perjantai 4. syyskuuta 2015

355. Jäykkä, jäykempi, minä...

Luulisi näillä kohtuullisilla ratsastusmäärillä olevan edes jonkinlaisessa kunnossa, mutta taas totuus paljastui. Kaksi päivää Pantsun valkussa ja olen lähes liikuntakyvytön. Miten voikaan mennä kroppa näin jumiin. Kuitenkin ratsastan lähes joka päivä kahdesta kuuteen hevosta ja usein ihan kunnollakin, niin että ratsulla ja kuskilla on ihan hikikin. Nyt itse valkut eivät edes tuntuneet niin raskailta, mutta kyllä tietää tehneensä jotain. Joskus ollaan kuitenkin menty koko puolitoista tuntia ilman jalustimia sileätyöskentelyä kuoleman rajoilla. Suurin syy jumitukseen taitaa olla kierrostolkulla laukkaaminen kevyessä istunnassa. Kunnon kevyttä istuntaa tulee käytettyä ihan laittoman vähän. Hypätessäkin suurin osa tulee mentyä esteistunnassa. Maastossa sitten kevyessä istunnassa, mutta eipä ole tullut juurikaan laukkailtua maastossa viime aikoina.

Ihan turhaan en itseäni kipeyttänyt, sillä hyvät oli treenit tälläkin kertaa. Eikä edes kaaduttu! Eka päivä tehtiin vähän jumppaa. Ensin oli kolme innaripystyä (n. 40 cm) + puomi ennen ja jälkeen ympyrällä. Sitä tultiin molemmista suunnista laukassa. Oikeassa kierroksessa meno oli helpompaa, vasemmassa Venla vähän valui ulos enkä osunut ekalla kierroksella viimeiselle puomille. Venla oli hyvin menossa ja oikeallekin taipui hyvin sisäjalan ympäri. Kyllä se paranee jatkuvasti ja vinouskin helpottaa. Vaihdot on kyllä edelleen tosi vaikeita ja teenkin niitä ehkä vähän turhan varovasti, kun Venla ottaa helposti herneen nenään ja alkaa pukittaa.

Seuraavana tehtävänä oli kolmoissarja, johon oli laitettu lisäpuomeja väleihin. Puomi-pysty-puomi-okseri-puomi-puomi-pysty. Ja hengissä selvittiin siitäkin. Vähän Venla kiemurteli alkuun, mutta kun ratsastin jalalla, se meni kyllä joka kerta. Jumpan jälkeen tultiin vielä vesitehtäviä. Ensin leveä vesimatto ja siitä neljä laukkaa pysty-pysty sarjalle (yksi laukka), jossa A-osan alla pikkuvesimatto ja molemmissa aaltolankut. Venla menee nämä kaikki ihanan rohkeasti. Leveä vesikin ihan suoraan ensi yrityksellä, vaikka se oli ihan täynnä vettä. Koko treenin aikana tuli yksi kielto, kun ykkösokserin jälkeen tultiin kaarevalla tiellä pystylle, jonka alla oli valkoinen laatikko. Sen okserin jälkeen Venla vähän puri kiinni kuolaimeen ja vaihteli laukkaa (etupää vaihteli). Se ei vaan rekisteröinyt estettä ajoissa ja vähän yllättyi. Seuraavaksi homma sujui hienosti. Eka päivä oli hyvä ja sujuva.

Toisena päivänä oli rataharjoitus. Alkuun taas verkassa paljon laukkaa kevyessä istunnassa, että laukka saataisiin kunnolla auki. Nyt Venla olikin heti paremmin juonessa mukana ja eteni paremmin. Tehtiin myös vaihtoja kääntelemällä radan poikki. Kaksi kertaa tuli puhdas vaihto kumpaankin suuntaan! Ehkä ne vaihdotkin alkaa löytyä. Nyt vaan joka kerta vähän kokeillaan ilman sen suurempaa stressiä ja paineistamista. Alkuverkassa tultiin iso vesimatto pari kertaa puolitettuna ihan ravissa. Sitten seuraavaksi se olikin kokonaisena ja pieni pysty päällä ja vielä eri suunnasta. Aurinko paistoi siihen enkä ratsastanut sitä tarpeeksi, joten otettiin kielto. Seuraavalla yrityksellä vähän kiemurrellen yli ja sitten lähti sujumaan paremmin. Muutama linja tultiin vielä ennen rataa. Tänään huonoja lähestymisiä oli enemmän enkä oikein nähnyt paikkoja. Hienosti Venla kuitenkin tsemppasi yli kaikista esteistä. Ne ei kuitenkaan ollut enää mitään pieniä meille. Huomasi, että molemmilla oli vähän paukut lopussa ja siihen päälle oma epävarmuus esteiden korkeudesta. Ei hyvä, mutta hengissä selvittiin. Hyviäkin paikkoja ja sujuvia etäisyyksiäkin tuli monta, mutta varsinkin alkuradasta kaikki hypyt tuli pohjaan ja Venla kiipesi esteiden yli lähes vauhditta. Ihme, että puomit kuitenkin pysyivät suurimmaksi osaksi ylhäällä. Vain viimeinen linja meni tosi huonosti. Siinä oli tiukasta kaarteesta okseri, kuusi laukkaa, pysty, kolme laukkaa ja okseri. Eka väli oli hyvä, mutta toiseen väliin ei vaan mahduttu ja okserin molemmat yläpuomit vain sinkoilivat. Tultiin vielä pysty ja okseri uusiksi, nyt sujuvasti ja varmasti.

Palaute oli pääosin positiivista. Teknisesti homma on hyvin hallussa, kun saan paikan osumaan eikä näillä korkeuksilla ole mitään ongelmaa, mutta omaa silmää pitää treenata. Rutiinia paljon. Oma hyppytauko ja isompilaukkainen ratsu hankaloittaa hommaa, mutta hyviäkin hetkiä on. Venla on ihanan suoraviivainen ja rehellinen menijä. Piiakin oli ihan sitä mieltä, että kenttäratsu siitä tulee. Tälle kaudelle ei vielä kiirehditä, mutta ensi kaudella sitten. Odotan jo nyt innolla. Nyt Venlalle tarvitaan lisää fysiikka (ja mullekin). Koitetaan lisätä treeniin kerran viikossa laukkavetoja. Piia suositteli noin 800 m pätkää kunnon laukkaa. Yksi hyppypäivä, yksi puomipäivä sekä palautuspäivä laukkatreenin jälkeen. Siihen ei jää siis kuin yksi päivä muuta työskentelyä ja siihenkin kannattaa ottaa maastoilua erilaisilla pohjilla. Joka päivä olisi hyvä kävelyttää. Onneksi Venla kävelee paljon tarhassa, mutta koitetaan lisätä maastokävelyitä. Myös irtojuoksutus on hyvää treeniä nuorelle. Esim. 2 min laukkaa putkeen ja sitten taas huili. Itselle kuntosalitreeni tekisi hyvää. Keskivartalo ja reidet varsinkin kaipaisi vahvistusta. Ongelmana on jatkuva ajan ja rahan puute. Ilman jonkun PT:n valvovaa silmää ei tule tehtyä kunnolla mitään enkä varmaan edes osaisi tehdä liikkeitä oikein. Kouluviikoille voisi koittaa ottaa lenkkeilyn ilatohjelmaksi (jos löydän lenkkarit vielä jostain...) Olisi se kiva olla kunnossa ensi kaudelle. Ja muutenkin päästä treenaamaan vähän tavoitteellisemmin omaakin ratsastusta eikä aina vaan hevosta. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti