115. Kilttejä poneja ja tuhmia poneja...

Omat ponit on olleet tietty itse enkeleitä. Mamman mussukat ei tee koskaan mitään tuhmuuksia! Paitsi Ekku...Se ei ole ihan vielä asettunut talon tavoille, vaan mennä koheltaa paikasta toiseen huomaamatta ollenkaan, että joku yrittää vikistä narun päässä. Lisästressiä aiheutti nyt vielä tarhan vaihto, mutta jospa se siihen tasaantuisi muutamassa päivässä. Siirsin sen pieneen metsätarhaan, koska otti välillä aika lailla kierroksia kentän vieressä tarhaillessaan. Myös Roope provosoitui aika lailla Ekun läsnäolosta kentän vierellä ja sen piti aina jäädä haastamaan riitaa siihen kulmaan, joka oli lähimpänä. Nyt herra on vähän kauempana kentästä ja puskan takana. Vieressä on nyt Fat camp-tammat ja nyt Ekku ottaa niistä vähän kierroksia, mutta rauhoittui se entiseenkin tarhaan tammojen viereen, niin eiköhän tähänkin. Vaikka se kunnioittaa hienosti lankoja, niin kaksi kertaa sain niitä tänään väliaidasta vähän korjailla. Myös oksia piti sahailla, kun orhi rymisteli puskissa päällään ja koko ajan sai olla sydän syrjällään, että koska on silmä puhki. Pari päivää sitten Ekku aiheutti myös harmaita hiuksia karkaamalla karsinasta. Iso ovi ei ollut kiinni, vaan pelkkä puoliovi. Jotenkin sai höplättyä haan auki ja äijä hilpasi Tarmon aidan taakse huutamaan. Onneksi teki sen vasta, kun olin tekemässä aamutallia eikä yöllä...Pienen hippaleikin jälkeen sain sen kiinni tarhojen välistä, kun huomasi olevansa umpikujassa. Olikin sellainen päivä, että mielessäni ruunasin jo kaikki pallilliset pihassa.

Ekkua ahdistaa vielä myös tallissa olo. Ei siis karsinassa, vaan käytävällä. Hyörii ja pyörii, huutaa ja huitoo. Harjaamaan pystyy kaulaa molemmilta puolin, jos ei halua jäädä jalkoihin. Täytyy nyt ottaa projektiksi Herran tallikäytös. Paha on hoitaa vuolut ym. jos poni ei kykene seisomaan sekunttiakaan paikallaan käytävällä. Joka päivä siis hetkeksi sinne seisomaan ja yritetään ainakin harjata. Pikkuhiljaa totutetaan olemaan siellä, jotta hoitotoimet sujuu. Toivotaan, että nyt se alkaisi rauhoittua, kun tammat on tältä erää hoidettu. Kangasalalta haettu tamma astutettiin viimeisen kerran tänään ja se lähtee varmaan ensi viikolla kotiin. Lissu odottaa ultraa laitumella ja vaikuttaa ainakin hyvin seesteiseltä ja leppoisalta. Yleensä se on tosi yrmeä eikä juuri arvosta seuraa, mutta nyt Sissi saa tulla melko lähellekin ilman kiukuttelua. Ultra olisi ensi viikon perjantaina sekä Lissulla että Tarmon tammalla.

Tarmoa piti kehua, kuinka kiltti poika se olikaan tänään (ja eilenkin). Viime sunnuntaina sekin oli tuhma ja keuli selkäännousussa...Tosin luulen, että reagoi vaan pakenemalla kiinnipitäjän painetta. Sen jälkeen oli ihan ok. Eilen olin sillä Krissen valkussa. Kauheen rennoksi ja kuuliaiseksi en sitä kutsuisi, mutta se pysyi nahoissaan ja yritti edes välillä. Vähän sen kanssa tehtiin jumppaa ja suoristeluja. Sillekin aletaan hakea muotoa pikkuhiljaa ylemmäs, jotta ei olisi niin etupainoisen näköinen. Vähän keskittyminen oli kentän aitojen ulkopuolella ja virtaakin olisi ollut...

Tänään mun pikku-enkeli oli Annan estevalkussa. Ai että se oli taitava! Kaikki erikoisesteet ylittyy suoraviivaisesti, niin portit, vesimatot kuin erilaiset johteetkin. Tai ei me sentään johteita hypätä, mut ei kyttää niitä yhtään :). Nyt tällä kertaa malttoi keskittyäkin vähän paremmin eikä ihan jatkuvasti huutanut leidien perään. Kävelemäänkin pystyi välillä pitkin ohjin. Poni oli niin loistava, että lähes kaikki linjatkin saatiin laakista sujumaan. Lopuksi hypättiin rata, jossa yhdeksän hyppyä (muilla 14), mutta meille esteet nostettiin sinne noin 80 cm korkeuteen. Ja ponihan hyppäsi. Kaikki meni ihan kuin samoja tehtäviä tehtäisiin joka päivä. Jotenkin tää touhu on sille niin helppoa. Joka estettä kohti se imee kunnolla, mutta tulee kuitenkin myös takaisin. Tasapaino ja lyhenemiskyky on jo nyt todella hyvällä mallilla. Laukatkin vaihtuu lähes joka kerta askeleessa. Se oli joka tavalla niin kiltti poni, että ei mun vielä tarvii sitä ruunata.

Muutkin meidän ponit loisti valkussa. Outi meni Rosella. Vähän poni väsyi loppua kohden, mutta kyllä senkin kanssa tämä touhu on helppoa. Me ollaankin saatu Rosen kanssa missio hyvälle mallille ja Outista on kovaa vauhtia tulossa esteratsastaja ;) Enää valkut ei jännitä, vaan niitä odotetaan innolla. Outi saatiin puhuttua mukaan myös Pantsun valkkuun elokuun puoleen väliin.  Myös Minni ja Netta olivat mukana ja molemmat suoritti tehtävänsä superhienosti. Minni kielsi yhden kerran koko valkussa ja nyt se reagoi pyydettäessä. Niin ylittyi vesimattokin aaltolankulla ekalla yrityksellä. Jos paikka ei ole ihan nappi, niin poni ei ota nokkiinsa. On ihan katsoa kuinka homma on alkanut oikeasti toimia. Näin se olisi pitänyt saada alkuunkin, mutta turha sitä on enää harmitella...Nettakin eteni sujuvasti, eikä mennyt ohi yhdestäkään esteestä! On niin hienoa seurata omien ponien ja kasvattien edistymistä lähietäisyydeltä. Onneksi on löytynyt aktiiviset ihmiset, jotka jaksaa raahata näitä poneja kisoihin ja valkkuihin. Tänäänkin meidän porukkaa oli viisi ratsukkoa yhdestätoista.

Outi ja Rose Lindan kameralla by Juuli (?)

Melkein unohdin tuhmien ponien osaston...Valkun jälkeen menin siis vielä tänään Roopella ja se oli TUHMA! Sai taas täti sellaista  rodeota, ettei ole pitkään aikaan saanutkaan... Alkuun taas juoksutin poni ahetken ja oli ihan siivo, vaikka kentällä oli pari muutakin hevosta. Selkään pääsin hyvin. Onneksi mahavyö oli kiristetty hyvin jo valmiiksi, koska liikkelle lähtö olikin vähän vauhdikkaampi. Poni poukkoili sellaista kenguruloikkaa menemään. Missään vaiheessa ei ollut sellaista oloa, että olisin pudonnut, mut sormi (jonka Sohvi jo murjoi lastauksessa) vääntyi ikävästi. Tuli pukkia, tuli tasajalkaloikkaa selkä köyryssä ja keulimisetkin esiteltiin. Ihan selvästi nyt ekaa kertaa kokeili, et onko ihan pakko. OLI! Sen jälkeen poni teki töitä kyllä siivosti käynnissä ja ravissa. Pari kertaa meinas taas olla kääntymättä, mutta lopetti sen nopeaan. Laukassa oli taas sitä mieltä, että hän ei tahdo, mut muutaman pienin loikan jälkeen laukattiin pätkät molempiin suuntiin, kiitokset ponille ja pois. Josko ens kerralla helpottais, kun ei saanut kuskia kyydistä.

Tuhmiin poneihin voisin lisätä vielä Lillin ja Glown eiliseltä seuraestekisareissulta. Molemmat ottivat hylyn radalta. Lilliä ei hyvittanut ja kuski vähän epäröi. Lopulta poni kielsi niin, että kuski tippui okserin väliin. Glowta puolestaan pelotti niin paljon, että se ei kyennyt liikkumaan lähes lainkaan...Rata saatiin kammettua läpi kolmella kiellolla, mutta kilpparikin olisi mennyt ohi. Nyt lisää treeniä ja vieraita paikkoja. Esteet ei ole ongelma, mutta kaikki muu on. Ensi viikolla ponilla on kahdet kinkerit. Toivotaan, että parille vikallekin löytyy jotain menoja...Breedersiin täytyy mennä sitten paikalle, niin että ehditään ratsastaa vähän jo perjantaina siellä paikan päällä...