Ja nyt täytyy varmaan alkaa metsästää PONY- ja COB-kokoisia snorkkeleita ja räpylöitä. Tänäänkin satoi koko aamupäivän ihan urakalla. Vanhempaa pihattoa oli tosi kiva siivota. Kottarit upposi hiekkalöllöön akselia myöden ja kikkareita sai kalastaa talikolla, kun ne ajelehtivat lätäköissä. Kahluusaappaat alkaa olla paras idea omaan varustukseen. Onneksi ponien loimet tuntuu olevan iskussa, eivätkä juuri päästä vettä läpi. Ainoastaan paikatuista kohdista näyttäisivät vähän kastuneet, mutta eipä noi kauheesti näytä nauttivan seistessään pyllyt sateeseen vuohisia myöden lätäköissä. Siltikään en just nyt halua pakkasta takaisin, ensi viikolla saa tulla (vaikka säätiedotukset eivät kyllä taida sitä luvata). Kaksi ratsastettavista lähtee alkuviikosta kotiin.
Perjantaina menin pitkästä aikaa Sissin kanssa. Tarkoituksena käydä askellajit läpi edellisen päivän estetreenien jälkeen. Se on vaan jotenkin niin hankalaa. Poni ei vaan rentoudu, vaan puree vasempaan kuolaimeen ja vähän juoksee koko ajan. Kaikki se tekee kuten pyydetään ja erittäin hyviäkin pätkiä tulee, mutta missään välissä se ei ole läpi ja rento. Se ei vaan luota. Huomenna täytyy myös muistaa soittaa eläinlääkärille, että saadaan sen hampaat katsottua. Puoliero on niin voimakas. Jos raspaus ei auta, niin hierotaan vielä läpi, niska saattaa olla vasemmalta jumissa, tai sieltä se ainakin eniten vastustaa. Myös maasta käsin työskennellessä. Vähän tehtiin vaihtojakin, mutta ne vasta onkin poissa avuilta ja jännittyneitä. Sehän käytännössä räjähtää vaihdossa. Itsellään vaihtaa kohtuu hyvin esim. esteradalla, mutta estetreenien ulkopuolella vaihdot on kaikkea muuta kuin hallittuja. Ehkä ne sieltä vielä löytyy.
Tarmo sai tyytyä juoksutukseen sivuohjilla. Juoksutan meidän poneja aika harvoin. Vieraampia nuoria tulee juoksutettua useammin ennen selkän nousua, jos ovat pörheän oloisia. Omat ponit tuntee sen verran hyvin, että ne eivät juurikaan kaipaa virran purkamista ennen ratsastusta, vaan luotto niihin on erilainen. Sen verran harjoitellaan liinan päässä, että kaikki askellajit löytyy ääniavuilla. Siitä ne on helpompi yhdistää itse ratsastukseenkin. Tarmon kanssa tehtiin nyt siirtymisiä liinassa laukan ja ravin välillä. Ratsainhan se "hyppää" laukkaan eikä muoto säily nostoissa kovin tasaisena. Sivuohjilla juoksuttaessa tuntuma on tasaisempi ja muotoa on helpompi tarkkailla. Nytkin nostot oli oikein tasaisia ja poni oli erittäin kuuliainen. Siirtymiset tuli lähes joka kerta yhdellä pyynnöllä. On kiva ihailla sen tasapainoista ja vahvaa laukkaa. Liinankin päässä se lyhentää hienosti hukkaamatta energiaa ja poljentaa.
Viikonloppuna nuorten ratsastukset jatkuivat ja ratsuponikin palasi hommiin, kun kenttä oli täysin sula. Muutaman päivän (pakollinen) sulattelutauko oli tehnyt tehtävänsä ja poni liikkui reippaasti. Taas se alkoi tarjota laukkaa heti, kun piti ravata. Hauskaa, kuin nopeaan ne oppivat, kun palkitaan oikeaan aikaan. Vasen laukka sujui jo hyvin eteenpäin. Oikea laukka on kuitenkin todella vaikeaa. Ponilla on vanha vamma oikeassa etujalassa ja se varmasti vaikuttaa asiaan. Sen lisäksi, että yleensä kaikilla nuorilla oikea kierros on huomattavasti vaikeampi, koska suurin osa käsittelystä tapahtuu vasemmalta. Huomaa, että poniakin ärsyttää, kun sillä olisi halu laukata, mutta tasapaino ei oikein riitä vastalaukkaan ja oikea laukka on niin vaikeaa. Mutta eiköhän sekin tästä vahvistu. Tänään poni hierottiin läpi ja oikea etuneljännes oli kyllä todella jumissa. Poni on vältellyt kipeän jalan käyttöä pitkään ja käyttämättömyys on jumittanut koko alueen. Lihasjumit antoivat kyllä periksi ja lapakin alkoi liikkua käsittelyn myötä. Voi olla, että poni on vielä huonompi ja kipeä, kun jumit lähtee aukeamaan, mutta ohjeena saatiin paljon puomijumppaa, jotta joutuu käyttämään ja nostelemaan jalkaa aktiivisesti. Innolla odotan millainen poni sieltä paljastuukaan, kun etuosan kireydet hellittää.
Puoliverisellä on myös oikean laukan ongelma. Vasen laukka on jo oikein hyvää ja sujuvaa, mutta oikea ei meinaa nousta millään. Sillä on jo sen verran parempi tasapaino, että esittää sitten hienoa vastalaukka, vaikka kuinka koittaa nostaa ympyrällä tms. Kerran aikaisemminkin olen paininut saman ongelman kanssa, kun nuori connemara ei laukannut millään oikeaa laukkaa. Se ei noussut millään, oli kulmaa, avustajaa, ympyrää, kaikki, ja ei. Vain vasenta laukkaa. Kunnes se yksi päivä vaan alkoi sujua. Oikea laukka nousi ongelmitta eikä sen jälkeenkään ollut mitään ongelmaa asiassa. Toivon, että tämäkin ratkeaa. Jos tällä viikolla päästäisiin kokeilemaan löytyisikö oikea laukka esteen jälkeen, ikään kuin vahingossa. Tällä tammalla ongelma on myös juoksuttaessa, tosin silloin tarjoaa ristilaukkaa usein. Löytyykö keltään ideoita, joilla vielä voisin löytää oikean laukan? Suokki toimii onneksi erittäin tasapainoisesti molemmissa kierroksissa kaikissa askellajeissa. Muuten voisi iskeä epätoivo, jos teenkin itse jotain isoja mokia, eikä oikea laukka siten suju. Oikea kierros on mulle kuitenkin paljon helpompi suunta. Tosin myös akhaltekelle oikea kierros on vaikeampi... Mutta omat toimii järjestäen paremmin oikealle.
Ota näistä sitten selvää, yritetään ainakin treenata yhtä paljon molempiin suuntiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti