torstai 8. lokakuuta 2015

363. Hyvät ja huonot uutiset

Aloitetaan huonoilla, niin jää hyvä fiilis päälimmäiseksi (toivottavasti). Joka päivä mietin mitä ajatuksia kirjoitan päivästä ylös, mutta kun pääsen tallista sisälle syön iltapalaa ja kömmin suoraan sänkyyn. Koneella ei ole tullut hengailtua päiväkausiin. Nyt pitäisi ryhdistäytyä ja saada kotisivujen päivitykset tehtyä ja välitettyä eteenpäin.

Huonoihin uutisiin kuuluu Sissin ontuminen juuri ennen aluekatsastuksia ja aluemestaruuksia. Kyseessä oli oikea etujalka ja ontuminen oli ihan selvää. Vasen on kuitenkin se, jossa on ollut enemmän muutoksia. Rahatilanne on kuitenkin sen verran surkea, että klinikalle ei vielä päästä, vaan Sissi sai viettää ensin lähes viikon ihan lomaa ja toisen viikon kävelyä. Tällä viikolla ollaan palattu hommiin ja nyt ainakin näyttää (ja tuntuu) hyvältä. Saanähdä kauanko se kestää. Jos vielä tulee jotain, niin sitten käydään läpivalaisemassa ja tutkimassa poni läpikotaisin. Jos talvikin menee rikkonaisesti, niin mietitään tosissaan astuttamista ensi keväälle. Raastavaa tällainen on/off-treenaaminen.

Kaija on laihtunut aika paljon varsan kasvaessa. Olin ilmoittanut sen kantakirjaukseen, mutta päätin kuitenkin jättää sen viemättä, kun näyttää niin kammottavalta. Ylälinjassa ei ole oikein mitään. Nyt se on jo pari viikkoa saanut greenlinea ja pellavaa kauran ja proteiinin lisäksi. Pikkuhiljaa kulmikkuus alkaa onneksi tasoittua. Kaija on ollut nyt varsin mukava ratsastaa ja oppii koko ajan lisää. Muutaman kerran se on päässyt hyppäämäänkin ja hienosti sujuu. Kengityskin meni hyvin, kun Kaija sai ensimmäiset kenkänsä. Olen tässä miettinyt, että laitan Kaijan myyntiin. Se ei ole sellainen, että haluaisin jättää sen jalostustammaksi itselle. Nyt, kun koulutus alkaa olla suht hyvällä mallilla, sopivan kodin löytäminen pitäisi olla helpompaa. Vielä, kun saadaan vähän lisää massaa ja kuntoa sekä varsa vieroitettua, niin uuden kodin etsiminen alkaa olla ajankohtaista.

Viime päivät olen murehtinut Lissun kanssa. Se on ollut todella hyvä ja liikkunut mielellään. Alkuviikosta se oli mukana tunnilla ja laukkojen jälkeen huomasin loppuraveissa, että se ontui toista takajalkaa. Käynnissä ei kuitenkaan ollut mitään ihmeellistä. Nyt sillä on sitten oikea takajalka ihan tukki ja se ontuu sitä. Olen nyt kylmännyt sitä, mutta ei merkittävää muutosta. Kuumakin se kinttu on. Täytyy aamusta soittaa eläinlääkäri sitä katsomaan. Onneksi meillä on tässä lähellä yksi eläinlääkäri, joka pystyy ultraamaan/kuvaamaan jalan tässä kotona. Jos sieltä on jänne mennyt tms. isompaa, niin enää ei lähdetä kuntouttamaan 25-vuotiasta ponia. Kyllä se on sitten siinä. Jos taas muutaman viikon levolla selvittäisin, niin sitten tamma saa jatkoaikaa. Tilanne on niin hankala näiden vanhusten kanssa. Missä menee raja järjen ja tunteen välillä. Meillä on Lissun kanssa yhteistä taivalta takana jo 17 vuotta. Milloin on oikea aika päästää irti, että poni ei juodu olemaan "turhaan" kipeänä. Kuinka paljon on mielekästä tutkia ja laittaa rahaa enää tässä vaiheessa. Eikä sekään ole reilua ponille, että seuraillaan muutama viikko ontuvaa ponia. Jalkavaivoissa kipulääkekään ei ole se paras ratkaisu, jos jotain on hajalla.

Hyviä uutisia on jälleen ratsastettavilta. Noppa on lähtenyt etenemään vauhdilla ja ollaan jo laukattukin. Se etenee reippaasti ja pikkuhiljaa alkaa löytyä ajatusta taipumisesta ja tuntumasta. Eilen ratsastin sitä pimeällä ja pihaan ajoi kaksi autoakin ratsastuksen aikana. Paljon jännitettävää ja uusia ärsykkeitä, mutta kaikki suunnitellut asiat saatiin tehtyä. Tosin selkäännousussa jouduttiin käymään pientä keskustelua, kun neiti-hevonen ei malttanut seistä. En halua siinä tilanteessa kiinnipitelijääkään, koska silloin hevonen ei keskity minuun, vaan höseltää kaikkea muuta. Yhden sinkaisun tamma otti, kun pimeydestä peto nousi ulos autosta... Positiivista oli kuitenkin, että sillä ei ole mitään tarvetta yrittää kuskista eroon näissäkään tilanteissa. Niin ja kaviotkin nousee jo kuin normaalilta hevoselta. Siitä tulee vielä ratsu!

Venla on ollut myös ihan huikea. Se edistyy harppauksin ja tänään hypättiin jo 110 cm rataa Annan valkussa. Yksi pysty korotettiin vielä 120 cm korkeuteen. Ihmeen hyvin sain pidettyä itseni kasassa ja ratsastettua tehtävät. Venla teki hienoja hyppyjä. Sileälläkin se parantunut huimasti. Muoto ja tahti alkaa löytyä eikä ratsastus ole enää jatkuvaa räpistelyä. Viime viikonloppuna käytiin Lohjalla kisoissa hyppäämässä 80 ja 90 cm radat. Eka rata meni hienosti tuplanollalla, mutta tehtiin pitkät tiet, jolloin sijoitus oli luokan puolessa välissä. Todella tyytyväinen sai olla, kun tamma oli niin rento ja tyytyväinen. Se ei kytännyt mitään ja oli täysin kuulolla. Toisella radalla otetiin uusinnasta yksi puomi, mutta edelleen hevonen oli todella hieno. Luottoa on molemmin puolin ja tekeminen on varmaa. Vielä toivoisin lisää rauhaa suoritukseen. Ja nimenomaan omaan tekemiseen. Malttaisi ratsastaa kaarteet, taivuttaa sisäjalan ympäri ja hakea tasapainoa eikä vain suihkia esteeltä toiselle. Tänään niitä hetkiä löytyi hyvin, joten eiköhän se siitä. Anna on ihan sitä mieltä, että ensi kaudella kisataan kymppiä. Nuorten luokkiin olisi tarkoitus tähdätä. Ja kenttää mennä.

Tarmo on kisannut edelleen ahkeraan ja nyt haetaan tosissaan tuloksia oripäiviä varten. Kaksi nollarataa 110 cm luokista on nyt taskussa. Ensi lauantaina menen itse koulukisoihin sillä, kun tarvitsen koulua varten suorituksen He A:1 luokasta. Jos kävisi niin hyvä tuuri, että tulisi yli 60 %, niin siitä saisi samalla kisatuloksen oripäiviä ajatellen. Koulua varten riittää hyväksytty ja aika nappiin saa rata mennä yhdellä treenikerralla, että yli 60% tulisi, mutta on se mahdollista. Se on saanut massaakin taas hyvin ja näyttää hienolta.

Kipa 4-v. oli mulla mukana viime Ypäjän lähijaksolla ja sekin käyttäytyi enkelin lailla. Ei mitään ongelmia, vaan oikein rohkea ja luottavainen ratsun alku. Meillä oli kiva viikko ja päästiin hyppäämäänkin.

Vieraiden hevosten kanssa sujuu siis hyvinkin nousujohteisesti, muttaomien kanssa vähän vastustaa. Eniten painaa Lissun kohtalo. Toivottavasti siihen saadaan selvyys pian, oli lopputulos sitten mikä tahansa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti