367. Suomen Ratsutarvikkeessa

Viime viikonloppuna olin ensimmäistä kertaa mukana bloggaajille järjestetyssä illanvietossa Suomen Ratsutarvikkeessa, Turussa. Olin todella yllättynyt saamastani kutsusta, koska tämä blogi on hyvin pieni ja aktiivisuuskin varsin vaihtelevaa. En ehkä osaa laskea itseäni varsinaisesti bloggaajaksi. Hetken mietiskelin, että alanko järjestellä kotikuvioita siihen malliin, että pääsen osallistumaan. Tykkään tietysti käydä muuallakin kuin häärätä kotona ja ennen kaikkea on ihana tavata muita samanhenkisiä ihmisiä, mutta yhden illan vapaan järjestely ei käy ihan käden käänteessä. Sitä aina punnitsee mielessään onko se meno sen kaiken järjestelyn arvoista. Pohdin myös sitä, että vaikuttaako tällaiseen osallistuminen ja siitä bloggaaminen mun varsinaiseen työhön. Juuri vähän aikaa sitten luin ht-netistä (ylläri), että yksikään varteenotettava ratsuttaja ei voi pitää blogia. Ratsuttaminen nyt sattuu olemaan yksi iso osa mun työnkuvaa, joten vaikuttaako tällainen bloggaaja-juttu niihin oikeisiin töihin negatiivisesti...

Mutta onneksi päätin lähteä. Aamupäivällä siis kovalla tohinalla lasten luistelut, tallihommat ja vielä oma siistiytyminen. Lapset matkan varrella mummilaan ja sitten Turkuun. Suomen Ratsutarvike sijaistee hyvien yhteyksien päässä Manhattanin liikekeskuksen alueella. En ollut edes tajunnut, että siellä on myös hevostarvikeliike, kun Turkuun ei juuri ole ollut asiaa viime aikoina. Siitä huolimatta löysin hyvin perille ja parkkitilaa riitti, vaikka ajankohta olikin lauantai iltapäivä. Ensivaikutelma liikkeestä oli siisti ja avara. Heti iski kauhea tarve hankkia sitä ja tätä. Mukana meitä bloggaajia oli viisi Marjut ja Raisa (tapaamisen järjestäjinä) sekä Jenni, Anu ja minä. Lisäksi paikalla olivat liikkeen omistajat, toinen heidän työntekijöistään sekä Marstall-rehujen maahantuoja.

Ilta aloitettiin tervetuliaismaljoilla sekä kuulemalla liikkeen vuoden mittaisesta historiasta. Isännällä on vastuullaan tiedotus ja markkinointi 15 vuoden kokemuksella ja emäntä puolestaan vastaa liikkeen hevostietämyksestä yhdessä myyjien kanssa. Lisäksi tehtiin pieni esittelykierros, jossa me kerroimme itsestämme ja blogeistamme lyhyesti. Tulipa siitä pari uutta blogiakin omalle lukulistalle.

Varsinaisen ohjelman aloitimme Jari Marttilan johdolla tutustumalla Marstall-rehuhin. Meillä niitä ei ole juurikaan aiemmin käytetty, koska olen suosinut Agrin helppoutta rehujen haussa. Tarmo söi kesällä hetken Vitoa ja Championia, kun Anni toi niitä sille maistiaisiksi omalta poniltaan. Myös yksi yksäri on aikanaan saanut Vitoa kaviokuumeen jäkeen. Keskustelua tuli paljon omien esimerkkihevosten kautta ja pohdittiin mikä olisi sopiva rehu millekin hevoselle. Tarmolle suositeltiin Westerniä tai Cornmüsliä ja niitä sain mukaankin maistiaisiksi. Täytyy laskea, mikä olisi kannattavinta syöttää sille. Nythän mennään build upilla ja kauralla, jotka on toimineet hyvin. Build up pn kuitenkin melko kallis rehu ja sitä menee aika paljon, varsinkin kesällä. Marstallin Westernissä pitäisi riittää pienempi syöttömäärä. Maistiaisten lisäksi kotiintuomisina oli Marstallin rehukatalogi, jossa on kerrottu rehuista, niin käyttötarkoituksesta kuin sisällöstäkin, hyvin tarkkaan.

Eri rehuja näytteinä, joita sai haistella ja vaikka maistella. Sinisiin pusseihin pakattiin tuliaiset poneille.

Rehujen jälkeen tutustuttiin liikkeen emännän Jaana Luotolan johdolla Wintecin ja Batesin satuloihin, joita hän edustaa. En ole koskaan ollut mikään syntteettisten satuloiden fani, mutta satulan muokattavuudesta pidän. Nahkainen versio Wintecistä eli Bates voisi siis olla hyvä ratkaisu. Nämä satulat sopivat varsin monelle hevoselle mukattavuuden takia. Ainoa isompi kriteeri on oikeastaan suht suora selän malli.  Näin valjassepän koulutuksen käyneenä oli varsin mielenkiintoista seurata, miten satulaa voi muokata. Nähtiin etukaaren vaihto ja saatiin tutustua näiden satuloiden ilmapaneeleihin ihan kädestä pitäen. Paneelien kennorakenne estää niiden totaalisen hajoamisen. Se ei siis ole ilmapallo, joka poksahtaa satulan sisällä. Ja jos kuitenkin onnistuu jotenkin paneelin tuhoamaan, niin niitä saa uusia. Toppauspaloilla saa vielä muokattua istuvuutta. Niitäkin on eri paksuisia. Lisäksi tässä uusimmassa Batesin satulassa pystyi muokkaamaan myös ratsastajan osuutta. Polvitukea sekä jalustimen koukkua pystyi siirtämään ratsastajan reiden pituuden mukaan. Mahtaiskohan Sissille sopia tällainen Bates? Sille täytyy tässä jossain välissä hankkia uusi satula ja muokattavuus olisi kyllä iso plussa.

Bates Innova Mono+

ilmapaneeli Jaanan käsittelyssä

Ilmapaneelit ovat lähimpänä hevosta ja toppauspalat sitten seuraavassa välissä

Mielenkiintoisen satulaesittelyn jälkeen kierreltiin liikkeessä tutussa puuhassa, hevosenkenkää etsien. Jennihän sen löysi ja sai palkinnoksi ensi kesän kisareissuille kätevän kylmälaukun ruokailuvälineineen. Sillä välin pöytään katettiin herkullinen iltapala. Siinä syödessä samalla keskusteltiin nettikirjoitteluista, verkkokaupan ongelmista ja ulkomaisista nettikaupoista. Kyllä nykyisellä hevostarvikekaupalla on aika monta haastetta kohdattavana. Suomen Ratsutarvike panostaa palveluun niin liikkeessä kuin verkkokaupassakin. Nopeat toimitukset, asiantuntevuus ja ostetun satulan vuoden muokkaukset ovat osana palveluun panostamista. Mikäli liikkeestä ei jotain löydy, se pyritään tilaamaan. Yrittäjäpariskunnasta jäi kyllä todella lämminhenkinen vaikutelma.

Loppuun vielä hoidettiin pakolliset shoppailut, koska eihän hevostarvikeliikkeeseen voi mennä sisälle ilman, että jotain tarttuu mukaan. Koska tilin saldo ei vielä salli Sissille sen uuden satulan hankintaa, niin ostin sille kunnollisen karvan satulan alle. Se on lainannut Venlan Mattesia, mutta siinä on kauhea säätö satulasta toiseen ja ovatpa ne välillä samaankin aikaan liikkeellä. Ihan Mattesia en raaskinut hankkia, mutta paljon vanhaa karvaa parempi on nyt ostettu. Tarmokin sai tuliaisia, nimittäin Kingslandin numerolapun. Taitaa muuten olla ensimmäinen Kigsland-tuote, jonka olen itse ostanut. Ostokrapulaa hieman helpotti -20% alennus ja se, että ostetut tuotteet olivat sellaisia, joita ihan oikeasti tarvitaan. Olisihan siellä ollut vaikka mitä ihanuuksia niin poneille, muksuille kuin itsellekin. Usein olen todennut näissä varsinaisissa hevostarvikeliikkeissä, ettei siellä ole mitään mun kukkarolle sopivaa, mutta tämä oli iloinen poikkeus. Tavararaa löytyi useammasta hintaluokasta ja valikoima oli varsin laaja.

Satulavalikoimaakin löytyi: uusia, käytettyjä ja välityssatuloita useammasta merkistä

Aika kului varsin nopeaan ja äkkiä kello olikin jo melkein puoli yhdeksän. Aloitettiin kuitenkin jo puoli neljä. Olin suunnitellut ratsastavani vielä illalla ja suurin osa tallistakin oli tekemättä. Hyvässä seurassa sitä ajan kulua ei vain huomaa ja taas tuli todistettua, että hevostarvikeliikkeessä voi viettää tuntikausia. Iso kiitos vielä järjestelyistä Raisalle, Marjutille sekä tietysti Suomen Ratsutarvikkeelle.