191. Pakkaspäiviä

Päivät menee tas sellaista vauhtia, että kirjoittmisesta ei tule mitään. Hommaa hankaloittaa joulukuun puolivälissä alkaneen flunssan uudelleen paheneminen, viikkoon ei ole tarvinnut hengittää nenän kautta ja keuhkot on kohta yskitty pihalle. Nenäkin on jo niistetty ruvelle. Nämä pikkupakkaset ei helpota asiaa lainkaan. Melkein koko viikon pakkaset on olleet siellä -20 asteen huitteilla. Kaikesta tästä huolimatta koko viikko on touhuttu ahkeraan ponienkin kanssa.

Viime sunnuntaina klippasin Minnin uudelleen ja vähän irtojuoksutin sitä. Tarttis ottaa muitakin vähän kentälle juoksentelemaan, jotta saisi uusia kuvia niin kauan kun kelit suosii. Aurinko on paistanut paljon, päivät on jo tunnin pidempiä ja iltaisinkin näkee hyvin kuun valossa.

Kuluneeseen viikkoon mahtuu myös Piia Pantsun estevalmennus, josta teen oman postauksen. Lisäksi Krissen kouluvalkku oli normaalisti keskiviikkona, jossa menin Minnillä. Nyt oli taas normaai kolmapala käytössä ja kyllä se vastusteli. Ostin nyt omppunivelen, jos synteettinen kuolain olisi sen mieleen enemmän. Pakko vaan alkaa kokeilla kaikkia sallittuja kuolaimia, kun en halua joutua taistelemaan sen kanssa. Ajattelin myös kokeilla mennä nivel-hackamore-yhdistelmällä kahdella ohjalla, jotta saisi pikkuhiljaa ponia hyväksymään kuolaimen. Lissulla käytettiin aikanaan samaa ratsutuksessa. Ihan todella hienoja pätkiä tulee paljon, mutta tasaisuus puuttuu vielä täysin. No vielä on vähän aikaa treenata ennen kisakauden todellista alkua (tosin seuraavat kisat on jo kalenterissa: 9.2. Paimiossa).

Viikolla menin myös pitkästä aikaa Ekun kanssa. Ensin sulatin sen vuohiskarvoista ja hännästä kurahelmet pois. Hienosti se taas malttoi olla puunattavana ja pestävänä, vaikka aikoihin ei olla tehty mitään. Kentällä mentiin askellajit läpi ilman satulaa. Ekun selkä on jotenkin niin turvallisen ja tukevan oloinen. Se liikkui oikein kivasti. Paljon pehmeämmin ja suoremmin kuin viimeksi. Oliskohan säännöllinen MSM auttanut asiaa. Laukkakin pyöri kivasti. Vähän se koitti potkaistasivulle, kun piti käydä töihin, mutta kun kerran komensi, niin toimi tosi hyvin ja liike oli säännöllinen. Ei se mikään liitokavio ollut, mutta hyvä ikäisekseen.

Myös Tarmon kanssa olen mennyt ekat kerrat ilman satulaa. Sen selkä on kaukana tukevasta, niin pyöreä eikä kylkiä ole kovin paljoa. Se on sellainen "silakkamalli". Jokainen sivuloikka saa kuskin tasapainon horjumaan. Poni kuitenkin toimi siivosti ja kaikki askellajit pääsi huoletta ratsastamaan läpi. Ilman satulaa huomaa vielä paremmin omat vinoudet. Paino valuu koko ajan oikealle, varsinkin vasemmassa kierroksessa kaarteissa huomaa istuvansa ihan vinossa. Täytyy koittaa kiinnittää ekstrahuomiota siihen. Tänään olin vetämässä Tarmolla maastolenkkiä ilman satulaa ja hienosti meni sekin reissu. Tosin taas huomasin valuvani oikealle...

Viime viikkoon ahtuu myös muutama ratsutus. Heron kanssa tein ilman satulaa eteen alas-jumppaa ja väistöjä. Venlan kanssa muistuteltiin hommia mieleen joululoman jäljiltä. Se meni kuin mitään taukoa ei olisi ollutkaan. Mentiin myös eka kertaa ilman avustajaa loppukävelyt. Näiden lisäksi pari kertaa kävin Roopen ratsastamassa. Sekin edistyy joka kerta. Kuntoa ja sitä myötä virtaa alkaa löytyä ja siihen pääsee vaikuttamaan ilman että eteneminen hiipuu. Ihana poni! Nyt kun poni alkaa väläytellä todellisia kykyjään, se tuntuu todella hyvältä. Siitä tulee vielä super.

Jospa huomenna ehtisi kirjoittaa Piian valkuista ja sitten on vielä yksi haaste tekemättä :)