50. Sunnuntaiköpöttelyä ja kasvattien kuulumisia

Tänään meidän piti lähteä seuraestekisoihin, mutta flunssa-aste yhdistettynä n. -20 asteen pakkaseen sai meidät päätymään perumaan lähdöt. Jouduin perumaan illan tunninkin, kun ääntä ei vaan tule. Toivottavasti se helpottaisi pian.

Estehyppelöt vaihtui siis maastokävelyyn. Ensin käytiin Outin kanssa metsäkävelyllä Sissin ja Rosen kanssa. Naapurista saatiin myös Siru ja Feja mukaan nauttimaan auringosta. Kylmä kyllä meinasi lenkillä tulla. Sissin jälkeen mentiin sama lenkki Glowlla. Nyt seurana oli Saija ja Netta sekä Maarit ja Kakru. Glow oli aivan rento ja käveli ihanan leppoisasti koko lenkin. Sitä pysyi vähän paremmin lämpimänä, kun menin ilman satulaa. Varsinainen sunnuntaiköpöttelylenkki!

Illalla tuli vielä facebookin kautta terveisiä kavatiltamme Ohana Beckshamilta. Taavi oli ollut kisoissa hyppäämässä 80 ja 90 cm Evitskogissa. Molemmat radat oli mennyt puhtaasti uusintoineen. Ekasta luokasta sija oli 6./23 ja toisesta 5./21. Upeaa jälkeä siis! Taavilla on nyt puoli vuotta yhteistyötä takana uuden omistajansa kanssa ja kaikki on toiminut hienosti. Ratsukolla on kaikki mahdollisuudet päästä pitkälle ja me tietysti seurataan taustalla innolla pojan etenemistä kilpauralla. Se on niin äitinsä poika ja hypykapasiteettia on vaikka kuinka. Toivottavasti kaikki sujuu jatkossakin ongelmitta ja vielä joku päivä ratsukko näkyisi kansallisellakin tasolla. Se olisi ainakin mulle kasvattajana aika iso haave.

Ohana Becksham 7-v. 90 cm radalla

49. Messuilua lauantaina

Helsingissä järjestettiin tänä viikonloppuna Helsinki Horse Fair -messut. Connemaroilla oli oma osasto paikalla molempina päivinä, omalle kohdalle osui päivystysvuoro vain lauantaille. Tänä vuonna connemarat pääsivät myös esiintymään areenalle Rotujen taistossa. Lisäksi Karsinassa päivysti koko päivän poni rapsuteltavana. Olen tykännyt käydä messuilla, siellä tapaa tuttuja, saa höpötellä ponijuttuja ja tietty tehdä ostoksia ;) Onhan ne pitkät messuäivät rankkoja, varsinkin nyt kun oli vähän flunssaakin päällä. Ääni jäi kokonaan messuille. Aikaiset herätykset ja paljon valmisteluja. Mutta kivaa oli silti. Huhtikuussa olen seuraavaksi Tampereella Hevoset 2013-messuilla Connemarayhdistyksen ständillä.

Messuilla connemaroja edustivat siis lauantaina itselle tuttuja poneja.
Kuvassa vasemmalla on tamma Woolpacks Sweetie Pie. Snuttenin hain Ruotsista 4-vuotiaana Suomeen ja se ehti olla meillä vajaa neljä vuotta. Siihen aikaan mahtui kaksi hienoa tammavarsaa, koulutusta, valmennuksia ja kilpailuja. Snutten oli sisäänratsastettu ja tiine meille tullessaan. Netta on siis Snuttenin ensimmäinen varsa. Varsan jälkeen keskityin valmentautumiseen ja kisaamiseen Snuttenin kanssa. Seurakoulukisoista oli melkein aina rusetti kotiintuomisina. Alkuun se oli kyllä supertahmea, mutta kunnon kasvaessa se toimi aina paremmin ja paremmin. Aluetasolle ehdittiin HeB-tasolle ja treenattiin kovasti A:ta varten. Esteillä se kyttäsi alkuun kaikkea, mutta sitkeä treeni tuotti tulosta ja kiellot väheni. Jossain vaiheessa mietin kyllä, jos poni olisi ollut yhtään hankalampi käsitellä ja kuljettaa kisoissa, niin en olisi jaksanut sen kanssa takoa päätä seinään. Aika moni kysyikin, että miksi yritän tehdä siitostammasta kilparatsua. Kahdessa vuodessa siitä tuli aika hyvä. Treeneissä mentiin 110 cm ratoja. Kisoissa 90 cm oli isoin rata. Kapasiteettia olisi, mutta motivaatio ja vauhti ei riitä. Lasten kanssa se on maailman luotettavin poni. Meidän Peppi ratsasti sillä varsin usein esimerkiksi valmennustan alku ja loppuverkat 3- ja 4-vuotiaana. Snutten on ollut messujen luottoponi lähes joka kerta. ELMAssa Peppi esiintyi sen kanssa 3-vuotiaana ratsain ilman talutusta areenalle kevennellen ja hurmaten yleisön täysin. Meillä ollessa Snutten myös kantakirjattiin ja käytettiin muutenkin näyttelyissä. Se voitti mm. Supreme Champion -tittelin Rotunäyttelyssä 2010. Snuttenin myyntiin päädyttiin sen ollessa ponivaihdossa nykyisellä omistajalla. Perhe tykästyi siihen kovin ja halusi ehdottomasti ostaa sen. Todella pitkään asiaa harkittuani päädyin myyntiin, koska poni oli hieman liian rauhallinen omaan makuuni. Siitostammana ja lastenponina se oli täydellinen, mutta lopullisesti myyntiin päädyin, kun tajusin saavani mahdollisuuden ostaa paremmin omaan käteen sopivan tamman. Nyt kun poni on uudelleen myynnissä, todella kaipaan sitä takaisin, mutta rahatilanne ei anna periksi :( Toivottavasti tamma löytää sopivan kodin, jossa kaikki sen hyvät ominaisuudet pääsee oikeuksiinsa, niin ratsastuksessa kuin siitoksessakin.

Kuvassa keskellä on ruuna Banks Cadeau. Se tuli meille laitumelle ja koulutukseen 3-v. keväällä oriina. Ensin opetimme sen ajolle ja kesän aikana sisäänratsastettiin. Kesän jälkeen poni jäi edelleen meille tarkoituksena treenata oripäiviä varten. Poni oli todella herkkä ja hieman jopa arka tietyissä tilanteissa. Meillä kuitenkin synkkasi hyvin ja poni edistyi vauhdilla. 4-vuotiaana kävin sillä muutamissa valmennuksissa ja oripävilläkin pyörähdettiin. Rakennepisteet ei kuitenkaan riittäneet, joten poni ruunattiin meillä ollessaan 4-v. keväällä. Edelleen poni jäi meille laitumelle ja syksylle tavoitteeksi otettiin Laatuponikilpailu. Ennen kisaa poni alkoi  ontua toista takajalkaansa. Silloin poni lähti omistajilleen, jotak hoitivat klinikkareissun ja vaivan hoidon. Samalla heille vahvistui päätös ponin myynnistä ja vain kuukauden poissaolon jälkeen poni palasi meille ja Snutten siis lähti vaihdossa heille. Melkein olin jo päättänyt, että poni olisi saanut tulla vaihdossa Snuttenin myynnistä meille, mutta silloin sille löytyi ostaja. Varsin pian poni siis lähti Oulun seudulle uuteen kotiinsa. Silloin jäi kyllä varsin tyhjä aukko sen lähdettyä. Kuluneen puolen vuoden aikana olin todella kiintynyt siihen ja siinä oli poni, joka sopi omaan käteen. Sen ainoa vika oli sukupuoli. Kasvatuksessa ruuna on vähän turha. Sen herkkyys, säpäkkyys ja kiltteys oli juuri sitä mitä ponilta hain, kilpaponilta. Sissi onkin selvästi tammaversio tästä elämäni ruunasta! Olen aktiivisesti seurannut poni elämää myynnin jälkeenkin ja muutaman omistajan vaihdoksen jälkeen poni on viimein löytänyt pysyvän kodin perhe- ja kilpaponina. Oli ihana nähdä, että kaikkien välissä olleiden ongelmien jälkeen messuilla oli se sama poni, joka meiltä lähti. Tästä ponista kuullaan vielä!

48. Kotitreeniä perjantaina

Mähän olen ihan oikeasti ehkä maailman laiskin kotitreenaaja. Aina tarttis olla jossain valkussa, mutta rahat ei nyt millään vaan riitä, joten ehkä se olisi ihan hyvä treenata myös kotona valkkujen välissä. Torstain jäljiltä oli onneksi vielä harjoitukset tuoreessa muistissa, joten perjantai meni edelleen samojen tehtävien parissa. Ponit vaan vaihteli.

Aamusta oli Netan läpiratsastus. Tehtiin senkin kanssa paljon siirtymisiä ja tempon vaihteluita. Huomasi kyllä, että alla oli ohjasajotreeni ja paljon kokoamista, kun tarjosi pienestäkin pidätteestä vain korkeampaa muotoa ja käsijarru meni päälle. Renotutui kuitenkin kivasti siirtymisissä ja alkoi pyrkiä paremmin eteen ja tuntumalle. Nyt oli kyllä selvästi viime viikkoa suorempi, mutta silti otettiin muutama pätkä vastataivutusta oikeassa kierroksessa sekä etuosakäännöksiä. Tempon vaihtelut teki oikein hyvin kaikissa askellajeissa. Kyllä sieltä tulee niin hienoja pätkiä!

Netan jälkeen vuorossa oli taas kahvaharjoituksia Rosella. Samat tehtävät oli ohjelmassa senkin kanssa. Nyt poni oli huomattavasti rennompi ja tasaisempi heti alusta asti. Oppi menee siis perille :) Se on niin kuuliainen ja miellyttävä ratsastaa, hyvällä tavalla herkkä. Saija oli kuvaamassa Roseakin ja pitkästä aikaa sain siitäkin siis ratsastuskuvia, niin että itse istun kyydissä.

Rosen jälkeen käytiin Glow joutui myös kokeilemaan kahvan käyttöä. Pari kertaa se koittin nykäistä ja se oli siinä. Ei koittanut poni enää nykiä ohjaa. Glown kanssa hettiin vaan rentoa ravia ja käyntiä. Ne toimikin oikein hyvin ja tasaisuutta alkaa olla paljon enemmän. Laukassa oli taas parempi. Varsinkin oikea kierros pyöri hyvin, tosin en juurikaan pyytänyt muuta kuin etenemään. Selvästi se aina jarruttaa muiden hevosten kohdalla ohitustilanteissa. Glow on selvästi "kylähevonen", aina valmiina seisoskelemaan ja juoruamaan ;) Vasen laukka oli työläämpää. Kerran jouduin käskemään vähän napakammin, jonka jälkeen etenikin hyvin.

Näiden kolmen ponin jälkeen oli sen verran kipeä olo, että luovutin  ja aloin pakata kamoja messuja varten.

47. Ahaa-elämyksiä

Eilen ohjelmassa oli Glown ratsastus ja Krissen kouluvalkku Sissillä. Glow oli käynnissä ja ravissa melko rento ja kuulolla, mutta laukka ei taas toimi. Nousee kyllä, mutta ei jatku, vaan poni alkaa jarruttaa. Koitetaan siis taas maastoilla enemmän ja treenata laukkaa suorilla pätkillä. Ponin pulleuskin voi vaikeuttaa laukkaamista ja liikkumista ylipäätään. Paalit alkaakin olla tarhoista syöty, joten nyt on hyvä siirtyä syömään säännöstellymmin. Kehtaa sitten viedä poneja kotipihan ulkopuolellekin. Näillä keleillä pohjakin vaikuttaa kun pito ei ole paras mahdollinen. Ei siis viitsitä tapella, vaan keskitytään enemmän maastoiluun ja kunnonkohotukseen siellä. Eiköhän se laukka taas ala toimia kentälläkin vähän ajan päästä.

Valkussa Sissi oli melko mukava. Vähän jännittyneitä pätkiä oli, kun taas tuli tilsaa. Tehtiin siirtymisiä ja kokoamisia. Siirtymiset on vaan niin vaikeita, poni jää pohkeen taakse ja siirtymiset töksähtää. Kun sain ponin paremmin takajalkojen päälle, siirtymiset parani. Laukassa väsyi jo selvästi, mutta muutama hyväkin askel saatiin koottua. Loppuraveissa oli jo oikein rento.

Tänään aloitin ohjasajamala Nettaa. Ajattelin, että siinä saisin helpommin korjattua sen vinoutta. Pyrkii tällä hetkellä tunkemaan takaosaa oikealle ja lapoja vasemmalle. Ohjasajaen pääsee helpommin käsiksi takaosaan. Netta toimi kyllä jälleen oikein hienosti. Niin meni avot ja raviväistöt molempiin suuntiin. Oikeassa kierroksessa tehtiin vähän etuosakäännöksiä, jotta saatiin takaosaa siirtymään vähän tervämmin ulos. Tehtiin myös vastataivutusta oikeassa kierroksessa, jotta oikea kylki venyisi. Hienosti poni taipui, kun tajusi mitä haetaan. Ravissa tehtiin vähän kokoamisia ja poni lyheni tosi hyvin, melkein tuli jo piaffia. Ei nyt ehkä ihan oikeaoppista, mutta ravasi kyllä muutamia askelia paikallaan :) Laukat otettiin molempiin suuntiin voltilla. Ohjat oli sen verran lyhyet, että poni joutui todella töihin. Mutta kyllä tuli hienoja pätkiä.

Lähes piffiä

Kuvat: Saija Pekkinen

Netan jälkeen ratsastin Minnin läpi. Tehtiin senkin kanssa siirtymisiä ja voltteja. Poni oli oikein positiivinen tänään ja toimi kivasti. Vähän se nyppii ohjaa edelleen, mutta on paljon jo tasaisempi. Laukat nousee tosi hienosti käynnistäkin. Vähän tarjos väärää laukkaa oikeassa kierroksessa, mutta muuten nostot oli hyviä. Laukka nousi heti ilman kiihdytyksiä ym. Loppukävelyt mentiin maastossa.

Glown kanssa käytiin reippailemassa maastossa. Meno on koko ajan sujuvampaa, mutta rennompi se saisi olla. Nyt kulkee pää pystyssä ja selkä alhaalla, kun joka paikassa on niin pelottavaa. Vasta loppulenkistä rentoutuu väsyessään. Nätisti ja reippaasti se kyllä etenee. Laukkakin pyörii hyvin. Tosin haluaisi laukata vain oikeaa laukkaa. Ensi kerralla treenataan siis  vasenta laukkaa maastossa.

Sissin kanssa oltiin Sulkalan Kimmon kouluvalkussa Anisissa. Tehtiin siirtymisiä ja temponvaihteluita käynnissä ja ravissa. Ensin käynnissä. Sissi tulee hyvin takaisin jo pelkällä ajatuksella, mutta ongelma onkin enemmän saada liike jatkumaan ilman "pysähtymistä". Siis sehän ei pysähdy varsinaisesti, mutta helposti siirtymisestä tulee töksähtävä, kun se ei ole rehellisesti pohkeen edessä, vaan "pysähtyy" eikä liike jatku eteenpäin. Heti kun löysin riittävän pienet avut ja ratsastin tarpeeksi jalalla, alkoi siirtymiset sujua. Seuraavana tehtiin käynnistä raviin ja takaisin -siirtymisiä. Edelleen sama ongelma, mutta nyt korjaantui jo nopeammin. Pitää vaan olla ihan superskarppina, että ei pyydä liikaa taakse. Ei siis pidä ajatella siirtymistä taakse/alaspäin vaan siirtymistä käyntiin, niin että liike ja ajatus säilyy eteenpäin. Ravissa tehtiin lyhennyksiä ja pidennyksiä myös. Niissä piti muistaa, ettei tee liikaa. Muutama askel riittää ja eteenratsastus ennen kuin tahti häviää. Sissi toimi lopulta erittäin kivasti ja rennosti. Lopuksi ravattiin ihan hidasta kevyttä ravia mahdollisimman matalassa muodossa. Sen Sissi teki tosi hyvin. Se oli aivan rento ja kaula venyi juuri niin pitkälle kuin käsi antoi myöden. Kokoamisissa huomasi taas, että väsy tuli, kun tahti alkoi hävitä hetkittäin. Nyt treenataan näitä ja pikkuhiljaa rakennetaan lisää voimaa. Oli kyllä sellainen valkku, että mielellään mennään uudestaankin!

Valkusta tuli myös hyviä neuvoja päätään nyppivän ratsastukseen, joten sormet oikein syyhysi päästä kotona Rosen selkään. Viritin sen satulaan kahvan ja ratsastin koko treenin vähintään yksi käsi kahvassa. Näin ei saa yhtään periksi ohjia nyppimällä ja lopettaa sen pikkuhiljaa. Tätä siis tiedossa myös Minnille ja Glowlle ja tietysti Minnin ja Rosen muillekin ratsastajille. Aluksi Rose suuttui todella ja jopa keuli vähän. Kun tajusi, ettei ohja nyt vaan anna periksi, rentoutui ja oli ihan superkuuliainen. Niin onnistui askeleen lyhennyksen ja pidennykset sekä siirtymiset askellajista toiseen kättä liikuttamatta. Molemmat kädet oli kahvassa kiinni, ohjat hyvällä tuntumalla ja poni kulki pyöreänä, rentona ja tahdikkaasti niin tempon vaihtelut kuin siirtymisetkin. Tätä nyt jatkossa, kunnes nyppimisestä päästään. Mahtavaa, kun saa uusia ideoita ja keinoja ratsastukseen. Pysyy motivaatio yllä! Huomenna heti uusiksi, onneksi poneilla on ollut kevyt alkuviikko ;)

46. Haasteena suojakeli

Eilen tuli koko päivä lunta vaakasuoraan. Ei juuri houkutellut pistää nokkaansa ulos ovesta. Lumisade helpotti onneksi illaksi, kun pidin tuntia kotikentällä.

Tänään keli oli suosiollisempi, mutta lämpöasteet aiheutti omat haasteensa, varsinkin Sissin kohdalla. Ensi menin Glown kanssa maastoilemaan. Metsässä oli hyvä mennä, mutta teillä sai kyllä olla kieli keskellä suuta, kun Glow on edelleen ilman kenkiä. Onneksi metsätiet ei ehtineet mennä jäisiksi asti, niin pito oli ihan ok. Uskallettiin vähän ravata ja laukatakin. Kun pihasta päästiin liikkeelle, koko lenkki sujui oikein leppoisasti ilman keskusteluja suunnasta tai vauhdista. Poni ei kyllä uskalla rentoutua vielä ihan täysin, vaan koko ajan pitää olla vähän skarppina. Mutta jospa se siitä, kun maastot tulee tutummiksi ja luottamus kuskiin paranee.

Sissin kanssa otin riskin ja menin kentälle. Tilsakelit ei ole sen ratsastuksen kannalta ihan optimaalisia, kun poni-parka jännittyy niin kovin lentelevistä tilsoista. Koitettiin siis ratsastaa ihan leppoisasti ja kevyesti. Melko hyvin siinä onnistuttiinkin ja poni malttoi välillä rentoutuakin säsähdyksistä huolimatta. Se olisi voinut olla kuin viulunkieli koko ajan. Vasen pohje ei meinaa nyt millään mennä läpi. Vasemmassa kierroksessa se nojaa jalkaa vasten eikä taivu kunnolla ja oikeassa kierroksessa taas valuu lapa edellä ulos eikä meinaa kääntyä. Koitin sitten vähän jumpata oikeaa kylkeä avoilla ja kääntymistä parannettiin ulkoasetuksilla. Laukoissa poni toimi hyvin molempiin suuntiin eikä mitään sätkyjäkään tullut. Hyvin pysyi paketti kasassa, olis voinut laukata vaika kuinka kauan. Koko ajan pidin tahdin hitaana ja muodon mahdollisimman matalana, jotta poni ei jännittyisi niin paljon. Yllättävän hyvin se toimi, vaikka en edes aluksi meinannut ratsastaa sitä, kun ei siitä olisi mitään tullut. Hyvä, että menin kuitenkin.

Sitten pidin taas yhden tunnin ja tunnin jälkeen menin vielä pienen hetken Tarmolla. Vähän pojalla oli keskittyminen hukassa, mutta hyviäkin pätkiä tuli. Ajattelin ottaa sen huomenna Krissen valkkuun. Jos tulisi vaikka jotain kuningasajatuksia työskentelyyn ja kehityskohteisiin oripäiviä ajatellen.

Karvainen keltainen

45. Takatalvi

Viime viikko oli niin lämmintä ja mukavaa auringon paisteineen, mut viikonloppu veti taas mielen matalaksi lumimyrskyn ja paukkupakkasten myötä. Ei huvittaisi mennä ovesta ulos lainkaan...

Lauantai meni koko päivä autossa istuessa. Onneksi maailman paras talliporukka hoiti hommat täällä kotosalla sillä välin.

