354. Se olis sitten syksy

Viimeinen elokuuta, viimeisen kesäkuukauden viimeinen päivä. Huomenna alkaa siis syksy. Onneksi nämä elokuun päivät ollaan saatu nauttia lämpimistä keleistä. Sain pestyä tallista viimeiset kaksi karsinaa. Myös loput loimet saatiin puhtaiksi (ja kuiviksi ennen kaikkea). Eilen haettiin viimeiset ponit pois laitumelta ja syksyn kuviot alkaa pikkuhiljaa selkiytyä. Vielä pari asukkia on tulossa tallipaikalle talveksi ja pari on tässä lyhyemmällä ratsutusjaksolla. Lisäksi pihattoon on tulossa kaksi tammavarsaa vieroitusten jälkeen loppusyksystä. Ehkä tästäkin talvesta selvitään, vaikka alkuun huonolta näytti. Koko elokuu on menty aika kituuttamalla, mutta valoa alkaa näkyä tunnelin päässä.

Pikkuhiljaa olen aloittanut etsinnät sopivien poninhoitajien/vuokraajien suhteen. Rose ja Kaija pitäisi saada säännöllisiin hommiin ja tietysti mieluiten niin, että osa kustannuksista tulisi katettua. Kaijan kohdalla olen myös miettinyt myyntiä, mutta sekin on ajankohtaista vasta lähempänä vuoden vaihdetta. Sen verran olen myytniin valmistautunut, että ilmoitin sen kantakirjaukseen Kotimäkeen 24.9. Missään nimessä se ei ole parhaimmillaan, mutta haluan kirjata sen ennen mahdollista myyntiä, niin varsalla on kaikki "oikeudet". Ylälinja sillä on vielä kovin lihakseton ja maha on pullea, saa nähdä paljonko saadaan muutosta kuukaudessa. Vähän töitä ja väkirehuja, jos peppuunkin tarttuisi jotain.

Rosella kävi yksi ratsastaja sitä kokeilemassa, jos vaikka pääsisi ihan poniratsastajan kanssa kisakentille ensi kaudella. Rose on ehtinyt mukaan jo parille tunnillekin ja kyllä sitä on ilo katsella. Liikkeet ei ole mitkään kouluratojen kuningattaren, mutta hyvältä se näyttää silti. Ensi viikolla mammatammat saa kengät alleen, niin pääsee kunnolla maastoonkin.

Viime viikkoon mahtui paljon ratsastuksia. Parhaimmillaan niitä oli kuusi päivässä ja useampi muualla kuin kotona, joten ajeluunkin kului ai
kaa. Mutta kyllä on nyt kivoja ratsastettavia. Kevyitä, pehmeitä ja erittäin kehityskelpoisia. Olen jopa mennyt Sissillä ja Tarmolla viime viikolla ja nekin oli tosi mukavia. Nyt on vaan järjestettävä niillekin oma välinsä, jotta koulujaksot olisi helpompia. Ei menisi ekoja päiviä säätöjen hakemiseen. Sänkkärilläkin ollaan päästy vähän menemään. Niin kivaa! Venlan kanssa oltiin Anisissa hyppäämässä Annan valkussa ja se oli parempi kuin ikinä. Meno oli varmaa ja sujuvaa. 90 cm rata sujui tosta noin vaan, hyvässä rytmissä ja rentona. Ei yhtään huonoa hyppyä. Venla ei edes kytännyt mitään erikoisempia johteitä, portteja, vesimattoa ym. Kävelytiellä pyöräilijät ja sen takana jalkapalloilijat vähän alkuun pelotti, mutta niistäkin selvittiin. Pitkästä aikaa oli fiilis, että tämähän sujuu!

Viikonloppuna oltiin kisaamassa nuorison kanssa. Lauantaina Baroni (4-v.) oli taas koulukisoissa. Viimeksihän se karkasi laukassa portista, mutta nyt pysyttiin aidoissa ja tulipa sieltä ponin eka sijoituskin! He C:1 ja 61%, 4. sija. Siihen mahtui pari rikkoakin, kun kentällä oli lätäkkö pitkällä sivulla. Verkassa se oli ihan super, mutta radalla on vielä vähän jännitystä ilmassa. Nyt tähdätään Laatuponikisaan kolmen viikon päähän ja poni asuu tässä siihen asti. Toivottavasti löydetään sama rentous myös suorituksiin, mitä väläyttelee treeneissä. Aulangolla on verkka kyllä varmaan radan kanssa kentällä, joten ei tarvitse verkata maneesissa (tai näin ainakin toivon).

ja kisatakista jo kaksi nappia irti, pitäisköhän korjata... kuva: Kirsi Suhonen

Sunnuntaina Venla oli ekaa kertaa estekisoissa. Melkkilässä oli aluekisojen yhteydessä 70cm ja 80 cm seuraluokat, joten ilmoitin tamman sinne treenaamaan. Tuntui, että tuli lähdettyä vähän soitellen sotaan...Perniössä huomasin auton bensavalon syttyessä, että eihän mulla ole kukkaroa mukana. Käteistä oli onneksi jäänyt edellisen illan tunninpidosta sen verran taskuun, että sain lähtömaksut hoidettua, mutta tankkaukseen jäi kaikki 5€. Paikan päällä huomasin, että myös numerolappu puuttui. Sitä onneksi kukaan muu ei huomannut. Rokotukset oli sentään mukana. Ei voi taas musitaa, että aluekisojen yhteydessä seuraluokissa pitää olla kaikki mukana. Reissusta selvittiin kunnialla ja Venla toimi superisti. Vaikka verkka oli ihan Villi-Länsi, se keskittyi ja toimi rentona. Ei haitannut ahtaus ja ohi suihkivat hevoset. Radalla se ei kytännyt mitään. Ekalla radalla mokasin viitosesteen, kun en ratsastanut mitään paikkaa siihen. Tuli puolikas askel ja puomi. Seuraavakin este tuli pohjaan, kun oli suhteutettu linja. Sitten saatiin paketti kasaan ja viimeinen este oli taas hyvä. 80 cm luokassa oli sama rata. Nyt pääsin hyvin korjaamaan askeleen viitoselle ja kuutoselle, mutta mokasin ihan samaan tapaan sitten perusradan viimeiselle esteelle, josta puomi. Hyvin meni kuitenkin ja tamma oli todella fiksu. Nämä korkeudet tuntuu varsin pieniltä, mutta jos nyt joku 80 cm vielä otetaan ennen ylemmäs siirtymistä. Ei hosuta, kun muistaisi saman radallakin...