100. Kisaviikko osa 2.

Aika menee taas sellaista vauhtia, että ei ehdi tajutakaan. Mietittävääkin on ollut viime aikoina enemmän kun tarpeeksi, mutta palaan siihen myöhemmin. Kirjoittaminen on siis ollut vähän toisella sijalla näiden pohdintojen keskellä.

Mutta siis kisaviikolle vielä. Viime lauantaina startattiin Sissin kanssa Ypäjällä koulua. Luokkana oli He B:3. Lähtijöitä oli 34, vaikka luokka oli jaettu kahtia. Meidän lähtö oli vasta 14.15. Ehdin siis aamulla kannustamaan meidän Peppiä seuraestekisoihin, jossa hän hyppäsi Lillillä 40 cm. Hienosti tyttö sai poninsa luotsattua radan läpi puhtaasti. Ponia ei olisi ensin kiinnostanut lainkaan hyppääminen, mutta kun ekasta esteestä selvittiin (vaikkakin kävellen), niin homma alkoi sujua. Ennen tätä reissua pesin Sissin valmiiksi Ypäjän reissua varten. Kun kotiuduin Pepin kisoista, letitin Sissin, pakkasin loput kamat ja lähdin matkaan. Kerrankin ajoissa ilman kiirettä! Tätä ei ihan hirveen usein tapahdu...Ehdin vielä hakea Piihoviltä evästä ja tankata auton.

Peppi ja Lilli Teerisalossa kuva: Linda Määttänen

 Perillä taas ekana ilmoittautumaan. Samalla näin "meidän" Kaapon omistajan, joka toimi stewardina kisoissa ja ehdittiin vaihtaa kuulumisiakin. Sitten laittamaan Sissi kuntoon ja verkkaan. Poni toimi taas varsin kivasti. Kovasti koitin nyt keskittyä niskan ylhäällä pysymiseen. Laukoissa oli ongelmia nostoissa, molempiin kierroksiin nousi jatkuvasti väärä laukka. Vähän turhan aikaisin aloitin verkan, kun odottelua ja kävelyä tuli hieman liikaa. Radalla sitten taas jotenkin fiilis hävisi. Koko ratsastus meni "suorittamiseksi". Tehtiin vaan kuvioita. Tietty mahdollisimman tarkkaan, mutta vähän "jäykästi" ilman tunnetta. Myös niksan ylös ratsastaminen toi pientä epätasaisuutta muotoon. Rata oli ihan ok, ei rikkoja tms. mutta ei lainkaan niin näyttävää menoa. Tuloksena oli 61,477 ja sijoitus lopulta 12/34 (yhdeksän sijoittui). Nyt selvästi kaivataan lisää ratoja, jotta fiilis taas löytyy. Tällä hetkellä tuntuu menevän yliyrittämisen puolelle... Nyt kun ollaan vähän enemmän keskitytty hyppytreeneihin, on koulupuoli jäänyt vähän hunningolle. Ja nyt se kostautuu...Mistäköhän sitä löytyäisi treeni-innon ihan ilman valmentajaakin. Rahatilanne kun on siinä hantissa, että en pysty valmentautumaan niin paljoa kuin haluaisin/tarvitsisi.

99. Kisaviikko osa I

Tänään oltiin Sissin kanssa Ypäjällä kisaviikolla kenttäkisoissa. Luokkana oli jälleen harraste. Auton olin pakannut suurimmaksi osaksi jo illalla ja poni sai olla yötä karsinassa, jotta olisi mahdollisimman puhdas aamulla. Oma koulustartti oli vasta 10.30, mutta lupasin ottaa naapurista kyytiin toisen hevosen, jonka startti oli heti kahdeksan jälkeen. Lähtö oli siis tallilta jo puoli seitsemän. Vähän silmiä kyllä painoi, kun kello herätti viiden tunnin yöunien jälkeen...Mukaan meiltä lähti työharjoittelijamme Alisa ja Minnin vuokraaja Anni.

Paikan päällä menin ensin käymään kansliassa ilmoittautumassa. Mukana terveyskortti, josta halusivat kopiot kansliaan, ponin rokotukset ja kvaalitulokset (tosin niitä ei kysytty). Numeroliivin sai samalla matkaan. Kävelin heti myös esteradan. Rataesteet oli tänä vuonna derby-kentällä. Vähän kyllä jännitti, koska Sissi ei ole koskaan hypännyt nurmella. Onneksi korkeus ei päätä huimannut. Esterata oli aika simppeli, mutta pitkät tiet, laitojen mainokset ja värikkäät esteet johteineen teki radasta kuitenkin haastavamman. Radan kävelyn jälkeen menin letittämään Sissin. Jätin sen suosiolla paikan päälle, kun ylimääräistä aikaa oli. Letityksen jälkeen poni takaisin koppiin ja valmiusasemiin maastoradan kävelyä varten. Maastoradan alku oli hyvin samankaltainen kuin viimeksi. Vasta kahdeksas este oli "uusi". Vähän jäi arveluttamaan se, koska hyppy tuli hyvin lähellä vettä. Sissi ei juurikaan veteen menoa arvosta. Tarttis päästä treenaamaan sitä kunnolla.

Maastoradan kävelyn jälkeen oli vielä aikaa ennen koulustarttia, joten menin käymään buffetissa. Tietenkään en nostanut käteistä mukaan eikä kortinlukulaite sitten suostunut toimimaan...Onneksi jonossa seuraava oli pelastava enkeli ja tarjosi minulle juoman. Valtavat kiitokset hänelle siitä! Ihanaa, että vielä on olemassa avuliaita ihmisiä. Tilannetta sekoitti vielä puhelimeen puhuminen...(Anna soitti ja sovittiin, että pääsen myös Tarmolla Pantsun valkkuun ensi viikolla! Jaamme Annan kanssa yhden paikan, niin 4-v. ponien ei tarvitse hypätä kahta päivää putkeen.) Ehdin siinä kuulla myös matkaseuralaisemme koulutuloksen (65%) ja näin esteradan, jossa harmittavasti yksi pudotus viimeiselle esteelle. Sitten autolle ja ponille kamat niskaan. Olin tauon jälkeen ensimmäisenä lähdössä kouluradalle.

Verkassa Sissi oli hyvin kuulolla ja rento. Vähän jumppailin vasenta kylkeä, kun edelleen vaan punkee vasenta jalkaa vasten ja puree vasempaan kuolaimeen. Siirtymisiä ym. Sissi oli tosi hyvä. Sitten siirryttiin juhlakentälle kouluratojen päätyyn verkkaamaan. Siinä vaiheessa alkoi mennä pieleen. Poni jännittyi, säpsähteli ja teki rikkoja. Mua alkoi ärsyttää. Lisää omaa mieltä järkytti pohdinta, missä vaiheessa mennä radan sisäpuolelle, kun ei ollut edellistä ratsukkoa alla. Toisella radalla tuomari huusi, että saa tulla radalle, mutta meillä ei. Kun naapuri radan tuomari soitti kelloa, luulin sitä meidän kelloksi ja menin radalle. Yksi voltti päätyyn ja "aloitin". No Sissihän kyttäsi sitten tuomaripäätyä! Kun olin selvinnyt päädystä, meidän tuomari (Marita Törnroth) vihelsi pilliin. Helpotus, rata ei siis ollutkaan alkanut. Uusi aloitus siis, mutta peli oli vähän jo menetetty. Poni oli jännittynyt ja painui kuolaimen alle. Ratana oli tutustumisluokan kouluohjelma (rata B). Käyntisiirtyminen meni hyvin, mutta vinous kostautui nyt radalla ja poni nosti väärän laukan. Ihmeen vähän siitä oli kyllä rokotettu, mutta ei se auttanutkaan...Laukkalävistäjällä meinasi pudottaa laukan monta kertaa, siitä vain 5 pistettä. Lopputervehdykseen kiemurteli urakalla. Ei ollut siis meidän päivä kouluradalla...Nyt täytyy alkaa tosissaan nostaa sitä kuonoa ylös. Näyttää kauhealta, kun poni menee turpa ryntäissä. Varsinkin kun vähän jännittikin.

Prosentit kouluradalta oli lopulta 62,2. ei nyt ihan surkeasti, mutta meidän suorituksista huonoimmasta päästä. Ainakin fiilikseltään. Sillä oltiin sijalla 7. kouluosuuden jälkeen.

Koulun jälkeen autolle ja hokit poskille alle. Esteradallakin oli tauko juuri ennen meitä. Verryttely oli siis hiekkakentällä (estekenttä) ja rata derbykentällä. Verkassa Sissi ensin vähän ryntäili esteille, mutta sain sen lopulta odottamaan ja rauhoittumaan. Hyvällä mielin esteradalle. Paljon oli tullut pudotuksia rataesteillä. varsinkin viimeinen este tuupattiin usein alas. Yritin siis pitää sen mielessä ja ponin keulan ylhäällä. Ykkösenä tulppaaniokseri kohti katsomoa. Kakkosena ruskea okseri portin vieressä messuhallia kohti. sieltä päädyn kautta suhteutetulle: kolmonen valkoinen pysty, kuusi laukkaa ja violetti okseri. siitä kaarevalla tiellä Hevosopisto-portille ja kuutosena ihan toisessa päädyssä "mutkan takana" okseri. Siitä "hunajakenno"sarjalle (yksi laukka) kohti katsomoa ja vielä viimeinen pysty pois päin katsomosta pitkällä suoralla lähestymisellä. Siiseli oli hienosti kuulolla ja malttoi odottaa lähes joka esteelle. Selvittiin rataesteet puhtaasti! Sitä ei ole tapahtunut varmaan vuoteen. Aina olen sössinyt jotain puomeja alas tai antanut ponin mennä ohi. Sijoitus säilyi kuitenkin samana edelleen.

Ykkönen

Kolmonen

nelonen

ja viimeinen

Sitten oli vuorossa ponin huilitauko. Varusteet pois, letit auki, hikien pesu, melassiveden juottoa ja kaurojen+suolan syöntiä. Sitten poni koppiin syömään heiniä ja pääsin käymään Salessa hakemassa evästä. Hain tuloksia ym. ja odoteltiin vain maastojen alkua. Meidän lähtönumero oli 21 eli kauaa ei tarvinnut odotella. Reilu puoli tuntia ekasta lähtijästä. Poni siis kuntoon. Itselle terveyskortti ja turvaliivi matkaan ja menoksi. Verkassa poni oli hyvä. Pirteä, mutta ei kaahannut (ainakaan kauheesti). Hypyt oli varmoja ja poni kuulolla.

Ja sitten radalle. Ykkösenä oli pieni tukkikasa. Kakkosena vähän isompi tukki. Kolmonen oli isomman lätäkön vieressä oleva mökki ja siitä aika lyhyellä tiellä neloselle, joka oli koivupysty. Viitosena tukkiokseri, sama este ollaan menty nyt kolme kertaa ja aina Sissi vähän miettii siinä. Kuutosena pieni ylöshyppy mutkasta ja sen jälkeen pian tukkiokseri. Pidempi pätkä laukkaa pienelle lätäkölle. Este numero kahdeksan. Risulaatikko ja havuja, hyvin lähellä vettä ja pakollinen portti vedestä...Sissi jarrutti joo risulaatikolle, mutta meni yli ja koitti livahtaa ohi lätäköstä. Sain sen just kiinni pakollisen portin lipun kohdalla ja siitä pieni koukaus veden kautta ja matka jatkui. Kastui meillä vissiin yksi kavio ;) Sitten pieni nousu derbykentän päätyyn, jossa hauta ja mökki. Mökin jälkeen vielä alashyppy takaisin metsään ja koivutukki. Kolmella viimeisellä esteellä huomasi, että alkoi päivä painaa ja poni otti extra-askeleen kaikkien lähestymisessä. Alashypyssäkin olin lähdössä askelta ennen...ei hyvä. Onneks nää ei putoa ;) Maasto siis puhtaasti. Vähän koitin himmailla vauhtia matkalla eikä aikavirheitäkään tullut. Loppuverkkaa vielä hetki ja sitten odoteltiin tuloksia.

este 10

Epäviralliset tulokset tuli aika nopeaan ja olimme sijalla 4. Odoteltiin siis luokan B-osion maastojen loppumista. Tulokset piti paikkansa ja Sissi sijoittui tälläkin kertaa! Hienosti on alkaut meidän kenttäura. Kaksi starttia ja kaksi sijoitusta. Kohta siirrytään tuttariin.

Sitten poni autolle, kamat pois, hikien pesu, hokit irti ja kylmäsavea kinttuihin. Sissi ja Teukka autoon ja nokka kotia kohti. Kivaa oli, mutta kyllä nyt on niin väsy, että silmät meinaa väkisin painua kiinni...Välissä pari päivää tiukka treeniä ja niskaa ylös. Lauantaina seuraava koitos Ypäjällä, kisaviikko osa II He B:3

98. Estevalkkua ja kisavalmisteluja

Tänään taas työntäyteinen päivä takana. Aamupäivällä käytiin laitumella jakamassa tammojen iso lohko kahteen osaan, jotta ruunat saisi lisää evästä. Onneksi apukäsiä oli tarjolla, niin homma sujui sukkelaan ja ruunat pääsivät tyttöjen viereen. Pieni jännitysmomentti on nyt kyllä olemassa seuraavan kerran kun laitsalle menee...Väliaita on vain yksinkertainen. Vetääkö siis Manu langat mäkeen etukoivellaan vai pysyvätkö omilla puolillaan. Tilanne oli varsin rauhallinen kyllä kotiin lähtiessä. Oli niin ihanaa katsella, kun tammat ja ruunat muodostivat kimpassa kymmenen hevosen lauman. Näiden lisäksi laitsalla on vielä oripojat (3 kpl). Ja silti kotipihakin on täynnä hevosia...Mistä niitä oikein tulee...

Laidunaskartelujen jälkeen agrin ja kaupan kautta kotiin. Lapsille (ja itselle) evästä naamaan ja laittamaan Sissiä valmiiksi Annan valkkua varten. Kiva päästä vielä hyppäämään ennen huomisia kisoja. Valkussa Siiseli oli pitkästä aikaa rauhallinen ja kuulolla. Vain parille esteelle rynnittiin. Oliskohan kuumuus ja laiduntaminen vienyt suurimmat mehut tammasta. Löysä se ei kuitenkaan missään nimessä ollut, vaan oikein hyvä! Annakin kehui.

Ensin tultiin muutamia linjoja ja lopuksi rata. Nyt esteet oli "sopivalla" korkeudella, siellä n. 90-100cm. Oma pää pysyi hyvin kasassa ja maltoin jopa odottaa suurimman osan lähestymisistä. Nyt vaan kun huomenna muistaisin pysyä pystyssä enkä anna ponin rynniä esteille. Vetämäänkään ei saa kuitenkaan jäädä. Sain myös sarjat ratsastettua kunnolla, joten ohimenojakaan ei tullut. Poni oli myös suorempi kuin yleensä. Sileällä verkatessa oli kyllä edelleen kiinni vasemmalla ja verkkahypyissäkin valui vasemmalle ulkokurviin ympyrältä. Hieroja on jo varattu ja varmaan hampaiden tsekkaus voisi myös auttaa.

Valkun jälkeen varusteiden kuuraus (työharjoittelijamme Alisa huolehti siitä), auton siivous ja pakkaus sekä lopuksi ponin pesu ja iltatalli. Samalla, kun Alisa pesi kamoja, työskentelin Roopen (4-v. connemaraori, ratsutuksessa) kanssa. Tähän asti sen kanssa on mennyt tosi hyvin, mutta tänään sai jonkun sätkyn käytävällä, kun menin hakemaan kypärää. Kentälläkin oli vähän jännittynyt ja selkäännousussa pyöri ja hyöri. Työskentely painoittui siis selkäännousutreeniin. Hyvin äijä lopulta seisoi, jonka jälkeen ratsastin yhden ympyrän käynnissä kumpaankin suuntaan ja annoin olla. Huomenna jatketaan.

Tässä vielä kuvia valkusta. Ihanaa, kun on välillä joku, joka jaksaa kuvailla. Kiitos siis Karitalle kuvista!

Ai miten niin vinossa...

Radalla este yksi. (sininen portti este nro 3, keltainen muuri 11, sininen okseri 12b)

este nro 2

este nro 10

este 11

ja vielä 12b

97. Ponivaihtoja ja ponikisoja

Eilen oli ohjelmassa Porvoon reissu. Käytiin viemässä Belle-neiti viimein omaan kotiinsa melkein 3kk kestäneen matkan jälkeen (tosin tämä välipysäkki meillä kesti sen 2,5 kk). Samalla kotiin saapui 2-vuotias Kaija (Ohana Elegance). Reissuun oli myös yhdistetty Connemarayhdistyksen johtokunnan kokous ja Connemaratreffit jalostusohjesääntö-keskustelen kera. On kiva, että näihin pidempiin ajoreissuihin saa yhdistettyä mahdollisimman monta juttua samaan. Matka kesti kuitenkin sen 2,5 h suuntaansa. Lilli oli varsojen matkaseurana ja matkustamiset meni molemmilta nuorilta neideiltä superhienosti. Bellekin meni luottavaisesti koppiin, vaikkei ole koskaan ennen ollut. Kaija on aikuistunut kovasti ja hienossa kunnossa. Merjalle ja Maj-Gretille suuri kiitos Kaijan hyvästä hoidosta! On se vaan siskonsa näköinen :)

Kaija pitkästä aikaa kotona

Jalostusohjesääntö aukeni taas enemmän, kun pääsi ihan suoraan kysymään asioista ihmiseltä, joka osaa oikeasti niihin vastata. Nykyisin esimerkiksi myös aikuiset ruunat saa näyttää Hippoksen kehässä vaikka joka vuosi. Aiemmin 4-v. ja vanhemman on voinut näyttää kerran. Palkkioita nämä eivät kyllä saa, mutta vanhempiensa arvosteluihin toki vaikuttavat. Myös tamman saa näyttää halutessaan kerran vuodessa. Viimeisin arvostelu on voimassa ja palkkio maksetaan vain ensimmäisellä kerralla. Eniten meitä koskettaa tällä hetkellä tammojen jälkeläisarvokirjainten saaminen. A -palkintoon vaatimukset säilyvät samoina. Tamman pitää olla AB-palkittu, vähintään viisi jälkeläistä on palkittu vähintään II-palkinnolla ja jälkeläisistä vähintään yksi on jalostukseeen hyväksytty ori tai I-palkinnon jalostusarvostelussa saanut tamma.

Lissulla on nyt siis vaaditut jälkeläisnäytöt. Cailin O'Cassiopeia on kantakirjattu II-palk. (37p.), Ohana Andromera on saanut 36p. Ohana Becksham myös 36p. Ohana Chantal on saanut 37p. ja Ohana Domhnall Dash on jalostukseen hyväksytty II-palkinnolla ja 2-vuotiaana 38p. Tänä vuonna on tarkoitus näyttää vielä Ohana Exellence. Täytyy siis muistaa laittaa arvokirjainhakemus menemään ajoissa. A-palkittuja connemaroja ei montaa ole ja pidän sitä jo todella suurena meriittinä ponilla!

Tänään oli varsinainen toimintapäivä. Seudulla oli taas tuplabuukkausta tapahtumien suhteen, kun löytyi sekä mätsäriä että estekisoja. Meiltä oli sitten kaksi ilmoitettu mätsäriin yksäreistä ja itse olin viemässä pikkuponeja estekisoihin. Aamulla heitin ensin mätsäriin menijät Vaskiolle. Tosin toinen ilmoitettu ei suostunut menemään autoon ja aikaa ei ollut kovinkaan paljoa, joten se jäi sitten kotiin. Lastaushässäkässä itse kukin sai pikkuvammoja sinne tänne...Allekirjoittaneelta jäi sormi narun ja seinän väliin. Kivalta näyttää ja on niiiiiiin kipeä. Toivottavasti huomiseksi helpottaa, ettei ponit saa kauheesti vapaita. Sitte pikapikaa kotiin hakemaan Lilli ja Jekku ja niiden kanssa Anisiin hyppäämään 40 cm. Peppi on jännittänyt kisaa koko viikon ja kuinka ollakkaan Lilli oli varsinainen AKKA! Kauheessa kiimassa ja läheisriippuvaisempi kuin ikinä...Verkassa ei kääntynyt, koitti syödä eikä laukannut kuin Jekun perässä. Sovittiin sitten Pepin kanssa, että hän meneekin vain puomiluokkaan, kun poni on niin tuhma. Rata meni hyvin, mitä nyt poni koitti pari kertaa livistää portista...Mut radan jälkeen alkoi kauhea parku, et mä haluun sittenkin mennä myös sen 40 cm. Onneksi mummi oli mukana pelastavana enkelinä maksamassa jälki-ilmon maksuja ja Peppi pääsi siis menemään 40 cm radan. Lilli oli siinä parempi ja äidin hermoilusta huolimatta tyttö sai poninsa ohjattua radan läpi ilman kieltoja! Yleensä Peppi jännittää itse isompia/oksereita niin, että kääntää ponin pois, mutta nyt kiukuttelusta sisuuntuneena meno oli niin varman näköistä. Se on vaan itselle paljon pahempaa katsoa aidan takaa, kun oma lapsi menee ihan oikeaa esterataa. Mitään et voi siinä tehdä...Mutta kyllä äiti oli ylpeä!

Este numero kolme

Radan viimeinen este

Yksi pudotus tuli molemmille poneille, mutta Someron reissuun verrattuna kisa oli menestys! Viileämpi keli varmaan vaikutti. Kisan jälkeen äkkiä ponit kotiin ja hakemaan mätsäriläisiä Vaskiolta. Kummassakaan paikassa ei onneksi kastuttu, vaikka vettä tuli ihan kaatamalla välissä. Ja kyllä, myös meillä kotona! Jee heinille vettä. Ehkä ne kasvais sittenkin. Loppupäivä meni rötköttäessä. Kyllä tällanen reissaaminen ja aikataulujen järkkääminen on uuvuttavaa. Kipeä sormikin esti hommia, mut huomenna on palattava taas sorvin ääreen, oli sormi kipeä tai ei. Meidän työharjoittelijakin on kuvioissa viimeistä viikkoa, joten täytyy pistää hösseliksi, että talli ehdittäisiin pesemään. Onneksi ollaan aika hyvällä mallilla.

96. Pieni potilas

Keskiviikkona eläinlääkärimme Jerina kävi katsomassa Kaken haavaa. Joku tikku sillä on rintaan tökännyt ja reikä menee ainakin 5 cm varsinaisesta haavasta ylöspäin "onkalona" ihon alla. Kuumettakin pojalla oli vähän (38 ja jotain, isäntä ei muistanut tarkemmin). Antibioottikuuri, kipulääkettä, salvaa ja spraytä. Kunnon lääkitys siis pikkumiehelle. Lisäksi haavaa letkutetaan ja mätää koitetaan valuttaa reiästä ulos painamalla ja vetämällä kättä rintaa pitkin alas. Ryntäät on pojalla selvästi aremmat kuin itse avoin haava. Aika kauniisti sitä saa kuitenkin hoitaa, vain mätää puristellessa ulos, koittaa keulia vähän.

Kaken lääkearsenaali

Tänään aamulla mittasin taas lämmön. Se oli pudonnut 37,96 asteeseen. Haava ei myöskään valuta enää niin paljoa. Kipulääkkeen saa kahdesti päivässä, kuten myös antibiootin ja puhdistuksen. Illalla taas puhdistus. Lämpöä oli nyt 38,45 astetta. Täytyy seurata sitä, ettei nouse kovasti. Mitään pahempaa tulehdusta ei just nyt kaivattais. Haava alkaa olla paljon siistimpi, mutta edelleen aristaa rintaa kovasti. Toivottavasti haava lähtee paranemaan myös sieltä sisältä eikä sinne jää mitään palasia tms. koteloitumaan. Onneksi turvotus on jo vähän laskenut.

Haava ennen pesua

ja pesun jälkeen.

Hoidon jälkeen

Reipas potilas

95. Kesälomapäivä -ainakin melkein

Tämä päivä meni kyllä ihan harakoille tai aamupäivä meni. Jotenkin tuntuu, että mitä vähemmän on pakollista hommaa, sitä vähemmän niitä vähäisiäkään jaksaa tehdä. Kotipihassa on enää vain yhdeksän hevosta, joista niistäkin kotilaitumella on viisi. Lissu ja varsa ovat ainoina tallissa yötä. Ruokittavia on siis vain neljä. Tallissa riittäisi kyllä karsinoiden tyhjennystä ja pesua sekä maalausta. Myös loimien pesu-urakka on aloitettu, mutta sekin oli tänään katkolla parin sadekuuron myötä. Lapset lähti jo eilen Fammulaan ja työharjoittelijakin oli sairaana. Isäntä nukkui aamupäivän yövuoron jälkeen. Sain siis ihan rauhassa istua koneella. Aika kului varsin rattoisasti laskuja maksellessa...Tai sain vasta yhden laskun maksuun, kun rahat loppui. On aika suuria noi heinälaskut. Lisäksi sain kirjoitettua uudelleen hoitosopparin pohjan tälle uudelle koneelle, kun vanhat meni kaikki koneen hajotessa. Hippoksen Heppa-järjestelmään oli myös lisätty Vermon poninäyttelyn luokat, joten pystyin aloittamaan ilmoittautuneiden ponien syöttämisen sinne. Hienosti oli taas connemarat aloittaneet ja ilmottautumiset ja niitä oli selvästi eniten!

Kultakimpale

 Iltapäivällä suunnitelmissa oli käydä nopsaan Pettilässä laitumella laittamassa vedet poneille ja sitten mennä ulos syömään ja jäätelölle viettämään laatuaikaa. No toisin kävi. Isäntä meni laittamaan vesipumppua päälle ja itse menin kameran kanssa tsekkaamaan poneja. Kake oli sitten telonut itsensä. Varmaan osunut johonkin oksaan/katkenneeseen puuhun Tarmoa paetessaan. Tarmo pitää kovaa kuria ja vahtii kovasti tammoja. Juuri kun olin katsomassa Kakea, se tulikin ja ajoi pikkumiehet täysillä ihan laitumen perimmäiseen nurkkaan. Päätin sitten siirtää Tarmon toiselle lohkolle yksin. Ei tarvii pieniä kiusata. Saa nähdä saako niitä enää samaan...Sitten menin katsomaan pumppua. Siitä oli yhden liittimen jengat menneet, joten se ei suostunut nostamaan vettä, kun otti ilmaa väliin. Sekin vielä! Ei siis saatu vesiäkään laitettua.

Kaken haava

Ollaan jo aiemmin mietitty bensakäyttöisen pumpun vaihtoa sähköllä toimivaan uppopumppuun. Virtaa saataisiin toissa vuonna hankitulla agrekaatilla. Nyt siis uppopumpun ostoon. Samalla haettiin Tarmolle vesisaavi uudelle lohkolle. Uskomattoman työlästä on metsästää yhteensopivia osia, että pumpulla saisi vettä letkuun ja saaveihin. Ensin motonettiin. Ei löytynyt laakista sopivia osia, joten mukaan tarttui vain vesisaavi (90l laastipalju). Siellä ollessa tuli vielä aivan järkyttävä kaatosade. Motonetista honkkariin ja takaisin. Lopulta tarvittavat osat kasassa ja kotiin hakemaan koppia. Pikaisesti pumppu ja osat kasaan. Sopivat! HUH! Aggrekaatti mukaan ja takaisin laitumelle.

Viimein saatiin vedet siis poneille. Saavien täyttymistä odotellessa hain Kaken koppiin. Suht vaivatta poika meni kyytiin ja yllätyin kuinka hienosti ja rauhassa se odotti. Kake on aina ollut meidän poneista se eniten laumariippuvainen. Viime talvena jätkä kiipesi karsinansa oven yli sillä välin kun hain Reetua tarhasta. Ei se ehtinyt olla minuuttiakaan yksin. Mutta nyt se yhden kerran jotain rymisteli ja huusi pari kertaa. Siinä kaikki. Kotimatkalla hettiin sitten pizzat mukaan ja kaupasta jäätelöä jälkkäriksi...Siinä siis mukava laatuaika isännän kanssa ulkona syömässä. Melkein kuten suunniteltiin.

Kotona suihkutin Kaken haavan. Kuivunutta verta oli aika paljon, mutta lämpimällä vedellä se onneksi lähti hyvin. Haava ei ollut niin paha miltä aluksi näytti. Ensin näytti, että koko rinta olisi "viilletty auki", mutta turvotus sai sen näyttämään siltä ja itse haava oli varsin siisti eikä kovin syvä. Suihkutin haavan huolella ja jätin ponin karsinaan. Sinnekin jäi ihan rauhassa, vaikkei tallissa ollut muita hevosia. Vähän näyttäisi erittävän jotain, mutta katsotaan nyt huomiseen miltä näyttää. Muuten poni vaikutti normaalilta. Varsinkin kun Lissu ja Reino tulivat viereen, niin johan pikkumies luuli olevansa isokin. Siinä hän pörhisteli kanki tanassa...

Pesun jälkeen

Turvotusta on aika lailla. Aamulla täytyy varmaan soittaa eläinlääkärille, jos ei ole yhtään parempi. Näillä keleillä tulehdusriski on varsin suuri. On niin kuuma aja paljon ötököitä. Toivottavasti poika paranee nopeaan ja pääsee takaisin laitumelle.

94. Laidunkausi on alkanut!

Nyt alkaa olemaan suurin osa ponskeista laitumella. Saavat ihan lomailla tässä alkukesästä ja sitten viimeistään heinäkuun alussa alkaa treenit kohti ikäluokkakisoja. Meillä on kotona sen verran vähän peltoa, että se on suurin osa heinämaana ja laitumet on käytössä sitten muualta. Paikka on n. 20 kilometrin päässä ja se on todellinen ponin paratiisi. Villiintynyttä ja pusikoitunutta vanhaa peltoa useampi hehtaari loivassa rinteessä. Pusikko on niin tiheää, että siitä saa loistavan sateen ja ötököiden suojan. Tilaa on päästellä ja pohjalla oppii katsomaan jalkoihinsa vanhojen sarkaojien kohdalla. Ruohoa ei ole mitenkään hoidettu/lannoitettu, joten se sopiii hyvin poneille, joille ruohon näkeminen riittää lihomiseen ;)

Poikien "pieni lohko"

Tammojen lohko

Maanantaina vietiin jo ensimmäiset neljä ponia: Tarmo ja Reetu sekä yksityisistä ruunat Bisse ja Aatu. Tiistaina seurasivat tammat Netta ja Glow. Perjantaina kengityksen/vuolun jälkeen vietiin Kake ja pv-ruuna Manu. Lauantaina vietiin Lenni (joka ei kelvannutkaan Roopen kaveriksi :( ) ja lv-tamma Kakru. Tänään käydään kisoissa Minnin ja Rosen kanssa, jonka jälkeen nekin pääsevät nautiskelemaan kesästä ja vapaudesta.

Jotenkin sitä on aina niin onnellinen olo, kun katsoo laiduntavaa laumaa. Kuinka tyytyväisenä ne kulkevat ja nauttivat vapaudesta. Kuitenkin koko lauma on aina portilla vastassa, kun niitä kutsuu. Laiduntavaa ponilaumaa voisi katsella tuntikausia.

Kimojen pikkumiesten klubi

Reetu ja Kake

Tarmo vahtii tammoja

Laitumet ollaan saatu käyttöön tutun kautta ja nyt meidän ponit laiduntaa niillä jo viidettä kesää. Tämä paikka on tyhjillään ja käytetään lähinnä kesäpaikkana, mutta naapurissa on vakituista väkeä, jotka ilmoittelevat karkulaisista. Vesi saadaan talon pihasta kaivosta bensakäyttöisellä pumpulla letkulla lohkoille. Hätätilanteessa lohkojen välissä menee iso oja, josta voi myös nostaa vettä saaveihin. Sähkö tulee akkupaimenella. Lohkoja on neljä ja niitä vaihtelemalla ruoka on melko hyvin riittänyt. Toki vähän vuodesta ja sadetilanteesta riippuen. Yhtenä kesänä ollaan jouduttu porukkaa lisäruokkimaan. Vuolut ym. hoidetaan kotosalla, joten  kuljetusta tulee hyvin treenattua.

Nyt valmistautumaan kisoihin.