Yksi fb-kavereistani oli päivittänyt otsikon kaltaisesti tänään fb-seinälleen ja kyllä tuli ihan samanlainen olo. Tai en taida jaksaa edes valittaa. Tekisi mieli vaan itkeä... Onneksi nyt jo helpottaa, kun päivän hommat on tehty.
Aamulla herään kengittäjän tekstariin, jossa ilmoittaa olevansa kipeä. Jes! Mehän ollaan vaan viikko odotettu kuin kuuta nousevaa kengittäjää paikalle, kun Rosen etukaviot on kuluneet niin paljon, että se arkoo paljon. Tietty juuri, kun sillä olisi tämän kuukauden yksi vuokraajaehdokas testaamassa alkaako yhteistyö toimia ja toinenkin kyselijä löytyy. Eli tottakai poni ontuu ja kengitys siirtyy ensi viikkoon.
Kengittäjän siirtyminen sentään vähän helpotti muuta päivän ohjelmaa. Eläinlääkärin kanssa oli sovittu raspaustreffit kahdelletoista hevoselle kello 11. Samaan aikaan oli sovittu toisen kengittäjän paikalle tulosta kengittämään heidän omaa hevosta. Se kun vaati rauhoitusta. Olin raahannut jo suurimman osan potilaista sisälle valmiiksi enne yhtätoista. Tämä toinen kengittäjäkin saapui pian. Ja sitten tulee eläinlääkäriltä viesti, että on paikalla 12.15-12.30. Tunti siis odottelua... No eipä meiltä onneksi hommat lopu. Odotellessa yksi arkova yksärisuokki sai kengät alleen.
Raspaukset meni kaikilta osin hyvin. Mitänyt yksi hevonenyritti lähteä kesken kaiken jyräämään yli. Hyvä ettei ollut raspi nielussa asti. Yhden joutui tuplarauhoittamaan, kun ekalla yrityksellä ei rauhoittunut kunnolla. Eläinlääkärin kanssa pähkäiltiin myös Liljan vatsaongelmaa. Silläon nyt ollut maha löysällä laitumelta kotiutumisen jälkeen. Ne on pari viikkoa sitten madotettu ja aloitettu maitohappobakteerin syöttö. Nyt vaihdoin vielä muutama päivä sitten heinänkin kuivaan. Siihen ei oikein ruoka tartu, kun kaikki tulee suihkuna läpi. Muuten varsa on reipas ja pirteä. Kokeillaan nyt antaa yksi tuubi (6 pv) Equibactinia, jos siellä on joku tulehdus. Jos ei ala helpottaa, niin lantanäyte sitten vaan tutkittavaksi. Madottaa voi uusiksi kolmen viikon päästä vielä, vaikkei siltä ole kyllä matoja tullut madotuksen jälkeen ulos.
Onneksi ratsastettavat menee hyvin. Tosin sitäkin rajoittaa flunssa, joka on iskeytynyt minuun. Happi lakkaa kulkemasta heti, kun tekee jotain. Nyt nenä vuotaa ja pää on raskas. Poskissa ja hampaissa tuntuu kiva paine eikä äänikään juuri kulje. Erityisen kiva on sairastaa silloin, kun isäntä on joka syksyisellä Lapin reissullaan. Puolitoista viikkoa tätä rumbaa yksin on terveenäkin ihan riittävän raskasta. Puolikuntoisena siis ihan ratkiriemukasta. Jotta kaikki olisi mahdollisimman täydellistä, ammottaa pankkitilikin tyhjyyttään ja laskujen eräpäivät paukkuu.
Vitsit on taas kivaa olla talliyrittäjä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti