Onneksi taas on pyhät ohi. Jotenkin nämä "pakolliset" pyhtä menoineen ja tekemisineen ovat niin raskaita. Niin harvoin on oikeasti mahdollisuutta lähteä mihinkään pyhiä viettämään ja juhlimaan. Ensin kuuntelet viikkokausia joka tuutista juhlasuunnitelmia. Ja jos suunnitelmia ei ole, niin olet todella "huono ihminen". Itse pyhänä, tai oikeastaan jo pari päivää ennen luet facebookista yhä uudestaan ja uudestaan päivityksiä juhlista, mökiltä, festareilta ja milloin mistäkin. Nykyisin sentään viesteinä tulevat toivotukset ovat vähentyneet radikaalisti. Tottakai kaikki tämä hehkutus saa oman elämän tuntumaan surkealta, kun ei ole mitään suunnitelmia eikä juurikaan edes mahdollisuuksia siihen. Siitä pitää huolen eläimet ja isännän vuorotyö. Lapset eivät ole koskaan olleet esteenä millekkään, hoitajia on aina löytynyt.
Jotenkin sitä tuntee itsensä niin epäonnistuneeksi, kun juhannusaattona lähdet illanvietosta klo 22 tyhjään kotiin hoitamaan eläimistöä. Lapset jäivät mummilaan ja isäntä oli töissä. Lopulta haravoin yksin paalaamatta jääneitä heinän rippeitä pellolta yöllä puoli yksi samalla, kun muut viettävät aikaa perheidensä tai ystäviensä parissa. Ei ihan niitä elämän tähtihetkiä... Niin oma valintahan tämä on ja useimmiten nautin niistä hetkistä yksin kotona eläinten kanssa touhutessa. Kuitenkin pyhät ovat poikkeus. Silloin tekisi mieli olla edes pari päivää "ihan normaali", viettää aikaa muiden IHMISTEN kanssa yömyöhään ja vaikka joskus juoda lonkero tai vaikka parikin. Tiedä sitten johtuuko se näiden pyhien hehkutuksesta vai mistä, mutta raskasta on. Sitä oikein odottaa, että pyhät ovat ohi ja voi ihan hyvällä omalla tunnolla hoitaa niitä eläimiä yksin myöhäänkin illalla. Onneksi kuitenkin suurin osa päivistä vuodessa on juurikin sitä normaalia arkea.
Vähän toki mekin juhannusta vietettiin. Lasten kanssa käytiin vanhempieni luona, "mummilassa". Syötiin, saunottiin ja vietettiin aikaa perheen kesken. Molemmat veljeni olivat paikalla perheineen. Se on vaan inhottava lähteä pois kesken, mutta minkäs teet. Isäntäkin on ollut töissä koko viikonlopun. Eilen 17-05, tänään 12-22 ja huomenna vielä 8-20. Eipä paljoa tarvii toisen naamaa katella...
Ponit alkavat palailla laitumelta hommiin pikkuhiljaa ja talli täyttyy taas elämästä. On ollut niin outoa, kun tallissa on ollut vain yksi yksäri. Päästään taas jatkamaan valmennuksia kotosallakin. Tallin pesu on kyllä vähän kesken vielä, mutta eiköhän noi viimeiset sisätilat tosta sitten äkkiä saada kuurattua. Roope on toiminut kivasti, mutta jää vielä kuukaudeksi, jotta saadaan treeniin rutiinia. Nuorena oriina reagoi aika vahvasti muutoksiin ja kaikkeen uuteen tottumisessa meni aikaa. Sissillä on vielä ensi viikko hommia ja istten sekin pääsee laitumelle. Tarmon kanssa pitäisi sitten ryhtyä hommiin kuten myös noiden 5-vuotiaiden. Breeders on jo yllättävän lähellä.
Huomenna onkin sitten jännittävä päivä, jos kaikki nyt kerrankin menis niin kuin on suunniteltu ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti