Eilen oli ohjelmassa Porvoon reissu. Käytiin viemässä Belle-neiti viimein omaan kotiinsa melkein 3kk kestäneen matkan jälkeen (tosin tämä välipysäkki meillä kesti sen 2,5 kk). Samalla kotiin saapui 2-vuotias Kaija (Ohana Elegance). Reissuun oli myös yhdistetty Connemarayhdistyksen johtokunnan kokous ja Connemaratreffit jalostusohjesääntö-keskustelen kera. On kiva, että näihin pidempiin ajoreissuihin saa yhdistettyä mahdollisimman monta juttua samaan. Matka kesti kuitenkin sen 2,5 h suuntaansa. Lilli oli varsojen matkaseurana ja matkustamiset meni molemmilta nuorilta neideiltä superhienosti. Bellekin meni luottavaisesti koppiin, vaikkei ole koskaan ennen ollut. Kaija on aikuistunut kovasti ja hienossa kunnossa. Merjalle ja Maj-Gretille suuri kiitos Kaijan hyvästä hoidosta! On se vaan siskonsa näköinen :)
 |
| Kaija pitkästä aikaa kotona |
Jalostusohjesääntö aukeni taas enemmän, kun pääsi ihan suoraan kysymään asioista ihmiseltä, joka osaa oikeasti niihin vastata. Nykyisin esimerkiksi myös aikuiset ruunat saa näyttää Hippoksen kehässä vaikka joka vuosi. Aiemmin 4-v. ja vanhemman on voinut näyttää kerran. Palkkioita nämä eivät kyllä saa, mutta vanhempiensa arvosteluihin toki vaikuttavat. Myös tamman saa näyttää halutessaan kerran vuodessa. Viimeisin arvostelu on voimassa ja palkkio maksetaan vain ensimmäisellä kerralla. Eniten meitä koskettaa tällä hetkellä tammojen jälkeläisarvokirjainten saaminen. A -palkintoon vaatimukset säilyvät samoina. Tamman pitää olla AB-palkittu, vähintään viisi jälkeläistä on palkittu vähintään II-palkinnolla ja jälkeläisistä vähintään yksi on jalostukseeen hyväksytty ori tai I-palkinnon jalostusarvostelussa saanut tamma.
Lissulla on nyt siis vaaditut jälkeläisnäytöt. Cailin O'Cassiopeia on kantakirjattu II-palk. (37p.), Ohana Andromera on saanut 36p. Ohana Becksham myös 36p. Ohana Chantal on saanut 37p. ja Ohana Domhnall Dash on jalostukseen hyväksytty II-palkinnolla ja 2-vuotiaana 38p. Tänä vuonna on tarkoitus näyttää vielä Ohana Exellence. Täytyy siis muistaa laittaa arvokirjainhakemus menemään ajoissa. A-palkittuja connemaroja ei montaa ole ja pidän sitä jo todella suurena meriittinä ponilla!
Tänään oli varsinainen toimintapäivä. Seudulla oli taas tuplabuukkausta tapahtumien suhteen, kun löytyi sekä mätsäriä että estekisoja. Meiltä oli sitten kaksi ilmoitettu mätsäriin yksäreistä ja itse olin viemässä pikkuponeja estekisoihin. Aamulla heitin ensin mätsäriin menijät Vaskiolle. Tosin toinen ilmoitettu ei suostunut menemään autoon ja aikaa ei ollut kovinkaan paljoa, joten se jäi sitten kotiin. Lastaushässäkässä itse kukin sai pikkuvammoja sinne tänne...Allekirjoittaneelta jäi sormi narun ja seinän väliin. Kivalta näyttää ja on niiiiiiin kipeä. Toivottavasti huomiseksi helpottaa, ettei ponit saa kauheesti vapaita. Sitte pikapikaa kotiin hakemaan Lilli ja Jekku ja niiden kanssa Anisiin hyppäämään 40 cm. Peppi on jännittänyt kisaa koko viikon ja kuinka ollakkaan Lilli oli varsinainen AKKA! Kauheessa kiimassa ja läheisriippuvaisempi kuin ikinä...Verkassa ei kääntynyt, koitti syödä eikä laukannut kuin Jekun perässä. Sovittiin sitten Pepin kanssa, että hän meneekin vain puomiluokkaan, kun poni on niin tuhma. Rata meni hyvin, mitä nyt poni koitti pari kertaa livistää portista...Mut radan jälkeen alkoi kauhea parku, et mä haluun sittenkin mennä myös sen 40 cm. Onneksi mummi oli mukana pelastavana enkelinä maksamassa jälki-ilmon maksuja ja Peppi pääsi siis menemään 40 cm radan. Lilli oli siinä parempi ja äidin hermoilusta huolimatta tyttö sai poninsa ohjattua radan läpi ilman kieltoja! Yleensä Peppi jännittää itse isompia/oksereita niin, että kääntää ponin pois, mutta nyt kiukuttelusta sisuuntuneena meno oli niin varman näköistä. Se on vaan itselle paljon pahempaa katsoa aidan takaa, kun oma lapsi menee ihan oikeaa esterataa. Mitään et voi siinä tehdä...Mutta kyllä äiti oli ylpeä!
 |
| Este numero kolme |
 |
| Radan viimeinen este |
Yksi pudotus tuli molemmille poneille, mutta Someron reissuun verrattuna kisa oli menestys! Viileämpi keli varmaan vaikutti. Kisan jälkeen äkkiä ponit kotiin ja hakemaan mätsäriläisiä Vaskiolta. Kummassakaan paikassa ei onneksi kastuttu, vaikka vettä tuli ihan kaatamalla välissä. Ja kyllä, myös meillä kotona! Jee heinille vettä. Ehkä ne kasvais sittenkin. Loppupäivä meni rötköttäessä. Kyllä tällanen reissaaminen ja aikataulujen järkkääminen on uuvuttavaa. Kipeä sormikin esti hommia, mut huomenna on palattava taas sorvin ääreen, oli sormi kipeä tai ei. Meidän työharjoittelijakin on kuvioissa viimeistä viikkoa, joten täytyy pistää hösseliksi, että talli ehdittäisiin pesemään. Onneksi ollaan aika hyvällä mallilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti