Maanantaina se sitten alkoi. Mun koulu-urakka. Neljä tiivistä päivää Ypäjällä uutta oppimassa. Mukaan valitisin ratsuiksi Tarmon ja Venlan. Tarmon kanssa oli tarkoituksena suorittaa pääosin koulun oppitunnit ja Venlan kanssa treenata muuten vaan sekä käydä Annan valkussa. Ihan hirmuista jännitystä aloituksesta ei juurikaan ollut, sillä Hevosopisto on sen verran tuttu paikka käytäntöineen. Tietysti uudet ihmiset tuovat oman jännityksensä kuvioihin.
Lähijakso alkoi talliin tutustumisella ja yleisemmällä tasolla opiskeluihin tutustumisella. Eniten huoletti hevosten karsinassa seisottaminen. Molemmat ovat olleet yötä päivää pihalla, joten kahden tunnin tarhailuaika on melko lyhyt. Lisäksi tietty päivittäiset ratsastukset ja kävelytykset. Lukujärjestyksessä oli mielenkiintoisia aiheita ja tunnit kuluivatkin varsin nopeaan. Syömässä sai käydä myös jatkuvasti. Tai siltä se ainakin tuntui. Aika luksusta, kun vertaa kotiin. Tallissa kului kyllä paljon aikaa, kun oli kaksi hevosta hoidettavana ja ratsastettavana. Tarmolle osui tälle viikolle vielä muutama astutusreissukin. Velvollisuudet pitää hoitaa loppuun asti. Nyt sillä on ollut sitten yhteensä kuusi tammaa. Aika hyvä saldo! Neljä kuitenkin ihan connemaroja. Toivotaan, että nämä kaksi viimeistä tiinehtyvät myös.
Kaksi ensimmäistä päivää ratsastettiin koulua. Menin molemmat päivät Tarmolla. Ajatustyyli ja lähtökohta oli taasniin erilainen, että sitä oli ihan pihalla alkuun. Tuntui kuin olisi alkeiskurssilla taas, mitään ei osannut tehdä oikein eikä oikein saanut kiinni siitä, mitä haettiin. Toinen päivä oli onneksi jo helpompi ja pieniä onnistumisiakin tuli. Tosin hyvin pieniä. Tarmo oli molemmat päivät aika vahvasti jalan takana ja muoto oli epävakaa. Notkeutta runkoon kaivattiin lisää, jotta askeleeseen löytyisi myös lisää joustoa eikä vain lyhyttä, kiireistä kipitystä.
Venlan kanssa menin sileällä itsekseen kaksi ekaa päivää. Ensin kentällä, jossa se oli kovin jännittynyt ja katseli maisemia urakalla. Suht sujuvasti saatiin kaikki askellajit mentyä, mutta jännittyneisyys korosti taas vinoutta. Loppukävelyinä käytiin kiertämässä metsäteitä/polkuja. Tottakai piti mennä kokeilemaan myös kahlaamista. Ekana päivänä se ei olisi mennyt lätäkköön millään. Se vain peruutti ja peruutti ja peruutti. Vähän piti potkia, pukittaa ja keuliakin. Lopulta ohi tuli yksi poni, jonka imussa se lopulta käveli pitkin ohjin lätäkön läpi. Eihän me painittukaan kuin noin 15 minuuttia... Toisena päivänä se meni jo suoraan yksinkin lätäkköön. Todella rohkeasti Venla maastoili yksin, vaikkei sitä juurikaan olla harrastettu kotona.
Jälkimmäiset päivät meni hyppelyiden merkeissä. Ekalla tunnilla menin Tarmolla. Tehtävät oli hyvin simppeleitä ja vähän katsottiin missä mennään. Tarmo oli edelleen jalan takana, mutta hypyt oli hyviä ja paikatkin osui. Helposti sitä tuli käskettyä vähän liikaa, kun sitä normaalia virtaa ei ollut. Hyvin se silti teki hevosvälit siinä missä muutkin. Tarmokin sai kahlata joka päivä lätäköissä ja kaikkiin se meni ihan suoraan. Parina päivänä se jopa toimi vetoapuna kavereille veteen menossa. Tänään Tarmo sai olla vapaalla, jotta virtaa riittäisi viikonlopun kisoihin. Se olisi Ponibreeders edessä.
Venlan kanssa olin Annan valkussa hyppäämässä keskiviikkona. Eka hyppykerta kaatumisen jälkeen. Venla käveli rohkeasti yksin juhlakentälle ja toimi sielläkin kiltisti. Puomit meni vielä sujuvasti, vaikka askeleet ei ihan aina osuneetkaan. Aika tarkkaan pitää itse ratsastaa. Hypyt aloitettiin pikkukavaletilla ja siitä kaksi laukkaa ristikolle. Kiemurtelua ja jännitystä. Mutta meni. Varsinaisille esteille tulikin sitten useampia kieltoja. Venla kiemurteli ja yritti vältellä tilannetta kaikin keinoin. Pari kertaa se jäi kaarteeseen jo jumittamaan. Muutama hyppy tultiin kiellon jälkeen ravissa muutaman metrin peruutuksen jälkeen. Ja vähän piti raipallakin muistuttaa, kun se juuttui jalan taa. Ja sitten vain yhtäkkiä se päätti, että mennään sitten. Venla varmaan laittoi silmät kiinni ja lähti vain täysiä kiitämään ajatuksella äkkiä yli, niin en kuole tähän. Se tsemppasi hienosti. Ja siihen jäi kaikki kiemurtelu ja jumittaminen. Kaikki loput hypyt se meni korkealta ja kovaa. Muutamien hyppyjen jälkeen se vähän rentoutuikin eikä huolestunut huonommistakaan paikoista. Tuttu imu ja into esteelle löytyi uudelleen. Se oli niin hieno tamma!
Tänään menin koulun tunnille Venlan kanssa. Tehtävät oli edelleen simppeleitä ja se toimi kivasti. Ainoastaan kolmen ristikon jumppasarjalle tuli muutama ohimeno. Rata oli ensimmäisellä kierroksella vähän hakemista, mutta toinen kierros oli jo hyvä. Venlalla oli taas imu esteille ja tehtävät sai tehtyä oikeilla askelmäärilläkin. Laukanvaihtoja olisi nyt kyllä tosissaan alettava treenata. Niihin menee nyt ihan liikaa aikaa, kun raviin siirtyminen kestää. Se vaan ottaa niin paljon lämpöä vaihdoista, että suuttu kovin...
Kokonaisuudessa viikko oli mukava, vaikka ekan päivän jälkeen muistuikin hetkellisesti mieleen, miksi vannoi, ettei ikinä enää palaa Hevosopistoon valmistumisen jälkeen. Sen verran masensi ensimmäinen koulutunti ja siihen päälle muutama epäystävällinen kommentti henkilökunnalta. Jotenkin sitä stressasi myös kaikkea tekemisiään tallissa. Osaako nyt tehdä kaikkien taiteen sääntöjen mukaan. Omalla tavalla ja itselle on saanut tehdä jo sen verran kauan, että vaatii ylimääräistä keskittymistä tehdä oikein. En uskaltanut lähteä ratsastustunnille ilman hanskoja tai mennä talliin crocseilla. Mistä ja miten taluttaa, kuinka huolellisesti karsina pitää siivota jne. Pikkujuttuja, mutta vaatii tarkkuutta normaalia enemmän. Meidän porukka on todella mukava ja on ollut mielenkiintoista kuunnella muiden taustoja eri asioihin liittyen, kun joka tunnilla on oma esittelykierroksensa aiheeseen liittyen. Hevoset käyttäytyivät siivosti koppihoidosta huolimatta. Hyvä reissu siis ja innolla jo odotellaan seuraavaa jaksoa. Tehtävien kimppuun pitäisi käydä mahdollisimman pian, etteivät jää roikkumaan...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti