214. Muutoksia

Viime postauksen jälkeen käteen iski sellainen jännetupintulehdus, että enää ei tee mieli kirjoittaa tolla tabletilla yhtään mitään. Ja uusi läppäri on edelleen hankkimatta. Päätin siis olla ottamatta stressiä tilanteesta ja kirjoittaa vähän harvemmin, kunnes uusi kone saadaan hankittua. Ehkä jo tämän kuun aikana, kun isoin kuluerä, heinälasku, on jo hoidettu ja suurin osa tämän kuun tallimaksuista on vielä tulematta. No eiköhän tähänkin ehdi vielä tulla joku lasku, mitä ei olla otettu huomioon ja tilanne on yhtä katastrofaalinen kuin aina.

Maaliskuun ratsutettava kotiutui ja tilalle tuli heti seuraava(t). Ratsastettavan kanssa ei olla vielä päästy alkuun satulan puuttuessa ja hevosen ollessa muutosta aika jännittynyt. Pikkuhiljaa laetaan hommiin maastakäsin penkkiä odotellessa. Toinen projekti haettiin tänään ajo-opetukseen. Lisäksi jatketaan näiden muualla asuvien projektien parissa. Omatkin on sen verran edenneet, että Reetu on ollut kärryjen edessä jo kahdesti. Alkuun aisat vähän jännitti, mutta yllättvän lunkisti se otti asian kuitenkin. Käännöksissä se on tosi taitava. Lähes löysällä ohjalla se selvittää ja miettii itse käännöksen eikä lähde panikoimaan ja jyräämään. Aisaa väistää hienosti. Ilmoitin varsat myös elämäsä ekoihin mätsärehin 19.4. Jännityksellä odotetaan miten ne taas toimivat.

Estehyppääjä Osku (kuva Sanna Heinonen)

Tarmo on ollut hyppytauolla Someron estekisoista asti ja pari viikkoa varmaan vielä huilataan. Täyslomaa se ei ainakaan tähän saumaan saa, kun kerää sitten virtaa ja on täysi pommi. Mutta kevyemmin ollaan menty vähän olosuhteidenkin pakosta. Saamattomuus vaivaa ja messustressi puski päälle. Lisäksi valmentajat on olleet estyneitä treenaamaan meitä. Onneksi kotikenttä on taas sula, niin ollaan saatu Anun estetreenit jälleen pyörimään.

Ekoja varsauutisia on jo tullut connemaraväeltä. Tässä vaiheessa aina harmittaa todella, ettei varsoja ole tulossa :( No kohta päästään astutuspuuhiin. Lissu varsinkin oli tossa viikko sitten ihan sitä mieltä, että voisi jo aloittaa. Ehkä ensi kiimasta sitten.  Kovasti olen kyllä taas miettinyt koko kasvattamisen miellekkyyttä, kun varsat ei tunnu kelpaavan kenellekään. Jos saat jonkun myytyä, niin parin kuukauden päästä sitä ollaan tarjoamassa takaisin. Nyt on kaksi kasvattia taas uutta ihmistä vailla näiden kotipihassa olevien lisäksi. Kovasti tekisi mieli molemmat ostaa takaisin kotiin ja laitella rauhassa. Myisi sitten koulutettuina. Mietin jo sitäkin vaihtoehtoa, että laittaisi vain Lissun pois ja ostaisi varsat takaisin kotiin eikä sitten astuttaisikaan ketään. Nämä on vaikeita asioita. Miksei se 57 miljoonaa voinut tulla meille? Ei olisi tarvinnut miettiä... Niin kauan kuin resurssit, puitteet ja rahavarat on nämä, ei voi kuin haaveilla "pelastavansa" kaikki kodittomat connemarat.

Reetu ja uusi tulokas Nappula

Tähän loppuun on pakko vielä kiittää aktiivisia seuraajia mielenkiinnosta myös näin hiljaisen kirjoittelun aikaan. Päivittäiset käynnit blogissa on siellä 50-90 kappaleessa, vaikka mitään ei ole kirjoitettu aikoihin. Kiitos siis teille. Lupaan olla reippaampi kirjoittaja, kunhan saan sen uuden koneen hankittua.