Eilen aloitin hommat pitkästä aikaa ratsikouluopena. Tarkoitus on pitää toistaiseksi perjantaisin Salon Ratsastuskeskuksen ratsastuskoulun tunnit, yhteensä neljä opetusryhmää. Olihan se pieni kulttuurishokki palata valmennustyyppisistä tunneista omilla poneilla, ratsastuskouluun. Hankaluuksia tuottaa vielä, kun ei tunne hevosia. Ei yhtään osaa arvioida mikä sopii kellekin edes kokonas puolesta, saatika sitten luonteen. Mutta eiköhän se tästä pikkuhiljaa. Näin joulun alla ryhmät on onneksi pienempiä, kun ratsastajia on paljon loman vietossa. Ehtii vähän paremmin keskittyä tutustumaan hevosiin ja ratsastajiin. Nimet muistin ihme kyllä ja hevosistakin jäi lähes kaikista hyvä mielikuva.
Ensimmäinen kerta meni lähinnä tutustumiseen, mutta eiköhän sitä pikkuhiljaa päästä oikeasti töihin. Itselle on vielä kovin hankala suunnitella tehtäviä sopiviksi. Ei liian vaikeita, mutta ei liian helppojakaan. Tärkeää olisi saada pikkuratsastajille onnistumisia ja tunne siitä, että oppivat uutta. Oma näkemys ratsastamisesta on kuitenkin hieman erilainen. Ei niinkään temppuja, vaan hevosten työstämistä. Aloittelevat ratsastajat eivät kuitenkaan saa vielä mitään irti tunnista, jossa pyöritään koko tunti ympyrällä vaikka taivutuksia tehden...
Tämä uusi homma myös sinetöi päätöksen ratsastusseuran vaihdosta. Ensi vuodesta lähtien meidän perhe edustaa Salon Riding Clubia. Se on uusi seura, joka aloittaa toimintansa virallisesti vuoden alusta. Ainakin lupaukset aktiivisesta toiminnasta, valmennuksista ja kilpailuista ovat varsin vakuuttavia. Toivottavasti aktiivisuus toteutuu ja säilyy. Vaikka meillä onkin hyvin omat valmennukset hoidossa ja kisojakin on riittämiin, kaipaan toimintaa yhteisöllisyyttä ja järjestelmällisyyttä. Varsinkin siinä vaiheessa, jos omat lapset todella innostuvat harrastamaan, treenaamaan ja kisaamaan ponien kanssa. Yksin touhusta katoaa helposti mielenkiinto. Porukalla on mukavampi treenata ja hyvä yhteishenki saa jaksamaan ei-niin-hyvinä hetkinäkin.
Innolla siis kohti uutta vuotta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti