175. Jäätiköltä hiekalle

Kotona kaikki paikat muistuttaa jäätikköä tai vähintään luistelurataa. Eikä näytä sulavan nyt enää...Eilen hoksasin, että seuran maneesihan on "tyhjillään" Anisissa ja sitä pääsee lähes rajoituksetta käyttämään tällä hetkellä. Ei muuta kuin järjestelemään tämän päivän ohjelmaa sinne. Oltiin sovittu 3-v. pv:n ratsutus sekä Krissen kouluvalkku tälle päivälle. Kalenterin mukaan maneesi oli vapaa ja soitto maneesin varauksista vastaavalle vahvisti asian. Päiväksi sovittiin siis Venlan ratsutus ja illaksi Krissen valkku. Valmennukseen meiltä lähti yhteensä neljä ratsukkoa (tai yksi näistä tuli naapurista).

Aamusta siivoilin suurimman osan karsinoista ja jaoin päiväheinät ennen Venlan harjoituksia. Isäntä oli kultainen ja teki tallin loppuun sillä välin. Hienosti ollaan päästy tamman kanssa eteenpäin. Alkuun käveltiin taluttaen hetki maneesissa ja sitten juoksutin hetken. Selästä käsin olin vielä liinan päässä, mutta nyt mentiin kaikkia askellajeja. Tämä oli toinen kerta kun laukattiin ja nyt tamma selvästi tiesi mistä on kyse. Innolla odotan kyllä jatkoa. Kyseessä on tosi miellyttävä hevonen.

Tämän jälkeen hain Pepin pysäkiltä, kävin kaupassa ja syötiin. Vähän läksyjä, päiväheinät ja auton nokka kohti Kiikalaa tunnin pitoon. Siellä ulkokenttä oli pysynyt paljon paremmassa kunnossa, joten käynti ja ravityöskentely onnistui hyvin. Sieltä taas tukka putkella kotiin ja valmistautumaan valkkuun lähtöön. Outi oli onneksi jo hakenut Tarmon ja harjannut sen, joten ehdimme hyvin.

Paikan päällä Tarmo oli taas varsin virrakas. Talutin ensin muutaman kierroksen ja alkuverkkana ravailin hetken vielä selästä toisten tehdessä vielä viimeisiä tehtäviä. Taas poni vähän juoksi alta pois, mutta aika nopeaan pääsin siihen jalalla käsiksi ja poni rentoutui. Tehtiin vähän keskiraveja kun harjoitusravi ympyrällä toimi ok. Hienosti Tarmo tekee ne. Tuntee oikeen kuinka se nimenomaan venyttää askelta. Hyvin se myös kantaa itsensä lisäyksissä eikä rojahda etuosalle. Laukassa tehtiin vähän vastalaukkoja. Niitä Tarmo ei olekaan vielä päässyt tekemään, mutta yllättävän hyvin ne meni. Se ei lähde juoksemaan täysiä, vaan pysyy hyvin ryhdissä. Muoto on varsin "esteponimainen", mutta kyllä se pätkittäin lähti pyöristymäänkin. Väsy alkoi kyllä poikaa painaa ja se tuli varsin hitaaksi pohkeelle loppua kohden. Poni alkaa väläytellä hienoja pätkiä. Vielä kun sama kuuliaisuus löytyisi myös kisatilanteessa, tai kisojen verkassa oikeastaan. Radallahan se toimii. Verkkatilat on usein ahtaat ja meiniki on kuin villissä lännessä. Iso osa ponin jännittämisestä siellä johtuu kyllä kuskistakin. En pysty keskittymään poniin ja ratsastamiseen, kun pitää katsoa koko ajan missä muut menee ja välttää ruuhkia. Jään odottamaan, koska se sinkoaa vastaan tulevasta ratsukosta jne. Se ei ainakaan auta ponia rennommaksi. Rutiinia lisää ja koitetaan välttää tilanteita, joissa poni todella pelästyy/jännittyy, jotta tilanne olisi siitä vähemmän jännä.

Jäi kyllä ihan mahtava fiilis tästä päivästä. Sai paljon aikaan ja pääsi ratsastamaan kunnolla. Hyvä treeni, parempi mieli! Huomenna (tai siis tänään) estevalmennus x2. Viikon kohokohta. Vaikka koulutreeni on äärettömän mukavaa, niin esteet vasta onkin jotain!

174. Maailman kiltein varsa

Viikonlopun aikana Kake meni kipeämmäksi. Toinen ruunaushaavoista ei lähtenyt kuitenkaan paranemaan toivotusti, vaan turvotus jatkui ja haavasta tiputteli verensekaista eritettä. Toinen haava oli jo lähes täysin parantunut. Toinen puoli oli kovin arka ja viikonloppuna poni alkoi olla haluton liikkumaan. Annoin sille lauantaina ja sunnuntaina jo kipulääkettäkin. Maanantaina sitten aamusta soittoa meidän eläinlääkärille Jerinalle. Ihanasti hän lupasi tulla päivän päätteeksi vielä Kakea katsomaan, vaikka kalenteri olikin täyteen buukattu jo sille päivälle.

Ensin Kake rauhoitettiin. Kuumeen (yli 40 astetta) takia se alkoi huohottaa hurjasti ja välillä tuntui, että se ei pysy pystyssäkään. Vähän poni koitti paeta jalkovälin pesua pesubetadinella. Selvästi alue oli todella kipeä, kun rauhoitettunakin reagoi. Mutta niin kiltti poni se on. nytkään ei yrittänyt kertaakaan potkaista. Nostaa jalkaa, mutta ei kohti ihmistä. Haavaakin olen suihkuttanut pää kiinni kintereissä...Pesun jälkeen päälimmäistä haavaa avattiin. Sieltä löytyi ontelo täynnä verihyytymiä. Pääsin itsekin kokeilemaan, jotta osaan jatkossa tarkistaa, onko hyytymiä tullut lisää/jotain jäänyt poistamatta. Varmaan desin verran sieltä kaivettiin ulos sellaista "mömmöä". Turvotus laski jo siinä selvästi, kun saatiin ontelo tyhjäksi. Sen jälkeen reikään suihkutettiin vettä suoraan letkulla, perään ruiskulla betadineliuosta. Lisäksi reikään laitettiin suoraan haavaan tarkoitettua rasvaa. Paikallishoidon päälle poni sai suoneen kipulääkkeen ja antibiootin. Jatkohoitoa varten poni sai vielä penisiliiniä ja Equibactinia (antibiootti-pasta). Tarvittaessa vielä kipulääke päälle. Nyt on sellaiset tropit, että pitäisi ponin tulla kuntoon. Pientä jännitystä tosin toi, kun Jerina näytti miten haavaa pitää hoitaa jatkossa...Helppohan se on näyttää rauhoitetun ponin kanssa, mutta koitapa tunkea käsiä tolkuissaan olevan 1-vuotiaan ponin ruunaushaavaan...

Tänään sitten annoin aamusta ensin antibiootti-pastan. Poni oli ihan eri poni kuin eilen. Karsinastakin se lähes ravasi ulos, kun viikonloppuna ei olisi halunnut liikkua lainkaan. Turvotus oli laskenut huimasti. Illemmalla sitten hoidettiin itse haava, kun sain isännän apukäsiksi. On sitten joku tarvittaessa roikkumassa huulipuristimessa, jos poni heittäytyy hankalaksi. Aloitin mittaamalla sen lämmön, enää 37,61 astetta, menee normaalirajoihin. Sitten haava-alueen pesu pesubetadinen kanssa. Siinä vähän koitti väistellä, mutta nätisti antoi lopulta pestä. Sitten vaan haavaa ronkkimaan. Niin nätisti Kake antoi haavaa kaivella. Onkalo oli pienentynyt todella paljon eikä hyytymiä enää löytynyt. Reikäkin oli mennyt lähes umpeen, vain yksi sormi mahtui enää. Poni seisoi ihan paikallaan kun ruiskutin laimennettua betadinea haavaan ja laitoin rasvan. Ei tarvittu huulipuristinta, ei mitään. Poni oli kuin pieni enkeli. Pistäminenkin meni taas hyvin, vaikka se selvästi tiesi heti mistä on kyse. Tuli niin hyvä mieli, kun poni oli paljon parempi ja hoitaminenkin sujuu niin helposti.

Kakesta tulee kyllä maailman kivoin poni. Se on riittävän herkkä ja säpäkkä, mutta osaa ottaa asiat tarvittaessa hyvin tyynesti. Kaikki käsittely sen kanssa on helppoa. Maastolenkeillä se kulkee reippaasti mukana, valjaista se ei ole sanonut mitään. Kaikki haavanhoidot ja pesut ym. sujuu paremmin kuin aikuisten hevosten kanssa. Se reagoi pyydettäessä ja tekee asioita mielellään. Ehkä Kake onkin meidän perheen ensimmäinen ruuna. Tähän mennessä kaikki ruunat on olleet aktiivisessa myynnissä, mutta jos Kakesta tehdäänkin meidän lapsille kilpaponi. Luonne vaikuttaisi juuri täydelliseltä siihen. Pepillä on yhdeksän ponivuotta vielä jäljellä, että eiköhän se ehtisi sillä kisatakin.

Olis se niin hienoa, kun pystyisi pitämään kaikki kasvatit itsellä, niin pitkään, että näkisi tuleeko niistä "omaan käteen sopivia". Pitäisi parhaat ja myisi loput sopiviin koteihin valmiina poneina. Nyt on kuitenkin pakko pitää kaikki varsat enemmän ja vähemmän myynnissä. Parhaat yleensä menee jossian vaiheessa kaupaksi ja loput jää itselle kasvamaan. Siinä onkin haastetta, että jokainen yhdistelmä on mieleinen ja ne "huonommatkin" on niin hyviä, että niillä voi hyvillä mielin kilparatoja kiertää ja tulokset kestää päivän valoa. Jokainen yhdistelmä kannattaa tehdä itselle, meni se sitten myyntiin tai jää kotiin. Jos ei itse usko siihen mitä on tekemässä, ei siihen usko kukaan muukaan!