Eilen oltiin Sissin ja Rosen kanssa Annan estevalkussa Niittyalhossa. Sissi oli taas tosi jännittynyt alkuverkassa, tasaista pätkää ei tullut lainkaan. Onneksi meno parani, kun alettiin hypätä. Poni oli hyvin avuilla, mutta kuski ei ollut aina ihan tehtävän tasalla. Se on kumma kuinka sitä ei vaan voi ratsastaa loppuun asti. Kun huomaa, että askel ei sovi, pitäisi tehdä jotain eikä jättää ponia yksin. Sissi on kuitenkin vielä sen verran vähän hypännyt, että ei osaa selvittää tilanteita yksin. Kun itse skarppaa ja suunnittelee tehtävän ja miten sen ratsastaa jo etukäteen, niin homma sujuu mallikkaasti. Metrisetkään tehtävät ei tuota ongelmia. Poni on onneksi kaikesta kuskin mokailusta huolimatta aina valmis hyppäämään. Se ei kiellä eikä kyttää, huononkin hypyn jälkeen se tulee aina yhtä mielellään uudestaan.

Myös Rose sai jälleen valtavasti kehuja. Se suorittaa hommat niin varmasti ja tasaisesti. Laukat vaihtuu sujuvasti askeleessa ja poni selvästi nauttii. Se on vaan niin taitava. S-kiemura oli ainoa tehtävä, jossa huomasi, että poni on vasta 5-vuotias. Se joutui joka kerta tekemään yhden extra-askeleen, kun valui vähän kaarelta ulos.

Iltapäivällä koitin vähän kuvailla poneja

44. Hankijumppaa

Eilen painin illalla taas Connemarayhdistyksen vuosikokouksen papereiden kanssa niin kauan, että ketutus vaati nukkumaan menemistä...Että mä vihaan paperihommia...Ja varsinkin, kun huomaat viime metreillä (ja aivan liian myöhään) mitä kaikkea on hoitamatta. No se on myöhäistä nyt itkeä ja virheistä täytyy vain ottaa opiksi. Se ei ole tyhmä, joka tekee virheitä, vaan se joka ei opi niistä! Vielä tässä olisi vuosi aikaa mokailla ja yrittää ottaa niistä opiksi. Toivottavasti ymmärrystä riittää...

Eilen ehdin myös ratsastaa pari ponia ja pitää tuntia. Ensin kävin Sissin kanssa maastoilemassa ilman satulaa. Kierreltiin metsäpolkuja ihan kävellen. Poni oli koko ajan vähän skarppina ja kyttäili olemattomia (siis mun mielestä, hänelle ne saattoi olla hyvinkin todellisia). Välillä koitti kääntyä ympärikin. Ihan viimemetreillä ihan tutussa paikassa kyttäsi jotain hangesta pilkottavia risuja ja hyppäsi sivuloikalla metsään. No kuskihan siinä kierähti hankeen...Onneksi oli pehmeä pohja ja hiljainen vauhti, ohjatkin pysyi kädessä. Sissi oli kyllä vähän järkyttynyt tapahtumasta. Monta kertaa olen meinannut sieltä tulla alas ja nyt se tapahtui. Jonkun kinoksen päältä pääsin takaisin selkää ja matka jatkui kotiin.

Tunnillakin saatiin vähän äksöniä, kun meidän talon  katolta tuli lunta alas... Yksi pudonnut kuski ja yksi roikkui kaulalla. Peppi pysyi onneksi hyvin kyydissä, vaikka oli ilman satulaa Lillin kanssa mukana. Pepille on tullut taas valtavasti lisää rohkeutta ja nytkin laukka sujuu ilman mitään ongelmia ilman satulaakin.

Illan lopuksi menin vielä Tarmon kanssa. Treenattiin vähän siirtymisiä kaikkien askellajien välillä. Tehtiin myös samaa voltti/ympyräharjoitusta kuin Krissen valkussa. Käynnin ja ravin välillä homma toimi hyvin, mutta Ravin ja laukan välillä huomaa hyvin poni raakuuden. Se ei vaan pysty pitämään vielä tasapainoa ja tahtia. Lisäksi vähän kuumuu nostoissa, jolloin ravikin jännittyy kovasti. Hyviä nostoja saatiin kuitenkin, vaikka ravivoltit ei ihan priimoja olleetkaan. Harjoitukset siis jatkuu tiivistahtisina oripäiville asti, jotta poni esiintyisi mahdollisimman hyvin edukseen siellä myös ratsain.

Tänään tuli ratsastettua kuusi ponia läpi. Aamusta oli ensin Netan vuoro. Se oli selvästi rennompi viime kertaan verrattuna ja liikkui paremmin eteen, mutta vinompi se kyllä oli. Takaosa kulki koko ajan aavistuksen oikealla ja suoristus tuotti tuskaa molemmille. Tuli kuuma! Tehtiin taas samaa voltti-treeniä. Teki kyllä Netalle hyvää. Nostot sujui hienosti. Lisää nyt jumppaa, jotta oikea kylki lähtisi vähän venymään.

Seuraavana oli Glow. Tehtin ensin kentällä väistöharjoituksia. Aiemmin ei olla tehtykään niitä, mutta nopeaan poni oppi ja muutamia kunnollisiakin väistöaskelia saatin molempiin suuntiin. Glow on vaan niin hirveän herkkä edestä, että saa olla tarkkana, ettei jää yhtään vetämään. Toisaalta se kyllä huomauttaa heti eli vahongossa ei voi jäädä suusta kiinni. Istunnalla kun sai pidätteet läpi, niin väistöstäkin tuli paljon rennompaa. Vähän vielä ravailtiin kentällä. Tahti ja muoto tasoittuu koko ajan, mutta nyt poni jäi vähän pohkeen taakse. Laukkaamaan mentiin pellolle, kun kenttä alkaa olla vähän liukas kengättömälle useamman päivän plussakelien jälkeen. Tällä kertaa päästiin pellolla ilman talutusta ja vain kahdesti jouduttiin neuvottelemaan etenemisestä (tallin päädyssä, kun olisi uudelleen pitänyt lähteä rämpimään pois päin). Selvästi luottoa alkaa olla enemmän. reippaasti poni laukkasi molempiin suuntiin, vaikka pohja oli varsin raskas. Hyödynnetään nyt viime hetket talvesta treenaamalla hangessa. Lopuksi vielä kevenneltiin hetki kentällä.

Sitten vuorossa oli Minni. Tein sille nyt pikkuristikonkin kentälle. Ensin työstettiin ravia ja käyntiä ympyröillä ja siirtymisillä. Hienosti poni kuunteli ja liikkui reippaasti hyvässä ryhdissä. Tultiin ristikko pari kertaa ravissa molemmista suunnista eikä mitään jarruttamista ollut havaittavissa. Sama laukassa, poni eteni reippaasti ja ahkerasti. Edelleen ristikkokin sujui ongelmitta. Nostin ristikon vielä noin 60 cm pystyksi ja tulin sen kerran molemmista suunnista laukassa. Minni oikein innostui! Imi hyvin esteelle ja hyppäsi jopa vähän kaukaa. Ja ihan korvat pystyssä :) Onkohan syy kieltoihin paikassa? Jos se yhdistää maneesit siihen ikävään hyppykokemukseen joulukuulta...Täytyy varmaan mennä vaikka ensi viikolla itsenäisesti vähän maneesille. Onnistuneen hyppyharjoituksen jälkeen Minnikin pääsi vähän pellolle laukkaamaan ja innokkaasti se laukkasikin. Loppukävelyt suoritettiin metsäpolulla.

Kotona viimeinen ratsastettava tälle päivälle oli Tarmo. Menin vain kevyesti kentällä siirtymisiä taas treenaten ja sen jälkeen suunnattiin Tarmonkin kanssa pellolle. Kaikista päivän ratsuista se eteni suoraviivaisimmin ja reippaimmin. Intoa oli sen verran, että tehtiin pari extralenkkiä pellon ympäri, jotta suurin puhti saataisiin purettua. Onneksi se virta ei ole (ainakaan vielä) ilmennyt minään häiriönä tai sikailuna. Olen nyt syöttänyt sitä aika paljon enemmän kuin aiemmin, jotta saisi vähän lisää massaa ja muutenkin pysyisi paremmassa kunnossa kun kevättä ja kiimoja kohti mennään.

Illalla urakoin vielä Kiikalassa Wiskon ja Tajun. Kumpikin toimi kivasti ja jäi hyvä fiilis. Sieltä vielä tankille ja valmistautumaan huomiseen Lahden reissuun.

Kuvia vielä Äidin pikkuesteratsastajasta tältä päivältä ;)