamaan, mutta ohjeena saatiin paljon puomijumppaa, jotta joutuu käyttämään ja nostelemaan jalkaa aktiivisesti. Innolla odotan millainen poni sieltä paljastuukaan, kun etuosan kireydet hellittää.

Puoliverisellä on myös oikean laukan ongelma. Vasen laukka on jo oikein  hyvää ja sujuvaa, mutta oikea ei meinaa nousta millään. Sillä on jo sen verran parempi tasapaino, että esittää sitten hienoa vastalaukka, vaikka kuinka koittaa nostaa ympyrällä tms. Kerran aikaisemminkin olen paininut saman ongelman kanssa, kun nuori connemara ei laukannut millään oikeaa laukkaa. Se ei noussut millään, oli kulmaa, avustajaa, ympyrää, kaikki, ja ei. Vain vasenta laukkaa. Kunnes se yksi päivä vaan alkoi sujua. Oikea laukka nousi ongelmitta eikä sen jälkeenkään ollut mitään ongelmaa asiassa. Toivon, että tämäkin ratkeaa. Jos tällä viikolla päästäisiin kokeilemaan löytyisikö oikea laukka esteen jälkeen, ikään kuin vahingossa. Tällä tammalla ongelma on myös juoksuttaessa, tosin silloin tarjoaa ristilaukkaa usein. Löytyykö keltään ideoita, joilla vielä voisin löytää oikean laukan? Suokki toimii onneksi erittäin tasapainoisesti molemmissa kierroksissa kaikissa askellajeissa. Muuten voisi iskeä epätoivo, jos teenkin itse jotain isoja mokia, eikä oikea laukka siten suju. Oikea kierros on mulle kuitenkin paljon helpompi suunta. Tosin myös akhaltekelle oikea kierros on vaikeampi... Mutta omat toimii järjestäen paremmin oikealle.

Ota näistä sitten selvää, yritetään ainakin treenata yhtä paljon molempiin suuntiin.

272. Huippufiiliksiä

Tänään oli hyvä päivä! Aurinko paistoi, ratsastin kaksi taitavaa ja mukavaa ratsun alkua, isäntä touhusi apuna tallissa, yksi kasvatti lähti uuteen kotiin ja hyvän päivän kruunasi erittäin onnistunut estevalmennus, jonka aikana äiti oli vielä viikannut pyykkivuoren ja laittanut lapset nukkumaan. Iltatallissakin oli reippaita apukäsiä ja sisällä odotti mustikkasuklaalevy ja cokis.

Aloitin päivän siis ratsastuksilla, koska karsinoita voi siivota pimeälläkin. Menin ensin Venlan kanssa, joka on siis hyvin keskeneräinen 4-v. pv tamma. Olen yleensä juoksuttanut sitä muutaman kierroksen ennen selkään nousua, jotta vähän näkee, kuinka virtaisalla tuulella tamma on. Nyt kuitenkin työstin sitä ihan käynnissä maastakäsin, jotta ei lähtisi ryntäämään heti, kun ohjataan ympyrälle. Se tulee myös edelleen hyvin vahvasti sisäpohjetta vasten, joten maasta pääsen siihenkin ongelmaan paremmin käsiksi. Pyysin siis vain ympyrällä taipumaan sisälle samalla kun raippa piti sisälavan poissa mun sylistä. Hienosti tamma tajusi idean ja kun siitä juoksutin vielä hetken, niin rynnimistä ei tullut lainkaan. Tätä täytyy käyttää enemmän. Kun menin selkään, tamma tuntui rauhalliselta ja kuuliaiselta. Juuri mitään se ei osaa edelleenkään, mutta tällä hetkellä haetaankin vain varmuutta ja sujuvuutta ihan perusetenemiseen. Ravi onkin jo hyvää, reipasta ja tamma taipuukin vähän, mutta laukassa jarruttaa jonkin verran. Nousee hyvin, mutta jää jalan taakse. Ja oikea laukka on vaikeaa, tarjoaa vasta- tai ristilaukkaa. Tästä tammasta tulee hyvä, kun saataisiin työskentely säännöllisemmäksi. Kesällä jo suunnittelin, että pitäisköhän tästä hankkia itselle oikea ratsu.

Venla olisi mulle varsin sopivan kokoinenkin

Seuraavana vuorossa oli 3-v. pikkusuokki. Se alkaa olla kohta valmis kotiin. Jos maa nyt hetkeksi vielä sulaisi, niin vähän kokeiltaisiin pikkuhyppyjä. Laukat alkaa nousta ja säilyä sujuvasti. Ravi on tasapainoista ja varman tuntuista. Vähän virtaa ponissa on, mutta se ei ole yhtään tuhma. Tulee niin hyvä mieli, kun näiden nuorten kanssa pääsee siihen pisteeseen, että meno tuntuu varmalta ja niihin pääsee vähän jo vaikuttamaan. En tykkää siitä vaiheesta, jossa ei tiedä mihin ne lähtee vai lähtevätkö ja kuinka kovin. Nyt kaikki on sellaisessa seesteisessä vaiheessa, jolloin työskentely on kivaa.

Välissä tallin ja pihattojen siivous sekä vesien valutus tarhoihin yhdessä isännän kanssa. Laatuaikaa siis <3

Iltapäivällä oli hieman luopumisen tuskaa ilmassa, kun Reetua tultiin hakemaan. Tosin ruunaaminen oli mulle kovempi paikka, kun tämä muutto. Ruunana mulla ei sille käyttöä ole. Ruunilla on vaikea harrastaa kasvatustoimintaa. Luottavaisin mielin lähetin pojan matkaan ja luottavaisesti ponikin koppiin asteli uuden omistajansa perässä. Poni pääsi kotiin, jossa se on äidin ja tyttären silmäterä. Tiedossa aktiivista harrastamista, joten eihän kasvattaja voi muuta toivoakaan. Näiden kanssa täytyy aina muistaa, että itselle se poni on vain osa laumaa. Vaikka se olisikin kuinka rakas tahansa, se on silti vain yksi siinä joukossa. Uudessa kodissa se on se kaikkein tärkein ja ainoa, huomion keskipiste, johon on mahdollisuus panostaa ihan erilailla kuin itsellä olisi ikinä mahdollista. Onnea siis Reetulle uuteen kotiin ja toivottavasti nähdään eri ponikinkereissä.

Illalla vielä vuorossa Kärkkäisen Annan estevalmennus. Ensin mun piti mennä Sissin kanssa, mutta sitten muutaman säädön jälkeen Olivia lähtikin Sissin kanssa ja otin itse Tarmon. Tarzan oli erittäin pörheänä eikä sitä rauhoittanut yhtään yhden ponin irrallaan juoksentelu alkukävelyissä...Se poukkoili jonkin verran ja säikkyi taas muita. Koko ajan oli painetta ohjalla, mutta ei se silti juossut kättä vasten. Ekat hypyt lähti kyllä kuin tykin suusta, mutta muutamilla toistoilla alkoi tasaantua. Laukka lyheni hienosti ja poni oli kyllä apujen välissä, vaikka virtaa olikin kuin pienessä kylässä. yhdessä tehtävässä piti laskea ennen hyppyä laukkoja 3-2-1, se oli yllättävän vaikeaa. Harvemmin tulee laskettua askelia ennen hyppyä. Aina lasketaan vain askeleet hypyn jälkeen suhteutetuilla.

Pitkästä aikaa tui sellainen fiilis, että ehkä sittenkin osaan jotain. Tarmon kanssa kaikki on vaan niin helppoa hypätessä. Vaikka se on kuin kuplajuoma, jota on ravistettu huolella, joka pidäte menee läpi ja joka eteenratsastukseen reaktio tulee heti. Koko valkussa ei tullut yhtään huonoa hyppyä. Kaikki suhteutetut meni oikeilla askelmäärillä ja suunnitelmien mukaan. Lopussa hypättiin 100 cm rata eikä mulla ollut kertaakaan epävarma olo. Fiilis on ihan huikea, kun kaikki toimii. Vauhtia oli joo, mutta joka askel oli ratsastettavissa.

Ekaa kertaa pääsin myös näkemään Sissiä hypätessä. Se tosiaan liikkuu aika etupainoisesti. Ei se selkään tunnu niin pahalta, mutta näyttää kyllä. Alussa Sissi vähän kokeili, että onkohan tässä pakko mennä noita ja luikahteli ohi, mutta loppua kohti homma alkoi toimia. Vähän radalla vauhti kiihtyi, mutta puhtaasti ilman kieltoja tai voltteja rata suoriutui. Paikatkin taisi olla parempia kuin mitä meillä oli viimeksi. Kyllä tästä hyvä tulee.

271. Koulutreeniä - ei ihan putkeen

Tänään oli taas Krissen kouluvalkkupäivä. Pohdin pitkään menenkö Tarmolla vai otanko Rosen ja saan pääosin fiilistellä. Tarmon kanssa oli tiedossa tahtojen taistelua, koska ponia ei oltu ratsastettu viikkoon. On aina huono ajatus lähteä sillä valkkuun, kun ei ole liikuttanut sitä. Päätin kuitenkin mennä Tarmolla, koska sillä on suurempi tarve päästä työskentelemään kunnolla (tai poni voi olla asiasta erimieltä). Rose on kuitenkin ollut tunnilla mukana maanantaina ja Outi ratsasti sen eilen. Hikeä ja hampaiden kiristelyä siis tiedossa. Oma vika, vaikka syytänkin aika- ja motivaatiopulaa...

Päivällä ennen valkkua sain yhden ratsastettavista ratsastettua, suokin. Se liikkui oikein hyvin ja reippaasti, vaikka onkin kengätön ja kentästä on vain pinta vähän sula. Varmuutta on tullut liikkumiseen paljon lisää ja laukkakin alkaa sujua. Vähän poni koittaa jarruttaa, mutta eiköhän se pian ala rullata kunnolla eteenpäin. Pari puomiakin mentiin yli eikä nekään ollut mitenkään jännittäviä. Toinen ratsastettavista sai kengän takaisin ja juoksutin sitä hetken. Pimeys toi extrapörheyttä, mutta hyvin liikkui, joten huomenna selkään ja hommat jatkuu. Mutta valoisaan aikaan. Möröt tunnetusti liikkuvat kentän aidan vieressä pimeällä.

Takaisin kouluvalkkuun. Alkuun tehtiin voltteja ympyrän sisään ja haettiin tasaista taivutusta. Tarmo oli sen verran vireänä, että se ei alkuun malttanut kävellä. Ravissa se viskeli päätään, koitti yrmiä muille ja ihan muuten vaan kiihdytteli. Hyviäkin pätkiä oli, mutta ne kesti noin kaksi askelta. silloin kun se on kuulolla, se liikkuu hyvin kevyenä ja ryhdikkäänä apujen välissä. Volttien jälkeen tehtiin väistöjä ympyrällä, pätkä ensin takaosa ulos, suoristus ja pätkä takaosa sisään. Väistöt on aina Tarmon suosikkeja (NOT!) ja nytkin se koitti vaan punkea sulkua sisäpohjetta vastaan. Väistöt onnistui hienosti takaosa sisällä, mutta ulospäin se oli työlästä. poni tuntui koko ajan siltä, että se tekee jotain extraloikkia, kun vaan lyheni ja lyheni. Kovasti kehumalla hyvistä askeleista homma helpottui kyllä. Kun Tarmo on valmiiksi jorma otsassa, sitä ei kannata mennä piiskalla sorkkimaan takaosan ulos saamiseksi. Sitten tulee pukkia, eikä mitään pieniä. Kehujen kautta tehtävä onnistui ihan kohtuullisesti. Ravissa tehtiin vielä samaa hommaa. Se olikin jo huomattavasti helpompaa, kun poni eteni paremmin eikä vaan jäänyt jarruttamaan ja hakeutumaan ylöspäin. Kehuja kyllä käytettiin edelleen paljon. Hyvästä väistöpätkästä sai myös palkinnoksi puolikkaan ympyrän kevyttä ravia eteenpäinvähän matalammalla kaulalla.

Laukassa työskenneltiin hyvin vähän, kun kentän pohja on melko kova. Tehtiin muutamia nostoja ravista. Tarmon kanssa nostot on aina vaikeita. Tai laukka nousee kyllä, mutta koko etuosa turpaa myöden myös. Se "hyppää" laukkaan, varsinkin jos on nostossa vähänkään pohkeen takana tai jännittynyt. Itse laukka on tosi hyvää, mitä nyt siinäkin piti vähän kiihdytellä muiden perään tai edellä. Nostot paranee kyllä, kun niitä tekee useampia eikä ravaa kovin pitkään siinä välissä. Alaspäin siirtymiset sujuu oikein hyvin ja tasapainossa ja siitä, kun saa ravin säilymään aktiivisena ja uuden noston vain muutamien askeleiden jälkeen, niin nostokin on tasaisempi. Laukassakin poni oli vähän vino molempiin suuntiin. Työnsi siis edelleen perää sisään. Varsinaisesti ei siis ole vino, vaan jännittyessään alkaa tarjota kaikkia ylimääräisiä kuvioita. Jos sillä olisi kropassa joku vinous, se kulkisi koko ajan esim. perä oikealla, molemissa kierroksissa. Nyt kulkee perä sisällä molemmissa kierroksissa.

Lopussa poni oli ihan ok, mutta kyllä alkuun sai jarrutella ja työstää ihan kunnolla. Vasen käsi meinasi kuolla, kun poni ei halunnut taipua. Rasittavinta on pään viskominen. Tarmo tekee sitä tallissakin käytävällä ja ratsastaessa aloittaa nyppimisen, kun alkaa suuttua. Tekee sitä myös kaulan väsyessä ja välillä ihan pitkin ohjinkin. Kyllä ne hyvät pätkät on silti koko ajan parempia. Kyllä me ensi kaudella sitä A:ta kokeillaan. Hikikin tuli kaljulle ponille kiukutellessa. No jospa se olisi huomenna estevalkussa rauhallisempi

270. Ei mitään järkevää...

Eilen päätin yrittää askarrella uutta banneria, jotta saataisiin vähän talvisempi fiilis. Googlella löysin ohjeita monestakin blogista bannerin tekoon. Parhaiten rautalangasta väännetyt löytyi TÄÄLTÄ. Olen todella huono näiden kuvankäsittelyjen ja muiden kanssa. Kuvaan mielelläni ja järkkäri löytyy, mutta kuvaan silläkin yleensä vain automaattiasetuksilla. Ei vain ole ollut aikaa ja viitseliäisyyttä perehtyä säätöihin ja niiden käyttöön tarkemmin. Kuvan laatu on kuitenkin parempi kuin meidän pokkarilla kuvattuna, joten olen ollut ihan tyytyväinen. Kuvan käsittelyä ei ole myöskän tullut opeteltua. Rajata osaan ja vähän säätää kirkkautta, mutta siinäpä se. Lisähaastetta tuo, kun tällä koneella ei ole samaa kuvankäsittelyohjelmaa kuin vanhalla koneella. Mutta eiköhän tässäkin harjoittelemalla tulokset parane. Aika paljon on vielä parannettavaa, mutta kovin montaa tuntia mulla ei yleensä ole mahdollista uhrata näihin.

Eilen ja tänään on ollut pakkaspäivä. Koska sitä ennen oli satanut mukavasti, kaikki on nyt kovaa ja koppuraista. Ihanne kelit siis kengättömien ratsastamiseen. Harvoin sitä odottaa pakkasten vaihtumista plussakelin ja kuraan, mutta nyt todella toivon, että huomenna on luvatut +2 astetta ja kenttä on sula. Ratsastettavia on monta ja heti on huono omatunto, kun ei pysty niitä työstämään. Varsinkin, kun pari niistä on lyhyemmällä jaksolla. Omiakin voisi ratsastaa, mutta päädyin kuitenkin pihaton siivoukseen. Talli on väliaikaisesti ihan tupaten täynnä ja molemmissa pihatoissakin on viisi ponia. Sen huomaa hyvin myös tuotosten määrässä. Onneksi homma on paljon kevyempää kantavalla maalla, kuin mutaliejussa. Ei tähän talven tuloon vaan tunnu millään osaavan varautua. Ja työmäärä kyllä lisääntyy pakkasten myötä, kun jo pelkkä vesien kanto tarhoihin vie ikuisuuden. Toivottavasti saadaan ensi vuodeksi pihatoihin lämmitettävät juoma-automaatit.

Ei pitäisi koko ajan odottaa tulevaa ja ajatella mitä tekee, kun asia on näin ja näin. Mutta siihen vaan sortuu. Reetu lähtee uuteen kotiin torstaina. Enää ei ole edes haikea olo. Poni pääsee hyviin käsiin eikä mulla sille ruunana olisikaan käyttöä. Nyt odotan vaan, että yksi turpa on vähemmän ruokittavana. Tänään lähti yksi shettis, mutta se ei juuri muonavahvuudessa tunnu tai muutenkaan, kun pihatossa eleli. Muodostivat Lillin kanssa yhden ponin. Kuun puolen välin paikkeilla varmaan saadaan kotiuttaa noi pari ratsutettavaa. Sitten alkaa viimein olla talven kokoonpano kutakuinkin vakiintunut. Kyllä sitä odottaa, että muutokset loppuu ja kuviot vakaantuu. Talvi menee muutenkin vähän horroksessa eikä siihen juurikaan kaipaa mitään ylimääräistä. On kiva välillä ihan vaan olla, kun pakolliset hommat on hoidettu. Kevättä kohti kun mennään ja valon määrä lisääntyy, niin sitä jaksaa taas ihan erilailla touhuta kaikkea ylimääräistä ponienkin kanssa.

Sitä odotellessa...