107. Salo Horse Show

Tämän vuoden Salo Horse Show on onnistuneesti takana. Kyllä oli hieno kisa jälleen kerran, vaikka parhaat palat jäikin omalta osalta väliin. Koko kilpailu kesi neljä päivää, neljä päivää aamusta iltaan esteratsastusta, hienoja hevosia ja hyvää seuraa. Vähän tuli myös kierreltyä myyntikojuja, mutta aika hyvin vältyin houkutuksilta ;)

Kisat alkoivat torstaina alueluokilla (90-130cm). Olin ilmoittautunut Sissin kanssa 90 ja 100 cm luokkiin. Jälkkärinä vielä, kun tilipäivä oli vasta ilmoittautumisajan jälkeen. Poni oli pesty ja varusteet kuurattu edellisenä iltana. Aamulla herätys 5.30, hevosten ruokinta ja auton pakkaus. Sitten aloin harjata Sissiä. Ja eikös sillä ollut toinen kinner turvoksissa...Tai kintereen etupuoli. Poni ei aristanut sitä, mutta turvotus oli selvä ja jalka oli lämmin siitä kohtaa. Otin ponin hetkeksi liinaan ja juoksutin kentällä muutaman kierroksen kumpaankin suuntaan. Ei onneksi ontunut, mut en sitten uskaltanut kuitenkaan lähteä hyppäämään. Oliskohan joku ötökkä pistänyt tms. Kyllä otti päähän! Päätin sitten lähteä kisoihin vain yleisöksi, kun kerran olin jo hereillä ja ponitkin hoidettuna.

Paikalla aloitin auttelemalla Sannaa Hevoskulman pystytyksessä. Oli kyllä varsin paha homma, kun joutui hypistelemään kaikkia ihania varusteita... Eka luokka meni siinä ohi, mutta oman osallistumisen peruuntuminen olisi kyllä harmittanut vielä enemmän, kun olisi ratoja seurannut. Metriä katselin samalla, kun juorusin tuttujen kanssa. Välissä kotiin ruokkimaan ponit ja takaisin kisojen pariin vielä muutamaksi tunniksi. Sitä jää ihan koukkuun kisojen katseluun eikä kotiin malttaisi lähteä lainkaan. Pakko oli kuitenkin lähteä viiden kieppeillä hoitamaan hommat kotona, vaikka kisat olisikin jatkuneet vielä muutaman tunnin.

Perjantaiksi oltiin lupauduttu Pepin kanssa ratahenkilökunnaksi. Päivä alkoi taas klo 8. Väkeä oli sen verran paljon, että voitiin hoitaa puomien nostelua vuoroissa, niin että välillä sai istuskella katsomossakin. Aurinkoa olisi kyllä kaivattu. Torstaina, kun istuttiin katsomossa hiki päässä, niin perjantai meni umpijäässä radalla. Oli vähän vaikea pitää kiinni yhtenevistä vaatteista radalla, kun t-paidassa ei vaan pärjännyt, ei edes pitkähihainen t-paita siellä alla...Päivä oli kuitenkin pakko lopettaa jo puolille päivin, kun kotona hommat odotti ja illaksi piti ajaa vielä PONY-kokoukseen Vermoon. Illalla oli kyllä aika hyydyksissä, kun Vermon reissun jälkeen oli vielä kaksi ponia ratsastettavana. Kahdelta edelliseltä yöltä unta oli takana vain viisin tuntia/yö, mikä kruunasi kyllä väsymyksen. Onneksi lauantain koulukisojen startit oli vasta yhden jälkeen. Ehti hoitaa kakki siihen liittyvät hommat aamulla.

Sissin kävelytin maastossa torstai-illalla. Poni liikkui normaalisti ja turvotuskin vähän laski. Kylmäsin sen vielä. Perjantaina menin kevyesti kentällä, keventelyä ja vähän laukkatyöskentelyä. Ihan normaalisti se liikkui ja taas turvotus laski vähän. Kylmäys ja laitumelle yöksi. Koulukisoihin päätettiin lähteä. Lauantai kului siis siellä. Illalla oli tarkoitus lähteä katsomaan vielä Salo Horse Shown parasta ohjelmanumeroa Six Bar -korkeushyppykisaa. Se jäi kuitenkin väliin, kun juuri samaan aikaan piti olla kotona vastaanottamassa Tarmon ensimmäistä tamma-asiakasta.

Yleisöä sunnuntaina

Sunnuntaille oltiin taas Pepin kanssa lupauduttu Horse Showhun töihin. Kisapäivä alkoi onneksi vasta yhdeksältä ja lämpöä riitti taas aamusta alkaen. Yhden luokan olin liputtajana ja yhdessä luokassa nostelin puomeja. Eniten hommaa on luokkien välissä radan rakennuksessa. Vesihauta aiheutti päänvaivaa ja valtavasti homma. Lähes tunti askarreltiin sen kanssa ja vähän laitettavaa jäi seuraavaankin taukoon...Sunnuntain viimeisen luokan sain istua katsomossa ja ehdin muutaman kuvankin napsia.

Tapiola GP:n voittaja Rosa Ruutsalo ja Whisper

Kyllä oli hienoa seurata taitavaa ratsastusta ihan vierestä! Treeni-into sen kun kasvaa. Tai lähinnä haaveilen, että vielä joku päivä meidän ponit kilpailisi tällaisilla radoilla. Perjantaina 120 cm luokassa oli mukana connemara Elton IV (kaksi pudotusta) ja ratsuponi Adalmina´s Secrect, joka lopulta voitti koko luokan. Nuorten hevosten luokat oli mielenkiintoisinta antia pääluokkien ohella. Viikonlopun jäljiltä oli kyllä ihan puhki, mutta kivaa oli.

106. Koulutuuppausta Lohjalla

Lauantaina oltiin Sissin ja Netan kanssa aluekoulukisoissa Lohjalla Laakspohjan kartanolla. Sissin kanssa menin He A:2 ja Netalla He B:3. Onneksi eka startti oli vasta yhden jälkeen, niin sai aamulla vähän nukkua pidempään. Sissin pesunkin hoidin vasta aamusta. Kovin hyvät odotukset ei ollut Sissin suhteen. Suu on ollut hankala ja muutenkin ratsastuksessa tuntuu olevan taas huonompi vaihe. Ei vaan suju enkä osa amitään varsinaista syytä sanoa. Nyt saa poni vähän aikaa vetää henkeä ja hoidetaan vielä hampaat kuntoon, niin josko loppukesästä taas alkais toimia. Melkeen jo päätin vaan astuttaa tamman ja antaa olla...Mutta kyllä me vielä näytetään! Yritän nyt vain pitää mielessä, että tämähän oli molemmille ensimmäinen aluetason HeA ikinä.

Sissin kanssa saatiin radalta palautetta, että keskiaskellajit ei ole riittävät, tahti kiihtyy, ei ole ihan tasapinossa siirtymisissä, jännittyy ja kuumenee. Väistöistäkin väitettiin, ettei väistä :( Ei siis kovin positiivista luettavaa. Kaiken muun lisäksi unohdin radan (eka laukkaympyrä) ja uudesta nostosta tuli väärä laukka...Tuloksena vain 55.775%. Onneksi kuvissa poni näyttää paremmalta miltä se tuntui. Ei kyllä ollut meidän päivä. Eniten tässä harmittaa, kun itsekin tietää, että koko homma ei toimi, mutta ei tiedä mitä pitäisi korjata ja mikä mättää. Tunne ei vain ole sellainen mitä se on ollut.

Netta oli verkassa vähän kyyläilevä. Kaikkea piti katsella ja varsinkin laukka meinasi pudotaa joka välissä, kun piti niin katsella niitä maneesin seiniä... Verkassa poni oli kuitenkin ihan reipas ja kiva. Radalle mennessä se juuttui taas täysin. Luokka oli avoin nuorille hevosille, joten raippakin sai olla mukana radalla. En kuitenkaan kehdannut käyttää sitä niin paljoa kuin olisi ollut tarvis. Meno oli todella tahmeaa. Kuviot sujui hyvin, mutta ponin olisi pitänyt olla paremmin pohkeen edessä. Prosentteja tuli 62 ja rapiat eli ihan ok. Nyt vaan pohtimaan millä keinoin saataisiin Netta motivoitua liikkumaan ihan omin avuin radallakin... Se olisi muuten niin todella hieno, mutta tahmeus on iso miinus. No kokemusta vaan lisää, tämä oli kuitenkin Netan ensimmäinen He B-tason rata.

verkassa

105. Entä jos haluaa tehdä kaiken?

Taas on muutaman viime päivän aikana noussut pintaan mietteitä siitä, mitä oikeasti haluaa tältä harrastukselta. Mikä on tärkeintä, mitä tavoitteita asetetaan ja miten niihin päästään?

Onko se ykkösjuttu kasvatus, tehdä varsoja vähän isommalla volyymillä, pitää tammat siitoksessa? Tietenkään laadusta tinkimättä. Nyt olisi kaksi erittäin hienoa ja hyvillä ratsastusominaisuuksilla varustettua oria kotipihassa. Tammatkin on jo jotain suorittaneet ja ne on todettu hyviksi ja kapasiteetikkaiksi ratsuiksi. Kaikki tosin keskeneräisiä vielä, mutta onko sillä sitten niin väliä varsoja tehdessä. Tammat ovat varsojen tekoa varten ja oriit sekä ruunat hoitaa kilpailut ja sitä kautta rodun pr:ää.

Vai haluaisinko itse edetä (kilpa)ratsastajana? Valmentautua ja kilpailla useammalla ponilla tavoitteellisesti. Satsata laadukkaaseen valmennukseen, tähdätä kansalliselle tasolle ja reissata ympäriinsä ponien kanssa kisoja kiertäen. Ehkä jopa hankkisin hevosen, pistäisin varsat ja vanhukset pois, varsottaisin vain silloin tällöin, esim. sairasloman aikana.

Entäs nuorten koulutus? Rakentaisi varsoja noin 3-4-vuotiaiksi ja sitten myyntiin peruskoulutettuina. Ponista riippumatta, ei jättäisi kaikkia kivoja kotiin. Kisaisi niitä seura- ja harjoituskisoja, jotta nuoriso tottuu vieraisiin paikkoihin. Pitäisi tallissa enemmän tilaa myös vieraille ratsutettaville eikä haalisi omia joka nurkkaan. Keskittyisi koulutukseeen ja käsittelyyn.

Sydäntä lähellä olisi myös rodun vieminen ihan oikeille kilparadoille. Tekisi nuoret vähän pidemmälle valmiiksi ja joko myisi ne suoraan kilparatsastajille tai antaisi ylläpitoon valmentautuvaan ja kilpailevaan kotiin. Kuski vaihtuisi aina edellisen ponivuosien loppuessa.

Suomessa pelkkä näyttelyharrastus ei kovin pitkälle kanna, mutta olisihan se kiva käydä kaikki pienet ja isot näyttelyt kahlaamassa muita kissanristiäisiä unohtamatta.

Mutta entä jos haluaa tehdä tämän kaiken? Haluan varsottaa, mielummin useamman tamman vuosittain. Haluan itse kilpailla ja treenata puolitosissani koulua, esteitä ja kenttää. Haluan kouluttaa ponini ihan itse alusta lähtien. Haluaisin myös nähdä omat ponini ja kasvattini kansallisissa poniluokissa kilpailemassa ja tietenkin kiertää näyttelyissäkin. Ilman lottovoittoa tämä ei taida olla mahdollista. Pitäisi siis valita. Vaikeaa...Joka päivä olen erimieltä. Tänään olen päättänyt etsiä poneilleni poniratsastajat oman treenaamisen kustannuksella. Eilen päätiin varsottaa tammoja ja viime viikolla olin panostamassa omaan kilpailemiseen.

Viime aikoina on ollut paljon keskustelua, miksi connemaroja ei näy maamme kilpaponien kärjessä yhtä paljon kuin esimerkiksi New Foresteja. Se mitä olen itse pohtinut, liittyy vahvasti rotumme parissa harrastaviin ihmisiin, suurin osa Ponitätejä. Se oma connemara on niin kiva ja mukava, että siitä ei haluta luopua. Connemara soveltuu kokonsa ja rakenteensa puolesta useinmiten erittäin hyvin myös aikuisille. Sillä harrastetaan itse. Varsinkin varsat myydään usein tädeille, joilla ei ole sen kummenpia tavoitteita kilparatojen suhteen. Muutenhan he olisivat hankkineet hevosen. Varsa halutaan tehdä alusta asti itse, oma harrastuskaveri ja perheenjäsen. Ei poniratsastajalle hankita varsaa kasvamaan. Poni-ikä on helposti ohi ennen kuin poni on valmis. Eikä sitä valmista ponia enää kukaan halua myydä ;)

On niin hankalaa, kun haaveet ja tavoitteet eivät tunnu kohtaavan näitä elämä reaaliteettejä missään kohtaa. Mulla loppuu tilat ja rahat ennen kuin homma voisi toimia. Voi olla, että parisuhdekin olisi entinen...Jotain päätöksiä pitäisi tehdä ennen kuin ollaan umpikujassa ja ihan pulassa näiden ponien kanssa. Määrää ei voi lisätä, jos ei toisesta päästä vähennä. Varsat ei mene kaupaksi, joten vanhempia pitäisi "hukata". Jos myyn/annan vanhemmat ylläpitoon, niin milläs mä sitten itse treenaan? Olishan tietty noita ratsutettavia, mutta ne ovat käytössä max. sen yhden kauden ja juuri kun voisi alkaa edetä, niin poni palautuu kotiinsa.

Tänään pohdin, että Jos koittaisin saada Sissin, Tarmon ja Rosen joillekin poniratsastajille ns. kakkosratsuiksi ja keskittyisin itse nuorempiin. Mutta entä jos homma toimii hyvin, milloin voisin sitten varsottaa Sissiä ja Rosea tai käyttää Tarmoa jalostukseen? Vaikeinta olisi löytää sopivat kuskit, varsinkaan, kun varaa ei ole mitään isoja summia laittaa ponin elämiseen muualla ja tuskin kukaan jo osaava ponikuski haluaa ihan ilmaiseksi toisen ponia viedä eteenpäin ja raahata mukana kisoissa. Mun suurimpia unelmia on kyllä nähdä omia kasvatteja estepuolella kansallisella tasolla pärjäämässä. Tosin meidän ensimmäinen kasvatti on vasta kahdeksan ja suurin osa on noita ihan pieniä. Muutaman vuoden päästä toivottavasti niitä alkaisi radoilla näkyä, mutta sitä ennen työtä on kovasti jäljellä. Kärsivällisyys ei myöskään kuulu mun parhaisiin puoliin...Mutta palataan asiaan ;)

104. Lomalta paluu, laihdutusta ja lihotusta

Tässä alkaa olla poniineilla kesälomat ohi ja treenit kohti kauden ikäluokkakisoja alkaa todenteolla. Pettilän laitumella on tällä hetkellä enään pikkupojat Lenni, Kake ja Reetu. Toipilaat ruunat Aatu ja Bisse. Sekä muuten vaan vielä lomailevat Kakru ja Lelu. Sissillä alkaa loma viikonloppuna ja ajattelin, että se saakin sitten lomailla aina elokuun puoleen väliin asti. Ei tarvitse potea huonoa omaa tuntoa siitä, että se seistä möllöttää tarhassa, kun ei ehdi kunnolla treenata. Ponibreeders elokuun 10.-11. päivä odottaa noita 5-v. neitoja (4kpl) ja lisäksi Roope on vielä heinäkuun ratsutuksessa. Mietin myös Tarmon viemistä takaisin laitumelle Pettilään vielä heinäkuuksi. Laatuponikilpailu on vasta syyskuun lopussa, joten aikaa harjoittelulle jää elo- ja syyskuu kuitenkin. Tänään saatiin kiireellisimmät kengitettyäkin ja ensi viikolla loput. Vielä tarttis eläinlääkäri saada paikalle hampaita tsekkaamaan.

Nuorilla tammoilla alkoi nyt sellainen Fat Camp...ovat niin paksuja, etteivät vermeisiinsä mahdu. Piti tehdä tammaporukoihin jako lihavuuden mukaan, että ruokinta on helpompaa. Tai sen säännöstely. Netalla olis tarkoitus mennä lauantaina aluekoulukisoihin Lohjalle nuorille hevosille tarkoitettu He B:3. Eilen otettiin kevyt harjoitus, askellajit läpi ja vähän siirtymisiä. Kivasti tamma oli kuulolla kuukauden loman jälkeen ja eteenpäinpyrkimyskin oli normaalia parempi. Laukka oli vähän työlästä ja tahti meinasi hävitä, mutta eiköhän se sieltä löydy. Glow aloitti myös treenit. Varovasti senkin kanssa ensin ihan puolen tunnin pätkillä eilen ja tänään, askellajit läpi ilman satulaa. Ponin muoto on parantunut ja tahti säilyy helpommin. Nyt vaan kisoja merkkaamaan kalenteriin sillekin, jotta saadaan rutiinia. Toivottavasti maha alkaa pienentyä, jotta kehdataan kotipihasta poistua ;) Myös Minni ja Rose pääsivät heti hommiin. Minni siirtyykin nyt kuun vaihteessa vuokraajalleen Annille ylläpitoon. Breedersit ratsastan vielä ja toki sitten vähän täytyy treenatakin, mutta pääosin poni on kokonaan Annin käytössä.

Sissin kanssa harjoiteltiin tänään vähän koulua. Sekin on ilmoitettu Lohjalle aluekoulukisoihin. Nyt mennään meidän ensimmäinen He A aluetasolla. Onhan niitä alue HeB-tason ratoja jo kaksi takana. Väistöt oli vähän vaikeita, kun niitä ei ole treenattu aikoihin. Vastalaukoissa oli alkuun vähän jännittynyt, mutta parani loppua kohden. Myös temponvaihteluissa otti vähän kierroksia. Kanget oli käytössä. Nyt kuolain on hyvä, mutta suitset on liian isot. PONY-kokoon pitäisi vaihtaa, kun cob on viimeisissä rei'issä eikä oikein situ sittenkään. Onneksi huomenna on Krissen kouluvalkku. Saadaan vähän hiottua vielä kuvioita. Torsataina on sitten alue-esteitä Salo Horse Showssa luokissa 90 ja 100cm.

Ekulla on aloitettu (tai oikeastaan jatkettu) lihotuskuuri. Saa nyt kolme kertaa päivässä väkirehut Greenlinen kera, heinää reilusti ja lisäksi vielä niitettyä tuoretta ruohoa pari kottarillista päivässä. Toivotaan, että kotiutumisen myötä alkaisi myös lihoa. Pikkuhiljaa olisi tarkoitus myös aloittaa kevyt ratsastelu Herran kanssa. Jos saisi vähän lihastakin vielä rakennettua. Vaikka se onkin vielä kovin kuivassa kunnossa, niin kyllä sitä on ilo katsella. Koko olemuksesta huokuu sellainen vanhan ja arvokkaan herrasmiehen charmi. Mä olen kyllä niin tykästynyt oriiseen. Toivottavasti se ehtii jättää meille monta hienoa varsaa vielä. Lissu ei ole nyt yhtään lämmennyt, mutta Sissi olisi jatkuvasti aidalla tyrkyllä ;) Täytyy pyytää eläinlääkäri tsekkaamaan Lissun kiiman tilanne, kun tulee noita raspaamaan. Varsomisen jälkeen kun tarkastettiin, niin kohtu ainakin oli täysin toipunut ja kiimaan tulossa.

103. Dark Edition

No niin, viimein on kuvio selkiytynyt ja asiat edenneet tähän pisteeseen. Mutkia oli matkassa ja unettomia öitä vietetty, mutta nyt olo on varsin onnellinen.

Kaikki alkoi pari viikkoa sitten, kun Herraa (Huom! Kaisa ;)) mulle tarjottiin. Toki kiinnostuin, kun olin jo kuvien perusteella oria harkinnut käyttäväni Lissulle tänä kesänä. Ponimäärää ei ollut kuitenkaan mahdollista lisätä, joten ehdotin vaihtoa Kaijaan (Ohana Elegance 2-v.). Tässä vaiheessa oli siis puhe puolikkaasta oriista. Vaihto oli ok ja luulin ekan kerran asioden järjestyvän. Mutka 1, myös toinen puolikas haluttaisiin sitten myydä. Mietintää ja pohdintaa, miten se käytännössä onnistuisi. Tässä välissä kävin Ekkua katsomassa ja kokeilemassa Kangasalalla. Varsinkin ratsain Herra oli aivan todella miellyttävä ja ihastuin siihen täysin. Isäntäkin oli mukana ponia katsomassa eikä jostain ihmeen syystä ollut jyrkästi asiaa vastaan. Pohdin siis edelleen toisen puolen rahoituskuviota ja juuri, kun olin melkein päätökseen tullut, niin eiköhän meidän Pajero mene ja hajoaa...Todennäköisesti lopullisesti. Olin jo lähes lyönyt hanskat tiskiin, mutta ajatus ei vaan jättänyt rauhaan. Melkein jo päätin, että laitan vaikka Tarmon sitten myyntiin, koska se ei kuitenkaan sovi kaikille meidän tammoille. No se ryökälehän meni olemaan niin hieno Pantsun estevalkussa, että eihän siitä voi luopua (ainakaan vielä). Mutta lopulta kaikki saatiin sovittua ja tänään hain sitten oriin kotiin. Kaija meni nyt vaihdossa Kangasalalle Suomatkan Ratsastuskouluun tulevaisuuden tuntiponiksi.

Ekku hoitaa loppukauden astutukset sitten täällä meillä. Lissukin astutetaan sitten seuraavaan kiimaan. Jos vaikka menisivät sitten veteraanit kimpassa jatkossa. Ekku on kuulemma ollut Irlannissa tammojen kanssa laitumella ja hoitanut astutukset omin avuin. Katsellaan kuinka Herra kotiutuu ja miten kuviot järjestyy parhaiten kaikkien kannalta. Alkuun ainakin Ekku saa nyt asustaa Lissun vieressä ja lämmitellä sitä. Tänään Lissu ei vielä ollut kovin kiitollinen omasta miesystävästä...

connemara ori Dark Edition 31 IC s.1993 Irlannissa i Aran Flight e Hillside Sylvia
Ekku sukupostissa: http://www.sukuposti.net/hevoset/dark-edition/116327

102. Rankat pyhät...

Onneksi taas on pyhät ohi. Jotenkin nämä "pakolliset" pyhtä menoineen ja tekemisineen ovat niin raskaita. Niin harvoin on oikeasti mahdollisuutta lähteä mihinkään pyhiä viettämään ja juhlimaan. Ensin kuuntelet viikkokausia joka tuutista juhlasuunnitelmia. Ja jos suunnitelmia ei ole, niin olet todella "huono ihminen". Itse pyhänä, tai oikeastaan jo pari päivää ennen luet facebookista yhä uudestaan ja uudestaan päivityksiä juhlista, mökiltä, festareilta ja milloin mistäkin. Nykyisin sentään viesteinä tulevat toivotukset ovat vähentyneet radikaalisti. Tottakai kaikki tämä hehkutus saa oman elämän tuntumaan surkealta, kun ei ole mitään suunnitelmia eikä juurikaan edes mahdollisuuksia siihen. Siitä pitää huolen eläimet ja isännän vuorotyö. Lapset eivät ole koskaan olleet esteenä millekkään, hoitajia on aina löytynyt.

Jotenkin sitä tuntee itsensä niin epäonnistuneeksi, kun juhannusaattona lähdet illanvietosta klo 22 tyhjään kotiin hoitamaan eläimistöä. Lapset jäivät mummilaan ja isäntä oli töissä. Lopulta haravoin yksin paalaamatta jääneitä heinän rippeitä pellolta yöllä puoli yksi samalla, kun muut viettävät aikaa perheidensä tai ystäviensä parissa. Ei ihan niitä elämän tähtihetkiä... Niin oma valintahan tämä on ja useimmiten nautin niistä hetkistä yksin kotona eläinten kanssa touhutessa. Kuitenkin pyhät ovat poikkeus. Silloin tekisi mieli olla edes pari päivää "ihan normaali", viettää aikaa muiden IHMISTEN kanssa yömyöhään ja vaikka joskus juoda lonkero tai vaikka parikin. Tiedä sitten johtuuko se näiden pyhien hehkutuksesta vai mistä, mutta raskasta on. Sitä oikein odottaa, että pyhät ovat ohi ja voi ihan hyvällä omalla tunnolla hoitaa niitä eläimiä yksin myöhäänkin illalla. Onneksi kuitenkin suurin osa päivistä vuodessa on juurikin sitä normaalia arkea.

Vähän toki mekin juhannusta vietettiin. Lasten kanssa käytiin vanhempieni luona, "mummilassa". Syötiin, saunottiin ja vietettiin aikaa perheen kesken. Molemmat veljeni olivat paikalla perheineen. Se on vaan inhottava lähteä pois kesken, mutta minkäs teet. Isäntäkin on ollut töissä koko viikonlopun. Eilen 17-05, tänään 12-22 ja huomenna vielä 8-20. Eipä paljoa tarvii toisen naamaa katella...

Ponit alkavat palailla laitumelta hommiin pikkuhiljaa ja talli täyttyy taas elämästä. On ollut niin outoa, kun tallissa on ollut vain yksi yksäri. Päästään taas jatkamaan valmennuksia kotosallakin. Tallin pesu on kyllä vähän kesken vielä, mutta eiköhän noi viimeiset sisätilat tosta sitten äkkiä saada kuurattua. Roope on toiminut kivasti, mutta jää vielä kuukaudeksi, jotta saadaan treeniin rutiinia. Nuorena oriina reagoi aika vahvasti muutoksiin ja kaikkeen uuteen tottumisessa meni aikaa. Sissillä on vielä ensi viikko hommia ja istten sekin pääsee laitumelle. Tarmon kanssa pitäisi sitten ryhtyä hommiin kuten myös noiden 5-vuotiaiden. Breeders on jo yllättävän lähellä.

Huomenna onkin sitten jännittävä päivä, jos kaikki nyt kerrankin menis niin kuin on suunniteltu ;)

101. Pantsun valkussa

Tänään olin mukana Piia Pantsun estevalkussa Anisissa. Ensin menin Sissin kanssa. Alkuverkassa mentiin ihan uraa pitkin, kulmiin kunnon taivutukset ja suorille huolelliset suoristukset. Poni ei saanut vetää, mutta ei myöskään mennä tyhjäksi. Tehtiin myös temponvaihteluita ravissa ja laukassa. Sissi toimi kohtuu hyvin eikä ollut niin vinokaan mitä on viime aikoina ollut. Helposti se kuitenkin menee kuolaimen alle tai sitten vetää itsensä pitkäksi ja matalaksi. Takajalkojen päällä työskentely on niiiiin rankkaa!

Alkuverkkaa

Hypyt ei taas meinanneet sujua millään. Paikat ei vaan osuneet ja puomit lentelivät...Aloitettiin hypyt ensin kavaleteilla jumpalla. Kavaletti-kolme laukkaa- kavaletti-yksi laukka- kavaletti-kolme laukkaa ja kavaletti. Välit oli lyhyet ja Sissillä vauhti päällä. Pitää vaan itse muistaa pitää sen niska ylhäällä eikä lähteä mukaan sen syöksymiseen. Helpommin sanottu kuin tehty...Pidätteet tarttis saada vielä paremmin läpi istunnalla, ettei jää vain vetoa ohjaan. Myös omassa asennossa on taas paljon parannettavaa. Jään helposti liian etukenoon eikä lantio ole kunnolla alla. Varsinkin laukassa ja keventäessä joutuu oikein keskittymään keskivartalon käyttöön. Samaa asiaa ollaan treenattu koko talvi kouluvalkuissa ja kaikki on haihtunut kuin savuna ilmaan. Noin miljoonan toiston jälkeen poni pysyi nahoissaan jumpalla. Seuraavassa tehtävässä mentiin jumpasta kolme ekaa osaa ja siitä kuusi laukkaa portille, tiukka kurvi ja taas kolme ekaa jumpasta toisesta suunnasta, jonka jälkeen toiselle portille. Tätä kahdeksikkoa saatiin toistaa myös kerran jos toisen. Kyllä oli työlästä!

Eka portti ja vasemmalle

Toinen portti ja oikealle

Lopuksi tehtiin kolmen esteen linjaa, joiden välissä voltit. S-uralla ensin pysty, voltti, okseri, voltti ja toinen pysty. Siinäkin saatiin tehdä useampi toisto ennen kuin poni rentouti ja odotti eikä kaatunut volteilla sisään.itse hypyt oli vähän parempia, mutta kyllä tän ekan päivän perusteella meinasi epätoivo iskeä! En sitten tiedä oliko se hyvä vai huono asia, kun Piia totesi, että Sissillä itsellään ei ole kovin vahva estesilmä, vaan se täytyy opettaa näkemään paikkoja itsekin. En saa auttaa sitä liikaa, vaan pitää odottaa hyppyä ja pitää poni ohjan ja pohkeen välissä. Tärkeää on, ettei se mene tyhjäksi lähestymisessä, jolloin sillä ei ole pienintäkään kontaktia esteeseen. Paljon pitäisi treenata ihan pikkukavaleteilla lähestymisiä ja paikkoja, niin paljon toistoja, että ponikin alkaa katsoa mistä hyppää. Ei ihme, että välillä hyppääminen on niin hankalaa. Kumpikaan ei osaa eikä kummallakaan ole hajuakaan mistä hypätä... Mutta me treenataan ja treenataan, jotta opitaan ;)

Myös Tarmo pääsi Piian treeniin mukaan. Valmistautuminen oli hieman vajaa, koska poni kotiutui laitumelta vasta maanantaina. Ratsastin sen maanantaina kentällä ja tiistaina köpöteltiin maastossa. Niillä eväillä siis valkkuun vaan. Sileätyöskentelyssä lomailun huomasi kyllä hyvin. Poni ei keskittynyt, vaan katseli maisemia, muita hevosia, laiskotteli ja kiemurteli. Pojalla oli selvästi loma-moodi päällä. Onneksi se heräsi kun alettiin hypätä. Aloitettiin ihan yhdellä kavaletilla ympyrällä. Sitten tultiin portteja kahdeksikolla. Alkuun niistä oli yläpuomien toinen pää maassa. Kerran tultiin ravissa ja sen jälkeen laukalla. Parin kerran jälkeen poni alkoi todella imeä esteille, vaikka puomitkin nostettiin ylös ja korkeutta oli lähemmäs 80 cm (Tarmo on hypännyt aiemiin 60 cm isoimmillaan). Välillä vauhtia oli liikaakin. Niin rohkeasti poika hyppäsi, vaikka paikat eivät olleet aina ihan parhaat mahdolliset. Tämän tehtävän jälkeen tultiin samoja esteitä toisin päin. Nyt tiukka kurvi oli ennen estettä kun edellisessä tehtävässä piti kääntyä heti esteen jälkeen. Siinä tuli yksi kielto, kun valkoinen portti piti hypätä suoraan kohti aurinkoa. Muuten poni meni kaikki niin kuuliaisesti. Lopuksi tultiin vielä kahta okseria, isoja nekin (meidän mittapuulla), toisessa oli vesimattokin alla. Pari kertaa poni vähän jarrutti ja tuli hieman pohjaan, mutta meni yli reilulla ilmavaralla joka kerta. Olin niin ylpeä ponista. Siitä tulee vielä sellainen estetykki! Sellainen oli tarkoituskin, kun ori Lissulle silloin valittiin.

Tänään oli valkun toinen päivä. Sissi oli vain mukana ja ohjelmassa rataharjoitusta. Nyt poni oli alusta asti paremmin ohjan ja pohkeen välissä. Se ei mennyt tyhjäksi vaan tukeutui ohjaan. Myöskään rynnimistä ei juurikaan ollut. Ensin tultiin vähän linjoja ja radan osia. Poni pysyi kivasti pohkeen edessä ja hyppääminen oli huomattavasti sujuvampaa kuin eilen. Rata oli lopussa siinä 90-105cm korkeudella. Radalla oli kolme sarjaa (trippeli-pysty, pysty-okseri ja okseri-pysty-pysty), lisäksi oli teknisiä, tiukkoja kaarteita, pitkiä suoria lähestymisiä ja nopeasti peräkanaa olevia tehtäviä. Koko ajan piti olla skarppina ja tehdä hommia. Pysytin pitämään paketin aika hyvin kasassa ja vain yhdelle esteelle tuli huono lähestyminen. Poni oli sen verran väsynyt, että pääsin oikeasti ratsastamaan esteille. Sissi oli tänään oikein hyvä! Selvästi se skarppaa esteiden noustessa. Vaikka paikka ei olisi ihan nappi, niin se nousee paljon ylemmäs. Pikkuesteillä sitä ei juuri kiinnosta...Yhden kerran meinattiin kaatua, kun puomi jäi jalkoihin. Uudestaan lähestyessä poni ei ollut kuitenkaan yhtään huolestunut, vaan hyppäsi luottavaisesti ja paljon tarkemmin. Lopullisella radalla ei tullut yhtään puomia alas! Ehkä me jo uskaltaudutaan seuraavalla kerralla kisaamaan metriin.

Tämä oli nyt neljäs kerta Piian valkuissa ja joka kerta tykkään hänen opetuksestaan enemmän ja enemmän. Treenit on rankkoja itselle ja ponille, mutta hyviä vinkkejä tulee valtavasti ja moni asia on auennut ihan eri tavalla. Vaikka aktiivisesti käydään Annan valkuissa ja tykkään niistä valtavasti, toinen valmentaja saattaa kertoa samat asiat hieman eri tavalla, jolloin ne myös aukeaa ihan eri tavalla. On tärkeää, että löytyy oma vakituinen valmentaja, jotta treenissä on pitkäjänteisyyttä. Mutta on tärkeää myös käydä välillä "ulkopuolella", jotta saa uutta perspektiiviä harjoitteluun. Tästä siis kohti uusia treenejä.