lauantai 12. syyskuuta 2015

358. Toinen kouluviikko

Toinen kouluviikko Ypäjällä on takana. Tällä kertaa mulla oli mukana Venla ja Sissi. Jotenkin oli niin leppoisaa olla reissussa ilman Tarmoa. Vaikka se on kuinka helppo ja leppoisa käsitellä, sen kanssa täytyy silti olla koko ajan tarkkana ja miettiä miten hommat tekee. Tammat saivat tarhatakin yhdessä, joten ei ollut niin tarkkaa, koska niitä haki sisälle. Ei ollut vaaraa jäädä yksin pihalle.

Maanantaina päivä alkoi vasta iltapäivällä maastoesteillä. Olin suunnitellut aamulla tekeväni vaikka ja mitä, mutta lopulta puolet jäi tekemättä. Sentään koulutehtävät tuli tehtyä. Suunnitelmana oli käydä Satula.comissa Ypäjällä Venlan kanssa. Se on muuttunut selästään aika paljon Nyt kun työskentely on säännöllistä. Meidän satula, jota sillä käytettiin on armotta liian leveä, kun pallomaha on poissa. Sen omakin satula jää vähän lähelle säkää. Ei kuitenkaan ehditty uusia satuloita sovitella, mutta tsekattiin oma paremmin irti säästä Mattesin avulla. Muuten satula on malliltaan aika hyvä ja tasapainossa.

Venla pääsi maastoesteilemään. Maanantaina treenattiin tiistain maastoestenäyttöä varten. Venla oli ihan täpinöissään ja meni innolla. Kun se otti lämpöä ja kierrokset kasvoi, laukanvaihdot ja kaikki katosi. Se vain pomppi ja poikitti. Yhden kerran se kielsi, kun lähdettiin tekemään rataa. Se ei huomannut, että muut odotteli toisella puolen vähän matkan päässä. Sen jälkeen kaikki esteet meni helposti ja innolla. Jopa veteen se meni ihan suoraan. Harjoituksista jäi niin hyvä mieli molemmille. Tiistaina meillä oli näyttö heti aamusta. Verkassa Venla oli vielä enemmän innoissaan, kun tiesi selvästi mistä oli kyse. Radalle se lähti reippaasti, mutta alkoi vähän mutkitella jo ykköselle. Yli päästiin, mutta sitten tuli stoppi. Kaverit ei odottanutkaan vähän matkan päässä. Sain sen liikkeelle, mutta se kyttäsi koko matkan kaikkea. Laukka poukkoili sivuille, välillä seis ja taas seuraavassa hetkessä eteen. Oli aika haastavaa saada tamma radasta läpi. Kieltoja tuli yhteensä viisi. Tamman poukkoillessa niin paljon, aina vähän luovutin viimeisellä askeleella ja annoin sen luisua ohi. Olisi pitänyt vielä paremmin tukea sitä viimeiseen askeleeseen asti. Onneksi saan näytön korvattua kilpailusuorituksilla, joten tämä toimi hyvänä harjoituksena Venlalle. Näitä rataharjoituksia ei ole koskaan liikaa tarjolla.

Sissin ohjelmaan kuului maanantaina itsenäinen koulutreeni kentällä. En oikein saanut siihen mitään otetta ja huomasin myös, että sen satula on kovin lähellä säkää. Koko ratsastus meni sitten oikeastaan keskittyessä siihen. Jos se onkin ollut sen takia niin hankala. Ei halua nostaa selkää ylös, koska satula makaa niin lähellä säkää. Se ei ole aristanut selkää eikä siinä näy jälkiä, mutta poni on niin herkkä kaikelle. Tiistaina meillä oli Annan koulutunti. Päästiin työskentelemään oikein kunnolla. Sissi oli todella vahva ja liikkui alkuun jalan takana. Laitoin sille satulan alle Mattesin ja se nosti satulaa selvästi irti säästä. Poni alkoi liikkua loppua koden selvästi paremmin ja rehellisemmin koko kropan läpi. Harmittaa, kun en ole tajunnut miettiä tätä asiaa aikaisemmin. Ponilla on selkälihaksetkin selvästi tippuneet ja kaulan malli kääntynyt väärinpäin. Ensiavuksi täytyy ostaa sille oma Mattes ja alkaa raapia rahoja kasaan uutta satulaa varten.

Keskiviikkona vuorossa oli estetunti, johon menin Sissin kanssa, koska Venla oli hypännyt juuri kaksi päivää. Mentiin sellaisia 80-85 cm hyppyjä verkkahyppyjen jälkeen. Sissi oli kovin menossa ja muutaman kerran sain ihan kunnolla ottaa kiinni, kun se meinasi häipyä gägeistä huolimatta. Suurimmaksi osaksi se oli hyvä ja kuulolla. Kaukaa se ei taaskaan halunnut lähteä hyppyihin vain teki mielummin pikkuaskeleen esteen eteen. Ihmeen hyvin se venyi hevosten väleihinkin. Kivaa oli molemmilla. Aamupäivä meni oppitunneilla koulu- ja esteratsastuksen opettamisen opettelussa. Pientä paniikkia alkoi puskea opetusharjoitusten ja -näyttöjen suhteen. Mä niin inhoan tällaista "julkista esiintymistä". No ehkä siitäkin selvitään hengissä. Tämä on kyllä koko koulutuksen pahin osio.

Torstaina aamulla meillä oli vielä koulutunti. Joka päivä Sissi oli parempi ja jarruttamista oli vähemmän. Paremmin se olisi vieläkin saanut olla läpi, mutta hyviäkin pätkiä oli paljon. Laukassa varsinkin tuli hienoja askelia. Nyt olen koittanut ratsastaa sitä niin matalaan muotoon ja pitkälle kaulalle, että ohjat on kilometrin verran liian pitkät. Anna huomautti koko ajan samasta asiasta ja edelleen  oltiin samassa aiheessa torstain koulutunneilla. Loppukävelyinä käytiin kylmäämässä jalkoja kahlaten.

Venla sai kaksi päivää harjoitella yksin maastoilua. Keskiviikkona käytiin vähän laukkaamassa hiittiksellä. Se oli taas niin jännittynyt ja väisteli joka kiveä ja kantoa. Omat reidet oli ihan hyytelöä, kun se loikki laidasta toiseen. Sen verran alkaa kuitenkin luottoa olla, että se menee lopulta eteenpäin, vaikka olisikin jännää. Torstaina käytiin ihan kävellen kiipeilemässä. Eiköhän se pikkuhiljaa ala uskaltaa myös rentoutua yksin. Tätä treenataan nyt ahkerasti. Kyllä siitä vielä kenttähevonen tulee. Se todella tykkää hypätä ja innostuu maastoesteistä. Kunhan saadaan rohkeutta ja varmuutta lisää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti