332. Maastoesteillä Kemiössä

Viime viikolla käytiin porukalla Kemiössä Nygårdin tallilla treenaamassa Nykäsen Kallen valvovien silmien alla. Meitä oli neljä ratsukkoa, joista kolme piti olla ensikertalaisten ryhmässä ja Tarmo sitten vähän enemmän maastoesteilleiden porukassa. Mentiin kuitenkin kaikki samaan aikaan paikalle, kun ei viitsitty monella autolla ajella puolentoista tunnin matkaa. Perillä selvisikin, että Tarmon ryhmän muut ratsukot olivatkin peruneet kalkkiviivoilla, joten menimme yhtenä ryhmänä. Saimme kyllä treeniä koko rahan edestä, kun valmennus kesti lopulta kaksi tuntia. Hyvin hevoset jaksoivat, kun vuoron odottelua ja paikasta toiseen köpöttelyäkin mahtui treeniin paljon.

Aloitettiin hypyt parilla pikkuristikolla pellolla. Itse menin Venlan kanssa ja se oli alkaan aika ihmeissään avoimella pellolla hyppäämisestä. Muutaman ohituksen jälkeen sekä hevonen että ratsastaja rohkaistuivat ja hypyt alkoi sujua. Venla oli koko ajan tosi fiksusti. Odotti vuoroaan hyvin, ei esittänyt mitään extrakuvioita ja toimi muutenkin kuin iso hevonen konsanaan. Olin niin ylpeä vauvaponista ja omistajakin oli vakuuttunut sen kehityksestä. Alkuun se vähän katseli tukkeja ym. mutta nopeaan se alkoi imeä esteille. Luottavaisesti se menee, vaikka askel ei ihan nappiin osuisikaan. Mulla on paha tapa jäädä vain matkustamaan, jos en nää paikkaa. Heitän pari askelta ennen ohjat pois, takerrun harjaan ja jtän homman herran haltuun. Siihen pitäisi nyt panostaa ja ratsastaa loppuun asti. Varsinkin näillä nuorilla tarttis olla tukena loppuun asti, etteivät opi kieltämään. Toisaalta en halua häiritä hevosta, kun askel ei sovi, joten varoiksi vaan matkustan...tosin siinäkin häiritsen yleensä roikkumalla liikaa kaulalla... Kun päätän ratsastaa välit ja askeleet kunnolla, pitää tuntuman ja jalat kiinni, niin meno on erittäin sujuvaa eikä uskoisi, että Venlan hyppykerrat (ikinä) on laskettavissa kahden käden sormilla. Se tykkää hommasta, se uskaltaa lähteä siitä mistä pyydän ja sillä on hyvä laukka.

Tarmolle esteet oli vähän pieniä ja helppoja, mutta toisaalta oli kiva saada helppo treeni ja päästä näyttämään vieraita esteitä. Vesi oli kyllä taas iso ongelma. Ihan pieni lätäkkö ja ei, sinne ei voi mennä. Ei tamman hännässä edes. Vesi pahempi ällötys kuin tamman häntä houkutus... Lopulta lätäkön toiselta reunalta se käveli sinne suoraan ja sen jälkeen ongelmitta molemmista suunnista. Että se on ärsyttävä. Veden jälkeen Tarmolla jäi vähän käsijarru päälle, kun se odotti koko ajan, missä se vesi on. Ei mitään kieltoja tms. mutta vähän jarruttelua kuitenkin. Niin siivosti se taas oli, että vasta viimeisen puolen tunnin aikana Kallelle selvisi, että kysessä on astuva ori.

kaikki kuvat: Päivi Kankare

Kivaa oli ja esteet oli varsin sopivia meidän aloittelevalle ryhmälle. Tarmo olisi kaivannut enemmän haastetta, mutta toinenkin ryhmä oli alkeistasoa (mm. 4-v. hevonen), niin isompia esteitä ei ollut esillä. Olen pari kertaa aikaisemmin samassa paikassa ollut valmennuksessa maastoesteillä ja silloin oli isompiakin joukossa. Tosin siitä on lähes viisi vuotta aikaa. Onneksi kelikin oli ollut melko kuivaa, kun meillä ei puolella ollut hokkeja. Pelto oli sen verran kuivaa, että ilmankin pärjättiin hyvin.