162. Piia Pantsun treeneissä

Kyllä oli taas hyvät treenit ja joka euron arvoiset! Ja kyllä oli loppu molempien päivien jälkeen, tosin perjantaille nousi vielä kuumekin, et sekin saattoi vaikuttaa... Valmennus järjestettiin tässä ihan meidän lähellä Talli Linnalla, joka oli varsin hulppea paikka. Paljon järkeviä toteutuksia työntekoa helpottamaan ja paljon myös luksusta. Noin se pitäisikin ajatella ja totetuttaa, että kaikki hommat olisi mahdollisimman helppo hoitaa ja kilometrejä kertyisi mahdollisimman vähän. Kaikki se säästäisi ajassa ja omassa jaksamisessa. Ei puutu kuin järisyttävä määrä rahaa, niin voisi tehdä täälläkin kaikki uusiksi "hieman" toimivammin...

Olin mukana Tarmon kanssa nuorten hevosten ryhmässä. Ekana päivänä kaikki olivat 4-vuotiaita ja toisena päivänä 4-vuotiaiden joukossa oli myös yksi 3-vuotias. Tarmo on ollut hyppytauolla viime Piian valmennuksen jälkeen. Kerran hypeltiin edellisellä viikolla kotona Anun valvovan silmän alla ja poni oli ihan viirupää. Sileällä oli toiminut oikein hyvin, mutta kun kentällä oli esteet pystyssä, niin joka laukannostossa piti lähteä loikkimaan, samoin vaihdoissa. Se ei pukita eikä se keuli, mutta loikkii selkä pyöreänä joka suuntaan. Kun päästiin hyppäämään se myös lähti joka hypyn jälkeen täysiä ja loikki mennessään. Hyppytauot ei vissiin oikein ole sitä varten...Virtaa oli ja loikkiminen oli selvästi sellaista innostumista. Hieman hankala yhdistelmä, kun nuori poni tarvitsisi niitä taukoja ja lepoa, mutta ei sekään ole hyvä, että se räjähtää käsiin kuukauden hyppytauon jälkeen. Kun se lähtee joka esteellä kiitämään, niin tulee helposti jäätyä kädellä kiinni jo itse hypyssä. Ei hyvä, mutta en myöskään halua, että se alkaa tosissaan köyrimään ja seuraavaksi on ori irti muun porukan joukossa. No onneksi se rauhoittui ja päästiin myös kunnolla myötäämään hyppyihin. Ei kunnon hyppytaukoja hänelle, mennään edes puomeja sitten kevyemmillä jaksoilla.

Keskiviikkona Piiassa meillä oli ensin sileällä työskentelyä kaikissa askellajeissa. Hevoset piti saada hyvin sisäjalan ympäri ja jalan eteen. Väliin vähän siirtymisiä ja voltteja. Tarmo oli oikein rauhallinen eikä huudellut lainkaan. Tosin paniikki meinas iskeä, kun ryhmien välissä maneesin ILMASTOINTI pärähti käymään...Lisäpaniikkia lietsoi maneesia lanaamaan tullut traktori. Alkuverkassa poni oli jopa hieman löysä, mutta kyllä se heräsi kun aloitettiin hypyt. Aloitettiin ensin ihan ravissa puomin ja aaltolankun yli, sitten laukassa. Pikkuhiljaa tehtäviä lisättiin. Nuorten ryhmässä tehtiin lähinnä kohtuu helppoja linjoja. Hieman seurasin edellisen ryhmän työskentelyä ja huokasin helpotuksesta, kun meillä tehtävät oli paljon helpompia.

ensimmäisen päivän tehtävät

Ensimmäisten verkkahyppyjen jälkeen tehtiin vaihtoja keskellä olevalla pikkuesteellä, jonka jälkeen tultiin suoria ja kaarevia linjoja samoilla askelmäärillä. Tarmonkin kanssa saa jo varsin hyvin välit ratsastettua, jos vaan muistaa ratsastaa. Punaiselle okserille poni kielsi kerran, siinä oli portti alla. Muuten se toimi kivasti ja jaksoikin hyvin.

Toisena päivän oli enemmän rataharjoitusta, nuorisolla edelleen aika lailla helpotettuna. Tarmo joutui nyt ekaa kertaa kahden päivän treeniin. Korkeudet pysyi maltillisina, n. 70-80 cm hiutteilla eikä toistojakaan ollut ihan valtavasti. Poni jaksoi yllättävän hyvin. Toisena päivänä se tuntui jopa pirteämmältä alkuverkoista lähtien, ehkä se jännitti edellisenä päivänä sen verran. Tosin laitoin myös kannukset jalkaan, mutta eipä niille ollut tarvettu, kun virtaa riitti muutenkin. Alkuverkassa tehtiin siirtymisiä ympyrällä. Ensin maapuomi, sen jälkeen laukannosto, vähän laukkaa ja uudestaan ravissa puomille. Kun se sujui, jatkettiin laukassa ja puomilla vaihto. Edellisenä päivänä vaihdot meni hyvin ilman mitään puomeja, mutta nyt varmaan edellinen treeni painoi sen verran jaloissa, että vaihdot ei tulleet puhtaasti. Itsekin aloin vain sählätä eikä kuvio sujunut lainkaan. Tarmo-parka joutui tekemään monta toistoa tyhmän kuskin takia. Lopulta päästiin hyppäämään eri linjoja. Poni oli jotenkin tosi hätäinen hypyissä ja tuli vähän kättä vasten. Kieltojakin tuli jonkin verran. Tuntui, että koko treeni meni ihan surkeaksi säheltämiseksi. Mä en muistanut ratsastaa, vaan roikuin vaan kyydissä, poni valui kaarteissa ulos eikä sujuvuudesta ollut tietoakaan. Vähän jäi kökkö olo ja mun pitäisi viedä tätä ponia eteenpäin... Aloin epäillä, että olisko sillä kuitenkin vähän selkä kipeä. Harjatessa se vähän notkahtaa takakaaren kohdalta ja nyt hypyt oli huonoja. Se ei rentoutunut lainkaan eikä käyttänyt selkää hypyissä, vaan ne oli hätäisiä ja kiireisiä. Rata mentiin kahteen otteeseen ja meni se nyt kohtuullisesti, mutta täysin tyytväinen en ollut.

toisen päivän rata

Kotiläksyksi saatiin edelleen ratsastaa poni paremmin ohjan ja pohkeen väliin. Piian sanojen mukaan ratsastan siististi ja eleettömästi, mutta avut saisi olla tehokkaampia. Lisää kaurapuuroa! Istunta oli jo vakaampi ja keskivartalo napakampi (pistän tämän Airan piikkiin). Edelleen tehtävien tullessa nopeasti vastaan, rytmin kadotessa tms. "ongelmakohdissa" kaikki unohtuu ja jään ratsastamaan vain kädellä sen sijaan, että olisin ponin ympärillä ja vaikuttaisin koko kropalla. Myös vaihdot täytyy ottaa nyt työn alle, että ne tulee vielä paremmalla varmuudella ilman stressiä. Ensi kerralla lupaan ja vannon ratsastaa paremmin, jo ihan poninkin takia. Anna (siis Kärkkäinen) ja Piia olivat myös sitä mieltä, että Tarmo sopii näistä poneista, joilla olen ollut treeneissä mukana, parhaiten mun alle ja että sillä on hyvät mahdollisuudet selvittää suorituskyvynkoe ensi keväänä. Tosin se on harkinnassa edelleen. Se on niin kallis...

Oman treenin lisäksi seurasin poniryhmän treenin ekana iltana (melkein yön puolella). Alkuverkassa tekivät avoja ja väistöjä ensin ravissa, sitten avoja myös laukassa. Ryhmän ongelmaksi koitui vastalaukka. Sitä tahkottiin ja tahkottiin. Lopulta hyppyjä tuli yksi tehtävä/poni, kun aikaa meni näihin vastalaukkoihin niin kauan. Mutta kyllä ne sieltä tuli, kaikilta. Piia korosti vastalaukan merkitystä hevosen tasapainon ja kontrollin työkaluna. Muualla maailmassa kilpaponit ovat niin hyvin ohjan ja pohkeen välissä, ettei vastalaukat tuota mitään ongelmaa. Sama pitäisi vaatia myös meidän poniratsukoilta. Ei anneta tasoitusta, vaan treenataan ja treenataan, jotta ponit ovat avuilla ja tasapainoisia. Ei heitetä hanskoja tiskiin toteamalla, että ei tää mee vastalaukkaa, kun se vaihtaa niin hyvin. Tai ei tää osaa, ei tää pysty. Joka hevonen osaa mennä vastalaukkaa, on eriasia saako sen ulos käskystä. Jos vastalaukka ei suju, se on vain merkki siitä, että poni ei ole ohjan ja pohkeen välissä riittävän hyvin kuulolla. Nyt siis Minni ja Rose aloittaa vastalaukkatreenit ja Tarmo vaihtotreenit, surkeasta kuskista huolimatta!