Ohana Gandalf Grey ja Aramara Eliza (kuva: Linda Määttänen)

173. Harjoitusestekisat Koskella

Viime sunnuntaina oltiin ponien kanssa Koskella Chevalux-tallilla harjoitusestekisoissa.  Aika lähellä oli kyllä reissun peruuntuminen, kun lauantaina olin vielä valmis hukkaamaan joka elukan pihasta. Nämä "yksinhuoltaja"-päivät e vaan sovi mulle. Kaiken muun ketutuksen ja väsymyksen lisäksi extrahommina oli pojan luistelukoulu päivällä ja trailerin tyhjennys olkipelletistä (n. 400kg), jonka pussitin pienempiin säkkeihin ja kannoin rappusia vintille. Kuumeessa. Kyllä oli poikki, kun selvisi iltatallista sisälle 15 yli kymmenen. Onneksi isäntä tuli hetken päästä kotiin ja hoiti koirat. Se on ehkä kaikkein rankinta, kun ajattelet pääseväsi viimein sisälle ja hengähtämään, niin sitten on vielä koirien ruokinta ja iltalenkki.

Seuraavaksi aamuksi kuume oli laskenut ja päätin, että kisoihin lähdetään. Kelit alkaa olla niin surkeat, että Tarmoa ei pääse liikuttamaan kuin maneesissa, koska sillä ei ole vielä hokkeja. Kengittäjää odotellaan ensi maanantaihin. Muilla on onneksi edes kantahokit, kun kesällä oli nurmihokkeja varten koko ajan reikäkengät käytössä. Yksi ratsastuskerta siis lisää seisomisen sijaan. Kyytiin pakattiin Possu-poni ja Tarmo, mun äiti ja lapset ja lähdettiin liukastelemaan kohti Koskea. Isäntäkin soitti töistä varoituksia, että ulosajoja on tullut todella paljon. Hissunkissun kun ajeltiin, niin ongelmitta selvittiin perille ja vielä hyvissä ajoinkin. Pajerolla on hyvä vetää liukkaallakin. Neliveto ja paljon painoa päällä, niin nastat puree hyvin jäähän. Henkilöautolla ei olis kyllä tehnyt mieli lähteä luistelemaan.

Peppi meni Possun kanssa ristikko/40 cm luokan. Kovasti kuskia jännitti ja kiukuttelua oli ilmassa koko aamun. Verryttelyn jälkeen mieli oli jo parempi, tosin liian pienet esteet harmitti. Radalla oli pari puomia, muutama ristikko ja yksi pysty (8 estettä). Rata meni oikein tyylikkäästi. Ensin kuski oli sitä mieltä, että hän menee vain ravissa, kun Possu vähän verkassa katseli yleisöä. Hyvin Peppi rohkaistui ja koko rata mentiin kuitenkin laukalla, tosin iso osa kaarteista vastalaukassa...Onneksi Possu on niin taitava, että pienet vastalaukkakaarteet ei aiheuta ongelmia tasapainon kanssa. Tuloksen puhdas rata ja ensimmäinen yhteinen ruusuke. 60 cm luokassa Peppi oli paljon varmempi ja verkkakin sujui paremmin. Radalla kuskilta pääsi hieman reitti unohtumaan kakkosesteen jälkeen. Koska tie kolmoselle vaati vähän tiukemman käännöksen ja hereillä oloa, matkaan tuli ohimeno ja yksi ylimääräinen kunniakierros. Siitä siis 4 vp, mutta muu rata oli erittäin siisti ja sujuva. Kyllä sai taas olla ylpeä rohkeasta lapsesta ja taitavasta ponista. Yleisökin ihasteli ratsukkoa kovasti. Nyt Peppi alkoi jo hinkua 80 cm radoille, mut ehkä me vielä tarvitaan vähän lisää treeniä. Jos sitten ensi kauden lopulla tähdättäisiin sinne.

60 cm, este nro 5 (kuva: Juuli Kivineva)

Tarmon kanssa menin 80 cm radan. Kelin liukkauden takia hoidin kaikki kävelytykset maasta. Virtaisan pölhökustaan selässä keikkuminen jäisellä pihalla ilman hokkeja muiden hevosten joukossa ei tuntunut hyvältä ratkaisulta. Maneesissakin talutin alkukävelyt ja radankin kävelin vielä poni kädessä. Onneksi kaikissa oli sama rata, niin ei tarvinnut juurikaan opetella. Verkassa Tarmo sai parit hepulit. Se on nyt ottanut kovasti itseensä vastaan/takaa läheltä tulevista hevosista. Meinaa ottaa hatkat joka kerta. Varsinkin hyppyverkassa se on aika räjähdysaltis... Pysyin kuitenkin tällä kertaa kyydissä ja poni oli kyllä siivommin kuin viikko siten Somerolla. Virtaa oli valtavasti ja hyppyihin lähdettiin vauhdilla. Ratakin meni varsin vauhdikkaasti enkä todellakaan yrittänyt ratsastaa aikaa (arv. A.2.0), vaan yritin saada mahdollisimman sujuvan radan. Poni suoritti radan varmasti ja sujuvasti, joten olin kyllä tyytyväinen.

Tarmo 80 cm , este nro 6 (kuva: Juuli Kivinenva)

este yksi (kuva: Juuli Kivinenva)

Tarmo on alkanut käydä taas mun hermoille. Virtaa tuntuu olevan kuin pienessä kylässä. Ruokaa se saa vain 1l Karft Groov 125:sta kahdesti päivässä heinän lisäksi. Se on kuitnekin valkuaisrrehu ennemmin kuin energiarehu. Massaa ponilta ei saisi lähteä yhtään ja hirveesti en voi tämän ikäistä enempää liikuttaakaan. Viime viikollakin oli kaksi kouluvalkkua, juoksutus, kävelymaasto ja estekisat. Kun nyt tulis lumi maahan, niin voisin koittaa huoliiko Tarmo noi varsat vielä kaverikseen. Saisi purkaa virtaa niihin eikä muhun... Nyt ei ole reilua laittaa kengättömiä samaan, kun eivät pääse väistämään kunnolla noilla koppuraisilla pohjilla. Vielä en haluaisi sitä ruunatakaan, koska muutama varsa itselle tästä ponista olisi haaveissa. Ja Heron meille muuton myötä en ole yhtään vakuuttunut mahtaisiko ruunaus edes vaikuttaa asiaan. Hero on kuusi-vuotiaana ruunattu (reilu 2-v. sitten) ja vielä pahempi säheltäjä kuin Tarmo ;) Toivotaan vaan sormet ja varpaat ristissä, että ikä ja kokemus tuo rauhaa mukanaan.

172. Valmennuksia

Viime viikkoon mahtuu kuraa, märkää, väsymystä, sairastelua, tallihommia, valmennusta, tuntien pitoa, ratsutuksia sekä kisoja.

Keskiviikkona olin Tarmolla Krissen kouluvalkussa kotikentällä. Tehtiin paljon tempon vaihteluita, kun pohja oli vielä hyvä. Ympyrällä lyhennettiin ja pidennettiin kaikkia askellajeja. Myös muotoa muokattiin korkeammaksi ja matalammaksi. Tarmo oli varsin miellyttävä ja kuuliainen. Se lyheni ja pidensi hienosti kevyillä avuilla. Eteenratsastuksissa piti olla tarkkana, ettei mene etupainoiseksi, vaan ajatus säilyy ylämäkeen ja niska pysyy ylhäällä. Ravissa varsinkin tuli makeita pätkiä. Oikein tunsi kuinka poni venyi eikä vain juossut alta. Laukassa toiseen suuntaan innostui ja se meni vähän kaahaamiseksi, toinen suunta oli enemmän keskilaukan tapaista. Laukassa muoto aukesi hieman turhan paljon, mutta se vauvaponille sallitaan. Eiköhän se muoto löydy, kun rytmi ja tasapaino on kunnossa. Ensin ei olisi halunnut venyttää kunnolla eteen-alas, mutta kyllä sekin löytyi. Hieno poika ja ihan kilttikin vielä.

Torstaina kävin Yli-Huhtalan Maijan kouluvalkussa Ratulla Minnin kanssa. Maija on Lounais-Suomen aluekenttävalmentaja. Vaikka niin päätin, että käyn nyt vain Annan ja Krissen valkuissa jatkuvan rahapulan takia (niin ja Piian), päädyin Maijan valkkuun luvatessani viedä Tarmon sinne Jeminalle. Eihän sitä kannata puolikkaalla kopilla ajella. Valkussa tehtiin suoristuksia ja siirtymisiä. Tultiin aina pitkältä sivulta kohti radan poikki kohti peiliä, ensin ihan käynnissä, sitten ravissa ja myöhemmin lisättiin siirtymisiä käyntiin, pysähdyksiä ja laukannostoja. Kaikki ilman jalustimia. Minni oli varsin kuuliainen ja yllättävän suora. Se teki siirtymiset hyvin, taipui kaarteissa ja eteni kivasti. Laukassa se alkoi selkeästi väsyä ja oikea laukannosto alkoi olla hankala. Tarjosi vallan väärää. Nosti kyllä täsmällisesti, mutta väärin. Väsymyksen myötä puolierotkin löytyi. Poni olisi ehkä vielä voinut liikkua vähän paremmin pohkeen edessä ja tasaisemmassa muodossa, mutta oikein hyviäkin pätkiä oli.

Käyntityöskentelyä (kuva: Jannika Einola)

 Minni myötää hyvin ohjalle, mutta ei pysy tuntumalla. Olenkin miettinyt, että olisiko "passiivisemmasta" kuolaimesta apua. Nyt sillä on käytössä ihan normaali kolmipala. Nivel ei tunnu hyvältä, koska ponilla on aika matala suu. Suoralla kumikuolaimella siitä tulee melko sitkeä ja hidas ohjasavuille. Ajattelin kokeilla oliivi-kolmipalaa ja suoraa metallista kuolainta. Katsotaan olisiko vähäemmän liikkuvalla kuolaimella tuntuma vakaampi ja mieleisempi ponille. Vaikka käden koittaisi pitää hyvin pehmeänä ja paikallaan, niin poni vastustaa helposti jokaista liikettä. Suu on tutkittu monta kertaa, sudenhampaat poistettu, raspattu n. 3 kk:n välein ja turparemmikin vaihdettiin, ettei poskiin tulisi painetta. Kokeillaan nyt siis mikä kuolain olisi arvon neidille paras vaihtoehto, jotta tuntuma ja muoto olisi tasaisempia ja poni tyytyväisempi.

vastustelua (kuva: Jannika Einola)

Minnin suun aukominen oli kuitenkin pieni ongelma verrattuna erään nuoren miehen käytökseen. Se rauhallinen ja kuuliainen poni oli vissiin jäänyt kotiin ja kopista tuli ulos huonosti käyttäytyvä kiljukaula. Paikallaan ei olisi voinut olla hetkeäkään ja lähes koko valkun poni paineli kuin päätön kana tukka putkella. Tuhma kun oli, niin joutui kyllä todella hommiin. Ihan hyviä pätkiä väläytteli, mutta suurin osa menosta oli varsin vauhdikasta ja kaikkea muuta kuin rentoa. Mutta sitä se on välillä nuorison kanssa. Jännä paikka ja kohtuu vieras kuski, matkaustaminen tamman kanssa jne. Eiköhän ensi kerta mene jo paremmin. Hyvin Jemina kuitenkin pärjää myös tämän ääliö-version kanssa, joten eiköhän se siitä, kun yhteistyö kehittyy ja rutiinia alkaa tulla.

Todistettavasti hetki kaunistakin menoa (kuva: Jannika Einola)

171. ELMA 2013

Viime viikonloppu meni tiiviisti Elma-messujen parissa. Helsingin messukeskukseen on tuotu maaseutu eläimineen kaupunkilaisten ulottuville. Samalla kertaa mukana oli metsä-, kädentaito-, outlet- ja lemmikkimessut. Nähtävää riitti ja väkeä olikin aika lailla. Messut on tärkeä kanava pienen rodun ja yhdistyksen tuomisessa tutuksi "suurelle yleisölle". Elmassa oli nyt hyvä tilanne connemarojen kannalta, kun sijainti hallissa oli näkyvä ja ponit kiinnitti huomiota olemalla "isoja". Lähistöllä oli siis shettiksiä, russeja ja minihevosia. Suokit ja issikat oli sijoitettu taka-alalle umpinaisiin Jaba-karsinoihin, joten ne eivät näkyneet suoraan messuväelle.

Perjantaina oltiin paikalla Rosen kanssa. Se on ollut aikaisemmin mukana Tampereen messuilla ja siellä toimi oikein hyvin. Nyt ympäristö ja yleisö oli hieman erilaiset. Tampereella ponit on sijoitettu umpinaisin jaboihin, vain etuseinä yläosa on verkkoa/kalteria ja rapsuttelu onnistuu ainoastaan jonkun vahtiessa ovella. Elmassa karsinat on tehty lankuista, kaksi seinää oli korkeaa vaneria, jonne poni pääsi tarvittaessa "pakoon" silittäjiä. Rose tosin oli sitä mieltä, että vaneriseinät oli epäilyttävät eikä viihtynyt siellä lainkaan. Varmaan sitä häiritsi seinän takaa kuuluvat äänet, kun sinne ei nähnyt mitään. Poni siis hengaili karsinan ovella lähes koko päivän. Rose on sen verran iso, että ylsi hyvin pitämään päätään karsinan ulkopuolella. Se olikin omiaan keräämään kasapäin silittelijöitä. Loppupäivästä poni alkoi heti kaivaa, kun ihailijat hävisivät. Selvästi Rose nautti huomiosta, vaikka paikka olikin siitä muuten epäilyttävä. Päivän yleisimmät kysymykset olivat, että onko se oikeasti poni, mikä on ponin ja hevosen ero sekä mikisi sen karvat kasvaa noin. Rosehan on hyvin iso poni ja loimiklipattu.

Mukaan apukäsiksi ja seuraksi sain oman tallin väkeä

Lauantaiksi sain sovittua paikalle muuta yhdistyksen väkeä, joten pääsimme käymään koulukisoissa, mutta sunnuntaina taas poni autoon aamuavarhaisella ja kohti messaria. Nyt mukana oli Netta taustajoukkoineen. Päivät ovat sen verran rankkoja henkisesti poneille, että koitetaan saada aina joka päivälle eri poni. Netta on ollut kerran aikaisemmin messuilemassa, Elmassa 2008 emänsä Snuttenin kanssa.

Pikku-Netta Elmassa 2008 (kuva: Kaisa Kukkanen)

Netta osasi ottaa lunkisti messutehtävänsä, mutta ei selvästikään arvostanut rapsutteluja niin paljoa kuin Rose. Netta keskittyi myös ruokailuun ja torkutkin se otti. Netta sai valtavasti kehuja kauniista väristään.

Messuviikonloppu oli varsin rankka, mutta on se mukava välillä päästä ihan ihmistenkin ilmoille omia poneja kehumaan ja rodusta kertomaan. Monia tuttuja näkyy messuilla ja kuulumisiakin ehtii yleensä vaihtaa paremmin kuin näyttelykehän laidalla. Päivien aikana ehtii myös mukavasti tutustua muuhun messutarjontaan. Ensi kerran Connemarayhdistys nähdään mukana Helsingissä Horse Fair -messuilla 8.-9.3.2014 Sinne siis moikkaamaan ja poneja rapsuttamaan.

170. Seurakoulukisoissa, again

Tänään käytiin seurakoulukisoissa Somerolla. Olin ilmoittanut sinne itseni Tarmolla ja Pepin Possulla C-merkin kouluohjelmaan. Peppi tuli kuitnekin kipeäksi, joten lähdettiin Tarmon kanssa kahdestaan reissuun. Pientä lisäjännitystä matkaan töi lähes kotipihassa syttynyt bensavalo ja sen verran tiukka aikataulu, että tankille voi mennä vasta Somerolla. Mietin jo matkalla, että voin sitten ratsastaa loppumatkan, jos diesel loppuu... No ei onneks tarvinnut. Ehdin käydä Somerolla tankilla ja oltiin ihan riittävän ajoissa kisapaikalla.

Verkassa Tarmo oli ihan pöllö. Ravata ehdin n. 20 m, kun poni poistui paikalta. Se teki ensin jonkun sivuloikan täysin pois alta, nousi vähän ylös ja perään pientä köyrimistä selkä pyöreänä. En ollut yhtään valmistautunut, vaan koitin hakea Airan istuntaa ja keskityin siihen, kunnes poni jo poistui. Kierähdin maahan kaulan yli, kun olin hetken kaulalla killunut. Ajattelin vain, että irti en päästä! Ehkä noin metrin raahauduin selälläni ponin perässä kunnes se suvaitsi pysähtyä. Jotenkin niin pehmeästi laskeuduin, että ei edes tärähtänyt. Ei muuta kuin ylös, heti selkään ja takas raviin. Poni ei oikeen tainnu edes tajuta mitä kävi. No nyt on sitten ekaa kertaa maastouduttu sen kyydistä. Koko verkan se jatkoi loikkimista, mutta loppuverkan pysyin kyydissä. Aina kun joku toinen hevonen tuli vastaan tai takaa, poni lähti. JA monta kertaa se lähti myös ilman vastaavaa tilannetta. Ensi kerralla en lähde Tarmon kanssa kisaamaan, jos se on seissyt viikon...

Radalla se rauhoittui ja oli jopa vähän hidas pohkeelle. Ihan yhtä hyvältä se ei tuntunut kuin viikko sitten. Paitsi alkutervehdys oli kyllä parempi. Poni teki asiat täsmällisesti ja kuuliaisesti. Muoto olisi saanut olla pyöreämpi ja vakaampi, mutta verryttelyn huomioon ottaen poni oli tosi hieno. En silti odottanut ihan sellaisia tuloksia. Tarmo veti 65,833% radalta! Viikko sitten saatiin juuri ja juuri ylitettyä se 60% ekaa kertaa ja nyt jo parani näin paljon, vaikka poni ei edes tuntunut kovin hyvältä. Ajattelin, että arvostelu on sitten vaan kiltti, mutta suureksi yllätykseksi Tarmo olikin luokan paras. Mun pieni tuhma vauva-poni voitti ekan sinivalkoisen rusettinsa! Ja lähtijöitäkin oli 14. Kunniakierrokselle se ei kyllä päässyt, koska ei osannut verkassa käyttäytyä. Kopissa jätkä seisoi tyynen rauhallisena ja söi reippaana heiniä.

Surkea maneesilaatu, mutta kyllä niistä ponin näkyy.

Menestyksen kruunasi Tarmon veljen Kaapon (meidän eka kasvatti Ohana Andromera) voitto B-merkin kouluohjelmassa. Harmittaa, etten nähnyt rataa, mutta prosentiti ainakin oli vakuuttavat ja ero seuraavaan selvä. Ihana oli nähdä Kaapoa taas ja päästä vähän rapsuttelemaankin. Toki myös Kaapon omistajan kanssa oli kiva vaihtaa kuulumisia. On se niin söpö pikkuruuna. Ja taitava. Ja hieno.

kuva: Maarit Lähteenmäki

169. Tallin ponit vol.2

Nyt on taas aika päivittää tallin poni tilanne. Viime kerrasta muutoksia on tullut jonkin verran. Edellinen tallin ponit postaus täällä.

Ohana Frederico eli Reetu 1-vuotias connemaraori. Ensimmäinen toisen polven oma kasvatti ja suuri yllättäjä. Hienompi kuin olisin ikinä osannut arvata. Palkittu I-palkinnolla viime kesänä sekä Hippoksella että rotukehässä. Myös irtohypytystilaisuudessa hienot arvostelut. Poni saa pysytellä toistaiseksi oriina ja katsotaan mitä ensi kesä tuo tullessaan. Pikkujätkä on myynnissä koko ajan, mutta mielellään sen kasvua seuraa kotonakin. Reetu on hirmu kiltti ja miellyttävä käsitellä. Siitä tulee aika kivan kokoinen ja raamikas. Ei mikään pieni rimpula.

Ohana Flannacán eli Kake, 1-vuotias connemararuuna. Näyttää aina kuvissa paljon kammottavammalta mitä on. Tosin Reetun vierellä on muutenkin pieni ja vaatimaton. Se mitä ulkonäössä hävitään, luonteessa voitetaan. Kakella on erittäin hyvä asenne kaikkeen tekemiseen ja sen kanssa kaikki on helppoa. Kovin iso siitä ei tule.  Mutta estehyppääjä tulee. Näytelyissä se on saanut kakkosta. Kakekin on myynnissä.

Ohana Gandalf Grey eli Reino on tämän kesäinen connemaraori. Se on reipas ja rohkea poninalku. Luonteessa on samaa säpäkkyyttä kuin muissakin Lissun varsoissa. Reino on viittä vaille vieroitettu. Se näyttää vielä yllättävän paljon ponilta, yleensä Lissun varsat ovat tässä vaiheessa melkoisia kammotuksia... Siitäkin odotetaan miellyttävää suoritusponia kaikkiin lajeihin. Reino on myynnissä.

Dark Edition eli Ekku on 20-vuotias connemaraori. Ekku muutti meille viime kesäkuussa jalostuskäyttöä varten. Se on aito irlantilainen herrasmies, joka sopii meidän tammoille niin suvultaan kuin rakenteellisestikin. Myös luonne on juuri sitä mitä haen, energinen, mutta ei hötkyile turhasta. Vielä ensi kesäksi meille ei valitettavasti synny Ekulle jälkeläisiä, mutta toivottavasti niitä ehdittäisiin saada muutamia ennen kuin ori on liian vanha. Poni on myös aloitellut pitkän tauon jälkeen ratsun hommia uudelleen. Pikkuhiljaa edetään ponin kunnon mukaan. Tarkoitus on pitää Pappa kunnossa ja pirteänä mahdollisimman pitkään ja kevyt liikunta ja aivojumppa on varmasti eduksi. Ekku ottaa myös vieraita tammoja vastaan.

Aramara Eliza eli Lissu on 23-vuotias connemaratamma. Lissu alkaa olla täysin eläkeläinen ja siitostamma. Etujalat alkavat oireilla säännöllisessä liikutuksessa, joten poni saa viettää rauhaisaa pihattoelämää. Muuten se on hyvässä kunnossa. Lauman kuningatar. Viime kesänä tamma astutettiin muutamaan otteeseen, mutta ei jäänyt tiineeksi. Ensi keväänä kokeillaan vielä. Jos ei tärpää, niin aletaan miettiä lopullisia ratkaisuja.

Poseidon eli Possu on 17-vuotias b-welsh ruuna. Possu tuli meille ylläpitoon jäähdyttelemään kilpauran jälkeen. Ihan eläkeläiseksi poni ei pääse, vaan tehtävän on opettaa Pepille ratsastuksen saloja vähän pidemmälle. Opetusmestarina Possu on täydellinen. Kiltti ja järkevä, mutta ei ihan automaatti. Se on kilpaillut aktiivisesti alue- ja kansallisella tasolla tähän asti. Pepin kanssa käydään lähialueen seurakisoja ja ehkä jossain välissä päästään aluetasolle. Pepin jälkeen meillä on kaksi pikkuratsastajaa vielä odottamassa vuoroaan.

Inka IV eli Inka on 8-vuotias poniristeytys Puolasta. Tamma yksityinen ja hankittu Lindan pojan Villen esteponiksi. Meille Inka muutti kesäkuussa muistaakseni. Ratsukko treenaa yhdessä tällä hetkellä n. 70-80 cm tehtäviä. Inka on superkiltti ja toimii kilpaponin homman ohella myös ponitunneilla ja talutusratsuna.

Lilli on 17-vuotias poniristeytys (shettis x Welsh Mountain) tamma. Pepin kanssa heillä on synkannut  varsin hyvin, mutta alettiin kaivata vähän isompaa ponia. Toivotaan että Possun kanssa työskentelystä on apua myös Lillin ratsastukseen. Lilli on jäänyt nyt vähän vähäiselle liikunnalle, mutta onneksi muutamia pikkuratsastajia löytyy tunneille/talutuksiin. Pikkuhiljaa meidän nuoremmat lapset siirtyvät Lillin ohjaksiin, ainakin toivon niin.

Ohana Domhnall Dash eli Tarmo on 4-vuotias jalostukseen hyväksytty connemaraori. Se on tällä hetkellä mun ykkösratsu. Lisäksi Tarmolle on löytynyt oma poni-ikäinen kuski, joten katsotaan miten ensi kisakausi pyörähtää käyntiin. Nyt ollaan kisattu 80 cm tasolla, mutta valkuissa 100 cm tehtävätkin onnistuu. Koulupuolella helpossa C:ssä on saavutettu yli 60 % tulos. Poni on virrakas, mutta ihan järkevä. Ruunausuhka on koko ajan ilmassa. Ratsun ura on koko ajan selvästi jalostusuran edellä. Pari varsaa tästä kuitenkin itselle haluaisin.

Kronos Von Kellerberg eli Jekku on 9-vuotias shettisruuna. Jekun jädessä Villelle pieneksi se on siirtynyt enemmän pikkusiskon Miian ratsuksi. Jekku tekee myös ahkeraan ponitalutuksia. Nimi kertoo luonteesta kaiken. Poni on kiltti, mutta käyttää jokaisen tilanteen hyväkseen. Jekku on Lillin paras ystävä ja ne näkeekin yleensä aina kimpassa.

Zsofi eli Sohvi on 21-vuotias pv-tamma. Talven selkäongelmien jälkeen siitä on tullut todella hieno ja miellyttävä ratsu. Rehukin on tarttunut hyvin ja tamma on kuin eri hevonen. Nyt sitä on ilo katsella, niin tarhassa kuin ratsainkin.

Texas Child eli Kakru on 11-vuotias lv-tamma. Se on löytänyt Sohvista turvallisen johtajan, jonka kanssa elellessä siitä on tullut paljon levollisempi. Karsinakäyttäytymisessä on edelleen toivomisen varaa, mutta muuten tamma on selvästi tyytyväisempi. Ratsain tamma kehittyy jatkuvasti ja väläyttelee hienoja pätkiä.

Ohana Chantal eli Minni on 5-vuotias connemaratamma. Se toimi koko viime kauden poniratsastajan kilpa- ja treenikaverina. Nyt tammalle etsitään uutta vuokraajaa, jonka kanssa jatkaa valmentautumista. Samalla olisi tarkoitus myös itse ratsastaa sitä eteenpäin ja saada kisatuloksia. Minni on nyt kisannut seura- ja aluetasolla koulua Helpossa B:ssä ja esteillä seuratasolla 70 cm. Ensi kaudeksi tavoitteet on molemissa lajeissa aluetasolle pääsy. Minni kantakirjattiin tänä syksynä II-palkinnolla.

Milenan Temuli eli Lelu on 11-vuotias suomenpienhevosruuna. Lelu toimii Liinan harrastuskaverina. Kisaaminen on ollut vähäisempää tällä kaudella. Lelulla on aikuinen vuokraaja, joka treenaa aktiivisesti ruunan kanssa.

Mancesteris eli Manu on 7-vuotias pv-ruuna. Kesän ajan Päivi on päässyt varsin säännöllisesti työskentelemään sen kanssa, mutta nyt syksyllä kinnerpatit ovat taas alkaneet vaivata. Manu ehti jo olla oikein hieno tässä välissä ja alkaa kantaa itseään hyvin. Manu on hyvin leikkisä ja aivan elementissään painiessaan Heron kanssa.

Lähteelän Hero eli Hero on 7-vuotias ratsuponiruuna. Hero on tallin uusin tulokas. Se on erittäin aktiivinen ja energinen pikkuruuna, jolla on aina pilkettä silmässä. Hero on valmiiksi tuttu poni parin ratsutusjakson perusteella ja nyt ponista on saatu tallin vakiokalustoa omistajansa Sannan kanssa. Hero on soputunut hyvin porukkaan Manun ja Bissen kanssa. Välillä meno on hyvinkin vauhdikasta.

Ohana Cornette eli Netta on 5-vuotias connemaratamma. Se on aloittanut kilpauransa hienosti tällä kaudella keräten useita rusetteja kouluradoilta. Tamma menestyi hienosti ponien kasvattajakilpailussa ponibreedersissä ollen kokonaiskilpailun kolmas koulupuolella. Myös esteillä on treenattu omistajansa Saijan kanssa. Eniten Netta on kasvattanut kuntoaan ja lihaksistoaan maastoilemalla ahkerasti.

Doyher Ruby Rose eli Rose on 5-vuotias connemaratamma. Se on kehittynyt kovasti Outin ratsastamana ja on todella miellyttävä ratsastaa. Tamma on kilpaillut koulua, esteitä ja kenttää mukavin tuloksin. Ratsastettavuus on ollut hyvä koko ajan ja voiman kasvaessa tasaisuus lisääntyy. Esteet on selvästi Rosen lempilaji ja hienosti tamma on käännyttänyt kuskinsakin tykkäämään esteistä. Roselle on löytynyt oma poni-ikäinen kuski, jonka kanssa työskentely aloitetaan todenteolla vuoden vaihteen jälkeen.

Bismarck II eli Bisse on 12-vuotias pv-ruuna Virosta. Se on jokaisen tallinpitäjän unelma helppoutensa takia. Bisse ei kaipaa mitään ekstaa ja käyttäytyy siivosti joka tilanteessa. Mikään hevosenomistajan unelma se ei ole viime aikoina ollut, vaan ruuna on reissannut klinikalta toiselle ja pitänyt sairaslomaa aina reissujen välillä. Nyt on ongelmien syy löytynyt ja toivotaan, että Bisse reagoi hoitoon kuten pitäisi ja Miia, Krisse ja Verna pääsevät taas jatkamaan harjoituksia ruunan kanssa.