302. Kevätkuulumisia.

Viime päivinä on taas miettinyt kuinka onnekas onkaan, kun saa tehdä juuri sitä, mitä on lapsesta asti haaveillut. Aurinko paistaa, kenttä on sula ja lähes kuiva ja jopa tarhat alkaa kuivua, ratsastettavat on mukavia ja hyvässä vaiheessa, valkut sujuu hyvin ja homma toimii. Pieni epätoivo meinasi tossa iskeä, kun tarhat alkoi sulaa enkä ehtinyt niitä siivota samaa tahtia. Olisi ollut kiva saada p*ska siivottua jään päältä ennen kuin se ehtii sotkeutua hiekkaan. Onneksi tarhat alkaa olla kuivia, joten siivoaminen helpottuu uudelleen. Nyt voi tehdä jopa täysiä kuormia. Valoakin riittää pidempään, joten siivousurakka etenee hyvää vauhtia. Toinen pihatto on jo ylläpitosiivouksessa.

Menneeseen pariin viikkoon mahtuu hurjasti tekemistä ja sen takia koneella istuminenkin on jäänyt vähemmälle. En ole edes lukenut muiden blogeja, kuin vasta tänään. Valmennuksia on ollut useampia, olen nähnyt jopa ei-hevos-ystäviäni, käynyt messuilla ja pari uutta ratsastettavaakin on kuvioissa. Yksi hevonen vaihtoi tallipaikkaa ja uusi tulokas muutti heti tilalle. Ja silti mieli on virkeämpi kuin aikoihin. Ihana Aurinko!

Aloitetaan vaikka ratsutettavista. Ratsastuskoululle tuli uusi poni, joka osaa pitää ratsastajaa selässään kaikissa askellajeissa, mutta juuri muuta poni ei osaa. Kolmisen viikkoa ollaan nyt työskennelty ja poni on oikein mukava. Se osaa taipua ja niskastakin löytyy niveliä. Viimeksi harjoiteltiin laukannostoja ja väistämistä käynnissä. Tuntuu, että poni etenee harppauksin joka kerta. Tästä tulee kiva poni. Kotipihaan tuli uutena projektina 3-v. suokkiori. Nyt ollaan menty neljä kertaa ja käynti sekä ravi sujuu hyvin ilman avustajaa. Ohjastuntuman kanssa on vielä tekemistä, kun pikkuoriista kuolaimet on ällöt. Tosin joka kerta suu on rauhallisempi, kun pitää vaan käden pehmeänä ja tasaisena. En ole mikään suokkifani, mutta tää on kiva tapaus. Jos mulla olisi muutama tonni ylimääräistä, niin yhden tällaisen voisin haluta.

Tässä selässä ekaa kertaa kentällä

Ratsuponi on taas edennyt kivasti ja siirtymiset alkaa olla terävämpiä. Pieniä pätkiä olen jo istunut alhaalla ja laukannostoihin haetaan napakkuutta. Eilen vähän hypättiinkin. Nyt ei ollut mitään epäröintiä pikkuristikoilla, vaan jopa imua esteelle oli havaittavissa. Suunnitelmissa olisi ekat kisatkin parin viikon päähän. Koulutuuppausta yhden helpon C:n verran.

Annan kouluvalkussa viime viikolla menin Sissin kanssa. Tehtiin vastataivutuksia, sulkuja ja väistöjä. Laukassa mentiin vastalaukkaa sekä lyhennyksiä ja pidenyksiä. Vitsit poni oli magee! Sellaista ravia en ole vielä saanut siitä ulos. Sissi liikkui hienosti ryhdissä kantaen itsensä. Lisäyksetkin lähti erittäin hienosti. Laukassa lyhennettiin taas sinne äärirajoille ja ponilla on selvästi lamppu syttynyt. Piruettityylistä laukkaa tulee jo aika helposti, ei se montaa askelta vielää jaksa, mutta kuitenkin. Se on ollut myös pehmeämpi myös vaikeasta vasemmasta kyljestä.

Viime maanantaina olin Tarmon kanssa Aulangolla Piian valkussa. Mieltä lämmitti taas jo heti alussa, kun Piia kysyi mitä superponille kuuluu. Tarmo sai paljon kehuja niin hyvästä ulkoisesta olemuksesta kuin kunnon nousutakin. Pieni pyöreys sopii sille ja toivottavasti massa pysyykin päällä jatkossakin. Piia oli suunnitellut pitkän radan, jotta päästään harjoittelemaan ratsastettavuuden säilyttämistä myös jo vähän väsyneellä ratsulla. Tosin Tarmon kohdalla tämä ei ihan toiminut. Se ei väsynyt lainkaan. Alkuverkassa tehtiin voltteja ravissa ja laukassa sekä vastalaukkaa.  Vastalaukka sujuu kotona jo tosi hyvin, mutta nyt se nosti vaan myötälaukkaa. Aiemmin se on ollut jo ihan väsy alkuverkan jälkeen, mutta nyt se ei kyllä tasaantunut lainkaan. Verkkahypyissäkään ei ollut juuri rauhoittumisen merkkejä. Vaikka poni oli varsin vauhdikas, askeleet pystyi ratsastamaan eikä puomeja tullut. Mitään se ei myöskään kytännyt tai yrittänytkään kieltää. Kunto on siis kasvanut huimasti ja se suorittaa valtavalla itsevarmuudella. "Henkseleitä paukutellen", oli Piian kommentti. Tehtävät oli 90 -100 cm tasolla ja se sujuu rutiinilla. Kun vaan nyt saadaan hyvä vire ja kunto säilymään eikä tammat ala stressata liikaa pienen ponin päätä.

Keskiviikkona oli sitten ohjelmassa Krissen kouluvalkku. Siinäkin menin Sissin kanssa, mutta nyt en saanut sitä yhtä hyväksi kuin Annassa. Se jää aina vähän harmittamaan ja kummittelemaan, kun poni ei tule rehellisesti läpi. Hyviä pätkiä oli joo, varsinkin laukassa, mutta ei se ihan kuulolla ollut. Keskityttiin kulmien ratsastamiseen ja ryhdikkään muodon säilyttämiseen. Sissin kanssa, kun mouto oli hyvä, se ei tullut kuitenkaan niskasta läpi, vaan puri taas kovin kiinni vasemmalle. Laukassa se tarjosi taas piruettiaskelia kulmiin.

Torstaina päästiin jälleen hyppäämään. Anni meni Tarmolla ja itse menin Sissillä. Alkuverkassa tehtiin avoja, voltteja ja sulkuja sekä väistöjä ravissa ja laukassa. Sissi oli taas aika pinkeänä eikä taipunut juurikaan vasemmalle. Kyllä oli vaikeaa. Itse jään helposti vain seisomaan jalustimille ja keskivartalon käyttö unohtuu. Tarttis saada Aira korvanappiin estevalkkuihinkin...Itse hypyt meni kyllä paremmin kuin aikoihin. Mä pääsin nyt ekaa kertaa testaamaan gägejä ja poni tuli hienosti takaisin. Virtaa ja menohaluja sillä oli kuin pienessä kylässä, mutta nyt se ei mennyt etupainoiseksi ja imu oli esteille. Yhtään kertaa se ei ollut edes harkitsemassa ohimenoa tai kieltämistä. Varmasti ylittyi metrinen okserikin. Tällä kertaa me oltiin myös vahvasti samaa mieltä ponnistuspaikoista ja meno oli sujuvaa, vaikkakin vauhdikasta. Kyllä oli kivaa! Kivaa oli myös katsoa Tarmon ja Annin menoa, kun viimeiselle kierrokselle (3 estettä) nostettiin puomit taas sinne 120-125 cm korkeuteen. niidenkin ylitys alkaa olla joka kerta varmempaa ja ilmaakin jää väliin. On se sellainen mammanmussukka <3