101. Pantsun valkussa

Tänään olin mukana Piia Pantsun estevalkussa Anisissa. Ensin menin Sissin kanssa. Alkuverkassa mentiin ihan uraa pitkin, kulmiin kunnon taivutukset ja suorille huolelliset suoristukset. Poni ei saanut vetää, mutta ei myöskään mennä tyhjäksi. Tehtiin myös temponvaihteluita ravissa ja laukassa. Sissi toimi kohtuu hyvin eikä ollut niin vinokaan mitä on viime aikoina ollut. Helposti se kuitenkin menee kuolaimen alle tai sitten vetää itsensä pitkäksi ja matalaksi. Takajalkojen päällä työskentely on niiiiin rankkaa!

Alkuverkkaa

Hypyt ei taas meinanneet sujua millään. Paikat ei vaan osuneet ja puomit lentelivät...Aloitettiin hypyt ensin kavaleteilla jumpalla. Kavaletti-kolme laukkaa- kavaletti-yksi laukka- kavaletti-kolme laukkaa ja kavaletti. Välit oli lyhyet ja Sissillä vauhti päällä. Pitää vaan itse muistaa pitää sen niska ylhäällä eikä lähteä mukaan sen syöksymiseen. Helpommin sanottu kuin tehty...Pidätteet tarttis saada vielä paremmin läpi istunnalla, ettei jää vain vetoa ohjaan. Myös omassa asennossa on taas paljon parannettavaa. Jään helposti liian etukenoon eikä lantio ole kunnolla alla. Varsinkin laukassa ja keventäessä joutuu oikein keskittymään keskivartalon käyttöön. Samaa asiaa ollaan treenattu koko talvi kouluvalkuissa ja kaikki on haihtunut kuin savuna ilmaan. Noin miljoonan toiston jälkeen poni pysyi nahoissaan jumpalla. Seuraavassa tehtävässä mentiin jumpasta kolme ekaa osaa ja siitä kuusi laukkaa portille, tiukka kurvi ja taas kolme ekaa jumpasta toisesta suunnasta, jonka jälkeen toiselle portille. Tätä kahdeksikkoa saatiin toistaa myös kerran jos toisen. Kyllä oli työlästä!

Eka portti ja vasemmalle

Toinen portti ja oikealle

Lopuksi tehtiin kolmen esteen linjaa, joiden välissä voltit. S-uralla ensin pysty, voltti, okseri, voltti ja toinen pysty. Siinäkin saatiin tehdä useampi toisto ennen kuin poni rentouti ja odotti eikä kaatunut volteilla sisään.itse hypyt oli vähän parempia, mutta kyllä tän ekan päivän perusteella meinasi epätoivo iskeä! En sitten tiedä oliko se hyvä vai huono asia, kun Piia totesi, että Sissillä itsellään ei ole kovin vahva estesilmä, vaan se täytyy opettaa näkemään paikkoja itsekin. En saa auttaa sitä liikaa, vaan pitää odottaa hyppyä ja pitää poni ohjan ja pohkeen välissä. Tärkeää on, ettei se mene tyhjäksi lähestymisessä, jolloin sillä ei ole pienintäkään kontaktia esteeseen. Paljon pitäisi treenata ihan pikkukavaleteilla lähestymisiä ja paikkoja, niin paljon toistoja, että ponikin alkaa katsoa mistä hyppää. Ei ihme, että välillä hyppääminen on niin hankalaa. Kumpikaan ei osaa eikä kummallakaan ole hajuakaan mistä hypätä... Mutta me treenataan ja treenataan, jotta opitaan ;)

Myös Tarmo pääsi Piian treeniin mukaan. Valmistautuminen oli hieman vajaa, koska poni kotiutui laitumelta vasta maanantaina. Ratsastin sen maanantaina kentällä ja tiistaina köpöteltiin maastossa. Niillä eväillä siis valkkuun vaan. Sileätyöskentelyssä lomailun huomasi kyllä hyvin. Poni ei keskittynyt, vaan katseli maisemia, muita hevosia, laiskotteli ja kiemurteli. Pojalla oli selvästi loma-moodi päällä. Onneksi se heräsi kun alettiin hypätä. Aloitettiin ihan yhdellä kavaletilla ympyrällä. Sitten tultiin portteja kahdeksikolla. Alkuun niistä oli yläpuomien toinen pää maassa. Kerran tultiin ravissa ja sen jälkeen laukalla. Parin kerran jälkeen poni alkoi todella imeä esteille, vaikka puomitkin nostettiin ylös ja korkeutta oli lähemmäs 80 cm (Tarmo on hypännyt aiemiin 60 cm isoimmillaan). Välillä vauhtia oli liikaakin. Niin rohkeasti poika hyppäsi, vaikka paikat eivät olleet aina ihan parhaat mahdolliset. Tämän tehtävän jälkeen tultiin samoja esteitä toisin päin. Nyt tiukka kurvi oli ennen estettä kun edellisessä tehtävässä piti kääntyä heti esteen jälkeen. Siinä tuli yksi kielto, kun valkoinen portti piti hypätä suoraan kohti aurinkoa. Muuten poni meni kaikki niin kuuliaisesti. Lopuksi tultiin vielä kahta okseria, isoja nekin (meidän mittapuulla), toisessa oli vesimattokin alla. Pari kertaa poni vähän jarrutti ja tuli hieman pohjaan, mutta meni yli reilulla ilmavaralla joka kerta. Olin niin ylpeä ponista. Siitä tulee vielä sellainen estetykki! Sellainen oli tarkoituskin, kun ori Lissulle silloin valittiin.

Tänään oli valkun toinen päivä. Sissi oli vain mukana ja ohjelmassa rataharjoitusta. Nyt poni oli alusta asti paremmin ohjan ja pohkeen välissä. Se ei mennyt tyhjäksi vaan tukeutui ohjaan. Myöskään rynnimistä ei juurikaan ollut. Ensin tultiin vähän linjoja ja radan osia. Poni pysyi kivasti pohkeen edessä ja hyppääminen oli huomattavasti sujuvampaa kuin eilen. Rata oli lopussa siinä 90-105cm korkeudella. Radalla oli kolme sarjaa (trippeli-pysty, pysty-okseri ja okseri-pysty-pysty), lisäksi oli teknisiä, tiukkoja kaarteita, pitkiä suoria lähestymisiä ja nopeasti peräkanaa olevia tehtäviä. Koko ajan piti olla skarppina ja tehdä hommia. Pysytin pitämään paketin aika hyvin kasassa ja vain yhdelle esteelle tuli huono lähestyminen. Poni oli sen verran väsynyt, että pääsin oikeasti ratsastamaan esteille. Sissi oli tänään oikein hyvä! Selvästi se skarppaa esteiden noustessa. Vaikka paikka ei olisi ihan nappi, niin se nousee paljon ylemmäs. Pikkuesteillä sitä ei juuri kiinnosta...Yhden kerran meinattiin kaatua, kun puomi jäi jalkoihin. Uudestaan lähestyessä poni ei ollut kuitenkaan yhtään huolestunut, vaan hyppäsi luottavaisesti ja paljon tarkemmin. Lopullisella radalla ei tullut yhtään puomia alas! Ehkä me jo uskaltaudutaan seuraavalla kerralla kisaamaan metriin.

Tämä oli nyt neljäs kerta Piian valkuissa ja joka kerta tykkään hänen opetuksestaan enemmän ja enemmän. Treenit on rankkoja itselle ja ponille, mutta hyviä vinkkejä tulee valtavasti ja moni asia on auennut ihan eri tavalla. Vaikka aktiivisesti käydään Annan valkuissa ja tykkään niistä valtavasti, toinen valmentaja saattaa kertoa samat asiat hieman eri tavalla, jolloin ne myös aukeaa ihan eri tavalla. On tärkeää, että löytyy oma vakituinen valmentaja, jotta treenissä on pitkäjänteisyyttä. Mutta on tärkeää myös käydä välillä "ulkopuolella", jotta saa uutta perspektiiviä harjoitteluun. Tästä siis kohti uusia treenejä.