275. Lisää valitusta

Tämä viikko on ollut ihan kammottava! Lasten kutsuja, kipeitä lapsia, vesisadetta, tuulta, runsasta sadetta ja kovaa tuulta, pimeyttä, tihkusadetta ja räntää, loskaa ja märkää. Ihan voittaja-fiiliksiä! Heti, kun myrskyäminen loppui, saatiin maahan 15 cm valkoista mömmöä. Lumeksi sitä ei juuri voi kutsua, vaan se on märkää sohjoa ja mössöä. Tilsoja tulee koko rahan edestä. Kyllä nyt vastustaa. Tilanne stressaa ihan hirveästi, kun ei ole pystynyt liikuttamaan hevosia niin paljoa kuin olisi pitänyt. Periaatteessahan näillä nuorilla ei ole niin väliä liikkuuko ne sen neljä kertaa viikossa joka viikko, mutta siinä vaiheessa, kun hevonen on vain tietyn jakson ratsutuksessa ja siitä maksetaan erikseen, niin kyllähän niiden pitäisi toki mennä eteenpäinkin. Kokonaisuuteen olen kyllä tyytyväinen näiden kaikkien kohdalla, mutta joka kerta ahdistaa, kun tulee useampi päivä, jolloin ei suunnitelmat pidäkään. Erityisen raskaita on päivät, kun isäntä on töissä tai ohjelmassa on jotain muuta "pakollista".

Tänään päivä meni pilalle, kun muistin aamulla kymmeneltä, että Nuutti pitää viedä kaupunkiin jääkiekkoon 10.45. Olin vielä jättänyt hevoset sisälle syömään aamuruokia, kun satoi räntää. Äkkiä siis hevoset ulos, lapset autoon ja menoksi. sellaset 10 min myöhästyttiin, kun ei voinut edes kaahata sohjon takia. Takaisin oltiin vasta yhdeltä ja kaikki tekemättä. heinäpaalikin loppui kesken päiväheinien jaon ja uuden paalin haku on yksi hommista, joita vihaan. Meidän pieni traktori ei omista ihanteellisia lisälaitteita paalien käsittelyyn, joten peräkauhalla pitää paalit hakea pellon laidasta. On kiva tunne istua kyydissä, kun etupyörät ei ota kunnolla maahan ja sen myötä kääntyminenkin on vaikeaa. Vähän karsinoiden siivousta ja yksi epäonnistunut ratsastusyritys. Tilsaa tuli vaan niin paljon, ettei selkään ollut mitään asiaa. Poni meinasi kaatua useamman kerran jo alkukävelyissä maasta käsin. Varsinkin, ku ponilla on vanhaa vammaa pohjalla. Takaisin tarhaan siis ja tilalle kengätön ratsu. Se toimi hyvin ja on kyllä ihan valmis palaamaan alkuviikosta kotiin.

Loimien kuivattelun kanss aon kikkailtu koko viikko, kun joka päivä on satanut. Alkaa varastot loppua ja pari loimea olen joutunut korjaamaankin, että saadaan taas päälle kuivaa. Tänään jätin osan ilman takkeja, kun sade lakkasi iltapäivällä. Ehkä huomenna on jo muutama kuivakin loimi. Omatkin vaatteet saa vaihtaa monta kertaa päivässä, kun en tykkää pitää sadetakkia hommissa. Se hiostaa ihan hullun lailla. Softshell on varsin hyvä, kun ei nyt ihan ime vettä ja hengittääkin. Onneksi huosuja ja takkeja löytyy kahdet. Kaikki nahkavarusteetkin on ihan kuraisia ja koppuraisia.

Vastapainoksi perjantai oli hieno päivä vesisateesta huolimatta. Isäntä oli apuna tallihommissa, joten sain ratsastettua jo heti aamusta kolme hevosta. Käytiin iltapäivällä vielä kaupungillakin koko porukalla syömässä ennen kuin vietiin lapset synttäreille. Pienistä asioista on hyvät hetket kiinni ja ne kantaa taas pahimpina päivinä. Eli nyt vaan kärsitään hetki ja kohta käännytään taas valoa kohti. Koville kyllä ottaa ja tänään jo ekaa kertaa mietin koko kasvatustoiminnan lopettamista. Vapaapäivä silloin tällöin olisi niin luksusta!

Viikon teema facebookista bongattuna...