Kylläpä taas kestää tämä tekstin tuottaminen. Iltaisin on niin puhki, että meinaa väkisin nukahtaa ennen kymmentä sohvalle telkkarin eteen. Kolme päivää ollaan nyt tämänä pätkän kanssa painittu.
Tällä viikolla taas yhtäkkiä tajusin, että pihassa on 20 hevoseläintä. Ja kohta alkaa varsomiset. Kolme siis vielä lisää, kaksi omaa ja yksi yksäri. Määrää toki lisää tässä keväällä tulevat ratsutettavat. Toukokuu on niiden kannalta ollut kiireisin. Nuoriso pääsee aloittelemaan työt hyvillä pohjilla ja sen jälkeen laitumelle sisäistämään oppeja. Maneesittomuuden ja rajallisten karsinapaikkojen takia aikaisemmin ei kovin montaa uskalla luvata ottaa. Tämä kevät on nyt poikkeus, kun ensimmäinen 3-v. tuli jo tämän kuun alkupuolella. Ja seuraava sitten kuun vaihteessa. Lisäksi tämä 5-v. pv -tamma on jatkanut "lähijaksojaan" palaten remmiin taas tällä viikolla.
Töiden lisääntyessä ja ponimäärän kasvaessa jäin taas miettimään, että mitä sitä oikeasti haluaa tehdä. Omia pitäisi ehdottomasti vähentää. Uusi pihattokin piti olla ajatuksella, että ponit saavat elellä väljemmin eikä niin että ponimäärää voidaan kasvattaa. Olen kuitenkin huomannut, että olen varsin huono sanomaan ei... Omia ei sentään ole tullut lisää, mutta koulutettavia/tallipaikkalaisia on tullut kuin varkain kaikki kolot täyteen. Ajallisesti en kyllä pysty tekemään yhtään hevosta enempää. Näissä nykyisissä on onneksi sellaisia, joita ei tarvitse liikuttaa joka päivä ja ajatkin ovat lyhyitä. eniten harmittaa, kun omat jäävät niin vähälle. Onneksi noilla treenaavilla on omat ratsastajansa eivätkä ne kuole, vaikken ehdikään niitä ratsastaa. Nyt tarttis ottaa 2-vuotias Reino käsittelyyn ja opettaa ajolle. Ohjasajettu ollaan muutama kerta talven aikana ja homma sujuu suht hyvin. Viime viikonloppuna käytiin sen kanssa irtohyppäämässä Aulangolla. Poni oli kiltti ja viisas, hyppäsikin hyvin ja sai kehuja. Laukka vaatii voimaa ja energiaa olisi voinut olla enemmän, mutta poni toimi suoraviivaisesti ja hyppäsi hyvällä tekniikalla. Irtojuoksutusta voisi koittaa lisätä, niin saisi päästellä ja kehittää laukkaa hyvällä pohjalla.
Päivät on ympäripyöreitä joka päivä ja aina sitä potee huonoa omatuntoa sotkuisesta kodista ja keskenään puuhailevista lapsista. Aamutallin jälkeen syön rauhassa aamupalan ja se onkin oikeastaan päivän ainoa vapaa hetki. Talliin menen takaisin noin puoli 10 ellei ole asioiden hoitoa kaupungilla/ratsikoulupäivää tms. Sisälle sitten siinä ysin kieppeillä iltatallin jälkeen. Energiaaei juuri mihinkään ylimääräiseen jää.
Kisakausi alkaa todenteolla ensi viikonloppuna 1-tason koulukisoista. Itsekin pääsen starttaamaan pitkästä aikaa, kun 4-v ratsuponi pääsee aloittamaan kisauransa. Toisaalta on hirmu hinku kunnolla kisaamaan ja päästä eteenkin päin, mutta kalusto on nyt sellainen, että näihin junioreihin keskitytään vaan. Annetaan noiden ponityttöjen keskittyä tekemään tuloksia ja kehittymään Sissin ja Tarmon kanssa. Itse fiilistellään silloin, kun he eivät pääse. Olisihan se hienoa, jos olisi varaa myös omaan kilpahevoseen, mutta kasvattamista olisi pakko vähentää entisestään. Halu kehittyä on kova eikä niistä kisatuloksista haittaakaan olisi tätä työtä tehdessä. Välillä taas mietin, jos lopettaisi valmentautumisen kokonaan ja säästäisi pitkän pennin (vai sentin). Valmennukset on kuitenkin itselle se henkireikä. Ratsastuksen lisäksi näkee tuttuja ja saa vaihtaa kuulumisia. Ja onhan se erittäin tärkeää nuorten kouluttamisenkin kannalta. Koko ajan saa lisää työkaluja ongelmien poistamiseen ja ratsastuksen parantamiseen. Valmentautuminen ei siis ole rahan menoa vaan sijoittamista. Saisihan siitä enemmän irti, jos menisi jollain tietyllä hevosella aina eikä sillä joka sattuu olemaan vapaana. Mutta kaikilta hevosilta oppii jotain ja jokaista pitää ratsastaa juuri sen hevosen vaatimalla tavalla. Ulkopuolinen näkemys avaa silmiä erilailla ja ratkaisut löytyy helpommin.
Raskasta on ja äärirajoilla mennään, mutta paljon se antaakin. Kovasti olen alkanut miettiä apukäsien palkkaamista. Vaikka pari päivää viikossa ja muutama tunti kerrallaan. Tarttis ottaa näistä asiaa liittyvistä jutuista selvää, mutta kun ei jaksa. Helpoin olisi ottaa joku omalla toiminimellä hommia tekevä, jolloin riskit sairastumisesta ym. ei ole mulla. Ostan palvelun ja maksan tehdystä työstä, riskit jää pois. Silloin tuntitaksa on yleensä suurempi, mutta sairaslomien ym. aikaan en ole maksajana. 0-sopimuksistakin on ruskeilla sivuilla puhuttu hevosalalla, mutta sitäkään en lopulta ehtinyt seurata loppuun asti. Jätetään siis tämäkin asia toistaiseksi hautomaan. Eikä itsellekään jää mitään palkkaa käteen, joten ihan helposti ei ole varaa ketään muutakaan palkata.
Ensin nyt siis omat vähemmälle. Reinoa täytyy alkaa myydä aktiivisemmin ja miettiä tosissaan noiden veteraanien poislaittoa. Ehkä mahdollisesti myös Rosen/Kaijan myymistä. Vain vähentämällä toisesta päästä voidaan varsoja tehdä lisää. Toisaalta olisi kiva pitää noita käyttöikäisiäkin poneja ja tarjota useammallekin poniratsastajalle mahdollisuus päästä kehittymään kohtuullisin kustannuksin ja tiiviin yhteistyön avulla. Tai jos vain voittaisi lotossa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti