396. Ponitilanne

Aloitetaan nykyhetkeen palailu ponitilanteen päivityksellä ja samalla tulee lyhyesti kerrottua kuulumisetkin jokaisen kohdalla.

Omia on tällä hetkellä enää kuusi (kauhea ponikato siis käynyt...)

Lissu: Vanha mamma porskuttaa edelleen, ikää nyt jo 26-v. Koko talven se on ollut joutilaana varsojen kanssa pihatossa. Oikea takajalka vaivaa edelleen, käynti on ok, mutta ravi ei ole puhdasta. Hyvin se kuitenkin pitää varsoille kuria ja on muuten hyvävointinen. Kesän se saa viettää leppoisasti varsojen kanssa laitumella ja syksyllä on näillä näkymin viimeisten päätösten aika (ellei mitään ihmeparantumista tapahdu). Tänä kesänä ei enää käydä näyttelyissäkään, lihonnutkin se on vähän. Maaliskuussa Lissulle viimein myönnettiin myös jalostusarvokirjain A. Ihan huikea saavutus, kun connemaratammoissa ei ole kuin kourallinen samaan yltänyt.

Lissu helmikuussa

 Lilli: Lilli-poni kääntyi nyt sitten 20-vuotiaaksi. Se on ollut aika vähällä liikutuksella, kun talven aikana muksut ei olleet kovin aktiivisia ratsastajia. Pulkkakeleillä piti pulkkaa tietty vedättää. Laittoman lihava se on ollut koko talven, mutta nyt kelien parannuttua ja iltojen valjettua Peppi on innostunut sitä ahkerammin liikuttamaan ja uskomatonta, mutta totta, Lillilläkin on oma vuokraaja kaksi päivää viikossa. Yhteispeli on vielä hakusessa, mutta toivotaan, että hommat alkaa sujua ja Lillikin pääsisi vielä vaikka vähän kisaradoille. Viime viikonloppuna Lilli kävi Pepin kanssa mätsärissäkin keräämässä yhden punaisen rusetin.

Match Show 14.5.2016

Sissi: Sissi on toiminut alkuvuoden mun kouluratsuna suorittaen kaikki ratsastuksenohjaajan koulukokeet hyväksytysti. Siinä rinnalla Olivia on valmentautunut ja kisannut sen kanssa. He ovat kuuluneet aluevalmennusrenkaaseen ja kisoissa on edetty He A-tasolle. Kansalliset kvaalitkin olisi jo kasassa, mutta niitä mietitään Power Cupin jälkeen. Rusetteja he ovat keränneet muutamia. Huhtikuun alusta Sissi on ollut kokonaan Olivian käytössä ja ylläpito jatkuu näillä näkymin ensi vuoden kisakauden loppuun, jonka jälkeen Sissi on tarkoitus varsottaa.

He B K.N.Special 2. sija 15.5.2016

Rose: Rose on tällä hetkellä meidän tallin ahkerin poni. Sillä on kolme vuokraajaa, joilla kaikilla on kaksi päivää. Rose on toiminut hienosti ja taitaa olla tallin suosituin poni. Siitä on tullut varsinainen luottoratsu. Ainoa ongelma on läpiratsastuksen vähyys. Vuokraajia on kuutena päivänä ja oma aika on varsin kortilla. Herkkä se on edelleen, mutta muoto on taas epätasaisempi ja poni on vinompi. Jostain tarttis raapia aikaa aamupäivien läpiratsastuksiin. Ja aina sitä miettii, kun selässä käy, että "Onpa mulla kiva poni, pitäisi ratsastaa sillä useammin". Kevään tullen myös hyppytreenit on aloitettu ja pikkuhiljaa aletaan katsella kisojakin. Kaikki ratsastajat ovat sen verran kokemattomia, että tällä kaudella rose näyttäytyy vain 1-tasolla pikkuluokissa, mutta katsotaan kuinka tilanne kehittyy. Tänä kesänä Roseakaan ei vielä astuteta, vaan tosiaan vähän olisi tarkoitus kisojakin kiertää välillä.

Tarmo: Tarmon kanssa käytiin tammikuussa yhdet estekisat Ainossa. Nuorten 110 cm, jossa se kielsi ulos. Sen jälkeen haudattiin toistaiseksi oripäivähaaveet ja poni jäi tauolle. Hyppytauko venyi neljään kuukauteen kuskin kiireiden takia. Nyt Anni on taas jatkanut hyppytreenejä ja hyvin kulkee. Yhdet kisat on käyty 2-tasolla, joista 100 cm luokasta 2. sija. Treeneissä menee taas helposti 125-tehtävätkin. Ensi viikonloppuna olis taas kisat vuorossa 110 cm luokassa. Kotioloissa Tarmolla on yksi vuokraaja, joka käy pääosin tunneilla sekä ponikokoinen aikuisratsastaja, joka huolehtii läpiratsastuksista ja perustyöskentelystä sileällä pari kertaa viikossa. Mulle on jäänyt maastoilut aina välillä. Astutuskausikin on aloitettu. Yksi tamma on jo "valmis" ja yksi saapui eilen kiimaa odottelemaan. Tähän mennessä Tarmo on pysynyt hyvässä kunnossakin eikä ole laihtunut vielä lainkaan. Build Up-rehu maistuu sille edelleen.

Kotimäki 7.5.2016 100 cm

Ja viimeisenä omista

Hilla: Hilla-neiti on viettänyt varsan elämää pihatossa. Sitä on käsitelty hyvin säästeliäästi (ei siis ole ehditty tehdä mitään...). Aina Liljan omistajan vierailujen yhteydessä olen harjannut sitä ja sitten varsat on saaneet juosta irti kentällä ja maastossa on talutettu pikkulenkki. Loimitusta on treenattu kurjilla keleillä. Viime viikolla Hillalle tulikin tehotreeni, kun olin ilmoittanut sen mätsäriin. Ikinä ennen mulla ei ole ollut noin hyvin kehittynyttä vuotiasta, joten hinku oli tietty näyttelyihin lähteä. Hillaa kidutettiin siis edellisenä päivänä ensin kuolaimilla (tarhassa päässä muutaman tunnin), pesulla sekä yöllä tallissa. Kidutus jatkui seuraavana päivänä kuljettamisella, kuolaimilla ja vieraalla paikalla (maneesi). Lisäksi neitiä käskettiin vielä ravaamaan ja Lillikin meinasi hävitä välillä. Kaikesta huolimatta Hilla voitti ensin parinsa, sitten luokkansa ja oli lopulta BIS III. Hyvää treeniä ja hyvät arvostelut!

Hilla 1-v. (14.5.2016)

 Vertailuksi iskän kuva, on niissä samaa näköä...

Tarmo 4-v. (kuva: Pirje Paananen/Suomen Hippos)

Nyt välissä unta kaaliin. Jatketaan kun keritään.

394. Aikalisä

Kulunut talvi ja kevät on ollut todella raskas. Oli pakko karsia kaikki ylimääräinen pois ja yrittää selvitä päivästä toiseen. Aina talvet, pimeys ja märkyys on olleet raskaita, mutta tänä vuonna sitä on ollut extra-väsynyt. Koulu vei oman aikansa ja tehtävät stressasivat. Yhden kolme viikkoa makasin sohvan pohjalla flunssassa ja Ratsastettavia oli useampi, kun piti omillakin mennä. Muksujen harrastukset, läksyt ym. vielä päälle. Muutaman kerran saunan jälkeen vaan istuin suihkun lattialla, kun hiusten peseminen olisi ollut liian raskasta.

Mutta hengissä ollaan ja koko ajan helpottaa. Iltojen piteneminen tuntuu tuoneen lisää tunteja vuorokauteen ja kummasti se auttoi aamuheräämisiin, kun ei istunutkaan koneella joka ilta sinne puoleen yöhön-yhteen. Koulu on nyt ohi, kaikki näytöt suorittettu ja tehtävät tehty. Ratsastettavien määrä ei ole vähentynyt, mutta ehkä ne on helpompia. Venlan kanssa voi tehdä mitä vaan ja kisakärpänen on taas puraissut. Noppa on ollut pitkään siivosti ja ollaan päästy jo valmennuksiinkin vähän mukaan. Oskari-poni on tosi simppeli ja eilen 3-v. pikkusuokki jo laukkasi kolmannella ratsastuskerrallaan. Lisäksi tässä on ollut sellaisia lyhyemmän pätkän ratsastettavia.

Kisakausi on täydessä käynnissä ja astutuksetkin alkaneet. Kiirettä pitää vielä tän toukokuun, mutta sitten pitäisi helpottaa, kun saadaan hevosia laitumelle ja ainakin yksi ratsastettava lähtee kotiinsa. Uusia ratsastajia on tullut aika monta ja porukan henki on hyvä. Nyt pitäisikin alkaa miettiä mihin suuntaan tätä hommaa haluaa viedä, jotta ensi talvena ei vetäisi itseään niin loppuun. Nyt hevosmäärää tuli vähennettyä reilusti. Omia on enää kuusi ( ja Possu), niistäkin yksi ylläpidossa ja lisäksi kolmella on vuokraajat.

Monta kertaa olen miettinyt, että tästä pitäisi kirjottaa ja nämä asiat pitäisi saada ylös. Nyt, kun koulutehtävät ei enää paina niskaan, on kiva jatkaa blogin parissa. Ja erityiskiitos kaikille, jotka ovat pitkästä hiljaiselosta huolimatta edelleen tätä blogia käyneet vilkuilemassa. Lähes 80 kävijää oli eiliselläkin tilastojen mukaan.

Nyt olis mahdollista vaikuttaa, mitä aloitetaan tekemisten päivitys tähän päivään. Tässä kuulumisia kuvina:

Noppa helmikuussa

Auto vaihtoon

  

Venlan eka ruusuke

Tarmo oripäivien jälkiverkassa

Peppi ja Possu Power cup-karsinnoissa

Viimeinen kouluviikko

Valmistuminen

Tarmon kisakauden aloitus

Sissi Helsingin messuilla

393. Toiseksi viimeinen

23. luukussa on connemaratamma Streamside So Dear (s.2006)

Jumping Kemiössä

Tiina vietti meillä kaksi kesää, 5- ja 6-v. vuotiaana. Molemmilla kerroilla tähtäimessä oli ponien ikäluokkakisat. Viisivuotiskisa osui Tiinankin kohdalla mun sektioon. Pari kuukautta ennen synnytystä menin sen kanssa ja treenattiin ahkerasti sileällä. Essi hoiti hyppelyt ja lopulta myös breedersin. Tiina oli kuitenkin ensimmäinen, jonka selkään nousin leikkauksen jälkeen. Itse pääsin esittämään poni Ruovedellä Laatuponikisassa ja Tiina olikin kakkonen esteillä.

jumping Kemiö

Meillä ollessaan Tiina treenasi enemmän esteitä. Se oli todella reipas ja välillä kouluun keskittyminen oli haastavaa. Ryhdistä ja liikkeistä huomasi, että kyllä siitä kouluponiksikin on. Kuusivuotiskaudella mentiin jonkun verran myös kenttää. Tiina on monipuolinen ja äärettömän kiva ratsastaa. Koulua mentiin He B:tä, esteillä 90-100 cm ja kentässä harrastetta. On ollut hienoa seurata nyt Tiinan uraa poniratsastajan kanssa. Se kisaa koulua kansallisella tasolla välillä rusettejakin keräillen. Aluemestaruuksissakin se on pärjännyt hienosti.

täyssiskot Tiina ja Nessi

Tiinan ekat koulukisat

Kenttäkisoissa Ratulla

Koulua Ypäjän kisaviikolla

kenttäkisojen kouluverkkaa

392. Luukku 22

Ja perässä taas. Voin nyt jo kertoa,et ensi vuonna joulukalenteria ei kyllä tule. Mä en näköjään kykene sitoutumaan tähän joka päivä.

Seuraavana esittelyssä on connemaratamma Lilian (s.1999)

kuva: Ada Vakkuri

Lilian päätyi mulle kisaponiksi joulukuussa 2011, kun Nessi siirtyi Essille ja omat oli vielä sen verran nuoria ja kokemattomia, ettei niillä päässyt kisaamaan. Oli ihanaa saada käyttöön valmiiksi osaava poni ja itsekin pääsi taas vähän eteenpäin ja rutinoitumaan, varsinkin hyppäämisessä. Monta vuotta olin mennyt nuoria alusta kisauran alkuun ja sitten ne siirtyivät muille.

Lilian on hyvin koulutettu ja miellyttävä ratsastaa, mutta omat haasteensa siitäkin löytyi. Alkuun se ei suostunut lastautumaan, mutta naruriimun avulla se alkoi toimia niin, että reissaaminen oli mielekästä. Ehkä se 1-2 kertaa viikossa teki myös rutiinia sille hommaan. Toinen ongelma oli esteille kieltäminen. Aina ekaa kertaa lähestyessä uutta estettä, piti pysähtyä kerran. Ihan kavalettikokoisillakin.

Piian valkussa, kuva: Ada Vakkuri

Kisaaminen aloitettiin parilla 80 cm luokalla, mutta nopeaan alettiin mennä 90 ja 100 cm ratoja. Yleensä toinen kisarata meni hyvin ja rusettejakin saatiin, mutta seuraavalla kiellettiin ulos. Kerran putosinkin. Koulua mentiin myös, mutta tammaa jännitti aika kovin. Kotikisoissa prosentit oli heti huomattavasti paremmat kuin maailmalla. Lilianin kanssa innostuin taas kisaamaan kenttääkin. Sielläkin se vähän kyttäili, mutta maaliin päästiin aina.

kuva: Ada Vakkuri

 Lilianin kanssa valmentauduttiin ahkeraan. Piian valkuissa käytiin Salossa, Lohjalla Wistillä ja Turussa Ratulla. Muuten hypättiin Annan treeneissä. Koulussa meitä ohjasi Kauppisen Minna. Oli niin hienoa päästä tekemään tehtäviä ja toistoja kunnolla ja niin, että itsekin joutui töihin. Mulle teki todella hyvää, ettei aina saanut helpotusta nuoren ratsun takia. Kieltelyjä oli välillä niin, että poni kaatuikin, kun teki niin nopean uukkarin stopin jälkeen. Mutta sitten se loppui yhdessä Piian valkussa. Tajusin, että olin antanut sen aina kieltää uudelle esteelle. Ajatus oli ollut,että annan sen katsoa ensin ja sitten vasta yli. Kun otettiinkin asenne, että ekalla mennään yli, niin hommahan alkoi toimia.

Todella antoisan kisakauden jälkeen Lilian muutti tuntiponiksi Kangasalle ja sieltä takaisin omistajalleen tiineenä Ekusta. Tätä tammaa mulla on todella ikävä. Se kuinka vaivatonta ratsastus voi olla, kun kaikki sujuu. Ja kuinka ongelmia voi ratkoa menestyksellä, kun on hyvät apujoukot ja valmentajat. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun olen miettinyt, pitäisikö kysyä tammaa lainaan varsotukseen... Vaikkei Lilian itse ole parasta rotutyyppiä edustava connemara, se on osoittanut olevansa hyvä periyttäjä ja varsat ovat olleet hyvin laadukkaita.

Onneksi tiemme kohtasivat ja sain tämän kanssa tehdä yhteistyötä. Lilian on ihan super <3

391. Ja luukku 21

En viitsi esitellä noita meidän nykyisiä poneja sen enempää,kun niistä tulee kerrottua muutenkin. Samoin meiltä myyty ja myöhemmin lopetettu Snutten (Netan ja Kaijan emä) on esitelty aiemmin tässä.

Seuraavana siis connemaratamma Rockfield Honesty (s. 2005)

2.12.2009

Nessi tuli meille peruskoulutukseen 4-vuotiaana varsan vieroituksen jälkeen. Meiltä lähti Netta vaihdossa nessin omistajalle asustelemaan samanikäiseen seuraan ja Nessi tuli mielle opiskelemaan ratsun oppeja. Omat oli silloin niin nuoria, ettei ratsastettavia juuri ollut ja kaipaillessani projektia nessi ilmottautui vapaaehtoiseksi. Vähän sillä oli selässä käyty, kävelty ja ravattu ennen varsomista, joten ihan nollasta ei tarvinnut lähteä. Tavoitteena meillä oli 5-v. kaudelle Ponibreeders ja Laatuponikisa.

Nessi oli kovin oppivainen ja miellyttävä työstää. Se teki hommia aina mielellään. Tosin helposti vauhtia saattoi olla liikaa. Silti mentiin paljon ilman satulaakin ja poni oli aina todella luotettava. Maastoilimme paljon ekana talvena ja peltolaukkailut oli molempien suosikkipuuhaa. Kerran mentiin nurinkin lumisella pellolla, kun Nessi liirasi sarkaojaan pituussuunnassa. Kun lunta oli ryntäisiin asti, niin nurin mentiin vauhdilla. Nessin kanssa aloitettiin valmentautuminen Annan ja Krissen valkuissa ja se kehittyi vauhdilla. Esteet oli selvästi Nessin juttu. Intoa oli vaan niin paljon, etti aina ehtinyt nostaa jalkoja riitävästi.

Kisaamaan aloitettiin heti 5-v. kaudella, jotta rutiinia tulisi. Lähinnä pikkuesteluokkia mentiin,mutta käytiin me yksistä koulukisoistakin nappaamassa ruusuke helposta C:stä. Kesällä käytiin Rotunäyttelyssä Tampereella. Itse näyttelyluokassa Nessi taisi olla viimeinen, mutta Ratsastusluokasta se nappasikin sitten voiton. Tavoitteeseenkin päästiin ja Nessi oli mukana niin Breedersissä kuin Laatuponikisassakin. Mitään menestystä ei tullut, mutta poni suoritui kunnialla annetuista tehtävistä. Hypätessä se alkoi olla koko ajan enemmän ja enemmän menossa. Se hyppäsi hyvin, mutta vauhtia oli liikaa. Jos jäi liikaa kiinni edestä, se keskittyi vain vastustamaan ratsastajan kättä ja meni lähes läpi esteistä. Nessi myös kantakirjattiin 5-vuotiaana ja esitin sen sielläkin.

2.5.2010 seuraesteillä Somerolla

Nessi sai jäädä meille seuraavaksikin vuodeksi ja tähdättiin jälleen breedersiin. Meille oli kuitenkin tulossa perheenlisäystä, joten sovittiin, että yksi meidän tallin tytöistä jatkaa sen kanssa treenejä, kunnes olen taas ratsastuskunnossa. Nessinkin kohdalla lopulta Essi oli puikoissa myös breedersissä, koska Fannin syntymä meni hätäsektioksi. Nessin kanssa kisattiin 90-100 cm luokkia aluetasolla ja kenttääkin  kokeiltiin. Suurin haaste oli sopivan kuolaimen löytäminen. Hackamore oli toimiva pitkävartisena, kunnes sen turpaosa napsahti poikki kesken estevalkun. Pelhamia se vastusti paljon kahdellakin ohjalla. Lopulta suorakumikuolain toimi parhaiten.

Breedersin jälkeen Nessi siirtyikin Essille ylläpitoon vielä vuodeksi ja jäi siis asumaan meille. Essin lähtiessä hevoshommiin Saksaan ehdin vielä mennä Nessillä muutamat kisat ennen sen muuttoa uuteen ylläpitokotiin Jämsään. Sain hypättyä sillä kvaalit harrasteluokkaan kenttäkisoihin, 80 cm radalla nollat ja 90 cm yhdellä puomilla. Hienosti Nessi meni kenttäkisoissakin. Koulupuolella saatiin melko tasainen rata, ratesteet puhtaasti. Maastossa yksi harmittava kielto kaarteesta nopeasti tulleelle kapealle mökille.

Nessi ehti siis olla meillä kolme vuotta ja paljon sen kanssa opittiin. Haasteita oli paljon sen herkkyyden vuoksi. Nessin kanssa oli pakko etsiä pehmeää vaikuttamista, koska se jännittyi helposti jos yhtään jäi pitämään. Nykyään Nessi on poniratsastajalla Tampereen suunnalla ja kisaa (tai ainakin viime kaudella kisasi) 110 cm luokkiin asti 3-tasolla. Näitä on kiva seurata ja ihastella kehitystä, kun on ollut tekemässä alkutyötä. On ollut hienoa nähdä ponit tositoimissa ponikuskeineen.

390. Luukku 20.

Nää tulee vielä kaiken muun pahan lisäksi myöhässä. Tänään laitetaan kaksi ponia esittelyyn, niin päästään ajantasalle.

Tässä siis luukku 20. ja connemararuuna Merryhill's Jaguar (s. 2009)

Pikku-Jagge

Jaggea tarjottiin meille jo ennen sen syntymää. Jos siis tulee orivarsa. Innostuin tietty asiasta kovasti ja olinkin jo ihan varma, että tamma sieltä tulee. Mutta niin vain orivarsa tuli ja hetihän se meidät hurmasi. Kun Lissu vielä teki orivarsan samana kesänä, niin päätös oli varma. Ekan kerran käytiin Jaggea katsomassa muutaman viikon ikäisenä. Ekan kesän aikana tutustuin Jaggeen roikkumalla sen narun päässä sekä Vermon Poninäyttelyssä että connemarojen omassa Rotunäyttelyssä. Meille se muutti puolen vuoden iässä marraskuussa 2009. Alkuun Jagge ja Tarmo olivat Lissun kanssa porukassa, Tarmo kun on syntynyt vasta heinäkuussa. Tarmon vieroituksesta lähtien pojat olivat erottamattomat. Ne teki kaiken aina yhdessä, asuivat samassa karsinassakin.

juuri vuotiaiksi kääntyneet, kuva: Kaisa Kukkanen

Hieno liikkuja alusta asti (Kuva: Kaisa Kukkanen)

Pojat viettivät varsin leppoisaa varsan elämää keskenään ja isompien oriiden porukassa. Kesäksi pojat pääsivät laitumelle ja viettivätsiellä koko kesän. Rotunäyttelyyn ne molemmat raahattiin Tampereelle. Kumpikaan ei ollut parhaimmillaan kehitykseltään, mutta kokemusta varten siellä käytiin. Hyvin pojat toimivatkin. syksyn Hippoksen näyttely jätettiin ilmoittautumisesta huolimatta väliin, kun kasvavaihe oli niin epäedullinen. Talven ja kevään aikana pojat opettelivat irtohypytystä hauskanpidon merkeissä ja ohjasajon alkeita. Kaksi-vuotiaana molemmat pojat pääsivät mätsäriin, Hippoksen näyttelyyn ja Vermoon. Tasaista kakkosta niistä haettiin, paitsi Vermosta taisi tulla III-palkinnot.

2-v. kevättä

Taas kesä meni muuten laidunnuksen merkeissä laumassa. Jagge ruunattiin tammikuussa 2012. Näyttelytulokset eivät olleet riittävän hyviä jalostuskäyttöä ajatellen, joten totesin ruunauksen olevan parasvaihtoehto. Kilttihän se aina oli ja toimi kauniisti joka paikassa. Olin jo aiemmin syksyllä päättänyt alkaa pikkuhiljaa myymään sitä samasta syystä. Mulla ei kuitenkaan ollut tarvetta käyttöruunalle. Mikään kiire mulla ei ole näiden myyntien kanssa koskaan ollut.

3-v. kevättalvea

Sisäänratsastin Jaggen melkein heti sen käännyttyä 3-v. Se oli alusta asti niin fiksu, ettei mulla ollut yhtään kertaa avustajaa sitä taluttamassa. Käytävällä kävin muutaman kerran selässä istuskelemassa harjauksen yhteydessä. Jagge otti uudet asiat todella lunkisti. Siinä talven aikana ratsastin sillä ehkä 10 kertaa. Kesä meni edelleen laitumella ja näyttelyissä käytiin taas. Loppukesästä vähän ratsasteltiin lisää. Jagge oli aina yhtä viisas ja toimiva.

oisko ollut toinen ratsastuskerta

 Lopulta lokakuussa 2012 Jagge löysi oman ihmisen ja muutti Hyvinkäälle. Meidän tiet kuitenkin kohtasivat uudelleen elokuussa 2014, kun Jaggis tuli ylläpitoon yhdelle meidän tallilaiselle. Ponipoika oli kyllä varsin oma itsensä, tosin herkkyyttä oli tullut lisää. Alkuun se huolestui helposti asioista, mitä se ei silloin varsana juurikaan harrastanut. Jonkun verran pääsin sitä ratsastamaankin ylläpitäjän sairasloman aikana sekä hakemaan rutiinia hyppyhommiin Annan valkuissa. Jagge oli ihanan rehellinen ratsastaa ja kaikkensa se yritti. Vähän laukka oli vielä säätelemätöntä, mutta ravissa se oli jo varsin hieno. Vähän seurakisoja se ehti tässä ollessaan kiertää.

6-vuotias Jagge seurakoulukisoissa ( Kuva: Päivi Kankare)

Viime kesäkuussa Jagge lähti uuteen kotiin Turun kupeeseen. Kerran ollaan koulukisoissa ja poniin törmätty ja hienosti se nappasikin sijoituksen helpossa B:ssä. Toivottavasti saadaan seurata sen kehitystä jatkossakin. Jagge on hieno mies ja on hienoa saanut olla vaikuttamassa sen elämän alkutaipaleeseen.

389. Nro 19

Myöhässä, TAAS! Mä olen niin huono tässä...

Seuraava esiteltävä poni on connemararuuna Banks Cadeau (s. 2006)

Nipsu 3-v. ( 20.7.2009)

Kaverukset ja veljekset Banks Cadeau ja Woolpacks Thunderstruck ekaakertaa yhdessä 31.5.2009

Nipsu muutti meille 3-vuotiaana oriina toukokuussa 2009. Tai silloin sen kutsumanimi oli Caddy (ja mun on ollut todella vaikea tottua tähän uuteen kutsumanimeen). Se oli toisen samanikäisen connemaraoriin seurana ja kuten yläkuvasta näkee meno oli välillä kovaa. Nipsulla aloitettiin työskentely ensin ajo-opetuksella ja sitten siirryttiin ratsuoppeihin. Se oli oikein nopea oppimaan ja erittäin miellyttävä. Kaikessa käsittelyssä sai kuitenkin olla erittäin rauhallinen. Nipsu oli niin herkkä, että kaikki äkkiliikkeet saivat sen säikähtämään. Olen monesti todennut, että tämä poni oli poikaversio meidän Sissistä.

kuva: Kaisa Kukkanen

Nipsun kanssa ensimmäinen tavoite oli laatuponikisa syksyllä 2009. Irtohypytystä treenatessa huomattiin, että se on kyllä ponin laji. Se tykkäsi todella hypätä ja tekniikka oli hieno. Laatuponikisassa poninappasikin koko kisan parhaat hyppypisteet keskiarvolla 9,2. Rakenne ja askellajit eivät menneet yhtä hyvin, mutta poni toimi hienosti, vaikka oli ekaa kertaa kisareissussa. Eikun oltiinhan me sitä ennen myös Vermon Poninäyttelyssä. Sieltä muistan vain kommentin "little bit scarred". No taistelujäljet kuuluu asiaan. Seuraavana talvena pojat olikin tiiviisti loimitettuina, kun todettiin, että mielummin repivät loimia kuin toisiaan.

Seuraavalle keväälle tavoitteeksi oli asetettu ponioripäivät molemmille pojille. Koko talvi treenattiin ratsain ahkeraan. Kerran viikossa käytiin jossain maneesilla tutustumussa vieraisiin paikkoihin. Treenattiin ihan perusjuttuja, siirtymisiä yms. Vähän myös puomeja ja pikkuesteitä otettiin mukaan kuvioihin. Koulukisoissakin käytiin pari kertaa. Ne oli kyllä ponin mielestä jännittäviä, mutta pysyttiin aidoissa ja taidettiin saada ihan hyväksyttyjäkin ratoja.

Elokuussa 2009

Laatukisassa 2009 (kuva: Kaisa Kukkanen)

Talvella 2010 (Kuva: Kaisa Kukkanen)

kuva: Kaisa Kukkanen

Nipsu totutteli myös lasten ratsuna toimimiseen, tämäkin Kaisan kuva

Oripäiville päästiin ja pojat käyttäytyivät hienosti. Ratsastuskokeeseen asti ei koskaan päästy alhaisten rakennepisteiden vuoksi. Sieltä kotiutumisen jälkeen varattiinkin ruunausaika molemmille ja toukokuussa vietettiin ruunajaisia. Toipumisen jälkeen jatkettiin hommia ja tavoitteeksi asetettiin jälleen laatuponikisa. Kesän myötä hyppytreenejä lisättiin ja ehdittiin parit valmennuksetkin käydä. Poni oli ihan super hypätessä. Valkuisskain tuli valtavasti kehuja. Yhdet kisatkin käytiin hyppäämässä, mutta se oli niin jännittävää, että kolme-neljä kieltoa taisi tulla.

Juuri ennen Laatukisaa poni alkoi liikkua epämääräisesti. Laatukisa jäi siis väliin ja poni meni kotiinsa. Se kävi klinikalla ja kintereessä oli tulehdus. Ne hoidettiin ja samalla omistajat tekivät päätöksen ponin myymisestä. Se oli pikkuponikokoinen ja tulisi jäämään pieneksi perheen ratsastajatytöille. Nipsu siis palasi meille vajaan kuukauden kotiloman jälkeen myyntiä varten. Meiltä lähti Snutten silloin vaihdossa ylläpitoon sinne. Juuri, kun olin päättänyt suostua ponien vaihtoon omistajuutta myöden, Nipsulle löytyi ostaja. Se muutti puolentoista vuoden yhteistyön jälkeen pohjoiseen perheponiksi. Myöhemmin harmitti, että en ponia vaihdossa ottanutkaan, mutta nyt poni on arvoisessaan kodissa. On ollut hienoa seurata ponin kehitystä nykyisellä omistajalla. Se kilpailee 3-tasolla rataesteillä ja selvittipä tänä vuonna kaikki kolme SM-osakilpailuakin hyväksytysti läpi. Tsemppiä Team Nipsulle kohti ensi kautta, täällä eletään jälleen hengessä mukana!