...jalostusori. Kas siinä pulma.
Tarmon viikonlopun käytös sai taas miettimään sen oriina pitämisen miellekkyyttä. Kauanko jaksan katsoa sen sikailua ja koska sen elämän laatua oriina olo alkaa haitata. En halua itse painia sen kanssa joka asiasta. Sen on tarkoitus olla ensisijaisesti kilpaponi, jalostusoriina olo on sitten toissijaista. Sen täytyy toimia kilpailuissa ja treeneissä. En myöskään halua aiheuttaa sille niin paljon stressiä, että sen ei ole hyvä olla. Ruunana se pystyisi keskittymään täysillä siihen mihin se "on tehty", hyppäämiseen.
Toisaalta viikonlopun käytökseen suurin syy oli "koppihoito". Nuori ja erittäin aktiivinen poni suljetaan karsinaan kahdeksi päiväksi. Vieraita hevosia kuljetetaan nenän alta koko ajan. Tarmo ei ole koskaan ennen joutunut vastaavaan tilanteeseen ja se kiipeili pitkin seiniä. Hirvitti katsoa etujalkoja seinän päällä, milloin sillä on vuohiset auki ja kengät irti...Onneksi ei loukannut ja karsinakin kesti kiipeilyn. Mutta mites, jos edessä olisikin yöpyminen jabassa? Ei pressukarsina kestä kiipeilyä pitkin seiniä... Tokihan ikä tuo kokemusta ja reissun päällä yöpymisen luulisi helpottavan.
Olisihan elämä ruunana paljon tasaisempaa ja helpompaa kaikille, mutta ruunat ei lisäänny. Haluaisin kuitenkin saada siitä ainakin muutaman varsan itselle kasvamaan. Eihän ääliö-luonnetta pitäisi lisätä. Toisaalta Tarmossa on valtavasti juuri niitä ominaisuuksia, mitä haen ponilta, kilpaponilta. Virtaa, halua hypätä ja kilpailuviettiä. Tarmo on kaikesta huolimatta kaikella sydämellään mukana esteradalla. Se haluaa toimia yhteistyössä ja tehdä parhaansa. Se vihaa puomien putoamista. Rakenne sillä ei ole täydellinen, mutta riittävän hyvä kuitenkin, jotta se on luvat saanut. Moni kiltti ja rauhallinen ori, on sitten jo niin rauhallinen, että se viimeinen terävyys, jota kilparadoilla vaaditaan, puuttuu. Tasaisia ja kilttejä koko perheen connemaroja kasvatetaan Suomessa suurimmaksi osaksi. Mä haluaisin kasvattaa ihan oikeasti niitä kilpakenttien tykkejä. Sivussa tulee toki aina myös niitä tasaisempia poneja ja tuloksiin ei päästä sukupolvessa eikä kahdessakaan. Mutta tavoite on kuitenkin kirkkaana mielessä jokaista varsaa tehdessä. Tällä hetkellä omassa tallissa on kaksi oria, jotka ovat hyvin pitkälti sitä mitä haen, suorituskykyisiä ja energisiä.
Kotioloissa Tarmo on superkiltti ja järkevä. Se tarhaa tammojen vierssä ongelmitta eikä sähkökään ole yleensä päällä. Astutustilanteissa se toimii herrasmiehen lailla. Se asuu tamman vieressä karsinassa siivosti. Kotikentällä se keskittyy työskentelyyn yleensä hyvin muista huolimatta. Maastoonkin voi hyvin lähteä tamman kanssa. Sitä voi myös kuljettaa tamman kanssa. Jopa laatuponikisasta se matkusti kotiin tamman kanssa. Kotioloissa se syö hyvin ja päivisin se nukkuu pitkällään tarhassaan "yhdessä laumassa" tammojen kanssa, vain aita on välissä.
Viikonloppuna mietin asiaa todella ja muita oreja seuratessa olin jo lähes tehnyt ruunaus-päätöksen. Kuitenkin nyt olen sillä kannalla, että se saa vielä tilaisuuden rauhoittua ja aikuistua. Ensi keväänä ainakin Rose astutetaan sillä. Muutaman varsan siitä haluaisin ennen mahdollista ruunausta. Nyt keskityn talven ajan työstämään Tarmon ratsastettavuutta ja koulutusta parempaan suuntaan. Käydään kiertämässä pikkukisoja ja totutellaan erilaisiin tilanteisiin. Jos minkäänlaista muutosta ponin käytökseen ei saada aikaan, se varmaan ruunataan ensi kesänä astutusten jälkeen. Nyt eletään siis päivä kerrallaan ja panostetaan hyvään koulutukseen. Jos sen avulla pojan keskittyminen ja energia saataisiin paremmin pysymään olennaisessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti